Stalinin Talvisodan virhearvio

Ei Stalinin virhearviossa mitään ihmeellistä ollut. Se perustui sopimukseen natsien knassa, suunnattomiin sotavoimiin ja kotikommunistien antamiin vääriin tietoihin.

Välirikko länteen kun uhkasi, niin piti kynnet vetää sisään.

Suomen irtiotoista Ruotsista senverran, että on sääli, ettei kukaan enää muistakaan Georg Magnus Sprengtportenia, Carl Gustav Armfeltia tai Johan Anders Jägerhornia. Tosin itsenäisyyshaaveetkin aikana, jolloin isomman naapurin suorastaan velvollisuutena oli kuurmottaa pienempäänsä eivät kovin realistisia olleet. Suomen vaihtoehtoina olivat vain Ruotsi tai Venäjä...

Mielestäni Klaus Fleming oli pikemminkin uskollinen lailliselle kruununperijälle, kuin varsinaisesti otti "irtiottoa" Ruotsista, vaikka ehkä ajoikin myös omaa asemaansa.

Tämä laillinen kruununperijä sattumalta oli myös Puolan kuningas ja Klaus reaalipoliitikkona tajusi, että Puola, Ruotsi ja Suomi yhdessä olisivat olleet riittävän vahvoja pitämään Venäjän ulkona Itämereltä.

Kaarle herttuan vallankaappaus ja valtakunnan jako, Puolan ja Ruotsin kuningashuoneisiin, johti siihen, että Puola jaettiin vihollistensa kesken ja Venäjä eteni ennenpitkään Itämeren rantaan ja lopulta työnsi Ruotsin ulos Itämeren itäiseltä rannikolta, lopulta Ruotsi taantui pikkuvaltioksi.

Muistelmakirjat kertovat.

Professori Ohto Manninen on kirjoittanut kirjan Miten Suomi valloitetaan. Kirjassaan hän kertoo miten puna-armeijan johto suunnitteli 1939-1944 useita operaatiita Suomea vastaan. Suunniteltiin rintaman siirtoa tai koko Suomen valtaamista. Oli hyökättävä Viipuriin, Helsinkiin tai Suomen länsirannikolle. Osa ajatuksista jäi kassakaappin, osa otettiin käyttöön.



Tästä tärkeästä suunnitteluvaiheesta kertovat A.A. Vasilevskin ja K.A. Meretskovin tärkeät muistelmakirjat. Vasilevski, joka tuolloin oli yleisesikunnan operaatio-osaston päällikön sijainen kertoo, että Pääsotaneuvosto käsitteli neuvostoasevoimien valmiutta Suomen suunnalla, kun "kansainvälinen tilanne oli heikkenemässä", siis kaikesta päätellen ennen toisen maailmansodan alkamista. Yleisesikunta esitteli jo varhemmin laaditun ja Voroshilovin hyväksymän yksityiskohtaisen suunnitelman. Sen perusideat ja pääpiirteet olivat B. M. Saposnikovin. Suunnitelmaa laadittaessa yleisesikunta oli lähtenyt mm. siitä, että Suomi saattaisi saada apua suurvalloilta, Saposnikovin mielestä vastaiskun suorittaminen Suomea kohtaan ei ollut suinkaan yksinkertaista, vaan siihen vaadittiin "vähintään kuukausia kestävä ankara ja vaikea sota".

Muistettakoon, että Saposnikov oli itse ollut 1935-37 Leningradin sotilaspiirin päällikkönä. Neuvonpidossa Saposnikov painotti, että sotatoimet oli saatettava loppuun nopeasti, sillä muutoin Suomi saisi ulkopäin merkittävää apua ja konflikti laajenisi. Stalin nauroi Saposnikoville: "Sellaisesta maasta kui Suomesta selviämiseen te vaaditte niin valtavia voimavaroja. Ei niitä sellaisia määriä tarvita"

Ylin sotilasjohto kokoontui kesällä 1939 Stalinin luona 2.6., 13.7, 1.8., 10.8. ja 25.8. Kaiken aikaa Neuvostoliitto neuvotteli länsivaltojen kanssa sotilaallisesta yhteistyöstä Saksaa vastaan ja teki tällöin ehdotuksia mm. Suomen aluevesien käytöstä meritukikohdiksi. Sen jälkeen Neuvostoliitto teki 23.8. etupiirijakossopimuksen Saksan kanssa.
Neuvostoliitossa ei ymmärrettävästi juurikaan uskottu, että Suomi ryhtyisi hyökkäykseen. Suomen väkiluku oli kaikkiaan 3 650 000 asukasta.
Eräät asiakirjat kertovat,että Neuvostoliiton johdossa suorastaan epäiltiin, että Suomen hallitus oli valmis "hyötymään Neuvostoliiton kustannuksella, jos Japani hyökkäisi Neuvostoliiton kimppuun". Moskovassa oli varauduttu siihen, että Suomen armeija tulisi sotatilanteessa toimimaan suoja-armeijana, jonka tärkeimpänä tehtävänä oli turvata voimakkaiden ulkomaisten joukkkojen esteetön strateginen keskittäminen ja järjestäytyminen Neuvostoliiton alueelle tunkeutumista varten. Erityisesti Leningradin valtaamista varten.


Meretskovin suunnitelma

Venäläinen historiantutkija N. I. Barysnikov tulkitsee Leningradin piirin talvisodassa sovellettujen suunnittelmien kehittelyn helmikuun ja kesäkuun 1939 välillä. Helmikuu 1939 ei vielä ollut suunnittelussa erityinen käännekohta, sillä käsky suunnitelmien tarkistamisesta annettiin vuosittain tammi-helmikuussa. Aina niihin sisältyi hyökkäys Suomeen. Merkityksellistä on se, että ainakin Sotalaivaston yleisesikunta antoi suunnitteludirektiivin 20.6.1939 ja taas uuden direktiivin jo 2.8.1939. Tuolloin operaatiosuunnitelmia muutettiin kesken vuotta. Se aiheutui yleistilanteen muutoksesta.