Hipsuli hei huuhaalaiset
Onkin ollut hurjan hauska päivä tänään anoppilassa, tai itseasiassa anoppilan lähiympäristön vesistössä, olimma oikein mies porukalla kalastamassa ja meitiä olikin taas se tuttu kolmen kopla eli mie, appi ja naapurin körmyniskainen ukko. Ukon rahjus olikin taas toistaiseksi hieman rauhoittunut ja sopi minun kanssa samaan paattiin. Jostain kumman syystä halusi kuitenkin istua aivan toisessa päässä venettä missä minä,joten pettymyksekseni en voinut soutaakaan keskituhdilta,koska naapurin ukon mielestä olin silloin aivan liian lähellä häntä. Ehdotin kyllä että autaisiko se jos laittaisi silmät kiinni ja kuvittelisi etten ole samassa veneessä,mutta sain vain mulkoilua vastaukseni, ihme ukko, ei voi kuin ihmetellä ja hämmästellä moista oliota.
No ei sitten soudettu vaikka niin mielelläni olisi halunnut appiukollekin näyttää kuinka vävyn retkulla löytyy tuota papua jos ei ranteesta niin ainakin eväsrepusta,johon lähtiessä sujautin puolisalaa kuusi puolenkilon purkkia papuja tuolta anopin varastosta, hi hi se kun tuo papu on meidän vajaamielisten lempi ruokaa osastollakin,kun aina hiljaisuuden jälkeen pidetään rupsuttelu olympialaiset,jolla nimellä niitä kutsumme. Minulla onkin varma menestyksen salaisuus tuossa piereskelyssä, se on kolmois rupsaus kahdella kierteellä taittaen, kun oikein mehevän rupsauksen saan aikaiseksi ja sarja onnistuu,on lähes poikkeuksetta mestaruus siltä iltaa minun.Vaan enpä teillekään tuota salaisuutta paljasta.
Appiukko laittoikin riidan puoliksi ja päätti toimia soutajana kun me naapurin ukon kanssa mulkoilimme toisiamme veneiden eri päästä, ja heti kalaiselle onkipaikalle saatuani asetin matosen virvelin koukkuun ja kuten kunnon kalamiehet tejevät sylkäisn hokien anna ahti isoha ahvenia.....Tässä kohtaa tuo naapurin ukko meinasikin ensimmäisen kerran repiä pelihousuni,sylkäistessäni vahingossa bastatuuleen ja mehukas paljon limankirnuamista vaatinut klimppi lensikin naapurin ukkoa silmään ja alkoi mahdoton kiroaminen, on se hyvä etten ole uskon miehiä, sillä loppuilta olisi varmasti mennyt siinä tapauksessa ristimerkkejä rustatessa. Onneksi tuo appiukko oli välisssä ja hyvänä puhemiehenä sai tuo rahjuksen rauhoittumaan.
Olimmekin onkineet jo hyvän tovin,vaarmaankin jokin pari tuntia eikä kala syönyt, ei sitten millään vaikka räin ja syljin kuinka matoseen ja tein kaikenlaisia poppakonsteja joita tosi kalamisten olin nähnyt tekevän, nälkäkin kurni jo suolessa ja päätinkin että heitä vielä viimeisen kerran ennenkuin kaivan papupurkin esiin ja alan lounstamaan. Päätinkin viskata oikein huolella ja selkä kaarella viskasin voimalisesti koukun veteen, ja kas kummaa heti tarttui kiinni tosi ison tuntuinen vonkale ja kiskoi kiskomista päästyäni vavan taipuessa mutkalle.Naapurin ukkokin rupesi takana huutamaan tai suorastaan kiljumaan ja ajattelin ettaä ukko innostui kanssa suuresta saaliista ääntään korottaen aina kun kiskaisin innoissani vapaa. Appiukkokin huusi jotain takanani mutta olin niin innoissani etten kuulllut mitä appi siellä oikein mölisi. Siellä me kaikki kolme seisoimme veneessä veneen keikkuessa kilpaa huutaen ja naapurin huutio kuului korkeimmalta ja muistutti enemmän kiljuntaa kuin tavallista huutoa. väsytin ja väsytin mutta kuinka väsytin niin vapa vain taipui ja mölinä takanani lisääntyi. Hiki vain virtasi kasvoillani ja kuvittelin jo kuinka iltasanomissa olisi minun kuvani maailman suurimman avvenen kanssa ja kaamean ylistävät lööpit yläpuolella.
