Tässä Joseph Smithin opetuksia asiasta Kirjasta Kirkon presidenttien opetuksia Joseph Smith. luku 35 osittain lainattuna:
Palvelutyönsä varhaisessa vaiheessa profeetta Joseph Smith sai
kokemuksen, joka auttoi valmistamaan häntä aikaan, jolloin
oppi kuolleiden pelastuksesta ilmoitettaisiin. Marraskuussa 1823
Alvin Smith, Lucy Mack Smith ja Joseph Smith vanhemman vanhin
lapsi, sairastui äkkiä vakavasti ja oli kuolemaisillaan. Alvin oli
25-vuotias vahva ja kyvykäs nuorukainen, jonka uutteruus vaikutti
suuresti perheen taloudelliseen vakauteen. Hänen äitinsä
kuvaili häntä ”ainutlaatuisen hyväluonteiseksi nuorukaiseksi”,
jonka ”jalous ja ylevämielisyys” oli siunauksena kaikille hänen
ympärillään oleville ”hänen jokaisena elinhetkenään”1.
Tietäessään kuolevansa Alvin kutsui veljensä ja sisarensa luokseen
ja puhui kullekin heistä. Josephille, joka oli miltei 18-vuotias
eikä ollut vielä saanut kultalevyjä, Alvin sanoi: ”Haluan, että olet
hyvä poika ja teet kaiken mahdollisen saadaksesi levyt. Ole uskollinen
ohjeiden vastaanottamisessa ja jokaisen sinulle annetun
käskyn noudattamisessa. Veljesi Alvinin on nyt lähdettävä luotasi,
mutta muista esimerkki, jonka hän on antanut sinulle, ja näytä
hyvää esimerkkiä lapsille, jotka ovat nuorempia kuin sinä.”2
Alvinin kuoltua perhe pyysi erästä presbyteeripappia Palmyrassa
New Yorkin osavaltiossa toimittamaan hänen hautajaisensa.
Koska Alvin ei ollut kuulunut tämän papin seurakuntaan,
pappi väitti saarnassaan, ettei Alvin voisi pelastua. William Smith,
Josephin nuorempi veli, muisteli: ”[Pappi] – – ilmoitti hyvin voimakkaasti,
että [Alvin] oli mennyt helvettiin, sillä Alvin ei ollut kirkon
jäsen, mutta hän oli hyvä poika, eikä isäni pitänyt väitteestä.”3
Tammikuussa 1836, monta vuotta Alvinin kuoleman jälkeen,
Joseph Smith sai näyn selestisestä valtakunnasta, jossa hän näki,
että Alvin ja hänen äitinsä ja isänsä perisivät jonakin päivänä tuon
valtakunnan. Joseph ihmetteli, ”miten [Alvin] oli saanut perintöosan
tuossa valtakunnassa, sillä hän oli lähtenyt tästä elämästä,
ennen kuin Herra oli ojentanut kätensä kootakseen Israelin toisen
kerran, eikä häntä ollut kastettu syntien anteeksisaamiseksi”
(OL 137:6). Silloin Herran ääni tuli Josephille julistaen:
”Kaikki, jotka ovat kuolleet vailla tietoa tästä evankeliumista
mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan, jos heidän olisi sallittu
jäädä, ovat Jumalan selestisen valtakunnan perillisiä; samoin
kaikki, jotka kuolevat vastedes vailla tietoa siitä mutta jotka olisivat
ottaneet sen vastaan koko sydämestään, ovat tuon valtakunnan
perillisiä, sillä minä, Herra, tuomitsen kaikki ihmiset heidän
tekojensa mukaan, heidän sydämensä halun mukaan” (OL
137:7–9).
Elokuun 15. päivänä 1840 profeetta Joseph Smith saarnasi
hautajaisissa Nauvoossa ja opetti ensimmäisen kerran julkisuudessa
oppia kuolleiden pelastuksesta. Simon Bakerin mukaan,
joka oli paikalla, profeetta aloitti todistamalla, että ”Jeesuksen
Kristuksen evankeliumi toi suuren ilosanoman”. Hän luki suurimman
osan Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvusta 15 ja
selitti, että ”apostoli puhui ihmisille, jotka ymmärsivät kasteen
kuolleiden puolesta, sillä sitä harjoitettiin heidän keskuudessaan”.
Sitten hän julisti, että ”ihmiset voivat nyt toimia niiden
ystäviensä puolesta, jotka olivat lähteneet tästä elämästä, ja että
pelastussuunnitelma oli tarkoitettu pelastamaan kaikki, jotka olivat
halukkaat noudattamaan Jumalan lain vaatimuksia”4.
Kuukausi hautajaispuheen jälkeen profeetta kävi isänsä luona,
joka oli hyvin sairas ja lähellä kuolemaa. Profeetta keskusteli
isänsä kanssa kuolleiden kastamista koskevasta opista, ja isä
Smithin ajatukset kääntyivät hänen rakkaaseen poikaansa
Alviniin. Isä Smith pyysi, että työ Alvinin puolesta tehtäisiin
”välittömästi”. Vain minuutteja ennen kuolemaansa hän julisti
nähneensä Alvinin.5 Vuoden 1840 jälkipuoliskolla Smithin perhe
iloitsi, kun Hyrum otti vastaan kastetoimituksen veljensä Alvinin
puolesta.
Palvelutyönsä varhaisessa vaiheessa profeetta Joseph Smith sai
kokemuksen, joka auttoi valmistamaan häntä aikaan, jolloin
oppi kuolleiden pelastuksesta ilmoitettaisiin. Marraskuussa 1823
Alvin Smith, Lucy Mack Smith ja Joseph Smith vanhemman vanhin
lapsi, sairastui äkkiä vakavasti ja oli kuolemaisillaan. Alvin oli
25-vuotias vahva ja kyvykäs nuorukainen, jonka uutteruus vaikutti
suuresti perheen taloudelliseen vakauteen. Hänen äitinsä
kuvaili häntä ”ainutlaatuisen hyväluonteiseksi nuorukaiseksi”,
jonka ”jalous ja ylevämielisyys” oli siunauksena kaikille hänen
ympärillään oleville ”hänen jokaisena elinhetkenään”1.
Tietäessään kuolevansa Alvin kutsui veljensä ja sisarensa luokseen
ja puhui kullekin heistä. Josephille, joka oli miltei 18-vuotias
eikä ollut vielä saanut kultalevyjä, Alvin sanoi: ”Haluan, että olet
hyvä poika ja teet kaiken mahdollisen saadaksesi levyt. Ole uskollinen
ohjeiden vastaanottamisessa ja jokaisen sinulle annetun
käskyn noudattamisessa. Veljesi Alvinin on nyt lähdettävä luotasi,
mutta muista esimerkki, jonka hän on antanut sinulle, ja näytä
hyvää esimerkkiä lapsille, jotka ovat nuorempia kuin sinä.”2
Alvinin kuoltua perhe pyysi erästä presbyteeripappia Palmyrassa
New Yorkin osavaltiossa toimittamaan hänen hautajaisensa.
Koska Alvin ei ollut kuulunut tämän papin seurakuntaan,
pappi väitti saarnassaan, ettei Alvin voisi pelastua. William Smith,
Josephin nuorempi veli, muisteli: ”[Pappi] – – ilmoitti hyvin voimakkaasti,
että [Alvin] oli mennyt helvettiin, sillä Alvin ei ollut kirkon
jäsen, mutta hän oli hyvä poika, eikä isäni pitänyt väitteestä.”3
Tammikuussa 1836, monta vuotta Alvinin kuoleman jälkeen,
Joseph Smith sai näyn selestisestä valtakunnasta, jossa hän näki,
että Alvin ja hänen äitinsä ja isänsä perisivät jonakin päivänä tuon
valtakunnan. Joseph ihmetteli, ”miten [Alvin] oli saanut perintöosan
tuossa valtakunnassa, sillä hän oli lähtenyt tästä elämästä,
ennen kuin Herra oli ojentanut kätensä kootakseen Israelin toisen
kerran, eikä häntä ollut kastettu syntien anteeksisaamiseksi”
(OL 137:6). Silloin Herran ääni tuli Josephille julistaen:
”Kaikki, jotka ovat kuolleet vailla tietoa tästä evankeliumista
mutta jotka olisivat ottaneet sen vastaan, jos heidän olisi sallittu
jäädä, ovat Jumalan selestisen valtakunnan perillisiä; samoin
kaikki, jotka kuolevat vastedes vailla tietoa siitä mutta jotka olisivat
ottaneet sen vastaan koko sydämestään, ovat tuon valtakunnan
perillisiä, sillä minä, Herra, tuomitsen kaikki ihmiset heidän
tekojensa mukaan, heidän sydämensä halun mukaan” (OL
137:7–9).
Elokuun 15. päivänä 1840 profeetta Joseph Smith saarnasi
hautajaisissa Nauvoossa ja opetti ensimmäisen kerran julkisuudessa
oppia kuolleiden pelastuksesta. Simon Bakerin mukaan,
joka oli paikalla, profeetta aloitti todistamalla, että ”Jeesuksen
Kristuksen evankeliumi toi suuren ilosanoman”. Hän luki suurimman
osan Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvusta 15 ja
selitti, että ”apostoli puhui ihmisille, jotka ymmärsivät kasteen
kuolleiden puolesta, sillä sitä harjoitettiin heidän keskuudessaan”.
Sitten hän julisti, että ”ihmiset voivat nyt toimia niiden
ystäviensä puolesta, jotka olivat lähteneet tästä elämästä, ja että
pelastussuunnitelma oli tarkoitettu pelastamaan kaikki, jotka olivat
halukkaat noudattamaan Jumalan lain vaatimuksia”4.
Kuukausi hautajaispuheen jälkeen profeetta kävi isänsä luona,
joka oli hyvin sairas ja lähellä kuolemaa. Profeetta keskusteli
isänsä kanssa kuolleiden kastamista koskevasta opista, ja isä
Smithin ajatukset kääntyivät hänen rakkaaseen poikaansa
Alviniin. Isä Smith pyysi, että työ Alvinin puolesta tehtäisiin
”välittömästi”. Vain minuutteja ennen kuolemaansa hän julisti
nähneensä Alvinin.5 Vuoden 1840 jälkipuoliskolla Smithin perhe
iloitsi, kun Hyrum otti vastaan kastetoimituksen veljensä Alvinin
puolesta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
että mistä Joseph on oppinsa keksinyt.
Nyt voin paremmin ymmärtää sitä, minkälaisten kokemusten kautta Joseph Smith tämän oppinsa kehitti.
Joku on omien kokemustensa kautta kehittänyt toisenlaisia oppeja. Katolisilla ainakin aikanaan oli kiirastulioppi. En nyt heti muista, ajattelivatko he, että kaikki lopulta pelastuvat. Osa kiirastulen kautta, osa ilman sitä.
Protestanttisessa kristillisyydessäkin on toisinaan esiintynyt sellaista oppia, että kaikki tulisivat lopulta pelastumaan. Onko tähän liittynyt jokin kiirastulioppi, sitä en tiedä.
On sinänsä luonnollista, että ihmisen kohtalo kuoleman hetkellä tai tulevassa elämässä kiinnostaa ihmisiä. Ja monenlaista teoriaa on näistä asioista esitetty.
että jokainen uskonto joka uskoo kuolemanjälkeiseen elämään opettaa että vain sen oppiin uskomalla tai sen seremonioita toimittamalla "pelastuu", muutenhan koko oma touhu olisi pelkkää turhaa puuhailua jos ilmankin selviäisi.
ilman. Onko kaikki turhaa puuhailua.
kuolemaan loppuvat ihmislasten leikit. Omaa katoavaisuuttahan näillä tempuilla yritetään torjua mutta ei siihen mikään tarina, seremonia tai vaate auta.
kukaan lausua varmaa mielipidettä, vaan se jää nähtäväksi. Tietysti, jos mitään ei olisi kuoleman jälkeen, niin sitten ei myöskään näe, mutta jos on, niin silloin jää nähtäväksi. Näin uskon ja tunnen hengen innoitusta asian puolesta. On myös paljon hengellisiä kokemuksia jotka puhuvat asian puolesta. Siis, että elämä ei pääty kuolemaan, vaan jatkamme henkinä elämistä ylösnousemushetkeemme saakka.
vain paikallinen ihmisen luoma voimahahmo, ilman mitään ennen tai jälkeen kuoleman ulottuvaa kaikkivoimaisuutta?
RE:Kuolleiden lunastus
-ja tuohon soopaan uskot?
Raamatun mukaan ei ole tehtävissä mitään kuolleen suhteen.
Olette täysiä utopisteja, harhan levittäjiä koko MAP -kirkkolaisjoukko.
Te uskotte noita kirjoituksia, sepustuksia, joilla ei ole jumalallista voimaa, arvovaltaa.
sitten ikuisesti menetetty?
Raamatussa mainitaan, että kuolleetkin saavat kuulla Jumalan Pojan äänen. Kuolleillekin on julistettu evankeliumi. Tästä on 1. Piet. kirjeessä parissakin kohtaa. 1.Kor. 15:29 jakeessa mainitaan kasteet kuolleiden puolesta. - Olisiko sinun syytä päivittää tietosi?
