.........

Joka päivä ajattelen että miten läheiset suhtautuisivat jos minua ei olisi, Iloisia päiviä tulee vietettyä mutta illalla ajatukset aina palaavat. Uusi tyttöystävä, hyviä kavereita, perhesuhteet hyvät, Syytä tähän koitan hakea, mutta ei sitä löydy.

Tyhmiä asiota on tullut tehtyä, nuoruus riehuttua ja viinaa käytettyä. Mustasukkaisuus nousee aina pintaan kun kaveri joka tunnetaan naisten miehenä, jututtaa naistani, Tätä tunnetta en muille näytä, Suutukkaan en ole koskaan... Muuten kun kännipäissäni. Väkivallasta en tykkää enkä sitä käytä.
Ujous? sitä meissä jokaisessa on, mutta minä en osaa näyttää sitä,, kokoajan sisälläni mietin että mitä muut minusta ajattelevat.. aina on tarvinnut esittää, koulukiusattu kun olen ollut ja myös kiusaaja. aikanaan masennuksesta sairaalassa ollut, mutta sitä en vielläkään myönnä, En ole ollut masentunut koskaan. Tunteita ni en uskalla näyttää ja virheitä pelkään.
Aina pitää miettiä mitä toinen tekee jos tekee näin...
Kaikki kaverini tuntuvat itsevarmemmilta ja sanovat aina asiat niinkuin ne ovat. Haluaisin näyttää kaikille että ilman minua mikään ei muutu.
2142
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Mieli tästä kertoa tekisi, mutta huumoriksi kaverit nämä tunteet kääntäisivät, luultavasti tajuisivat vasta sitten kun juna on yli ajanut että mikä minä olen ollut,
Ulkopuolelta komea, rohkea, huumorintajuinen, puhelias... sisältä ruma, ujo, huumorintajuton, sanoja joka tilanteeseen etsivä. Turhauttavaa tämä elämä on, kumpa olisi jotain mihin tarttua kiinni ja uskaltaa olla oma itsensä, 10 vuotta tätä on jatkunut, Haluaisin olla vielä se pikkupoika muitten joukossa kun ei tarvinnut esittää.

Äänestä
  • noiden ajatusten kanssa. Ota yhteys mtt:oon ja käy juttelemasta ajatuksistasi ja tunteistasi. Usko pois, elämälläsi on merkitys ja poismenosi jättäisi suuren aukon. Jokaisella meistä on oma tärkeä paikkamme ja tehtävämme tässä elämässä, vaikka aina ei siltä tunnukaan.

    Oletko kertonut perheellesi näitä ajatuksia? Itselläni on poika, joka masentui suunnilleen 10 vuotta sitten. Tekstisi voisi olla hänen kirjoittamaansa. Pelkäsin pahimmillaan hänen henkensä puolesta. Ei suostunut puhumaan asiasta eikä menemään ammattiauttajalle. Ei voinut kuin vierestä katsoa ja pahaa teki. Tein selväksi, miten tärkeä hän on niin minulle kuin sisarilleenkin, mutta ei auttanut. Ei halunnut apua. Onneksi hänellä oli hyviä ystäviä, joiden kanssa vietti aikaa ja joille ilmeisesti jotakin kertoi.

    Nykyään hän on jo enemmän sitä, mitä hän oli ennen masennusta, mutta hän on etäinen, ei käy juuri koskaan kotona eikä hirveästi kerro kuulumisiaan. Edelleen olen hänestä vähän huolissani, mutta en voi kuin toivoa ja luottaa, että hänkin saa vielä onnellisen elämän.

    Älä tee mitään radikaalia. Olet monelle ihmiselle tärkeä ja rakas. Katso vaikka elokuva "Ihmeellinen on elämä" (muistinkohan nimen oikein). Se on vanha, mv-elokuva, jossa mies hautoo itsemurhaa muistaakseni joulun aikaan. Elokuvan juju on siinä, että mies pääsee näkemään, mitä tapahtuisi, jos hän toteuttaisi aikeensa. Hän ymmärtää, miten toisin elämä muilla menisi ja mitä tuskaa hän aiheuttaisi rakkailleen ja näkee myös, mitä hyvää hänelle on tarjolla, jos jatkaa elämäänsä.

    Älä tee sitä! Hakeudu avun piiriin. Lue runo "Luota siihen", Hirschin ja Thomasin kirjasta "Miten hyvä, että tunnet minut".

    Tsemppiä sinulle kamppailussasi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


........................ kirjoitti:

Joka päivä ajattelen että miten läheiset suhtautuisivat jos minua ei olisi, Iloisia päiviä tulee vietettyä mutta illalla ajatukset aina palaavat. Uusi tyttöystävä, hyviä kavereita, perhesuhteet hyvät, Syytä tähän koitan hakea, mutta ei sitä löydy.

Tyhmiä asiota on tullut tehtyä, nuoruus riehuttua ja viinaa käytettyä. Mustasukkaisuus nousee aina pintaan kun kaveri joka tunnetaan naisten miehenä, jututtaa naistani, Tätä tunnetta en muille näytä, Suutukkaan en ole koskaan... Muuten kun kännipäissäni. Väkivallasta en tykkää enkä sitä käytä.
Ujous? sitä meissä jokaisessa on, mutta minä en osaa näyttää sitä,, kokoajan sisälläni mietin että mitä muut minusta ajattelevat.. aina on tarvinnut esittää, koulukiusattu kun olen ollut ja myös kiusaaja. aikanaan masennuksesta sairaalassa ollut, mutta sitä en vielläkään myönnä, En ole ollut masentunut koskaan. Tunteita ni en uskalla näyttää ja virheitä pelkään.
Aina pitää miettiä mitä toinen tekee jos tekee näin...
Kaikki kaverini tuntuvat itsevarmemmilta ja sanovat aina asiat niinkuin ne ovat. Haluaisin näyttää kaikille että ilman minua mikään ei muutu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu