Hipsan hei huuhaalaiset.
Löysinkin tännään tuolta anoppilan ullakolta vanhan lintuja käsittelevän kirjan, tai peremminkin kyseessä oli vesilintuja äsittelevä kirja. Hurjan mielenkiintoisia lintusia sieltä löytyikin, enpä olekaan tiennyt kuinka paljon erilaisia höyhenpeitteisiä otuksia tuolla joissa,järvissä, lammissa sun muissa mutakuopissa meillä täällä kotomaassa asusteleekin. Päätinkin asiasta innostuneena suunnata läheiselle lammelle hieman tarkemmin tutkiskelemaan kyseisiä eläjiä. Vedinkin taas vintiltä niskaani appiukon isän isän aikaiset sarkahousut jalkaani jotka kiinnitin ilmastointiteipillä kiinni vyötäröstä sillä appiukon isä olikin ollut tuhti mies ja minunlaisia vajaamielisiä tuulen nussimia vinkuheiniä olisi mennyt kolmet samoihin pöksyihin. Samoin löytämäni sarkakankaisen takin hihat teippasin ihan reilusti teippiä säästelemättäranteista kiinni,kuin myös kumisaappaat jotka olivat ainakin pari numeroa liian isot, joten laitoinkin viidet villasukat,jolloin tuntuivat jo suhkot mukavilta jaloissa.
Siinä kuulkaa vesi pärskyi ja kortta kaatui, khalatessani kirja toisessa kädessä ja kiikarit toisessa kädessä pitkin lammen rantaa. Hi hi hiii, kuvittelin olevani suuri lintutieteiliä ja tutkiskelin asiantuntevasti kirjaa ääneen välillä tuumaten:"mielenkiintoista, todellä mielenkiintoista". Ehkä hieman uskottavuutta olisi heikentänyt jos joku olisi nähnyt kuinka tasaisesti kymmenen metrin välein olin turvallani mutakossa, mutta hiukan enimpiä kuria kun pyyhki kirjan sivulta, pystyi vallan hyvin jatkamaan tutkia työtä. Lintuja tosin vaikutti olevan kovasti vähän nöpiirissä, luulenkin että niillä oli päiväunien aika, eivätkä ymmärtäneet hyvän päälle,hoilatessani piippolan vaaria äänitorven täydeltä, sillä meillä vajaamielisillä on helpompi kulkea vaativasa maastossa kun ajattelemme jotain muuta kuin sitä mitä olemme tekemässä, tällaine pieni tietopaketti tähän väliin.
Hetken siinä kahlattuani huomasinkin kirjasta nopeasti tarkistettuani, kahden sinisorsan oudosti hyppivän ja sukeltelevan rantakaislikossa, ihmettelin kovasti heidän puuhiaan ja kirjasta tarkistettuani, totesin soidin menojen olevan juuri menossa. Itseänikin rupesi hirmuisesti haluttamaan katsellessa sorsien kiimaista temmellystä heinikossa. Naaraspuolinen pyöritteli sulkaisaa peppuansa houkutellen urosta likelle ja juuri kun uros meinasi päästä hyvän makuunhypähti neiti hieman sivuun ja melkein saatoin nähdä neidin pirullisen virnistyksen nokallaan. Nimesinkin nämä sorsat mäen anna ja kylmäsen usko nimisiksi. Hi hi mietinkin että mahtaako sorsia koskaan vituttaa, sillä sen näköiseltä näytti tuo ukko sorsakin yrittäessään vimmatusti neitoa kiinni päästäksee hieman lemmenleikkien makuun. Sama toistui toistumistaan kun mäen anna uskoa kiusoitteli pystöään keinutellen ja heilutellen, mielestäni kiimaisia narahduksia nokastaan päästellen.