Taisin puoli tuntia kädet turtana väsyttää ennenkuin appiukko tuli ja sieppasi ongen käsistäni, huomasin että onkeni koukku olikin veneessä,tai tarkemmin sanottuna naapurin ukon takapuolessa pystyasennossa kiinni, ja ukon ksvot ihan sinisen harmaan mustat huutamisesta,kivun tunteesta ja kiukusta.Naapurin ukko kun juuri kumartunut ottamaan ties monettako olutta tuhdin alta ja juuri pyllistäessään olin viskannut koukun. Yritin nopeasti kääntää asian ja sanoinkin että siinä taas nähtiin ettei veneily ja alkoholi sovi yhteen, että ukkokin voisi yrittää rajoittaa tuota kaljan kittaamista. Muuta en kerinnytkään sillä katsoin paremmaksi hypätä ahdin valtakuntaan,ja nyt uituani varmaan neljättä meripeninkulmaa hörpin anopin ja muruni hoivissa täällä kuumaa mustikkasoppaa hi hi. Taidan siirtyä vapaaehtoiseti tuonne ulkohuussin alle taas piiloon, mutta kirjuutellaan taas.
Terveisin:Nicotinell osastolta T3
Onkin ollut hurjan hauska päivä tänään anoppilassa, tai itseasiassa anoppilan lähiympäristön vesistössä, olimma oikein mies porukalla kalastamassa ja meitiä olikin taas se tuttu kolmen kopla eli mie, appi ja naapurin körmyniskainen ukko. Ukon rahjus olikin taas toistaiseksi hieman rauhoittunut ja sopi minun kanssa samaan paattiin. Jostain kumman syystä halusi kuitenkin istua aivan toisessa päässä venettä missä minä,joten pettymyksekseni en voinut soutaakaan keskituhdilta,koska naapurin ukon mielestä olin silloin aivan liian lähellä häntä. Ehdotin kyllä että autaisiko se jos laittaisi silmät kiinni ja kuvittelisi etten ole samassa veneessä,mutta sain vain mulkoilua vastaukseni, ihme ukko, ei voi kuin ihmetellä ja hämmästellä moista oliota.
No ei sitten soudettu vaikka niin mielelläni olisi halunnut appiukollekin näyttää kuinka vävyn retkulla löytyy tuota papua jos ei ranteesta niin ainakin eväsrepusta,johon lähtiessä sujautin puolisalaa kuusi puolenkilon purkkia papuja tuolta anopin varastosta, hi hi se kun tuo papu on meidän vajaamielisten lempi ruokaa osastollakin,kun aina hiljaisuuden jälkeen pidetään rupsuttelu olympialaiset,jolla nimellä niitä kutsumme. Minulla onkin varma menestyksen salaisuus tuossa piereskelyssä, se on kolmois rupsaus kahdella kierteellä taittaen, kun oikein mehevän rupsauksen saan aikaiseksi ja sarja onnistuu,on lähes poikkeuksetta mestaruus siltä iltaa minun.Vaan enpä teillekään tuota salaisuutta paljasta.
Appiukko laittoikin riidan puoliksi ja päätti toimia soutajana kun me naapurin ukon kanssa mulkoilimme toisiamme veneiden eri päästä, ja heti kalaiselle onkipaikalle saatuani asetin matosen virvelin koukkuun ja kuten kunnon kalamiehet tejevät sylkäisn hokien anna ahti isoha ahvenia.....Tässä kohtaa tuo naapurin ukko meinasikin ensimmäisen kerran repiä pelihousuni,sylkäistessäni vahingossa bastatuuleen ja mehukas paljon limankirnuamista vaatinut klimppi lensikin naapurin ukkoa silmään ja alkoi mahdoton kiroaminen, on se hyvä etten ole uskon miehiä, sillä loppuilta olisi varmasti mennyt siinä tapauksessa ristimerkkejä rustatessa. Onneksi tuo appiukko oli välisssä ja hyvänä puhemiehenä sai tuo rahjuksen rauhoittumaan.
