Jeesus-nimessä on pelastus

Mikä saa sinut tuollaisella antaumuksella etsimään todisteita Jeesuksen Jumaluutta vastaan. Mikä saa sinut rinnastamaan Jeesuksen muiden uskontojen perustajiin, vaikka Jeesus sanoo, että hän on ainoa tie Jumalan luo. Nimenomaan tuo ainoa sana on oleellinen.
Mainitsit joitakin muka ylösnousseiden nimiä. Kerro vielä kuka on päässyt heidän avullaan irti huumeriippuvuudestaan, vankilakierteestä tai parantunut vaikkapa seksuaalisen hyväksikäytön haavoista, kuten tiedetään Jeesuksen avulla tapahtuneen.
Ettei vaan olisi knoppitiedon tuottama ylpeys, joka saa sinut kampanjoimaan tuolla tavalla.

sörenok kirjoitti:

Mikä saa sinut tuollaisella antaumuksella etsimään todisteita Jeesuksen Jumaluutta vastaan. Mikä saa sinut rinnastamaan Jeesuksen muiden uskontojen perustajiin, vaikka Jeesus sanoo, että hän on ainoa tie Jumalan luo. Nimenomaan tuo ainoa sana on oleellinen.
Mainitsit joitakin muka ylösnousseiden nimiä. Kerro vielä kuka on päässyt heidän avullaan irti huumeriippuvuudestaan, vankilakierteestä tai parantunut vaikkapa seksuaalisen hyväksikäytön haavoista, kuten tiedetään Jeesuksen avulla tapahtuneen.
Ettei vaan olisi knoppitiedon tuottama ylpeys, joka saa sinut kampanjoimaan tuolla tavalla.

Miksi katselisin sivusta sitä, kun päin ihmisten naamoja väitetään ja suoraisesti valehdellaan Jeesus nimisestä m i e h e s t ä mm. sitä, että
h ä n
on j u m a l a?

Eikö varoitus-kellot kajahda kun pakana-yhteydet ja yhtäläisyydet nousevat faktoista esiin?
Edes perusteita ei omasta uskosta monesti tiedetä ja siksi sekoitetaan sisäinen ja ulkoinen toisiinsa.
Ihminenkö tässä onkin se tärkeä, siis kuvat, talismanit ja kaikki se tuttu ja turvallinen mikä haluina ihmisiä hallitsee?

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Miksi katselisin sivusta sitä, kun päin ihmisten naamoja väitetään ja suoraisesti valehdellaan Jeesus nimisestä m i e h e s t ä mm. sitä, että
h ä n
on j u m a l a?

Eikö varoitus-kellot kajahda kun pakana-yhteydet ja yhtäläisyydet nousevat faktoista esiin?
Edes perusteita ei omasta uskosta monesti tiedetä ja siksi sekoitetaan sisäinen ja ulkoinen toisiinsa.
Ihminenkö tässä onkin se tärkeä, siis kuvat, talismanit ja kaikki se tuttu ja turvallinen mikä haluina ihmisiä hallitsee?

sekoitetaan sisäinen ja ulkoinen toisiinsa?

Niin. Aika hyvin on sitten valehdeltu, kun jonkun nasaretilaisen rakennusmiehen mestaaminen auttaa yhä ihmisiä irtautumaan addiktioista, paranemaan ja pelastumaan.
Saman nasaretilaisen rakennusmiehen kaverit lymysivät ristiinaulitsemisen jälkeen peloissaan lukkojen takana, ehkä juuri siksi, että he luulivat Jeesusta siinä vaiheessa vaan rakennusmieheksi. Mutta miksi he oman kuoleman uhalla palasivat kertomaan, että Jeesus elää. Lähtisitkö sinä, tietoisena siitä, että henki saattaa lähteä kertomaan sanomaa jostain raksamiehestä. Roomassa uskoontulleita heitettiin leijonien raatelemiksi, mutta he eivät perääntyneet. Kummallista, tuollainen uhrautuminen pelkän rakennusmiehen takia, eikö vaan.

sörenok kirjoitti:

Mikä saa sinut tuollaisella antaumuksella etsimään todisteita Jeesuksen Jumaluutta vastaan. Mikä saa sinut rinnastamaan Jeesuksen muiden uskontojen perustajiin, vaikka Jeesus sanoo, että hän on ainoa tie Jumalan luo. Nimenomaan tuo ainoa sana on oleellinen.
Mainitsit joitakin muka ylösnousseiden nimiä. Kerro vielä kuka on päässyt heidän avullaan irti huumeriippuvuudestaan, vankilakierteestä tai parantunut vaikkapa seksuaalisen hyväksikäytön haavoista, kuten tiedetään Jeesuksen avulla tapahtuneen.
Ettei vaan olisi knoppitiedon tuottama ylpeys, joka saa sinut kampanjoimaan tuolla tavalla.

Ei sitä tarvitse mennä raamattua pidemmälle noiden todisteiden etsimisessä.

(John 17:3)
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

Ei vaikutteet nykyään uskontojen välillä virtaa vain yksisuunteisesti. Vielä vähemmän ne niin tekivät roomalais-hellenistisessä maailmassa.

Minun näkemys on, että ensin oli Jeesuksen ja apostolien usko, ja sitten kun pakanoita virtasi seurakuntiin, niin he muuttivat enemmän tai vähemmän pikku hiljaa seurakunnat yhdeksi isoksi kirkoksi ja uudelleenloivat opetuslasten uskon aikansa uskonnollisten trendien kuvaksi. Ajattelen siis, että on kirkon uskonto ja sitten on se alkuperäinen. Kaikki puhuvat tuosta kirkon kristinuskosta samaistaen sen tuohon alkuperäiseen ihan vain tietämättömyyttään.

Kirkko sanoo, että Jeesus on Jumala. Mielenkiintoista. Jeesus itse tosin sanoo, että yksin Isä on ainoa todellinen jumala. Jeesus on juutalainen monoteisti. Kuinka todennäköistä siis on, että hän ajatteli tuon lausuessaan olevansa vähäisempi ja lukumäärällisesti toinen jumala? Ei ole mitään syytä olettaa, että Jeesus olisi ajatellut olevansa.

Jos siis eliminoidaan näistä pakanavaikutteista ne asiat, jotka on kopioitu kristinuskosta pakanuuteen, ja ne, jotka ovat vain kirkkoperinteessä ja raamatuntulkinnassa, mutta ei itse raamatussa, niin paljonko jää jäljelle? Paljon vähemmän.

Onko nuo tiedot noista pakanauskonnoista nyt sitä uusinta ja varminta tietoa eikä mitään Jeesus myytti teorian kannattajien juttuja, jotka on usein lainattu 1800 -luvulla kirjoitetuista alan kirjoista, jolloin ihan hakemalla haettiin ja keksittiin perusteetta ihan pelkän tulkinnan kautta yhtäläisyyksiä, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Olisi siis kiva, jos mainitsisit lähteet näille tiedoille, että voisin tarkistaa, että ovatko ne luotettavia.

Erityisesti pisti silmään tuo:

"""16 eri jumalaa Krishnasta – Mithraan ajalta 1700 – 600 e. ovat kuolleet ristillä ennen Jeesusta."""

Kuolleet ristillä? Ongelmallisen tästä väitteestä tekee se, että ainakin netistä löytämieni historian tietojen mukaan (esim wikipedia) ristiinnaulitsemista alettiin harjoittamaan vasta noin 600 ekr.

anti-kristitty kirjoitti:

Ei vaikutteet nykyään uskontojen välillä virtaa vain yksisuunteisesti. Vielä vähemmän ne niin tekivät roomalais-hellenistisessä maailmassa.

Minun näkemys on, että ensin oli Jeesuksen ja apostolien usko, ja sitten kun pakanoita virtasi seurakuntiin, niin he muuttivat enemmän tai vähemmän pikku hiljaa seurakunnat yhdeksi isoksi kirkoksi ja uudelleenloivat opetuslasten uskon aikansa uskonnollisten trendien kuvaksi. Ajattelen siis, että on kirkon uskonto ja sitten on se alkuperäinen. Kaikki puhuvat tuosta kirkon kristinuskosta samaistaen sen tuohon alkuperäiseen ihan vain tietämättömyyttään.

Kirkko sanoo, että Jeesus on Jumala. Mielenkiintoista. Jeesus itse tosin sanoo, että yksin Isä on ainoa todellinen jumala. Jeesus on juutalainen monoteisti. Kuinka todennäköistä siis on, että hän ajatteli tuon lausuessaan olevansa vähäisempi ja lukumäärällisesti toinen jumala? Ei ole mitään syytä olettaa, että Jeesus olisi ajatellut olevansa.

Jos siis eliminoidaan näistä pakanavaikutteista ne asiat, jotka on kopioitu kristinuskosta pakanuuteen, ja ne, jotka ovat vain kirkkoperinteessä ja raamatuntulkinnassa, mutta ei itse raamatussa, niin paljonko jää jäljelle? Paljon vähemmän.

Onko nuo tiedot noista pakanauskonnoista nyt sitä uusinta ja varminta tietoa eikä mitään Jeesus myytti teorian kannattajien juttuja, jotka on usein lainattu 1800 -luvulla kirjoitetuista alan kirjoista, jolloin ihan hakemalla haettiin ja keksittiin perusteetta ihan pelkän tulkinnan kautta yhtäläisyyksiä, joita ei oikeasti ole olemassakaan. Olisi siis kiva, jos mainitsisit lähteet näille tiedoille, että voisin tarkistaa, että ovatko ne luotettavia.

Erityisesti pisti silmään tuo:

"""16 eri jumalaa Krishnasta – Mithraan ajalta 1700 – 600 e. ovat kuolleet ristillä ennen Jeesusta."""

Kuolleet ristillä? Ongelmallisen tästä väitteestä tekee se, että ainakin netistä löytämieni historian tietojen mukaan (esim wikipedia) ristiinnaulitsemista alettiin harjoittamaan vasta noin 600 ekr.

//Erityisesti pisti silmään tuo:"""16 eri jumalaa Krishnasta – Mithraan ajalta 1700 – 600 e. ovat kuolleet ristillä ennen Jeesusta."""
Kuolleet ristillä? Ongelmallisen tästä väitteestä tekee se, että ainakin netistä löytämieni historian tietojen mukaan (esim wikipedia) ristiinnaulitsemista alettiin harjoittamaan vasta noin 600 ekr.//



- Professori V. T. Aaltosen kirjassa: "Miksi en ole kristitty" on lähteeksi mainittu Keney Gravesin: "The World's Sixteen Crucified Saviors" (6. painos 1948).

Ote kirjasta--> http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm



//Jeesus itse tosin sanoo, että yksin Isä on ainoa todellinen jumala. Jeesus on juutalainen monoteisti. Kuinka todennäköistä siis on, että hän ajatteli tuon lausuessaan olevansa vähäisempi ja lukumäärällisesti toinen jumala?//



- Taustalla juuri tästä on kysymys. Kritisoin "ihmisten perässä juoksevia idols-kirkujia" ja heitä jotka tätä edes'auttavat levittämällä valheellista kuvaa Nasaretilaisesta.

Naziirin-ideassa merkitystä ei pitäisi olla itse viestin-tuojalla.
Viestin-tuojaa ei pitäisi teilata tai korottaa, sillä vain viesti on oleellinen.
Tuo viesti on löydettävissä, vaikka populistisimmat ja ehkä juuri siksi elossa-säilyneimmät teokset ja niihin valitut osat[kaanon] korottaa kertomuksissa aivan eri asioita, mitä Naziirin oman ajatuksen takaa paljastuu [joka ei kutkuta kenenkään korvia/ei edes omaansa].

Esimerkiksi pelastuoppi Alfred Loisyn mukaan [The Birth of the Christian Religion] on alkujaan kreikkalainen. Levantin kreikkalaisiin on juurtunut vanha maanviljelykseen pohjautuva oppi elämän uudistumisen edessä kuolleen talven jälkeen, ja tämä uudistuminen käsitettiin jotenkin personifioituna. Se oli maan ja taivaan välisen avion hedelmä kevätauringon ja sateen välityksellä, lapsi josta tulee kuningas ja hävittää menneen kuolleet jätteet; tekee kaiken uudeksi. Ajatus on myyttinen ajatus, jota on sovitettu Jeesus Nasaretilaiseen.
Näin näitä poimittiin sieltä sun täältä sopivaksi "korvasyyhyksi" ja pakanalliseksi sopaksi, jossa korotetaan kuvien,ihmisten,eläinten jne palvomista. Ihminen tarvitsee esikuvia ja palvoo niitä tajuamatta sitä että se jos mikä vie entistä enemmän minä-maailman melskeisiin.

On vaikeaa keskustella aiheesta sen luonteen vuoksi [raamattu on "jumalan sanaa" koska raamattu niin itse toteaa], tämän takia ei mm. kanonin ulkopuolisia lähteitä voi lainata tulematta leimatuksi kerettiläiseksi.

Valhe on todella tehokkain silloin kun se on mahdollisimman röyhkeä ja laaja.

anti-kristitty kirjoitti:

Ei sitä tarvitse mennä raamattua pidemmälle noiden todisteiden etsimisessä.

(John 17:3)
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

todistaa sen vakuuttavasti: "Minä ja Isä olemme yhtä." Joh. 10:30

"Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän;
kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?" Joh. 14:9

Mitä me vielä tarvitsemme uskoaksemme Jeesuksen Jumaluuden?

Kyseessä on joka tapauksessa uskon asia, Sanan ja Hengen
ilmoittama Totuus. Tämän maailman älyniekoille se on hullutus.

Mitkään ihmisten laatimat dokumentit - vaikka niitä jossain olisikin -
eivät kykene todistamaan sitä, että Jeesus on yhtä Jumalan kanssa.
Yhtä vähän voivat ihmisten 'pöytäkirjat' todistaa asiaa päinvastoin.

Todistus ja vakuus Jeesuksen Jumaluudesta syntyy jokaisen uskovan
sydämessä, jos antaa Pyhän Hengen ja Jumalan iäti kestävän Sanan
vaikuttaa ja tehdä työtä omassa sydämessään.

old_profile_40810 kirjoitti:

todistaa sen vakuuttavasti: "Minä ja Isä olemme yhtä." Joh. 10:30

"Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän;
kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?" Joh. 14:9

Mitä me vielä tarvitsemme uskoaksemme Jeesuksen Jumaluuden?

Kyseessä on joka tapauksessa uskon asia, Sanan ja Hengen
ilmoittama Totuus. Tämän maailman älyniekoille se on hullutus.

Mitkään ihmisten laatimat dokumentit - vaikka niitä jossain olisikin -
eivät kykene todistamaan sitä, että Jeesus on yhtä Jumalan kanssa.
Yhtä vähän voivat ihmisten 'pöytäkirjat' todistaa asiaa päinvastoin.

Todistus ja vakuus Jeesuksen Jumaluudesta syntyy jokaisen uskovan
sydämessä, jos antaa Pyhän Hengen ja Jumalan iäti kestävän Sanan
vaikuttaa ja tehdä työtä omassa sydämessään.

Minä ainakin tarvitsen hyvin paljon lisää voidakseni uskoa tuollaisen väitteen... ja samaan aikaan myös hyvin paljon vähemmän. Jotta voisin uskoa, että Jeesus on Jumala, niin ensin minun pitäisi pystyä vakuuttamaan itseni yksin Raamatun tekstien perusteella siitä, että Jeesus ajatteli ja opetti olevansa Jumala, samalla tavalla kuin olen pystynyt itseni vakuuttamaan Raamatun teksteillä siitä, että Jeesus on Kristus eli Messias ja että pelastus perustuu yksin Jumalan armoon.

Jeesus itse tekee tosin minulle hyvin vaikeaksi uskoa hänen jumaluuteensa sanomalla, että:

(John 17:3)
Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

Riippumatta siitä kuinka paljon tuota yritän väännellä ja käännellä suuntaan tai toiseen, niin minä en pysty esittämään itselleni ainuttakaan vakuuttavaa syytä uskoa tuon jakeen perusteella siihen, että Jeesus olisi ajatellut olevansa Jumala, koska hänhän tuossa selvästi ja yksiselitteisesti VT:n mukaisesti sanoo Isästä, että yksin hän on ainoa todellinen Jumala. Jos siis sanoisin, että Jeesus on Jumala eli todellinen Jumala, niin silloin minä puhuisin vastoin sitä, mitä Jeesus sanoi. Tuo ei ole minulle hyväksyttävissä oleva vaihtoehto.

(John 10:30)
Minä ja Isä olemme yhtä."

Jeesus ja Isä ovat yhtä? Mielenkiintoista. Ja mitä se tarkoittaa, että he ovat yhtä? Minulle kelpaa tuohon pelkästään yksin Raamattuun ja mieluiten samaan kirjaan perustuvat vastaukset.

(John 10:33-38)
Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen."
Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'?
Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.
Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?
Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.
Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä."

Ne, jotka väittävät, että Jeesus sanoo olevansa Jumala, tuon jakeen 30 perusteella, ajattelevat samalla tavalla kuin nuo Jeesuksen vastustajat. Jeesus sanoo olevansa Jumalan poika eikä itse Jumala. Jeesus tekee tuossa myös harvinaisen selväksi sen, että nuo juutalaiset eivät tajunneet VT:ia. Juuri sen takia kristitytkin ovat tämän asian suhteen niin pihalla ja tekevät samanlaisia ajatusvirheitä kuin nuo juutalaiset, että hekään eivät ymmärrä Jeesuksen puhetta VT:n valossa eli siinä valossa, jossa se oli tarkoitettu ymmärrettäväksi.

