´Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.´
Luther vihasi näitä sanoja, vihaatteko tekin?
Minä sanon teille Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä: Autuas se, joka uskoo Jumalan palvelijan Jaakobin Pyhässä Hengessä antamat Jumalan tahdon mukaiset sanat. Amen.
Luther vihasi näitä sanoja, vihaatteko tekin?
Minä sanon teille Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä: Autuas se, joka uskoo Jumalan palvelijan Jaakobin Pyhässä Hengessä antamat Jumalan tahdon mukaiset sanat. Amen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä uskon nuo sanat , mutta tässä minulle on ongelma. Kun minusta mikään noista Jaakobin mainitsemista asioista ei onnistu ilman Jeesusta. Mutta uskon noiden kaikkien onnistuvan Jeesuksessa.
Ainakaan minä, joka en (vielä!) tunne sisäisesti Jeesusta vaan ainoastaan oman ylpeän itseni, en pysty vaikka haluaisin
olemaan jumalalle alamainen
vastustamaan perkelettä
lähestymään jumalaa
puhdistamaan käteni ja sydämeni, minä syntinen ja kaksimielinen
en vaan pysty...ilman Jeesusta
Ongelma on vanha tuttu - muna vai kana, kumpi oli ensin:
noiden Jaakobin mainitseminen asioiden toteuttaminen tuo ihmisen Jumalan armahdettavaksi ja Jeesuksen hänen sydämeensä
vai
Jeesus mahdollistaa nuo ylläolevat asiat tulemalla sydämeen asumaan
Itse uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja kokemuksen syvällä rintaäänellä täysin turhautuneena omavoimaisuuteen sen todeksi elämässäni todistan. Uskon, että Jumalan työ ihmisessä alkaa siten, että hän laittaa valitsemansa ihmisen nöyrtymään, joilloin vaihtoehdoiksi jää epätoivo synnistä ja alituinen murhe ja vaiva, tai täydellinen Jeesuksen varaan heittäytyminen.
Vaihtoehtona on hidas kituminen kuolemaan asti tai Elämä Jeesuksessa.
Tunnen kurjuuteni, olen murehtinut ja itkenytkin yllin kyllin, mutta en ehkä vielä kylliksi, koska ylpeys ja tietoinen synti nostavat päätään milloin missäkin.
Jos olisi toisin, että ihminen saa Jeesuksen sisälleen asumaan tekemällä nuo jaakobin esittämät asiat, en ymmärrä ristinkuolemaa. Miksi Jeesuksen piti kuolla, jos vanhurskaus saataisiin lakia noudattamalla.
Siinä on mielestäni luterilaisuuden erhe, että ihmiselle ei jätetä minkäänlaista mahdollisuutta olla aktiivinen. Lutherille Jeesus näyttää olleen pelastava koukku, joka vääjäämättä poimii valitsemiaan ihmisiä kuoleman merestä, halusivatpa nämä tai eivät. Minusta Jeesus on pikemminkin pelastusköysi, johon hukkuva itse tarttuu viimeisenä vaihtoehtonaan tai sitten hän hukkuu. Piste. Ja kun on tarpeeksi kauan itse räpiköinyt ja aina vaan vajoaa, alkaa kummasti hamuta pelastavaa köyttä. Onneksi pelastusköyden pitäjä on pitkämielinen...
Tietysti Herra Jeesus Kristus opetti Pyhästä Hengestä eli Elävästä Vedestä. Hän on Opettaja ja Puolustaja. Et tarvitse muuta, hyvä tietysti on, jos voit kokoontua Jeesuksen nimessä luotettusi kanssa ja yhdessä palvoa ja palvella Herraa Jeesusta. Ole siunattu Herran Jeesuksen nimessä.
opetusta vihannut? Mistä tuollainen käsitys on peräisin, että Luther vihasi tuota opetusta?
Ei tuntenut Jumalaa Pyhässä Hengessä, vaan luonnollisena ihmisinä teki virhearviointeja, niinkuin meillä kaikilla ihmisillä on mahdollista. Isä Jumala meitä Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä varjelkoon.