Olimmekin onkineet jo hyvän tovin,vaarmaankin jokin pari tuntia eikä kala syönyt, ei sitten millään vaikka räin ja syljin kuinka matoseen ja tein kaikenlaisia poppakonsteja joita tosi kalamisten olin nähnyt tekevän, nälkäkin kurni jo suolessa ja päätinkin että heitä vielä viimeisen kerran ennenkuin kaivan papupurkin esiin ja alan lounstamaan. Päätinkin viskata oikein huolella ja selkä kaarella viskasin voimalisesti koukun veteen, ja kas kummaa heti tarttui kiinni tosi ison tuntuinen vonkale ja kiskoi kiskomista päästyäni vavan taipuessa mutkalle.Naapurin ukkokin rupesi takana huutamaan tai suorastaan kiljumaan ja ajattelin ettaä ukko innostui kanssa suuresta saaliista ääntään korottaen aina kun kiskaisin innoissani vapaa. Appiukkokin huusi jotain takanani mutta olin niin innoissani etten kuulllut mitä appi siellä oikein mölisi. Siellä me kaikki kolme seisoimme veneessä veneen keikkuessa kilpaa huutaen ja naapurin huutio kuului korkeimmalta ja muistutti enemmän kiljuntaa kuin tavallista huutoa. väsytin ja väsytin mutta kuinka väsytin niin vapa vain taipui ja mölinä takanani lisääntyi. Hiki vain virtasi kasvoillani ja kuvittelin jo kuinka iltasanomissa olisi minun kuvani maailman suurimman avvenen kanssa ja kaamean ylistävät lööpit yläpuolella.
Taisin puoli tuntia kädet turtana väsyttää ennenkuin appiukko tuli ja sieppasi ongen käsistäni, huomasin että onkeni koukku olikin veneessä,tai tarkemmin sanottuna naapurin ukon takapuolessa pystyasennossa kiinni, ja ukon ksvot ihan sinisen harmaan mustat huutamisesta,kivun tunteesta ja kiukusta.Naapurin ukko kun juuri kumartunut ottamaan ties monettako olutta tuhdin alta ja juuri pyllistäessään olin viskannut koukun. Yritin nopeasti kääntää asian ja sanoinkin että siinä taas nähtiin ettei veneily ja alkoholi sovi yhteen, että ukkokin voisi yrittää rajoittaa tuota kaljan kittaamista. Muuta en kerinnytkään sillä katsoin paremmaksi hypätä ahdin valtakuntaan,ja nyt uituani varmaan neljättä meripeninkulmaa hörpin anopin ja muruni hoivissa täällä kuumaa mustikkasoppaa hi hi. Taidan siirtyä vapaaehtoiseti tuonne ulkohuussin alle taas piiloon, mutta kirjuutellaan taas.
Terveisin:Nicotinell osastolta T3
Vastaukset 18
Vanhimmat
voi sinnuu hahaaaaa ;)KIITOS
..kuten oliko ne nyt ne albanialaiset jotka noin leikkisästi tuumaa yhteisen riisikipon äärellä
-Nicotinell-
Sain makeat naurut,jatka kiitos
kuules poika nyt ei jaksa appiukko muuta kuin vienosti hymyillä olisko viellä sitä pänttärin pohjalla yhet pienet parantais kummasti oloa.
nyt helepottaa jo
tarina. saisiko lyhennelmän. kiitos
saisinko olotilan lyhemmäksi kiitos, :)
Mille osastolle tämä juttu lajitellaan? Pitäisi tietysti itse perehtyä lajitteluun, ettei tarvitsisi vaivata tällä palstalla.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200906309853972_uu.shtml
kuule Mille Magiaton sinä saat mennä minne osastolle haluat nimen omaan tämä T3 osasto kuuluu juuri tälle osastolle älä tule arvostelemaan jos et muuta osaa niin älä aukaise t3 tarinaa mutta jos haluat oman komenttisi laittaa niin tee oma aloitus.kun seuraat tätä kirjoittajan tarinaa niin huomaatko lukia kunta on suuri.tämä sivu on ollut parhaimpia huuhaa tarinoita jos olet huomannut mutta jostain kumman syystä tännekkin alkaa pesitymään sinun laisiasi tyhjänpäisiä komennteja. tuleekin mieleen että etkö saa muillla sivuilla huomiota kun tänne pitää tulla älä lue älä avaa jos ei kiinosta tarina Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitin hae huomiosi muualta. terv. vakio lukia ja innolla odottelen uutta tarinaa.