Miksi Jeesus pitäisi siis kivittää sen takia, että hän sanoo olevansa Jumalan poika? Hänhän sanoo olevansa vain Jumalan poika eikä itse Jumala tai Jumalan vertainen. Sen sijaan VT:ssa kutsutaan ihmisiä jumaliksi, joka on arvonimenä suurempi kuin pelkkä jumalan poika, eikä se mikään tuomittava asia voi olla, koska kirjoituksissa lukee niin. Juutalaiset eivät tunteneet kirjoituksia eivätkä tajunneet asiaa. Kristityt eivät näköjään ole yhtään sen parempia.

Jeesus jatkaa toisessa kohdassa tuosta samasta "yhtä olemisesta".

(John 17:11)
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.

(John 17:21-23)
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Itselläni silmään pisti erityisesti juuri tämä "että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme", jonka perusteella se, miten Isä ja Jeesus ovat yhtä, ei eroa siitä, miten Isä, Jeesus ja opetuslapset ovat yhtä. Jos opetuslapset eivät tämän ykseyden takia ole Jumalia, niin miksi se muka oikeuttaisi väittämään, että Jeesus on?

(John 20:17)
Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo."

Jeesuksen Isä on myös opetuslasten Isä ja Jeesuksen Jumala on myös opetuslasten Jumala. Jumalan Jumala? Ei toimi selityksenä. Jeesus selkeästi asettaa itsensä samalle tasolle opetuslastensa kanssa eli ihmisten tasolle. Onko mikään ihme, että Hebrealaiskirjeen mukaan hän on joka suhteessa veljiensä kaltainen?

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Erityisesti pisti silmään tuo:"""16 eri jumalaa Krishnasta – Mithraan ajalta 1700 – 600 e. ovat kuolleet ristillä ennen Jeesusta."""
Kuolleet ristillä? Ongelmallisen tästä väitteestä tekee se, että ainakin netistä löytämieni historian tietojen mukaan (esim wikipedia) ristiinnaulitsemista alettiin harjoittamaan vasta noin 600 ekr.//



- Professori V. T. Aaltosen kirjassa: "Miksi en ole kristitty" on lähteeksi mainittu Keney Gravesin: "The World's Sixteen Crucified Saviors" (6. painos 1948).

Ote kirjasta--> http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm



//Jeesus itse tosin sanoo, että yksin Isä on ainoa todellinen jumala. Jeesus on juutalainen monoteisti. Kuinka todennäköistä siis on, että hän ajatteli tuon lausuessaan olevansa vähäisempi ja lukumäärällisesti toinen jumala?//



- Taustalla juuri tästä on kysymys. Kritisoin "ihmisten perässä juoksevia idols-kirkujia" ja heitä jotka tätä edes'auttavat levittämällä valheellista kuvaa Nasaretilaisesta.

Naziirin-ideassa merkitystä ei pitäisi olla itse viestin-tuojalla.
Viestin-tuojaa ei pitäisi teilata tai korottaa, sillä vain viesti on oleellinen.
Tuo viesti on löydettävissä, vaikka populistisimmat ja ehkä juuri siksi elossa-säilyneimmät teokset ja niihin valitut osat[kaanon] korottaa kertomuksissa aivan eri asioita, mitä Naziirin oman ajatuksen takaa paljastuu [joka ei kutkuta kenenkään korvia/ei edes omaansa].

Esimerkiksi pelastuoppi Alfred Loisyn mukaan [The Birth of the Christian Religion] on alkujaan kreikkalainen. Levantin kreikkalaisiin on juurtunut vanha maanviljelykseen pohjautuva oppi elämän uudistumisen edessä kuolleen talven jälkeen, ja tämä uudistuminen käsitettiin jotenkin personifioituna. Se oli maan ja taivaan välisen avion hedelmä kevätauringon ja sateen välityksellä, lapsi josta tulee kuningas ja hävittää menneen kuolleet jätteet; tekee kaiken uudeksi. Ajatus on myyttinen ajatus, jota on sovitettu Jeesus Nasaretilaiseen.
Näin näitä poimittiin sieltä sun täältä sopivaksi "korvasyyhyksi" ja pakanalliseksi sopaksi, jossa korotetaan kuvien,ihmisten,eläinten jne palvomista. Ihminen tarvitsee esikuvia ja palvoo niitä tajuamatta sitä että se jos mikä vie entistä enemmän minä-maailman melskeisiin.

On vaikeaa keskustella aiheesta sen luonteen vuoksi [raamattu on "jumalan sanaa" koska raamattu niin itse toteaa], tämän takia ei mm. kanonin ulkopuolisia lähteitä voi lainata tulematta leimatuksi kerettiläiseksi.

Valhe on todella tehokkain silloin kun se on mahdollisimman röyhkeä ja laaja.

Uskottavuusongelma lähinnä sanoisin... tilanne oli näköjään taas kerran juuri se kuin mitä oletinkin. Lähteenä Keney Gravesin kirja vuodelta kirves ja kypärä. Googletin ja tietysti löysin infidels.org:in sivuilta tekstiä aiheesta. Umpiateistitkin pitävät näköjään kyseisen hepun juttuja hyvin kyseenalaisina, niinkuin muistan jo joskus aiemminkin lukeneeni.

Ongelmana näissä Kristus-myytti jutuissa on juuri se, mistä olen jo aiemminkin maininnut, eli se, että aiheen kirjallisuudelle näyttää olevan tyypillistä se, että kun selailee mainittujen kirjojen lähdeluetteloita Amazonin, Googlen ja muiden sivuilla, niin siellä vilisee vain 1800-luvulle ja 1900-luvun alkuun sijoittuvia vuosilukuja. Ei siis todellakaan mitään uusimpaan ja luotettavimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa vaan keskimäärin yli vuosisadan vanhaa juttua, jonka jälkeen on tiedeyhteisön näkemykset asian suhteen käsittääkseni muuttuneet hyvinkin paljon. Eikö lähtökohdan pitäisi olla se, että jos haluaa perustaa omat näkemyksensä tiedeyhteisön tuottamaan tietoon, niin sen pitäisi aina mieluiten olla sitä uusinta saatavilla olevaa eikä mitään vuosisadan vanhaa, joka on aika varmasti jo aikoja sitten vanhentunutta ja kumottua?

Mietityttää sekin, että niin usein sanotaan, että "kristinusko perustuu tähän ja tähän", mutta ei sitten yhtään tarkenneta, että mistä oksasta tai haarasta kristinuskon evoluution sukupuussa puhutaan. Minun näkökulmasta ei ole olemassa mitään yhtä kristinuskoa ja on hyvin hankala tehdä yleistyksiä sen suhteen, mihin erilaiset Jeesuksen opetuslapsiksi viimeisen parin vuosituhannen aikana tunnustauneet ovat uskoneet.

Minun näkökulma on se, että Raamattu on juutalaisten, heidän esi-isien ja juutalaistaustaisten kristittyjen tuotos eikä mikään kirkon tuotos. Raamattua luetaan niinkuin se olisi kirkon tekemä, vaikka kirkko ei ole mitään muuta kuin sen perinteisesti arvovaltaisin väärintulkitsija ja epäraamatullisen ajattelun mätäpesäke.

anti-kristitty kirjoitti:

Uskottavuusongelma lähinnä sanoisin... tilanne oli näköjään taas kerran juuri se kuin mitä oletinkin. Lähteenä Keney Gravesin kirja vuodelta kirves ja kypärä. Googletin ja tietysti löysin infidels.org:in sivuilta tekstiä aiheesta. Umpiateistitkin pitävät näköjään kyseisen hepun juttuja hyvin kyseenalaisina, niinkuin muistan jo joskus aiemminkin lukeneeni.

Ongelmana näissä Kristus-myytti jutuissa on juuri se, mistä olen jo aiemminkin maininnut, eli se, että aiheen kirjallisuudelle näyttää olevan tyypillistä se, että kun selailee mainittujen kirjojen lähdeluetteloita Amazonin, Googlen ja muiden sivuilla, niin siellä vilisee vain 1800-luvulle ja 1900-luvun alkuun sijoittuvia vuosilukuja. Ei siis todellakaan mitään uusimpaan ja luotettavimpaan tutkimukseen perustuvaa tietoa vaan keskimäärin yli vuosisadan vanhaa juttua, jonka jälkeen on tiedeyhteisön näkemykset asian suhteen käsittääkseni muuttuneet hyvinkin paljon. Eikö lähtökohdan pitäisi olla se, että jos haluaa perustaa omat näkemyksensä tiedeyhteisön tuottamaan tietoon, niin sen pitäisi aina mieluiten olla sitä uusinta saatavilla olevaa eikä mitään vuosisadan vanhaa, joka on aika varmasti jo aikoja sitten vanhentunutta ja kumottua?

