Kaksi ja puoli vuotta kului patsastellessa heimosoturin ja ristiretkeläisvapauttajan gloriassa. Valitettavasti siinä hurmassa jäi havaitsematta kokonaan pari tärkeää seikkaa: Vihollisen täysin muuttuneet valmiudet panssari- ja ilmasodankäynnissä. Omalla puolella jäätiin talvisodan tasolle, mielenkiinto oli viihteessä ja puutöissä. Olisi ollut kohtuullista antaa sotilastiedustelusta vastaaville ja heidän esimiehilleen kasapanos käteen ja polttopullo toiseen ja laittaa näytöksen vuoksi torjumaan T34:a kesällä 44. Käsittämättömän nukkumisvaiheen seurauksena meni 80 tuhatta parhaiden ikäluokkien kansalaista ja 10 prosenttia maasta.
Päämajan kallis uinahdus
www www
22139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä asemasodan aikana tehtiin paljon linnoitustöitä, koulutettiin, hankittiin materiaalia jne. Myös rintamatapahtumia muualla seurattiin ja ohjeita annettiin vihollisen uuden sotimistavan varalle.
Kesällä -44 kaatui kyllä noin 18 000 miestä. Heidät surmasi puna-armeija, ei oma tiedustelu. Liekö tiedustelulla ollut omat ansionsa siinä, kun puna-armeija menetti samaan aikaan noin 125 000 miestä yksin Kannaksella.
Se maa menettiin jo edellisessä sodassa. Puna-armeija oli siinäkin suuremmassa roolissa kuin oma tiedustelu.
Oletko miettinyt, mitä hyötyä on tuosta valehtelusta ja mustamaalauksesta ja kenelle? Saatko itse siitä mielihyvää?
Tahdotko että myös Suomessa kielletään arvostelemasta virheitä, mitä armeijamme, erityisesti sen korkein johto, toisessa maailmansodassa teki - virheitä joista maksettiin verinen hinta?
on kokonaan eri asia, kuin avauksessa esitetyt perättömyydet. Ei mustamaalaus ole mitään kritiikkiä. Se on valehtelua. Ota asioista selvää ja kritisoi sitten.
Torjuntataistelun ratkaisevat elementit: Panssarintorjunta-aseet, Kuhlmey, rynnäkkötykit, ammukset, saatiin paniikkiratkaisujen avulla, poliitikkojen toimesta, vasta kun tilanne oli jo käsissä. Oli sillä rajoilla ettei olisi tullut liian vähän ja liian myöhään. Ne maat mitä talvisodassa menetettin, oli otettu korkojen kanssa takaisin. Linnoitettiinkin kyllä mutta kaukana Suomen rajoista, Syvärillä. Perääntyminen tapahtui suunittelemattomana kaaoksena. Päämaja ei ollut tehtäviensä tasalla.
Jopa Mannerheim oli aivan paniikissa rintaman murtumisen ja Viipurin valtauksen välisinä päivinä. Hän varoitti hysteerisenä hallitusta, että armeijan luhistuminen ei ollut enää "päivien, vaan tuntien kysymys"! Mannerheim menetti hermonsa, kun tajusi tulleensa muun päämajan tavoin yllätetyksi housut kintuissa. Venäläinen sotakoneisto oli 1944 sellaisessa kunnossa, ettei Suomi pärjännyt sitä vastaan vuoden 1941 konsteilla.
Onneksi poliittinen johto - Linkomies ja Ryti - säilytti hermonsa, hankki saksalaisilta apua ja sai Mannerheiminkin tokenemään hermojärkytyksestään. Tyhmästi Itä-Karjalaan munimaan jätetyt divisioonat ehtivät viime hetkellä patoamaan venäläistä tulvaa, joka kymmenessä päivässä oli jyrännyt halki Kannaksen ja lyönyt suomalaisten aivan väärin suunnitellun puolustuksen hajalle. Talissa ja Ihantalassa korjattiin virhettä, jota ei välttämättä olisi tarvinnut tehdä, ainakaan niin räikeästi.
Saatuaan käsityksen tilanteesta, Mannerheim käski jo 10.6. alkaen joukkojen siirtoja Kannakselle. Tilannetta yritettiin hallita VT-asemassa ja sitten vetämällä joukot VKT-linjalle. Se oonistui, joskin osittain melkoisessa sekasorrossa.
Avun Saksasta hankki nimenomaan Mannerheim, joka 19.6. päätti, että hyökkäys on ensin pysäytettävä ja vasta sitten ryhdyttävä rauhanneuvotteluihin.
"Saatuaan käsityksen tilanteesta, Mannerheim käski jo 10.6. alkaen joukkojen siirtoja Kannakselle."
Olis ehkä ollu hyvä siirtää ne jo vähän aiemmin.
"Tilannetta yritettiin hallita VT-asemassa ja sitten vetämällä joukot VKT-linjalle."
Ei niitä tarvinnu vetää. Ne juoksi itsekin.
"Se oonistui, joskin osittain melkoisessa sekasorrossa."
Porukoita koottiin Lappeenrannasta saakka. Sinne asti oli paettu venäläistä.
"Avun Saksasta hankki nimenomaan Mannerheim, joka 19.6. päätti, että hyökkäys on ensin pysäytettävä ja vasta sitten ryhdyttävä rauhanneuvotteluihin."
Joo, kun Linkomies oli ensin vähän hillinny Manun paniikkia.
Poliitikoista ei ollut tässä vaiheessa apua. Mistä lienet senkin keksinyt?
Uusien past-aseiden jako joukoille oli käynnissä kesäkuun alkupäivinä. Ne eivät ehtineet käyttöön kuin paikoin. Esimerkiksi Valkeasaareen niitä tuotiin vasta 8.6. illalla.
Osasto Kuhlmey saatiin Mannerheimin pyynnöstä Erfurtin ja Dietlin toimin. Rynnäkkötykit oli saatu edellisenä vuonna.
Kannaksella linnoitettiin VT-asemaa uudeksi pääasemaksi. Se oli keskeneräinen, eikä Mannerheim halunnut ryhmittää siihen joukkoja etulinjan eli pääaseman kustannuksella. Samaa mieltä olivat etulinjan rykmentinkomentajat.
Ammuksia oli niin paljon, että niiden tuotantoa oli rajoitettu. Ongelma oli ammushuollossa. Se oli joukkojen vastuulla, ei Päämajan.
Perääntymisessä oli paikoin kaaostakin. Mannerheim antoi luvan perääntyä pääasemasta jo 10.6. VT-asemasta luovuttiin 14.6. Lupa siirtyä VKT-asemaan annettiin 17.6. Kyllä koko ajan johdettiin ja joukkojen pääosa suoritti tehtävänsä. Ylivoima vain oli liian suuri ja hyökkääjä osasi työnsä.
Kaikki joukot tulivat VKT-asemaan 20.6. mennessä. Osa oli kyllä melko hajalla, mutta kaikki ryhtyivät jatkamaan taistelua.
Jutussasi ei siis ole mitään perää. Eikö se silloin ole perätön? Kannattaisi ottaa selvää asioista. Näilläkin palstoilla on aina vaara joutua vastakkain asiantuntijan kanssa. Tosin et taida sitäkään ymmärtää.
Joukkoja siirrettiin jo ennen hyökkäystä. Eri asia on, oliko se riittävää.
Karkurit eivät ratkaisseet taistelua. Pääosa joukoista siirtyi taaksepäin johtajien johdossa.
Lappeenrannassa ei koottu porukoita, vaan yksittäisiä karkureita. Heidät palautettiin yhtymiinsä. Karkureita oli noin 5-6 % koko vahvuudesta. Pelkurit juoksivat, miehet taistelivat.
Linkomies ja Ryti olivat vaihtamassa halliitusta ja hyväksymässä ehdottoman antautumisen. Mannefheim säilytti hermonsa ja päätti taistella Saksan avulla VKT-asemassa. Rauhaan pyrittäisiin, kun hyökkäys olisi ensin pysäytetty.
Luin hiljan vanhojen neukkuveteraanien haastatteluja, joissa he kommentoivat suomalaisia sotilaita; että he kohtasivat ihan erilaisia sotilaita kesällä 1944, kuin aikaisemmin, talvisodassa taistelleiden kanssa he eivät olisi kuulema pärjänneet.
Joukot vetkistyivät tässä puuhdetyö-vaiheessa, vaikka jotain tehtiinkin, mutta kylmä tosiasia. Neukkujen suurhyökkäyskin olisi onnistunut, jos yhtä radioviestiä ei olisi täällä saatu auki ja osattu odottaa oikeaan aikaan. Huh, mitä touhua!
Kyllä monta äijää meni ihan turhaan, vähän skarpimpana olisi pitänyt olla. Ja. jos tätä saksalaisten lento osasto Kyhlmeitä ei olisi ollut, niin kuinka meidän olisi käynnytkään...
...sekin on jäännyt täysin huomiotta, että samaan aikaan, kun suomalaiset ottivat vastaan neukkuturisteja kannaksella kesällä -44, Virossa virolaiset saksalaisten joukoisssa sinnittelivät todella ansiokkaasti ja pidättelivät siellä neukkuja pääsemästä länteen mm. A. Tenni on kirjoissaan haastatellut näitä virolaisia veteraaneja. Jokainen voi vain arvailla, miten olisi käynnyt, jos virolaisten tulppa Suomenlahden toisella puolella ei olisi pitänyt.
