Olet kuin lumpeenkukka, niin kaunis ja viaton.
Älä yritäkään ajatella liian monimutkaista, älä, hajoaa pää.
Tule luokseni niin solmin puolestasi kengännauhat,
kyllä sinä olet kaunis.
Haaveilet taas, ja hymyilet auringolle, olet unelmieni kukkanen, minä puhallan sisääsi ja saan siitepölysi pöllyämään.
Kysyt mitä pilvet ovat, ne unelmaa vain, itket kun Bambi ammutaan, lohdutan, sanon, se satua on vaan.
Oot nainen mun ja täydellisin, sua aamuin illoin lemmin, ja pikkasen rakastankin myös, hölmöläinen.
Älä yritäkään ajatella liian monimutkaista, älä, hajoaa pää.
Tule luokseni niin solmin puolestasi kengännauhat,
kyllä sinä olet kaunis.
Haaveilet taas, ja hymyilet auringolle, olet unelmieni kukkanen, minä puhallan sisääsi ja saan siitepölysi pöllyämään.
Kysyt mitä pilvet ovat, ne unelmaa vain, itket kun Bambi ammutaan, lohdutan, sanon, se satua on vaan.
Oot nainen mun ja täydellisin, sua aamuin illoin lemmin, ja pikkasen rakastankin myös, hölmöläinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hmm.. näin suomalaisena naisena sanoisin, ettei oikein nappaa tällainen visio.
Tästä puuttuu kokonaan kehityskaari.
Mitä sitten tapahtuu kun lapsen asteelle jäänyt "täydellisen" soma ja viaton hölmöläisesi (varmaan mairittelevaa omalle itsetunnollesi??) vanhenee ja menettää lumpeenkukkamaisen kauneutensa?
Jos pikku hölmöläisesi ei osaa itse edes solmia kengännauhojaan, puhumattakaan ajatella itsenäisesti (pään hajoamisen pelossa) hän lienee aika heikoilla kun lempi loppuu ja synkät pilvet osottautuvatkin todellisiksi.
Älä kuule edes leikilläsi kannusta ketään tällaiseen passiiviseen riippuvuuteen.