Olisin varmaan vieläkin seuraamassa tuota hassun hauskaa esitstä erotiikan alkeista lunnon helmassa, jos ei olisi taas naapurin ukko paukahtanut veneellään paikalle hätyyttäen tämän nuoren parin toisaalle temmeltämään. Naapurin ukko tietenkin minut huomasi kaislikosta koska miulle oli semmoinen kirkkaan punainen lasten sadehattu päässä. Vanhat kaunat muistaen ukko lähti vimmatusti sutamaan minua kohti huutaen samalla polkevansa minut suohon ja upottavansa ankkurin kanssa jorpakkoon jos kiinni saisi.Ei minun auttanut kuin vasenta jalkaani lahaten lähteä pinkomaan karkuun. Perässäni kuuluikin pitkään puuskutusta ja hiveää uhkailua, sekä välillä ukon astapiipun susahdus kun aukoili tupakin ahtauttamia keuhkojaan. Hi hi hii ehkäpä se onkin ollut jo monesti minun onneni etä ukko tupakkia on poltellut ja nytkin karkuun pääsin sujahtaen tänne ulkohuussin alle piiloo. Kerron paremmalla ajalla sitten lisää tästä lintureissustani. Kirjuutellaan taas huuhaalaiset.
Kesähelteisin terveisin:Nicotinell osastolta T3
Löysinkin tännään tuolta anoppilan ullakolta vanhan lintuja käsittelevän kirjan, tai peremminkin kyseessä oli vesilintuja äsittelevä kirja. Hurjan mielenkiintoisia lintusia sieltä löytyikin, enpä olekaan tiennyt kuinka paljon erilaisia höyhenpeitteisiä otuksia tuolla joissa,järvissä, lammissa sun muissa mutakuopissa meillä täällä kotomaassa asusteleekin. Päätinkin asiasta innostuneena suunnata läheiselle lammelle hieman tarkemmin tutkiskelemaan kyseisiä eläjiä. Vedinkin taas vintiltä niskaani appiukon isän isän aikaiset sarkahousut jalkaani jotka kiinnitin ilmastointiteipillä kiinni vyötäröstä sillä appiukon isä olikin ollut tuhti mies ja minunlaisia vajaamielisiä tuulen nussimia vinkuheiniä olisi mennyt kolmet samoihin pöksyihin. Samoin löytämäni sarkakankaisen takin hihat teippasin ihan reilusti teippiä säästelemättäranteista kiinni,kuin myös kumisaappaat jotka olivat ainakin pari numeroa liian isot, joten laitoinkin viidet villasukat,jolloin tuntuivat jo suhkot mukavilta jaloissa.
Siinä kuulkaa vesi pärskyi ja kortta kaatui, khalatessani kirja toisessa kädessä ja kiikarit toisessa kädessä pitkin lammen rantaa. Hi hi hiii, kuvittelin olevani suuri lintutieteiliä ja tutkiskelin asiantuntevasti kirjaa ääneen välillä tuumaten:"mielenkiintoista, todellä mielenkiintoista". Ehkä hieman uskottavuutta olisi heikentänyt jos joku olisi nähnyt kuinka tasaisesti kymmenen metrin välein olin turvallani mutakossa, mutta hiukan enimpiä kuria kun pyyhki kirjan sivulta, pystyi vallan hyvin jatkamaan tutkia työtä. Lintuja tosin vaikutti olevan kovasti vähän nöpiirissä, luulenkin että niillä oli päiväunien aika, eivätkä ymmärtäneet hyvän päälle,hoilatessani piippolan vaaria äänitorven täydeltä, sillä meillä vajaamielisillä on helpompi kulkea vaativasa maastossa kun ajattelemme jotain muuta kuin sitä mitä olemme tekemässä, tällaine pieni tietopaketti tähän väliin.