Mietityttää sekin, että niin usein sanotaan, että "kristinusko perustuu tähän ja tähän", mutta ei sitten yhtään tarkenneta, että mistä oksasta tai haarasta kristinuskon evoluution sukupuussa puhutaan. Minun näkökulmasta ei ole olemassa mitään yhtä kristinuskoa ja on hyvin hankala tehdä yleistyksiä sen suhteen, mihin erilaiset Jeesuksen opetuslapsiksi viimeisen parin vuosituhannen aikana tunnustauneet ovat uskoneet.

Minun näkökulma on se, että Raamattu on juutalaisten, heidän esi-isien ja juutalaistaustaisten kristittyjen tuotos eikä mikään kirkon tuotos. Raamattua luetaan niinkuin se olisi kirkon tekemä, vaikka kirkko ei ole mitään muuta kuin sen perinteisesti arvovaltaisin väärintulkitsija ja epäraamatullisen ajattelun mätäpesäke.

Kuten edellisen kommentin lopussa huomautin ongelma liittyy myös siihen, että on hankalaa keskustella aiheesta koska raamatun kirjoitukset ovat vuosisatojen kuluessa muotoutuneet kulloisten uskomusten mukaisiksi, siis tukemaan niitä.

Esimerkiksi nykyisestä kaanonista on poistettu lähes kaikki "pakanalliseksi" luokiteltu aineisto, tämä aineisto nimenomaan selittäisi kertomuksia loogisemmin ja ideoita selkeämmin jne.
Käännökset ovat mitä sattuu helvetteineen ja muine epä-tarkkuuksineen.
Kyse on hötöstä, metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä ja sillä lailla, ja tätä sotkua tulkitsemalla saa helposti aikaiseksi juuri sen uskonnollisen seka-sotkun joka vallitsee.

¤¤

Jos sisäisen tunteensa jatkuvasti ulkoistaa johonkin, olkoon tunne "hyvä" tahi "paha" ei tavoita koskaan Itseään.

Uskonnollinen hurmos on aivan samaa biologis'psygis'mentaalista tunne-kuohua kuin kaikki muukin 'minää' koskettava ihmis'elämässä. Jos ja kun tämä orjentoidaan "pyhäksi"/"pahaksi" saadaan ulko-kohtaisia jeesuksia ja perkeleitä joita kiittää ja syyttää, eikä sanota "ne saa jäädä, tää riittää".
Näitä tunteita voidaan tulkita aivan kuten halutaan, kuten; "Jeesus teki sen", tai "saatana koetteli" jne..

Tästä ei ole pitkämatka standartoimiseen, eli ajatukseen, jossa oma kokemus laitetaan "siksi mitaksi josta tosi uskova ja uskonto" tunnetaan.
Näinhän tapahtuu erillaisissa uskonnoissa, joissa niiden hengelliset johto-hahmot määrittävät dogmistoillaan sen mikä on kaikkeudellisesti "pyhää ja pahaa" ja "totuus", eikä raamattu ole poikkeus tästä.

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Kuten edellisen kommentin lopussa huomautin ongelma liittyy myös siihen, että on hankalaa keskustella aiheesta koska raamatun kirjoitukset ovat vuosisatojen kuluessa muotoutuneet kulloisten uskomusten mukaisiksi, siis tukemaan niitä.

Esimerkiksi nykyisestä kaanonista on poistettu lähes kaikki "pakanalliseksi" luokiteltu aineisto, tämä aineisto nimenomaan selittäisi kertomuksia loogisemmin ja ideoita selkeämmin jne.
Käännökset ovat mitä sattuu helvetteineen ja muine epä-tarkkuuksineen.
Kyse on hötöstä, metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä ja sillä lailla, ja tätä sotkua tulkitsemalla saa helposti aikaiseksi juuri sen uskonnollisen seka-sotkun joka vallitsee.

¤¤

Jos sisäisen tunteensa jatkuvasti ulkoistaa johonkin, olkoon tunne "hyvä" tahi "paha" ei tavoita koskaan Itseään.

Uskonnollinen hurmos on aivan samaa biologis'psygis'mentaalista tunne-kuohua kuin kaikki muukin 'minää' koskettava ihmis'elämässä. Jos ja kun tämä orjentoidaan "pyhäksi"/"pahaksi" saadaan ulko-kohtaisia jeesuksia ja perkeleitä joita kiittää ja syyttää, eikä sanota "ne saa jäädä, tää riittää".
Näitä tunteita voidaan tulkita aivan kuten halutaan, kuten; "Jeesus teki sen", tai "saatana koetteli" jne..

Tästä ei ole pitkämatka standartoimiseen, eli ajatukseen, jossa oma kokemus laitetaan "siksi mitaksi josta tosi uskova ja uskonto" tunnetaan.
Näinhän tapahtuu erillaisissa uskonnoissa, joissa niiden hengelliset johto-hahmot määrittävät dogmistoillaan sen mikä on kaikkeudellisesti "pyhää ja pahaa" ja "totuus", eikä raamattu ole poikkeus tästä.

cybo-ceronimo-cabriel-61:
>>Esimerkiksi nykyisestä kaanonista on poistettu lähes kaikki "pakanalliseksi"
luokiteltu aineisto, tämä aineisto nimenomaan selittäisi kertomuksia loogisemmin
ja ideoita selkeämmin jne.
Käännökset ovat mitä sattuu helvetteineen ja muine epä-tarkkuuksineen.
Kyse on hötöstä, metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä ja sillä lailla,
ja tätä sotkua tulkitsemalla saa helposti aikaiseksi juuri sen uskonnollisen
seka-sotkun joka vallitsee.hötöstä,
metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

Kuten edellisen kommentin lopussa huomautin ongelma liittyy myös siihen, että on hankalaa keskustella aiheesta koska raamatun kirjoitukset ovat vuosisatojen kuluessa muotoutuneet kulloisten uskomusten mukaisiksi, siis tukemaan niitä.

Esimerkiksi nykyisestä kaanonista on poistettu lähes kaikki "pakanalliseksi" luokiteltu aineisto, tämä aineisto nimenomaan selittäisi kertomuksia loogisemmin ja ideoita selkeämmin jne.
Käännökset ovat mitä sattuu helvetteineen ja muine epä-tarkkuuksineen.
Kyse on hötöstä, metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä ja sillä lailla, ja tätä sotkua tulkitsemalla saa helposti aikaiseksi juuri sen uskonnollisen seka-sotkun joka vallitsee.

¤¤

Jos sisäisen tunteensa jatkuvasti ulkoistaa johonkin, olkoon tunne "hyvä" tahi "paha" ei tavoita koskaan Itseään.

Uskonnollinen hurmos on aivan samaa biologis'psygis'mentaalista tunne-kuohua kuin kaikki muukin 'minää' koskettava ihmis'elämässä. Jos ja kun tämä orjentoidaan "pyhäksi"/"pahaksi" saadaan ulko-kohtaisia jeesuksia ja perkeleitä joita kiittää ja syyttää, eikä sanota "ne saa jäädä, tää riittää".
Näitä tunteita voidaan tulkita aivan kuten halutaan, kuten; "Jeesus teki sen", tai "saatana koetteli" jne..

Tästä ei ole pitkämatka standartoimiseen, eli ajatukseen, jossa oma kokemus laitetaan "siksi mitaksi josta tosi uskova ja uskonto" tunnetaan.
Näinhän tapahtuu erillaisissa uskonnoissa, joissa niiden hengelliset johto-hahmot määrittävät dogmistoillaan sen mikä on kaikkeudellisesti "pyhää ja pahaa" ja "totuus", eikä raamattu ole poikkeus tästä.

Juu, sehän on selvää, että Raamattua on muokattu sen synnystä lähtien eri kuppikunnille ja kirkkokunnille mieluisammaksi, että he pääsisivät lyömään Raamatulla toisia päähän.

Käännöksiä erityisesti tietysti, mutta myös alkukielisiin teksteihin on tehty muutoksia. Onneksi kuitenkin tiedämme, että mitä on muutettu ja miten. Sekin jo itsessään kertoo aika paljon kristinuskon historiasta.

Minun mielestä kuitenkin varsin mielenkiintoista on se, että vaikka Raamatut ovatkin tavallaan muotoutuneet kirkon mielen mukaisiksi, niin silläkin on selvät rajansa. Siis ihan oikeasti perinteisten isoimpien kirkkokuntien pitäisi kuitenkin kirjoittaa Raamattu lähes kokonaan uusiksi, jos he haluaisivat sen tukevan omia oppejaan.