En nyt näillä kommenteillani väheksy mitenkään meidän suomalaisten soturien osuutta suurhyökkäyksen torjunnassa, varmasti kaikki tekivät voitavansa ja osa vielä enemänkin. He vain joutuivat osin mahdottomaan tehtävään johdon virheiden vuoksi. Vielä Ristosta (Ryti), hänellä kyllä hermo piti, mutta alun alkujaan häntä olisivat poliitikot kuunnella suursodan kynnyksellä enemänkin, eikä sitten, kun oltiin ihan lirissä.
kuten Talvisodassa. Jos olisi, niin olisi pärjättykin paremmin.Näilläkin miehillä ja johtajilla.
Tietysti sotaväsymys oli suuri kaikilla tasoilla. Lisäksi on huomattavaa, että jalkaväki oli täytetty ikäluokilla 1921-25. Heillä oli kyllä rintamakokemusta, mutta ei taistelukokemusta. Sitä taas oli neuvostojoukoilla. Ne tiesivät, mitä oli edessä. Suomalaiset eivät. Oli tietysti Talvisodan veteraanejakin.
Kuhlmey nosti kyllä henkeä, mutta ei se taisteluja ratkaissut.Niistä vastasivat suomalaiset joukot. Toisaalta lopputulos olisi ollut samantapainen, vaikka olisi oltu skarpimpanakin. Puna-armeijalla oli väkeä ja materiaalia tarpeeksi.Sota ei ollut yksin suomalaisista kiinni.
Jostain syystä syytellään kesän -44 touhuista vain suomalaisia. Kyllä puna-armeijalla oli sellainen suorituskyky, että vaikka me olisimme tehneet kaiken jälkeenpäin tajutun, niin lopputulos olisi ollut suunnillen sama. Tietysti oltaisiin oltu valmiimpia ja suuri alkuhämminki olisi ollut pienempi. Sota olisi silti hävittty, koska Saksa hävisi. Ei meillä yksin oltut mitään mahdollisuutta. Siksi oli rauha otettava sellaisena kuin se saatiin. Onneksi itsenäisyys säilyi.
Suomalaisa haukuttaessa on siis muistettava, että vastassa oli erittäin taitava sotavoima, jolla oli pätevä johto ja kaikki se materiaali, mikä suomalaisilta puuttui.
Silti hyökkäykset torjuttiin. Siinä asian ydin.
Huonomminkin olisi voinnut käydä, mutta aika tarkalla kaikki oli. Neukuilla oli materiaalia paljon ja äijää riitti. Suomalaisilla oli ihan viimehetkillä niitä panssarinyrkkejä ja muuta aseistusta. Omalla kritiikilläni olen halunnut tuoda esiin sen, että turhaan meni monta äijää meiltä, kun ei ajoissa reakoitu naapurin
kolisteluihin rintaman takana.
Vaan on hurjia heppuja olleet siinä loppurytinässä, rautaa on ollu ilmassa rajusti ja panssarivaunuunkin on vaihdettu miehistöä joutuun. Faija oli ajellu T34:lla johon oli ulkomaalainen miehistö kyllästyny, oli vaan pieni reikä kyljessä...
"Kaksi ja puoli vuotta kului patsastellessa heimosoturin ja ristiretkeläisvapauttajan gloriassa. Valitettavasti siinä hurmassa jäi havaitsematta kokonaan pari tärkeää seikkaa: Vihollisen täysin muuttuneet valmiudet panssari- ja ilmasodankäynnissä."
Kyllä päämajassa tiedettiin, että USA toimittaa valtavasti materiaalia Neukuille.
Tähän apuunhan ne Neukkujen parantuneet sodankäynti valmiudet perustuivat.
Kerro, miten päämajan olisi pitänyt asiaan reagoida?
"Tähän apuunhan ne Neukkujen parantuneet sodankäynti valmiudet perustuivat."
Kyllä se oli Neuvostoliiton oma teollinen kapasiteetti, joka jo 1941 yllätti saksalaiset ja Hitlerin pahemman kerran. Ja vähitellen puna-armeija oppi käyttämään salamasodan ja massiivisten panssarihyökkäysten menetelmiä yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin Wehrmacht. Venäläisten suurhyökkäykset 1943-1945 löivät hajalle kokonaisia saksalaisten armeijaryhmiä. Saksalaisia yhtymiä tuhottiin valtavissa saarrostustaisteluissa, aivan kuin saksalaiset olivat tuhonneet neuvostojoukkoja 1941.
