Annassa (25-26/09) on juttu Nairobissa asuvasta suomalaisesta Anna Klenistä, joka on avioitunut syntyperäisen kenialaisen kanssa. He ovat yläluokkaa miehen syntyperän perusteella, perheellä on palvelijat, autonkuljettajat etc.
Juttu on sinänsä kiinnostava kuvaus kahden kulttuurin kohtaamisesta. Anne Klen puhuu arjen turvattomuudesta, kuten siitä, että naiset eivät voi yksinään lähteä kävelylle ryöstelyn ja raiskauksien pelossa. Toisaalta hän haluaa jäädä kaupunkiin "ylellisyyden" vuoksi: voi tilata hierojan kotiin kerran viikossa ja sillee.
Tämä Anne on juristi, joka työskentelee Nairobissa YK:n slummiprojektissa. Hän on ennen Nairobia opiskellut Pariisissa. Eli: kansainvälisyys ei sivistä, sillä tämä mimmi ei missään vaiheessa oivalla, että turvattomuus johtuu juuri siitä, että kaupungissa/maassa on niin valtavat elintasoerot. Voisi olettaa, että YK:ssa työskentelykin edellyttäisi/opettaisi eetisitä suhtautumista ympäristöön. Kaikkeahan voi olettaa - ku niinku duuni on vaa duuni.
Anne Klenille hänen yläluokkaisuutensa on itsestäänselvää, ilmeisesti ollut jo kotimaassa (koska kaikillahan ei ole varaa opiskella Pariisissa).
Jutun sävystä ei tässä tapauksessa voi syyttää välinettä, naistenlehteä.
Juttu on sinänsä kiinnostava kuvaus kahden kulttuurin kohtaamisesta. Anne Klen puhuu arjen turvattomuudesta, kuten siitä, että naiset eivät voi yksinään lähteä kävelylle ryöstelyn ja raiskauksien pelossa. Toisaalta hän haluaa jäädä kaupunkiin "ylellisyyden" vuoksi: voi tilata hierojan kotiin kerran viikossa ja sillee.
Tämä Anne on juristi, joka työskentelee Nairobissa YK:n slummiprojektissa. Hän on ennen Nairobia opiskellut Pariisissa. Eli: kansainvälisyys ei sivistä, sillä tämä mimmi ei missään vaiheessa oivalla, että turvattomuus johtuu juuri siitä, että kaupungissa/maassa on niin valtavat elintasoerot. Voisi olettaa, että YK:ssa työskentelykin edellyttäisi/opettaisi eetisitä suhtautumista ympäristöön. Kaikkeahan voi olettaa - ku niinku duuni on vaa duuni.
Anne Klenille hänen yläluokkaisuutensa on itsestäänselvää, ilmeisesti ollut jo kotimaassa (koska kaikillahan ei ole varaa opiskella Pariisissa).
Jutun sävystä ei tässä tapauksessa voi syyttää välinettä, naistenlehteä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nairobin Anna on itserakas paskiaianen, joka pitää hyvin sujunutta elämäänsä itsestäänselvyytenä. Hän on ansainnut kaiken hyvän eikä mikään horjuta tuota tasapainoa (hän ei varmasti esim sairastu koskaan).
Tuollainen ihmistyyppi on itselleni kovin vieras.