Protestanttisiksi tunnustautuville kirkoillekin "yksin Raamattu" periaate on teologinen itsemurha, koska vaikka sitä on kuinka pyristelty vastaan, niin Raamattu on vieläkin kannesta kanteen erittäin juutalais-heprealainen tuotos maailmankuvineen kaikkineen. Tarkoittaen siis sitä, että sitä ei millään saa mahtumaan heidän teologiansa muottiin. Itse näen tuossa selkeän johdatuksen siinä suhteessa, että se alkuperäinen sanoma on vielä tallella tulkinnan kerrosten alla itse tekstissä.

old_profile_40810 kirjoitti:

cybo-ceronimo-cabriel-61:
>>Esimerkiksi nykyisestä kaanonista on poistettu lähes kaikki "pakanalliseksi"
luokiteltu aineisto, tämä aineisto nimenomaan selittäisi kertomuksia loogisemmin
ja ideoita selkeämmin jne.
Käännökset ovat mitä sattuu helvetteineen ja muine epä-tarkkuuksineen.
Kyse on hötöstä, metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä ja sillä lailla,
ja tätä sotkua tulkitsemalla saa helposti aikaiseksi juuri sen uskonnollisen
seka-sotkun joka vallitsee.hötöstä,
metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä

//Vakavin ja kohtalokkain ongelma on vastassa, jos alat oman järkesi avulla
mestaroida Jumalan evankeliumia, pelastuksen ilosanomaa Jeesuksessa.//


- Kysymys sinulle; "K e n e n järjellä minun pitää n ä i t ä asioita arvioida?"



//Jos lähdet arvioimaan iäisyysasioita, pelastuksesi peruskysymyksiä sillä
itsevarmalla lähtöolettamuksella, että Raamatussa on kyse >>hötöstä,
metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä

old_profile_40810 kirjoitti:

cybo-ceronimo-cabriel-61:
>>Esimerkiksi nykyisestä kaanonista on poistettu lähes kaikki "pakanalliseksi"
luokiteltu aineisto, tämä aineisto nimenomaan selittäisi kertomuksia loogisemmin
ja ideoita selkeämmin jne.
Käännökset ovat mitä sattuu helvetteineen ja muine epä-tarkkuuksineen.
Kyse on hötöstä, metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä ja sillä lailla,
ja tätä sotkua tulkitsemalla saa helposti aikaiseksi juuri sen uskonnollisen
seka-sotkun joka vallitsee.hötöstä,
metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä

Ymmärrän kyllä, että haluat korostaa nyt sitä, että usko on sitä, että luotetaan siihen, mitä Jumala sanoo. Toisaalta minä näen ongelmana sen, että usein opetus siitä, mitä usko on, jätetään tuohon eikä tuoda esille sitä, kuinka Raamatussa kerta toisensa jälkeen uskosta puhuttaessa korostetaan ei vain kuulemista ja sen kuullun vakavasti ottamista, mutta myös sen kuullun mukaan toimimista. Ei se riitä, että ollaan vain sanan kuulijoita vaan elävä usko on myös sen sanan tekemistä. Usko elää tekojen kautta tai oikeastaan voisi sanoa ihan niinkin, että tekeminen on uskomista vietynä loppuun asti. Se, että kuulee, mutta ei toimi sen mukaan, ei ole Jumalan tahto. Eikö lapsenkin sanota uskovan vanhempiaan vasta sitten kun hän oikeasti tottelee heitä?

anti-kristitty kirjoitti:

Juu, sehän on selvää, että Raamattua on muokattu sen synnystä lähtien eri kuppikunnille ja kirkkokunnille mieluisammaksi, että he pääsisivät lyömään Raamatulla toisia päähän.

Käännöksiä erityisesti tietysti, mutta myös alkukielisiin teksteihin on tehty muutoksia. Onneksi kuitenkin tiedämme, että mitä on muutettu ja miten. Sekin jo itsessään kertoo aika paljon kristinuskon historiasta.

Minun mielestä kuitenkin varsin mielenkiintoista on se, että vaikka Raamatut ovatkin tavallaan muotoutuneet kirkon mielen mukaisiksi, niin silläkin on selvät rajansa. Siis ihan oikeasti perinteisten isoimpien kirkkokuntien pitäisi kuitenkin kirjoittaa Raamattu lähes kokonaan uusiksi, jos he haluaisivat sen tukevan omia oppejaan.

Protestanttisiksi tunnustautuville kirkoillekin "yksin Raamattu" periaate on teologinen itsemurha, koska vaikka sitä on kuinka pyristelty vastaan, niin Raamattu on vieläkin kannesta kanteen erittäin juutalais-heprealainen tuotos maailmankuvineen kaikkineen. Tarkoittaen siis sitä, että sitä ei millään saa mahtumaan heidän teologiansa muottiin. Itse näen tuossa selkeän johdatuksen siinä suhteessa, että se alkuperäinen sanoma on vielä tallella tulkinnan kerrosten alla itse tekstissä.

//Tarkoittaen siis sitä, että sitä ei millään saa mahtumaan heidän teologiansa muottiin. Itse näen tuossa selkeän johdatuksen siinä suhteessa, että se alkuperäinen sanoma on vielä tallella tulkinnan kerrosten alla itse tekstissä.//


- Toki se sanoma siellä on ja siksi valhekin ["ei mahu!"] on paljastettavissa. Kirja tosiaan eroittelee jyvät akanoista ja sanan-miekka on terävin kaikista, se paloittelee sydämen ja erottaa "lihan hengestä".

cybo-ceronimo-cabriel-61 kirjoitti:

//Vakavin ja kohtalokkain ongelma on vastassa, jos alat oman järkesi avulla
mestaroida Jumalan evankeliumia, pelastuksen ilosanomaa Jeesuksessa.//


- Kysymys sinulle; "K e n e n järjellä minun pitää n ä i t ä asioita arvioida?"



//Jos lähdet arvioimaan iäisyysasioita, pelastuksesi peruskysymyksiä sillä
itsevarmalla lähtöolettamuksella, että Raamatussa on kyse >>hötöstä,
metaforista, myyteistä, suoranaisista virheistä

Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän,
että me Jumalan tekoja tekisimme?"Jeesus vastasi ja
sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:28-29
_ _ _ _ _ _ _

Kysyit: "K e n e n järjellä minun pitää n ä i t ä asioita arvioida?

Vastaan: OMAA järkeä on lupa käyttää myös uskonasioissa, mutta
järjen lisäksi tarvitaan myös uskoa. Kaikkein hienoimmatkaan järjen
päätelmät eivät korvaa sitä vilpitöntä sydämen uskoa, jonka Jumala
vaatii - tai jonka Hän antaa, kun nöyrrymme sen ottamaan vastaan.

Jumala kyllä palkitsee vilpittömän ja nöyrän Totuuden etsijän, mutta
ylpeätä ja itseriittoista järkeilijää Hän tuskin johdattaa Totuuteen.

Luuk. 1:53 "Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä,
ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois."

Mark. 2:17 "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
_ _ _ _ _ _ _

Kysyt: >>- Mistä tarvitsee pelastusta? Kuoleman pelosta,
yksinäisyydestä, riittämättömyydestä, mistä ihmeestä?
Tarvitaanko noiden nollaamiseksi Jeesus-i h m i s e n muistoa
ja mielen-manipulaatiota, vai t i e t o a!

anti-kristitty kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että haluat korostaa nyt sitä, että usko on sitä, että luotetaan siihen, mitä Jumala sanoo. Toisaalta minä näen ongelmana sen, että usein opetus siitä, mitä usko on, jätetään tuohon eikä tuoda esille sitä, kuinka Raamatussa kerta toisensa jälkeen uskosta puhuttaessa korostetaan ei vain kuulemista ja sen kuullun vakavasti ottamista, mutta myös sen kuullun mukaan toimimista. Ei se riitä, että ollaan vain sanan kuulijoita vaan elävä usko on myös sen sanan tekemistä. Usko elää tekojen kautta tai oikeastaan voisi sanoa ihan niinkin, että tekeminen on uskomista vietynä loppuun asti. Se, että kuulee, mutta ei toimi sen mukaan, ei ole Jumalan tahto. Eikö lapsenkin sanota uskovan vanhempiaan vasta sitten kun hän oikeasti tottelee heitä?

"Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa
hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että
me niissä vaeltaisimme." Ef. 2:10

Ellei usko johda tekoihin, se on kuollutta uskoa. Jaak. 2:26

Jumala ei kuitenkaan vaadi meiltä määrätynlaisia hyviä suorituksia,
lain tekoja, joilla osoittaisimme olevamme 'hyviä uskovaisia'.
Tämän varmasti tiedätkin, eihän kukaan halua olla 'lakihenkinen'!.