Kiitos opastuksesta ja neuvoista. On ihanaa, että ihmiset välittävät lähimmäisestään ja antavat elämänohjeita.Tästä on hyvä jatkaa.
elämän ohjeet hakee jokainen itse ja sitä myöten taivallamme eteen päin jos olet seurannut huuhaata niin tarinan kertojat tai kertoja tuo huumoria elämään ja ja saa hymyn naamariin .kaunista kesää sinullekkin ja hymy naamariin sillä potkii pitkälle synkkänäkin päivänä.tämänkin t3 kirjoittaja laittaa itsensä likoon uskoisin että hän on niitä huumoriihmisiä.
Kuten joskus aikaisemminkin sanonut niin ihan kirjoittamisen ilosta,meille vajaamielisille kun pruukaa sattua ja tapahtua halusimmepa sitä tai emme. Toisekseen kun en tiedä muutakaan paikkaa mihin kirjuutella lomaterveisiä niin on tämä huuha sitten vakiinnuttanut paikkansa. Kesän jatkoja sinullekin.
-Nicotinell osastoltaT3-
vai ootkoha vua
muute syntymä hullu?
EIKU KIRJOTTELEHA KUULUMISIA LISSEE,KUN
TUUT SIELTÄ ULKOHUUSSI ALTAPOES.
MINÄKU OON LUULLU ,ETTÄ MULLE VUAN
SATTUU KAEKKIA HULLUJA JUTTUJA
JA MINU KAVERILLE,SILLE NIITÄ VASTA SATTUUKII.
SILIRIMSISTÄ!
melekoonen huastelia ilimoolle, terveppä teille:)
KUN MYÖS ANOPILLE
JA MURULLES.
SAMOE MYÖS APPIUKOLEE JA NUAPURI
UKOLLE,JOS NE NYT HENGISSÄ SELEVINNÖÖ SIELTÄ POES.
KERROHA MITE NIILLE OEKEE KÄV.
PITÄNÖÖ MINU EHTIÄ MUUTKII SINU LUVUT JA LUKASTA
MITÄ KAEKKEE SULLE YM.ON OEKEE TAPAHTUNNA
NII TIIÄN MISSÄ MÄNNÄÄ PYSYÄKSEN KÄRRYILLÄ.
JA KOETAMPA SEURAELLA ETTEENNIIPÄE MITTEE SULLE YM.
OEKEE TAPAHTUU.
ONKO SULLA LAPSIA JOS ON NII MINKÄLAESIA NE LINEE?
MINÄ OON TUAS SILLÄ TÄMMÖNE ,KU MINÄ OON VÄHÄ SEKAROTUNE.
ÄET OL SAVOLAENE JA ISÄ HÄMÄLENE.
NIIHÄ SITÄ SANOTAA ,ETTÄ HALAPA HUVITUS ON ELÄMÄ
MIELKUVITUS.EIPÄ TÄSSÄ MUUTA KU HAASKOJA HETKIÄ
SINNE MISSÄ OOTKII.... ;))
melekin joutuu apuna käyttämään savo-suomi-savo sanakirjaa kun noita sinun jutttujasi lukee, vaan tuota eipä nita lapsia...toistaiseksi harjuuttelu tietysti on eri asia ja tärkeässä asemassa ettei sitten tosipaikan noita suorituspaineita liiaksi ole kun pitää sada siemen orastamaan:) Mitäpä tuosta rodusta niin väliä kumminkin todistetusti molemmat suomalaisia ilmeisesti. Pidä toki meteliä itsestäsi.
-nicotinell-
Kirjoitahan näitä lisää:)
Toivotaan, että kirjoittaa.