EROA KIRKOSTA!

Raamattu ei ole mitään muuta kuin astrologian ja teologian kirjoitusten yhdistelmä,
kuten lähes kaikki uskonnolliset myytit ennen sitä.
Itse asiassa uuden hahmon luominen vanhan pohjalta
tapahtuu jopa kirjassa itsessään.
Vanhassa testamentissa on tarina Joosefista, joka oli prototyyppi Jeesukselle.
Joosefin syntymä oli ihme, Jeesuksen syntymä oli ihme.
Joosefilla oli 12 veljeä, Jeesuksella oli 12 opetuslasta.
Joosef myytiin 20 hopearahasta, Jeesus myytiin 30 hopearahasta.
Veli Juuda ehdotti Joosefin kavallusta, opetuslapsi Juudas Jeesuksen kavallusta.
Joosef aloitti uransa 30-vuotiaana, Jeesus aloitti myös 30-vuotiaana.
Yhtäläisyydet jatkuvat jatkumistaan.
Entä onko historiassa raamatun ulkopuolista mainintaa Jeesuksesta,
Marian pojasta, jolla oli 12 seuraajaa ja joka paransi sairaita?
Välimeren alueella ajanlaskun alussa eläneitä historioitsijoita tunnetaan paljon.
Onko joku heistä kertonut Jeesuksesta?
Ei yksikään.
Historiallisen Jeesuksen puolustajat ovat kylläkin väittäneet toisin.
Jeesuksen olemassaolon oikeuttamiseksi viitataan yleensä neljään henkilöön.
Plinius Nuorempi, Suetonius ja Tacitus ensimmäisinä.
Heillä on vain muutamia lauseita, jotka viittaavat Kristukseen,
joka ei itse asiassa ole nimi, vaan tarkoittaa 'voideltua'.
Neljäs tietolähde on Josefus,
joka on tiedetty tekaistuksi satojen vuosien ajan.
Surullista kyllä, sitä lainaillaan edelleen totuutena.
Luulisi, että kuolleista herännyt kaveri, joka nähtävästi nousi taivaaseen
ja teki kaikenlaisia ihmeitä, olisi jäänyt historiankirjoihin.
Eipä jäänyt, koska todisteita punnittuamme
on erittäin todennäköistä, ettei Jeesusta ole ollut olemassakaan.
Kristinusko on parodia, jossa auringon tilalle on laitettu mies nimeltä Jeesus,
ja kohdistettu häneen aiemmin auringolle kuulunut palvonta.
Emme halua olla töykeitä, mutta kylläkin puhua asiaa.
Emme halua loukata, mutta pidämme kiinni siitä, minkä tiedämme olevan totta.
Kristinusko yksinkertaisesti ei perustu totuuteen.
Huomaamme, ettei kristinusko ollut muuta kuin roomalainen tarina,
joka kehitettiin poliittisista syistä.
Todellisuudessa Jeesus oli gnostilaisen kristillisen lahkon auringonjumala.
Ja kaikkien pakanajumalien tavoin hän oli myyttinen hahmo.
Poliitikot päättivät historiallistaa Jeesuksen voidakseen ohjailla ihmisten käytöstä.
Vuonna 325 Rooman keisari Konstantinus järjesti Nicaean kokouksen.
Siinä asetettiin kristillisyyden opit, jotka hyödyttäisivät politiikkaa
ja niin alkoi pitkä kristillisen verenvuodatuksen, sekä hengellisen huijauksen historia.
Seuraavat 1600 vuotta koko Eurooppa oli Vatikaanin tiukassa otteessa.
Seurasi sellaiset mukavat ajat kuten pimeä keskiaika,
ja lukuisia riemastuttavia hetkiä ristiretkien ja inkvisition parissa.
Kristinusko, kuten muutkin teistiset uskonnot, on aikamme suurin huijaus.
Sen tarkoitus on erottaa ihmiset luonnosta ja siten toisistaan.
Se kannustaa alistumaan sokeasti johtajien valtaan.
Se poistaa henkilökohtaisen vastuun, koska jumala hallitsee kaikkea,
ja niinpä kaameita rikoksia voidaan oikeuttaa herran johdatuksella.
Ja tärkeimpänä se antaa valtaa niille, jotka tietävät totuuden
ja käyttävät myyttejä yhteiskuntien manipulointiin ja hallitsemiseen.
Uskonnollinen myytti on voimakkain laite, mitä koskaan on kehitetty
ja se luo psykologisen perustan, jolla muut myytit voivat kukoistaa.
Myytti tarkoittaa, ettei laajalti uskottu asia olekaan totta.
Ja syvemmässä, uskonnollisessa merkityksessä
myytti toimii ajatuksia ja toimintaa ohjaavana tarinana ihmisille.
Oleellista ei ole, miten todenmukainen tarina on, vaan miten se toimii.
Eikä tarina toimi, ellei kansa usko sen olevan totta.
Asiasta ei voi väitellä.
Jos joillain on kanttia kyseenalaistaa pyhä tarina,
kohtalosta päättävät eivät suostu väittelyyn heidän kanssaan.
He eivät välitä heistä tai julistavat heidät pyhäinhäväitsijöiksi.
On väärin, häpeällistä ja syntiä ehdottaa, vihjata tai auttaa muita ihmisiä päättelemään,
että Yhdysvaltain hallitus tappoi 3000 omaa kansalaistaan.