Suomalaiset eivät saaneet tosiasioista selvää käsitystä ennen vuotta 1944. Hyökkäysvaiheen aikana 1941 oli suomalaisia vastassa ollut pääosin rupusakkia, toisen luokan divisioonia. Suomalaisilla oli 1941 kaksinkertainen ylivoima. Parhaat venäläisjoukot oli 1941 Leningradin alueella vedetty saksalaisia vastaan. Mikään ei valmistanut suomalaisia kesäkuun 1944 järkytykseen. Päämajakin nukkui ja kuvitteli, että rauha tulisi itsestään, ilman viimeistä taistelua.
tiedettiin niin olisi pitänyt tehdä myös asian hyväksi muuta kuin suunnitella kauniita korsuja, viihdekiertueita ja itä-Karjalan väestön kouluoloja. Esimerkiksi pohtia tuleeko Syvärin linja ylimalkaan olemaan puolustamisen arvoinen, ja ellei niin tulisiko panostaa rajalliset rakennusresurssit muualle. Millä tavoin sieltä peräydytään ja kuinka vastataan alkusodasta täysin muuksi muuttuneeseen ilmatoimintaan peräydyttäessä. Torjutaanko vuoden 44 mallisia panssareita 30-luvun keinoin, ja ellei niin miten sitten. Ryhtyä hankkimaan kalustoa hyvissä ajoin. Valmistamaan joukkoja henkisesti tulossa oleviin taisteluihin. Kaikkea tällaista. Johtamista ja strategiaa mieluummin kuin ryyppyjä, lounaita ja ideologiaa.
esityksiä tehtiin sekä toimeenpantiin. Kannakselle siirrettiin Ratsuväkiprikaati, Panssaridvisioona ja 3. Divisioona. Johtamisjärjestely uusittiin,linnoitustöitä tehostettiin ja Saksasta hankittiin mm. tykistöä ja lentokoneita sekä pst-aseita ja it-aseita.
Mannerheim ei kuitenkaan suostunut enempiin joukkojen siirtoihin ilman tietoa tuylevist atapahtumista. Se, ettei reservejä ryhmitetty uudelleen, voidaan katsoa pahaksi virheeksi, samoin pst-aseiden jaon viivyttely. Muuten ei ollut niin hirveästi tehtävissä, kuin jälkiviisaasti kuvitellaan. Ei Suomen voimavarat niin suuret olleet.
Se on totta, etä asemasodan aikaisesta asenteesta ei käskyistä huolimatta päästy eroon. Se onnistui vasta 20.6. jälkeen.
Itä-Karjalasta vetäytymista valmisteltiin huhtikuusta -44 alkaen. Syvärin linjaa ei koskaan suunniteltukaan puolustettavaksi. Sen oli tarkoitus tapahtua taemmissa linnoitetuissa asemissa.
Et näy tuntevan edes perusasioita. Se ei ole uutta näillä palstoilla.
tosiaankaan edes aiottu puolustaa kun Kannaksen suurtaistelua jo käytiin siitä katsoen lännessä. Pahasta strategian puutteesta kertoo, että valtavasti voimavaroja uhrattiin esimerkiksi hieman Syvärinjoen Suomen puolella olleeseen PSS-linjaan joka sitten jouduttiin jättämään sangen huokeasti. Ylimalkaan kaikki nuo selitykset että suunnittelun harkintaa pohdittiin jo loppukeväästä 44, kertovat karua kieltään siitä että makeasta unesta vasta oltiin heräilemässä kun olisi jo pitänyt olla koko sodan ajan kovimmassa iskussa.
ylipäällikkö M vielä jo käsillä olevista ja tulevaisuuden tapahtumista mahtanut kaivata, ottaen huomioon että suurhyökkäyksen alkaessa oli Suomen Syvärin sillanpää jo koko Saksan itärintaman itäisin ryhmitys, ja rintaman etenemissuunta oli reilun 2 vuotta ollut jatkuvasti länteen päin siirtyvä.
Itä-Karjalan voivan toimia jonkinlaisena panttina rauhanneuvotteluissa. Eli antamalla Itä-Karjala sovinnolla, saataisiin pitää Kannas. Tämä oli tietysti toivejattelua.
Mannerheimin oli tietysti äärimmäisen vaikea luopua kalliisti vallatusta alueesta. Se oli strateginen virhe, jota hän ei halunnut myöntää.Hän "ei halunnut olla Klingspor", joka luopuu tasitelutta alueista.
Ainakaan M. ei uskonut enää tapahtuvan suurhyökkäystä ( vaikka hän välillä sitä pelkäsi) Hän arvioi Suomen aseman ratkeavan Saksan häviön myötä suuremmitta tasiteluitta. Siksi suurhyökkäys yllätti. Kyllä häntä varoiteltiin.
Mannerheimin johtamistapaan ei kerta kaikkiaan kuulunut tulevien ikävien tapahtumien ennakointi. Hän teki päätökset vasta nähtyään itse tilanteen sitä tarvitsevan. Siksi oltiin kesällä -44 pahasti myöhässä, mutta jotenkin silti selvittiin.
"Jeesus käski valvomaan! Ja kaikille hän Jeesus sanoi : Valvokaa!"