5-kympinvillitys?

Aika on tehnyt tehtävänsä, olette ns." ajautuneet erillenne "?
Voipi olla villitystä tai ihmisen ikävää toisen luo!
Sellaista tapahtuu aika usein, kun kotileikki päättyy ja poikaset lentävät pesästä.

Mielestäni et ole pettäjä jos kohtaat etsimäsi.
Meillähän on vain tämä yksi elämä, kuulemma ?

yhteiseloa rinnakkain puolisosi kanssa, niin kerro hänelle että samanaikaisesti haet itsellesi henkiseroottista sivusuhdetta tai suhteita.

Muistuttaa tilannettamme jolloin viimeinenkin lapsemme lähti omilleen.

Minä en villiintynyt mutta vaimoni, 40v, jotenkin lamaantui.

Onneksi olotila oli väliaikainen.
Mitään jyrkkää taitekohtaa ei palautumisessa ollut havaittavissa mutta alle vuodessa tilanne tuli ennalleen.

Jos ennallistumista ei olisi tapahtunut niin todennäköisesti olisimme arvioineet elämämme uudelleen ja tehneet sen mukaiset ratkaisut.

Kumpikin vielä aktiivi-iässä ja odotettavasti vielä reilusti elinvuosia edessä.

Nyt olemme 65 / 61 ja ylimenokauden kärsivällisyys kannatti.

Tilanteeseen ei mielestäni kannata juuttua mutta pieni kärsivällisyys ja keskustelu saattaisi kannattaa.

Eli, minulla ei ole ollut mitään villitystä. Vaimolla sen sijaan elämänmuutos.

Miksiköhän luulet että vaimosi ei kaipaa läheisyyttä ja vastakkaisen sukupuolen seuraa, oletko puhunut hänen kanssaan asiasta?
Kyllä sinä saat sen henkis-eroottisen yhteyden vaimoosi, lähetä hänelle vaikka seksikkäitä tekstiviestejä.

Odotatko, että uusi ihmissuhde avaisi sinulle autuuden portit ja täyttäisi tarpeesi?
Jokaisessa suhteessa tulee välillä kausia, jolloin toinen saattaa tuntua etäisemmältä sekä varmasti myös aivan erityisiä läheisyyden kausia. Harvoin ne ihan itsekseen syntyvät, vaan niiden eteen pitää tehdä töitä, järjestää sopivia tilaisuuksia tai vähintään tarttua kohdalle osuviin hyviin hetkiin.


Sanot, ettet tiedä mitä voisit tehdä tilanteen korjaamiseksi. Heitän sinulle muutamia kysymyksiä pohdittavaksi.

Mieti, haluatko olla objekti, jolle vain tapahtuu asioita, vai haluatko ryhtyä aktiiviseksi toimijaksi, joka voi itse halutessaan vaikuttaa asioihin. Jos teillä on ollut hyvä parisuhde, miksi et ryhtyisi itse tekemään töitä suhteenne parantamiseksi ja yhteyden löytämiseksi uudelleen? Uskoisin, että useimmissa tapauksissa onnistumisen todennäköisyys on suurempi oman tutun turvallisen kumppanin kuin uuden vieraan kanssa.

Ehdotan, että aloittaisit keskustelemalla asiasta puolisosi kanssa. Jos keskittyisit enemmän hänen toivomuksiinsa ja hyvinvointiinsa kuin omiin vaatimuksiisi, tilanne saattaisi muuttua nopeastikin - pienin askelin - parempaan suuntaan. Voisiko kumppanillasi olla ongelmia omaan seksuaalisuuteensa liittyvissä asioissa? Tuntuuko hänestä, että hellyyteen ja läheisyyteen liittyy aina myös odotuksia ja vaatimuksia? Koska viimeksi olet kertonut puolisollesi, että arvostat ja rakastat häntä tai olet antanut muuta positiivista palautetta? Annatko enemmän kiitosta kuin moitetta, arvostelua tai vaatimuksia? Tietääkö hän, että hyväksyt hänet juuri sellaisena kuin hän on ja olet valmis rakastamaan häntä myös vähemmän hyvinä hetkinä? Oletko?

Viestitkö, että olet valmis vaihtamaan hänet parempaan, ellei hän syystä tai toisesta kykene enää vastaamaan sinun vaatimuksiisi hyvästä kumppanista?

Yksi hyvä tapa aloittaa parisuhteeseen ja sen parantamiseen liittyvä keskustelu voisi olla pysähtyä pohtimaan toistenne hyviä ominaisuuksia ja tehdä niistä lista. Kun hyviä asioita käsitellään ja muistellaan yhteisiä parhaita hetkiä, keskustelu avaa mielessä oikeita kanavia, ja sen jälkeen voisi ottaa esille - mieluummin vain yksi kerrallaan - asioita, joihin haluaisit muutosta.

Pienet hyväilevän hellät kosketukset, joihin ei liity seksuaalisuuteen liittyviä vaatimuksia, ystävälliset katseet, kuuntelemaan pysähtyminen, rehelliset kehut ja kiitokset, omista pienistä toiveista kertominen, toisen hyvästä olosta kiinnostuminen jne. ovat asioita, joilla voisi olla uskomattoman suuri vaikutus. Kokeile vaikka, mutta liioittelematta ja pienin askelin edeten. Älä lannistu heti ensimmäisestä torjuntaeleestä, vaan yritä jonkin ajan päästä uudelleen.

Ehdotan, että istutte yhdessä keskustelemaan parisuhteenne liittyvistä kysymyksistä. Haluatteko molemmat jatkaa yhdessä? Oletteko valmiita tekemään töitä suhteenne parantamiseksi? Kannattaisiko lähteä hakemaan ulkopuolista apua parisuhdeterapeutilta tai -kursseilta? Kannattaisiko ainakin yrittää ennen kuin päättää jatkaa matkaa eri suuntaan?

Ellei puolisosi sinun yrityksistäsi huolimatta suostuisi osallistumaan suhteen parantamiseen tähtäviin toimiin, voisit ainakin itse jatkaa elämääsi eteenpäin tyytyväisenä siihen, että olet rehellisesti yrittänyt parhaasi. Luultavasti olet silloin myös oppinut jotain tulevaisuuden varalle. Kun tekee rehellisesti parhaansa ja toimii avoimesti, voi elää sovussa itsensä kanssa, eikä tarvitse katua jälkikäteen. Ainakin itse ajattelen niin. Toivotan sinulle menestystä ja hyviä hetkiä elämääsi tulevaisuudessa, kuljetpa yksin tai jonkun toisen rinnalla.

ellei koton saa ruakkaa,
hän menee baariin syämää.

Mää ole soveltanu tota assiaa sit
kaikkee muuhunki "kotipalveluihi" :)
Hyvi on toiminu.

vasta sitten on kyse villiintymisestä, kun alat vilkuilla uusien potentiaalisten kumppanien perään ja houkuttelet heitä syliisi tai antaudut houkutelluksi ja toteat nauttivasti tästä suunnattomasti.

Hyvin tavallista, että puolisot ajan mittaan "leipääntyvät", jäljelle jää arkisten asioiden pyorittäminen, intohimo on kadonnut. Siksi avioliittoleireille moni on lähtenyt ja löytänyt sieltä uusia avaimia päästä taas henkiseen yhteyteen ja myös fyysisen kanssakäymisen tielle.

Ota tuntemuksesi esille kumppanin kanssa, keskustelkaa vakavasti, rakentaen.

käy kun kaverin naamataulu ei enää kiinnosta.
Kierrätykseen kaikki ukot ja akat.