Hetken siinä kahlattuani huomasinkin kirjasta nopeasti tarkistettuani, kahden sinisorsan oudosti hyppivän ja sukeltelevan rantakaislikossa, ihmettelin kovasti heidän puuhiaan ja kirjasta tarkistettuani, totesin soidin menojen olevan juuri menossa. Itseänikin rupesi hirmuisesti haluttamaan katsellessa sorsien kiimaista temmellystä heinikossa. Naaraspuolinen pyöritteli sulkaisaa peppuansa houkutellen urosta likelle ja juuri kun uros meinasi päästä hyvän makuunhypähti neiti hieman sivuun ja melkein saatoin nähdä neidin pirullisen virnistyksen nokallaan. Nimesinkin nämä sorsat mäen anna ja kylmäsen usko nimisiksi. Hi hi mietinkin että mahtaako sorsia koskaan vituttaa, sillä sen näköiseltä näytti tuo ukko sorsakin yrittäessään vimmatusti neitoa kiinni päästäksee hieman lemmenleikkien makuun. Sama toistui toistumistaan kun mäen anna uskoa kiusoitteli pystöään keinutellen ja heilutellen, mielestäni kiimaisia narahduksia nokastaan päästellen.
Olisin varmaan vieläkin seuraamassa tuota hassun hauskaa esitstä erotiikan alkeista lunnon helmassa, jos ei olisi taas naapurin ukko paukahtanut veneellään paikalle hätyyttäen tämän nuoren parin toisaalle temmeltämään. Naapurin ukko tietenkin minut huomasi kaislikosta koska miulle oli semmoinen kirkkaan punainen lasten sadehattu päässä. Vanhat kaunat muistaen ukko lähti vimmatusti sutamaan minua kohti huutaen samalla polkevansa minut suohon ja upottavansa ankkurin kanssa jorpakkoon jos kiinni saisi.Ei minun auttanut kuin vasenta jalkaani lahaten lähteä pinkomaan karkuun. Perässäni kuuluikin pitkään puuskutusta ja hiveää uhkailua, sekä välillä ukon astapiipun susahdus kun aukoili tupakin ahtauttamia keuhkojaan. Hi hi hii ehkäpä se onkin ollut jo monesti minun onneni etä ukko tupakkia on poltellut ja nytkin karkuun pääsin sujahtaen tänne ulkohuussin alle piiloo. Kerron paremmalla ajalla sitten lisää tästä lintureissustani. Kirjuutellaan taas huuhaalaiset.
Kesähelteisin terveisin:Nicotinell osastolta T3
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hauskan jutun taas laitoit. Itse näin järvenrannalla asustaessani tiedän, kuinka mielenkiintoista on seurata noita vesilintuja. Pongaus iloja sinulle sinne rantakaislikoihin;))
Onhan se kiva että saa jonkun päivään piristystä.
-nicotinell-
oikeasti pelastanut,ainakin parantanut monia huonoja päiviäni. kiitos!
No se vahingon ilohan kai sitä parasta iloa on, ei tuo elämä meillä vajaamielisillä helppoa ole
-Nicotinell-
saisiko lyhennelmän. kiitos.
se tää huvitus onnistuu ;
Tämä on itseasiassa vain sitä kirjoittamisen ilosta kirjoittamista, jos ei liikaa stressaa kirjoitusvirheistä tai puuttuvista välimerkeistä niin hyvin mennöö:)
-Nicotinell-
*hih* :)
hiihiiii mitäs seuraavaksi jään odottelemaan ;) tarinasi jäävät niin kivasti kesken olisi kiva tietää miten niissä lopulta käy.
se kun tuo kirjaimien kipalemäärä on rajallinen niin pitää yrittää selventää päivän tapahtumat lyhyesti ja ytimekkästi, ja ainahan voi käyttää omaa mielikuvitusta mitä nicotinellille mahtaa tapahtua.
-nicotinell-
sinä kerkiit joka paikkaa ja aina sua on yhtä naurettavia tarinoita :) kiitos ja aina näitä on kiva lukee. saapa nähdä mikä on seuraavan tarkistuksen kohde ;)joko naapurin Hilima on rauhoittunut ( vain iitako se oli)undulaatin kohtalosta :)
vain lintu juttuja olet tiiraillut ;)sanoppa anopille että ompelee sinulle omat tiiraus kampeet (sopivammat) muuten ne luulee sua linnunpelättimeksi:)
Hipsan hei;)
köpsän vei