Jumala vaatii enemmän. Hän vaatii, että luovutamme koko elämämme
Hänen käyttöönsä niin, että meistä tulee "Hänen tekonsa". Silloin
saamme kiitollisin mielin kulkea meille edeltäpäin valmistetuissa
hyvissä teoissa.

Tässä kaikessa me tarvitsemme päivittäin paljon Jumalan armoa,
joka "kasvattaa meitä" vaeltamaan Hengessä ja hylkäämään omat
itsekkäät lihan teot. Tiit. 2:11-12

old_profile_40810 kirjoitti:

Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän,
että me Jumalan tekoja tekisimme?"Jeesus vastasi ja
sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:28-29
_ _ _ _ _ _ _

Kysyit: "K e n e n järjellä minun pitää n ä i t ä asioita arvioida?

Vastaan: OMAA järkeä on lupa käyttää myös uskonasioissa, mutta
järjen lisäksi tarvitaan myös uskoa. Kaikkein hienoimmatkaan järjen
päätelmät eivät korvaa sitä vilpitöntä sydämen uskoa, jonka Jumala
vaatii - tai jonka Hän antaa, kun nöyrrymme sen ottamaan vastaan.

Jumala kyllä palkitsee vilpittömän ja nöyrän Totuuden etsijän, mutta
ylpeätä ja itseriittoista järkeilijää Hän tuskin johdattaa Totuuteen.

Luuk. 1:53 "Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä,
ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois."

Mark. 2:17 "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
_ _ _ _ _ _ _

Kysyt: >>- Mistä tarvitsee pelastusta? Kuoleman pelosta,
yksinäisyydestä, riittämättömyydestä, mistä ihmeestä?
Tarvitaanko noiden nollaamiseksi Jeesus-i h m i s e n muistoa
ja mielen-manipulaatiota, vai t i e t o a!

//Jumala kyllä palkitsee vilpittömän ja nöyrän Totuuden etsijän, mutta
ylpeätä ja itseriittoista järkeilijää Hän tuskin johdattaa Totuuteen.//



- Voiko mainitsemaasi vilpittömyyttä ja nöyryyttä ja näiden "määrää" yksikään
i h m i n e n asettaa itselleen, puhumattakaan muille?
Sillä jos me ['meitä' ovat myös muinaiset raamatun kirjoittajat] määritämme sen mikä on mainitsemaasi nöyrää, myös "totuus" on tällöin vain omaamme. Lisäksi nöyryys ei ole itse päämäärä, se on yksi niistä ominaisuuksista jotka kumpuavat päämäärästä, eli [kysymys] mistä?



//Vastaan: Me tarvitsemme pelastusta vapautuaksemme synnin
kirouksesta ja orjuudesta ja siitä, ettemme synnin seurauksena
joutuisi kadotukseen, joka merkitsee iankaikkista eroa Jumalasta.
Mikään mielen manipulaatio, muisto tai tieto ei sinua pelasta.
Pelastus tulee yksin Jeesus-nimessä, armosta, uskon kautta!//


- Kun heität vaateen, etkö voisi myös hieman tarkentaa synnin-kirouksen ja synnin-orjuuden laatua, määrät lienee riittäviä?
Jos muinainen Naziiri vaatii itse sitä, että hänet vaatimuksien esittäjänä vaaditaan myös niiden täyttäjäksi on minusta tilanne hullun'kurinen.

old_profile_40810 kirjoitti:

Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän,
että me Jumalan tekoja tekisimme?"Jeesus vastasi ja
sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen,
jonka Jumala on lähettänyt." Joh. 6:28-29
_ _ _ _ _ _ _

Kysyit: "K e n e n järjellä minun pitää n ä i t ä asioita arvioida?

Vastaan: OMAA järkeä on lupa käyttää myös uskonasioissa, mutta
järjen lisäksi tarvitaan myös uskoa. Kaikkein hienoimmatkaan järjen
päätelmät eivät korvaa sitä vilpitöntä sydämen uskoa, jonka Jumala
vaatii - tai jonka Hän antaa, kun nöyrrymme sen ottamaan vastaan.

Jumala kyllä palkitsee vilpittömän ja nöyrän Totuuden etsijän, mutta
ylpeätä ja itseriittoista järkeilijää Hän tuskin johdattaa Totuuteen.

Luuk. 1:53 "Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä,
ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois."

Mark. 2:17 "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
_ _ _ _ _ _ _

Kysyt: >>- Mistä tarvitsee pelastusta? Kuoleman pelosta,
yksinäisyydestä, riittämättömyydestä, mistä ihmeestä?
Tarvitaanko noiden nollaamiseksi Jeesus-i h m i s e n muistoa
ja mielen-manipulaatiota, vai t i e t o a!

Että Israel nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista?

Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä, ja yksi päivä kuin tuhat vuotta.

Diana-ad-rem kirjoitti:

Että Israel nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista?

Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä, ja yksi päivä kuin tuhat vuotta.

Jumalan pelastussuunnitelmalle voi ajatella - omaksi turmiokseen -
monenlaista korviketta. Ainoa todellinen turva on pysyä Sanassa:

Jesaja:

53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle
Herran käsivarsi ilmoitetaan?

53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä
vartta eikä kauneutta; me näimme hänet,
mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me
olisimme mielistyneet.

53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,
kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä
kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme
minäkään pitäneet.

53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme
hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä
ja vaivaamana,

53:5 mutta hän on haavoitettu meidän
rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen
päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen
haavainsa kautta me olemme paratut."

Pelastuksemme Päämies on Kristus Jeesus, Jumalan ainosyntyinen
Poika. Vain Hänessä on pelastus - sinun ja minun, kaikkien!

old_profile_40810 kirjoitti:

Jumalan pelastussuunnitelmalle voi ajatella - omaksi turmiokseen -
monenlaista korviketta. Ainoa todellinen turva on pysyä Sanassa:

Jesaja:

53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle
Herran käsivarsi ilmoitetaan?

53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä
vartta eikä kauneutta; me näimme hänet,
mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me
olisimme mielistyneet.

53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,
kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä
kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme
minäkään pitäneet.

53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme
hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä
ja vaivaamana,

53:5 mutta hän on haavoitettu meidän
rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen
päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen
haavainsa kautta me olemme paratut."

Pelastuksemme Päämies on Kristus Jeesus, Jumalan ainosyntyinen
Poika. Vain Hänessä on pelastus - sinun ja minun, kaikkien!

Puhuu nimenomaan kansasta. Jeesuksella ei ole jälkeläisiä, eikä hän elänyt pitkään. Kuten luku kertoo Herran kärsivästä palvelijasta.

Sensijaan Raamattu sanoo Israelia ikiaikojen kansaksi.

Diana-ad-rem kirjoitti:

Puhuu nimenomaan kansasta. Jeesuksella ei ole jälkeläisiä, eikä hän elänyt pitkään. Kuten luku kertoo Herran kärsivästä palvelijasta.

Sensijaan Raamattu sanoo Israelia ikiaikojen kansaksi.

tulipas kirjoitusvirheitä, oikein roppakaupalla, suokaa anteeksi.

Nykyisin ei enää onnistu esikatselun palautus korjauksia varten, ainakaan minun koneeltani. Harminpaikka. En kuitenkaan poista korjauksia varten, olkoon.

Diana-ad-rem kirjoitti:

Että Israel nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista?

Jumalalle tuhat vuotta on kuin yksi päivä, ja yksi päivä kuin tuhat vuotta.

En ole ikinä oikein ymmärtänyt sitä, että tämän jakeen perusteella tulkitaan muita tekstejä.

Ensimmäinen ongelma on se, että ei ole mitään hyviä perusteluja sille, miksi tämä teksti olisi osa asiayhteyttä, tai, että miksi pitäisi ajatella, että tekstin kirjoittaja olisi tarkoittanut tekstinsä tulkittavaksi tämän toisen kautta ja perusteella.

Eikö kuitenkin tuon kyseisen tekstin pointti lähinnä ole vain se, että Jumalalle se, että onko jokin aika pitkä vai lyhyt, on aivan yksi lysti. Ei elävä Jumala mittaile eikä Hänen tarvitsekaan mittailla aikaa samaan tapaan kuin katoavainen ihminen. Jumalan näkökulmasta pitkä aikakausikin maailman historiassa on lyhyt kuin vain silmänräpäys ja silmänräpäys on pitkä kuin kokonainen aikakausi.

Toinen ongelma on se, että tämän perusteella homma toimii myös juuri toiseenkiin suuntaan. Miksi kertolasku eikä jakolasku? Jotenkin vain tuntuu, että muiden tekstien tulkinta tämän valossa on tämän tekstin väärinkäyttöä.

Miksi siis pitäisi tuon perusteella ajatella, että jokin annettu aikamäärä on tulkittava kerrottavaksi suhdeluvulla

(päivien määrä kyseisessä vuodessa käytetyn kalenterin mukaan) * 1000

sen sijaan, että se pitäisi jakaa sillä? Tuonhan mukaan voisi päätellä, että ei yksi päivä ole Jumalalle vain kuin tuhat vuotta vaan myös kuin 0,24 sekuntia, jos en väärin laskenut.

Diana-ad-rem kirjoitti:

Puhuu nimenomaan kansasta. Jeesuksella ei ole jälkeläisiä, eikä hän elänyt pitkään. Kuten luku kertoo Herran kärsivästä palvelijasta.

Sensijaan Raamattu sanoo Israelia ikiaikojen kansaksi.

Mitä mieltä Maimonides oli asiasta? Jostakin muistan lukeneeni, että hän ei ehdoitta ollut tämän "Israelin jälkeläiset ovat Herran kärsivä palvelija" tulkinnan kannalla.

Toinen kysymys on se, että kuinka vanha kyseinen tulkinta on? Milloin tekstiä alettiin selittämään noin? Ennen vai jälkeen kristinuskon synnyn?

Luin nimittäin aika vasta kirjaa, jonka juutalaisen kirjoittajan mukaan moni juutalainen nykyään uskoo, että usko ruumiin ylösnousemukseen on nimenomaan kristittyjen juttu ja kristittyjen keksimä asia, ja kieltävät sen juuri senkin takia. Hänen mukaansa se tosin on ollut kiinteä osa juutalaisuutta jo kauan ennen kuin kristinusko syntyi.

Oikeastaan jopa niin, että usko ylösnousemukseen on nähty niin tärkeänä asiana, että on ajateltu, että siihen uskomatta ei voi olla juutalainen. Näin siis hän sanoo ihmisten ajatelleen.

Pointtina tässä nyt on se, että ovatko juutalaiset ovat tehneet samalla tavalla kuin kristityt, jotka ovat tahallisesti muuttaneet uskoansa ja raamatuntulkintaansa etäännyttääkseen itsensä juutalaisuudesta? Minua kiinnostaisi tietää, että onko tämä esille tuomasi tulkinta kyseisestä tekstistä alkuperäinen juutalainen vai onko se juutalaisten "apologeettien" muotoilema?

old_profile_40810 kirjoitti:

Jumalan pelastussuunnitelmalle voi ajatella - omaksi turmiokseen -
monenlaista korviketta. Ainoa todellinen turva on pysyä Sanassa:

Jesaja:

53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle
Herran käsivarsi ilmoitetaan?

53:2 Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä
vartta eikä kauneutta; me näimme hänet,
mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me
olisimme mielistyneet.

53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,
kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä
kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme
minäkään pitäneet.

53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme
hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä
ja vaivaamana,

53:5 mutta hän on haavoitettu meidän
rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain
tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen
päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen
haavainsa kautta me olemme paratut."

Pelastuksemme Päämies on Kristus Jeesus, Jumalan ainosyntyinen
Poika. Vain Hänessä on pelastus - sinun ja minun, kaikkien!

Vaikka kuinka tekstiä katson... siis koko lukua, niin en minä näe ainuttakaan syytä ajatella itse tekstin perusteella, että tuossa olisi kyseessä kokonainen kansa, josta puhuttaisiin vertauskuvallisesti.

Israelin kansaan tuo ei senkään takia sovi, että Israelin kansa ei ole yhtään vähemmän syntinen kuin mikään muukaan kansa.

En minä tuossa tekstissä kykene muuta näkemään kuin kärsivän messiaan.

anti-kristitty kirjoitti:

Vaikka kuinka tekstiä katson... siis koko lukua, niin en minä näe ainuttakaan syytä ajatella itse tekstin perusteella, että tuossa olisi kyseessä kokonainen kansa, josta puhuttaisiin vertauskuvallisesti.

Israelin kansaan tuo ei senkään takia sovi, että Israelin kansa ei ole yhtään vähemmän syntinen kuin mikään muukaan kansa.

En minä tuossa tekstissä kykene muuta näkemään kuin kärsivän messiaan.

lukea juutalaisen kansan historiaa.


Raamattu puhuu kansasta yksikössä, esikoisena.

Diana-ad-rem kirjoitti:

lukea juutalaisen kansan historiaa.


Raamattu puhuu kansasta yksikössä, esikoisena.

Millä tavalla juutalainen kansa kantoi meidän (keneen tällä viitataan?) syntivelkamme? Mitä tarkoittaa tuo alistuminen, tuomitseminen ja surmaaminen? Miten tuo kansa tekee vanhurskaiksi monet ja pyytää pahantekijöilleen armoa?

anti-kristitty kirjoitti:

Mitä mieltä Maimonides oli asiasta? Jostakin muistan lukeneeni, että hän ei ehdoitta ollut tämän "Israelin jälkeläiset ovat Herran kärsivä palvelija" tulkinnan kannalla.

Toinen kysymys on se, että kuinka vanha kyseinen tulkinta on? Milloin tekstiä alettiin selittämään noin? Ennen vai jälkeen kristinuskon synnyn?

Luin nimittäin aika vasta kirjaa, jonka juutalaisen kirjoittajan mukaan moni juutalainen nykyään uskoo, että usko ruumiin ylösnousemukseen on nimenomaan kristittyjen juttu ja kristittyjen keksimä asia, ja kieltävät sen juuri senkin takia. Hänen mukaansa se tosin on ollut kiinteä osa juutalaisuutta jo kauan ennen kuin kristinusko syntyi.

Oikeastaan jopa niin, että usko ylösnousemukseen on nähty niin tärkeänä asiana, että on ajateltu, että siihen uskomatta ei voi olla juutalainen. Näin siis hän sanoo ihmisten ajatelleen.

Pointtina tässä nyt on se, että ovatko juutalaiset ovat tehneet samalla tavalla kuin kristityt, jotka ovat tahallisesti muuttaneet uskoansa ja raamatuntulkintaansa etäännyttääkseen itsensä juutalaisuudesta? Minua kiinnostaisi tietää, että onko tämä esille tuomasi tulkinta kyseisestä tekstistä alkuperäinen juutalainen vai onko se juutalaisten "apologeettien" muotoilema?

että mitään yhtä käsitystä asiasta ei ole. En ole Maimonidesta siltä osin lukenut, että 53 olisi tullut esille.
Olen kuitenkin ymmärtänyt muiden kirjoituksista, että kyllä juutalaisuudessa ajatellaan näin, eli se kertoo kansasta.

Itselleni tuo oli selvä alusta asti, samoin kuin sekin, että ruumiit eivät nouse ylös.
Ei kirjoitukseni ole juutalaisten muotoilema, en edes tunne juutalaisia, olen ainoastaan lukenut paljon historiaa ja myös Raamattua, sekä VT että UT.
Ainakaan Ortodoksi juutalaisuus ei keskity tuonpuoleisen pohdiskeluihin, tai ruumiiden ylösnousemuksiin, vaan pyrkii elämään mahdollisimman oikein odottamatta jotain palkintoa tuonpuoleisessa.
Mielestäni se on rehellistä, koska kukaan ei voi tietää totuutta kuolemanjälkeisestä, se on Jumalan kädessä.
Jos tuonpuoleisssa jotain on ja on pyrkinyt elämään oikein, niin tuskimpa siinä huonosti silloin käy.

Varmasti ruumiiden ylösnouseminen on kristittyjen juttu, samoin kuin helvettikin, joka ei kuulu juutalaisuuteen ollenkaan.
Herääminen viimeisenä päivänä on ristiriitainen asia kristinuskossakin. Kuinka se käy yksiin Jeesuksen sanojen kanssa ristinpuulla ryövärille:

anti-kristitty kirjoitti:

Millä tavalla juutalainen kansa kantoi meidän (keneen tällä viitataan?) syntivelkamme? Mitä tarkoittaa tuo alistuminen, tuomitseminen ja surmaaminen? Miten tuo kansa tekee vanhurskaiksi monet ja pyytää pahantekijöilleen armoa?

En osaa noihin kaikkin vastata. Sen kuitenkin tiedän, että he ovat joutuneet kärsimään ihmisten pahojen tekojen/pahuuden tähden.

He ovat olleet vikauhri melkein kaikkeen mitä maailmassa on tapahtunut.
On ollut väärennöksiä ( siionin pöytäkirjat) ( evankeliumit, Jeesuksen murhaajat)
Muistat kai, että Jeesuksen ristiinnaulitsivat roomalaiset. " Jeesuksen murhaajat" tai " Jumalan murhaajat" nimitys on tehnyt oikeutetuksi kaikki juutalaisiin kohditetut vääryydet ja syytökset. He ovat alistuneet siihenkin, pahemmin puolustautumatta.
Tekikö kukaan kapinaa kuin vietiin polttouuneihin keskitysleireillä.
Vasta Varsovan getossa nuoret miehet ryhtyivat omatekoisin pommein vastarintaan.
On syytetty kommunismista, kapitalismista, maailmanlaajuisista juutalaisten salaliitoista, niin no, evankeliumi (kin )on täynnä juutalaisten syyttelyä/ nimittelyä.