On kyllä ymmärrettävää, että ihmiset ajattelevat siten kuten ovat tottuneet. Tosiasiat sivuutetaan. Ev.-lut. kirkko ei opeta tietääkseni mitään kuolleista ja avankeliumista. Jotkut luulevat, että ryöväri pääsi suoraan taivaaseen, mutta niin ei käynyt. Hän meni yhdessä Kristuksen kanssa Tuonelaan eli henkivankilaan. Se on väliaikainen "taivas". Ryövärille opetettiin siellä evankeliumi ja hänen tuli ottaa vastaan sijaiskaste, jotta hänellä olisi mahdollisuus päästä Jumalan kasvojen eteen.
>>> Jotkut luulevat, että ryöväri pääsi suoraan taivaaseen, mutta niin ei käynyt. Hän meni yhdessä Kristuksen kanssa Tuonelaan eli henkivankilaan. Se on väliaikainen "taivas". Ryövärille opetettiin siellä evankeliumi ja hänen tuli ottaa vastaan sijaiskaste, jotta hänellä olisi mahdollisuus päästä Jumalan kasvojen eteen.
Jeesus totesi: "Tänä päivänä sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa."
Paratiisi tosin ei ole Raamatussa synonyymi Taivaalle. Onhan niin, että aikanaan luodaan uudet taivaat ja uusi maa. Paavalin mainitsema kolmas taivas on yhden varteenotettavan tulkinnan mukaan sama kuin paratiisi. Sitten on vielä erikseen tuhatvuotinen valtakunta, jossa Kristus hallitsee yhdessä pyhien kanssa.
Mitä sitten tulee siihen, mitä kaikkea ryövärille tapahtui paratiisissa ja mitä hänen piti vastaanottaa siellä. Tähän asiaan mormonit tarjoavat vastaukseksi kaikenlaisia ihmispohdiskelujen tuloksia. Ihminen on luonnostaan taipuvainen pohdiskelemaan juuri tällaisia asioita, ja haluaa järjestellä kaikki yksityiskohdat mielessään sopiviin lokeroihin.
Tietysti on mahdollista, että Jeesus kertoi paratiisissa ryövärille evankeliumin. Pietari mainitsee, että kuolleillekin on julistettu evankeliumi. Useimmiten tästä opetetaan siten, että Jeesus kertoi vanhan liiton pyhille, millainen oli se evankeliumi ja Jumalan suunnitelma, jota he olivat vuosisatoja ja tuhansia aiemmin odottaneet. Ja siirsi heidät paratiisiin. Tämä ajatus lähtee siitä, että 1. Pietarin kirjeen 3. ja 4. luvun maininta kuolleille julistetusta evankeliumista olisi hieman eri tapahtuma. Että neljännen luvun maininta olisi sellainen, jossa vanhan liiton pyhät kuulivat sen evankeliumin, jota olivat odottaneet. Ja kolmannen luvun maininta olisi mahdollisesti sellainen, joka ei tarjoaisi mahdollisuutta muutokseen.
Toinen mahdollinen tulkinta on, että kummatkin kertovat samasta asiasta. Tai vaikka kertoisivat eri asioista, niin myös kolmannen luvun maininta olisi tarjonnut mahdollisuuden muutokseen. Että koska Nooan aikana (1. Piet. 3:20) Jumala säästi niin pienen osan ihmisistä, niin Jumala halusi antaa näille ihmisille toisen mahdollisuuden. Tässä kohdassa puhutaan kuitenkin selkeästi Nooan aikaisista tapahtumista, eikä tämän jakeen perusteella Jeesus saarnannut tässä tilanteessa Nooaa seuraavien kymmenien sukupolvien ihmisille.
Miksi Jumala ei ole kertonut tästä asiasta sen selvemmin kuin Raamattuun on kirjoitettuna? Ehkäpä siksi, että asialla ei ole meille käytännössä mitään merkitystä. Jos Jumala antaisi aina vastauksia tyydyttääkseen meidän uteliasta mieltämme, mielemme kiinnittyisi hetkessä aivan vääriin asioihin. Epäolennaisuuksiin. Kun Jeesuksen toimintaakin miettii, niin Jeesus halusi keskittyä olennaisiin asioihin. Ja suunnata ihmisten ajatuksia olennaisiin asioihin. Siksi Jumalan palvelijoidenkin on syytä keskittyä olennaisiin asioihin.
epäolennaista, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Miksi Jumala antaisi vastauksia, jos keskitymme vääriin asioihin? Jos vastaus tulee, kysymyskin oli ilmeisesti olennainen?
On hengellistä laiskuutta olettaa, että jos Raamatussa ei jostakin asiasta mainita "riittävästi", asialla ei olisi meille käytännön merkitystä.
kunkin uskonnon jumalat vastaavat aina juuri omaa uskontoaan koskeviin kysymyksiin. Jos jostain asiasta ei mainita Raamatusta, sitä pitää hakea muista uskonnoista tai nähdä oma näky ja kirjoittaa ihan uusi ohjekirja.Kaikki löytyy,kunhan ei tyytyä vain vanhoihin kirjoituksiin, yhtään nykyuskontoa ei olisi jos kaikki olisivat ajatelleet näin ahtaasti.
maailma olisi ilman Raamattua ... ilmeisesti inhimillisempi?
Raamattuhan antaa meille vastaukset/vastauksia siitä, mitä ihmisille tapahtuu kuoleman jälkeen! Juuri siksi en tarvitse mormonismin ihmisselityksiä tällaisista asioista!
Joseph Smith on kehitellyt vastauksia sellaisiin asioihin, joita hän kenties itse oli pohdiskellut ja joita ehkä jotkut hänen ympärillään olivat pohdiskelleet. Se, että hän antoi kaikenlaisia vastauksia, ei tarkoita, että ne olisivat OIKEITA vastauksia.
Mieluummin uskon Jumalaa kuin Joseph Smithin mielikuvituksesta syntyneitä selittelyjä ja tarinointeja.
Elämässä tulevia ratkaisuja varten Jumala on antanut minulle Pyhän Henkensä.
kuoleman jälkeen, Raamatun mukaan ja sinun raamatuntulkintasi mukaan.
>>>Noin luulet
Kirjoittanut: Sama evankeliumi / Eilen / klo 18:47
Raamatussa mainitaan, että kuolleetkin saavat kuulla Jumalan Pojan äänen. Kuolleillekin on julistettu evankeliumi. Tästä on 1. Piet. kirjeessä parissakin kohtaa. 1.Kor. 15:29 jakeessa mainitaan kasteet kuolleiden puolesta. - Olisiko sinun syytä päivittää tietosi?
>>>Ettäkö
Kirjoittanut: Jokuveli / Tänään / klo 13:44
epäolennaista, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
lopettaa huuhaasi saarnaamisen.
Sitä paitsi, täällä keskustellaan, ei saarnata.
tai ehkä, jos sen tilalla olisi ollut jokin lempeämpi opus, mutta Raamattuhan vain heijastaa kirjoitusaikojensa arvoja ja ajattelua.
leväperäisen synonyymi on lähinnä saamaton, veltto tai välinpitämätön.
Luulen, että MAP-oppi päinvastoin kehottaa ihmistä pois hengellisestä laiskuudesta; kehotus vie ihmistä poispäin leväperäisyydestä. Myös helvetistä. Kuinka tarkasti helvetin ja taivaan raja on määritelty, onko se veteen piirretty viiva vai määritelläänkö se hyvinkin tarkasti. Voiko taivaaseen pääsy olla milleistä kiinni vai käytetäänko metriluokan toleranssia.
Mielestäni leväperäistä sen sijaan on tuudittautua suhteessaan jumaluuteen väärään turvallisuudentunteeseen.
kuolemassa täydellisesti vapautuvani suku- yms. vieteistä. Siinä sitä on pelastusta kerrakseen tavalliselle syntiselle.
Mikäli kuolemani jälkeenkin lihani edelleen minua viettelee, en totisesti ole ollenkaan pelastunut, vaan olinpaikkani on helvetissä, jossa himoni minua iäti kärventävät.
Joseph Smithillä lienee ollut, - tuosta Unsikin kirjoituksesta päätellen voimakas suggestioalttius, jonka takia hän on manipoloitunut ns. toiveunilla, jotka sinänsä ovat ihmisille tavanomaisia.
Turust
sinun uskosi onkin toiveunta?
kuten koko olemassa olemiseni.
Turust
jotakin alttiutta Smithillä on ollut. Ei tätä meitä jo vuosia pohdituttanutta ilmiötä muuten voi selittää.
Sanompa vaan, että J. Smithillä on ollut selvä skitsoalttius - ellei peräti sairaus - näin myöhemmin diagnisoitu.
vastaanotollesi:-)