Diana-ad-rem kirjoitti:

että mitään yhtä käsitystä asiasta ei ole. En ole Maimonidesta siltä osin lukenut, että 53 olisi tullut esille.
Olen kuitenkin ymmärtänyt muiden kirjoituksista, että kyllä juutalaisuudessa ajatellaan näin, eli se kertoo kansasta.

Itselleni tuo oli selvä alusta asti, samoin kuin sekin, että ruumiit eivät nouse ylös.
Ei kirjoitukseni ole juutalaisten muotoilema, en edes tunne juutalaisia, olen ainoastaan lukenut paljon historiaa ja myös Raamattua, sekä VT että UT.
Ainakaan Ortodoksi juutalaisuus ei keskity tuonpuoleisen pohdiskeluihin, tai ruumiiden ylösnousemuksiin, vaan pyrkii elämään mahdollisimman oikein odottamatta jotain palkintoa tuonpuoleisessa.
Mielestäni se on rehellistä, koska kukaan ei voi tietää totuutta kuolemanjälkeisestä, se on Jumalan kädessä.
Jos tuonpuoleisssa jotain on ja on pyrkinyt elämään oikein, niin tuskimpa siinä huonosti silloin käy.

Varmasti ruumiiden ylösnouseminen on kristittyjen juttu, samoin kuin helvettikin, joka ei kuulu juutalaisuuteen ollenkaan.
Herääminen viimeisenä päivänä on ristiriitainen asia kristinuskossakin. Kuinka se käy yksiin Jeesuksen sanojen kanssa ristinpuulla ryövärille:

Minullakin on kieltämättä sellainen kuva, että juutalaisuus on hyvin tämänpuoleinen uskonto. Kirkkokristillisyys ei ole vaan se on hyvinkin tuonpuoleinen minun mielestäni.

Itse näen Raamattuun perustuvan kristinuskon hyvinkin samankaltaisena monessa mielessä juutalaisuuden kanssa. Esimerkiksi juuri tuon tämänpuoleisuuden suhteen.

Minun mielestä usko ylösnousemukseen sopii varsin hyvin yhteen tämänpuoleisuuden kanssa kun taas itse pidän uskoa tuonpuoleiseen täytenä huuhaana ja hölynpölynä.

Eikö UT:n mukaan se juutalaisten "tuleva maailma", jota UT kutsuu Jumalan valtakunnaksi, ole juuri maan päällä sen jälkeen kun tuomion päivä on mennyt ja Jumala on luonut kaiken uudeksi palauttaen paratiisinsa maan päälle? Itse en näe tällaisessa ajattelutavassa mitään tuonpuoleista.

Ruumiillinen? Henkinen?

(Hebrews 1:14)
Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

(1 Corinthians 15:44)
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.

(1 Corinthians 15:50)
Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.
(1 Corinthians 15:51)
Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme,
(1 Corinthians 15:52)
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.
(1 Corinthians 15:53)
Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Minä en siis usko tuonpuoleiseen vaan ikuiseen elämään maan päällä katoamattomassa ylösnousemusruumiissa maan päällä Jumalan paratiisissa. En minä näe mitään syytä uskoa, että henget eivät voi olla fyysisiä olentoja, koska enkeleistä sanotaan, että he ovat palvelevia henkiä, ja kuoleman enkeli ainakin on tehnyt VT:n mukaan paljonkin fyysistä tuhoa Israelin jälkeläisiä vastaan hyökänneiden kansojen armeijoille.

Mitä tulee siihen, että ruumiin ylösnousemus on kristittyjen juttu, niin minä olen eri mieltä. Se löytyy muistaakseni VT:sta.

Wikipedian mukaan lähes kaikki ortodoksi juutalaiset ja monet konservatiiviset juutalaiset uskovat ylösnousemukseen. Sen suhteen, että tapahtuuko tuo ruumiissa vai ei, on näköjään erilaisia kuppikuntia. Maimonides ei näköjään uskonut ruumiin ylösnousemukseen vaikka ylösnousemukseen uskoikin, mutta toisaalta hänhän oli skolastikko... en suuremmin arvosta skolastikkoja.

Helvetti on kyllä kristittyjen kirkkoperinteen juttu. Juutalaiset kuten Jeesuskin puhuvat enemmänkin Gehennasta eli Hinnomin laaksosta vissiin?

Sinuakin kun kerran olet viimeisellä tuomiolla. Siellä ei satusi auta.

ÄnkyräVenkula kirjoitti:

Sinuakin kun kerran olet viimeisellä tuomiolla. Siellä ei satusi auta.

Älä
m i n u a
sääli, sillä jokaisella on omat murheensa, kanna siis urheasti omasi, kiitos kuitenkin kauniista ajatuksesta. :)

Haluan tässä yhteydessä korostaa ja alle--viivata sellaista seikkaa, että Jeesus ei l u u l t a v a s t i ole syyllinen myöhempiin sotkuihin [vaikka '666' eli ilmestyksen peto lihassaan onkin], eli tuotu t i e t o [gnosis] oli aitoa ja ehtaa.
Hän saattoi olla ihmisyydestään[666] johtuen joskus hieman varomaton sanoissaan [paljasti liikaa tietämättömille?].
Täytyy ottaa myös huomioon se, että raamatun [väitetyistä] Jeesuksen sanomisista voi olla,,,siis voi olla lähellä mahdollista autenttista matskua n.20% verran, suurin osa on kirjoittajien omaa sepitystä ja sävellystä--> huhuja, kuulo-puheita, legendoja, myyttejä ja suoranaista sooppaa, eli tämänkin piikkiin voi lapsukset laittaa?

Kaikki pakanalliset elementit, kuten joulut/saturnaali-juhla, kuvien kumartaminen, ristien talismaneina kantaminen, hoccus-boccugset ja muu asiaton puuhastelu "ihmeiden"['subernatural'] parissa jne. on ihmis-eläimellistä tarvetta.

Sen sijaan paljon kierompaa on maailman-vallan, eli maallistuneen kirkon ja papiston, hengellisten-johtajien yhdessä poliittisen/sotilaallisen'vallan kanssa kehittämä symbolien-käyttö-voima,, se jos mikä on suoranaista mustaa-magiaa.
Symboliikalla he yhdistivät eri uskonnot sopivaksi sopaksi [se kuuluisa "härts'soppa"] hörppiä,,, , jonka jälkeen vatsan'väänteitä oli ja on odotettavissa.

Näitä "vatsan'väänteitä" olivat/ovat -->inkvisitiot, ristiretket, sodat, suvaitsemattomuus, tuomitseminen, rasismi, uskon kaupallisuus ja muu ihmisten härski fyysinen ja henkinen hyväksikäyttö Jeesuksen nimissä.
Ja huomaa se, että "toimiva vatsahan" on tässä merkki "mätien hedelmien" muodossa, alkuperäisestä puhtaasta saastutetun henkisen ruoan huolimattomasta, varomattomasta ja välinpitämättömästä syömisestä, tälle Jeesus-ihminen ei hauraana kuolevana miehenä kuolemansa jälkeen voinut mitään.

Yakovin nimiteoreettisilla ja 'kielitieteellisillä' harrastuksilla ei ole mitään arvoa.
Ei ainakaan siltä osin kuin hän, de facto, kohdistaa em. harrastuksensa
meidän Pelastajamme Jeesus-nimen häpäisemiseen.

Olen kanssasi prikulleen samaa mieltä viestisi otsikko/johdanto-osasta:

>>Yakovin nimien "etymologisoinneilla" ei ole mitään tosiasiallista arvoa.
Hänen "metodillaan" voitaisiin selittää vaikka hänen oman nimimerkkinsä
”Yakov” tarkoittavan ”Jahve olkoon kirottu” (Jumalan nimen lyhyt muoto
”Yah” juuri

Raaamattupalstan lukijat ovat olleet enemmän tai vähemmän hämmennyksissä
sen nimitehtailun ja Jeesus-pilkan johdosta, jota 'rabbimaista' keskustelutyyliä (tosin ajoittain oudon hohottavaa sellaista) edustava Yakov harrastaa.

Kannattaa ehdottomasti perehtyä yllä olevaan viestiin, jossa ko. harrastuksen
jäljet paljastetaan johtavan laajemmille kansainvälisille sylttytehtaille.

mathetes
>>Kommenttia: Sanoisin että "ihmisiä eksyttävä henkivoima"!