"uskon puutetta"

jossain on hieman kömpelösti ja virheellisen puutteellisesti määritelty, että ateismi on uskon puutetta Jumalaan....

tämä lause sopii kyllä paljon paremmin agnostismiin, jossa ei uskota jumalaan, mutta ei kielletä jumalan olemassaolon teoreettista mahdollisuutta.

Agnostismi on siis uskon puutetta/puuttumista jumalaan mutta myös uskon puutetta/puuttumista siihen uskomukseen, että jumalaa ei voi olla

On siis erotettava ateismi ja agnostismi; ne eivät ole sama asia.

Myös ateismissa on kylläkin uskon puutetta/puuttuminen jumalaan, mutta jos ateisti ei kuitenkaan usko siihen, ettei jumalaa ole, niin mikä ateisti hän silloin mukamas on? Hän on oikeasti agnostikko, joka luulee olevansa ateisti.

Onhan järjetöntä määritellä käsitteet siten, että agnostikko ja ateisti ovat sama asia; vaikka molemmat eivät uskokkaan jumalaan.

On totta, että kumpikaan ei usko jumalaan, mutta agnostikko ei väitä eikä usko mitään jumalan ei-olemassaolosta.

Ateistien ja agnostikkojen välillä on siis selkeä ero: agnostikko ei usko teismiin, mutta ei myöskään ateismiin.

Onhan niinkin, että teistien ja agnostikkojen välillä on sama piirre: kumpikaan ei kiellä jumalan olemassaolon mahdollisuutta.

Mutta vaikka agnostikko ei kielläkkään jumalan olemassaolon mahdollisuutta, ei se tee hänestä teistiä.

Mikäs olisi sellainen ateisti, joka ei kieltäisi jumalan olemassaolon mahdollisuutta?

Oikeasti agnostikko, koska jumalan olemassaolon kieltäminen edellyttää sitä, että uskoo siihen, ettei jumalaa ole.
5385
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Noh, kyllä minä yhden dorkan saan kiinni, vaikka kuinka kipittää.

"jossain on hieman kömpelösti ja virheellisen puutteellisesti määritelty, että ateismi on uskon puutetta Jumalaan...."

Ei, vaan täysin oikein, vaikka sinä et sitä vielä tajuukkaan.

"tämä lause sopii kyllä paljon paremmin agnostismiin, jossa ei uskota jumalaan, mutta ei kielletä jumalan olemassaolon teoreettista mahdollisuutta."

Eikä sovi, vaikka sinä jo ehdit kivan korttitalon siitä rakentaa.

Agnostisismiin kuuluu tiedon puute, ateismiin uskon puute. Pidä siitä nyt kiinni.

"Agnostismi on siis uskon puutetta/puuttumista jumalaan mutta myös uskon puutetta/puuttumista siihen uskomukseen, että jumalaa ei voi olla"

Ehei, ei ole. Agnostisismi on tiedon puuttumista.

"On siis erotettava ateismi ja agnostismi; ne eivät ole sama asia."

Ei todellakaan, vaikka sinä niitä yrität hämmentää.

"Myös ateismissa on kylläkin uskon puutetta/puuttuminen jumalaan, mutta jos ateisti ei kuitenkaan usko siihen, ettei jumalaa ole, niin mikä ateisti hän silloin mukamas on? Hän on oikeasti agnostikko, joka luulee olevansa ateisti."

Vitut on, hän on puhdasverinen ateisti joka taistelee uskon puutteesta kärsivällä sapelillaan pahoja teistejä vastaan!

"Onhan järjetöntä määritellä käsitteet siten, että agnostikko ja ateisti ovat sama asia; vaikka molemmat eivät uskokkaan jumalaan."

Sinäpä sen sanoit! Päivän parhaat naurut.

"On totta, että kumpikaan ei usko jumalaan, mutta agnostikko ei väitä eikä usko mitään jumalan ei-olemassaolosta."

Väärin. Agnostikolla ei ole kantaa uskon asioissa, teistillä ja ateistilla on.

"Ateistien ja agnostikkojen välillä on siis selkeä ero: agnostikko ei usko teismiin, mutta ei myöskään ateismiin."

Logiikka jyrää!!

"Onhan niinkin, että teistien ja agnostikkojen välillä on sama piirre: kumpikaan ei kiellä jumalan olemassaolon mahdollisuutta."

Ei kyllä kiellä moni ateistikaan, mutta sinä et sitä vielä tajua.

"Mutta vaikka agnostikko ei kielläkkään jumalan olemassaolon mahdollisuutta, ei se tee hänestä teistiä."

Ei tee ei, ei tee ateististakaan.

"Mikäs olisi sellainen ateisti, joka ei kieltäisi jumalan olemassaolon mahdollisuutta?"

Ateisti.

"Oikeasti agnostikko, koska jumalan olemassaolon kieltäminen edellyttää sitä, että uskoo siihen, ettei jumalaa ole."

Väärin.

Ajatellaan, että ihmisen ymmärrys on jumaluutta, mutta kukaan ihminen ei tiedä sitä ja kaikki ihmiset uskovat ymmärrykseensä. Ateistit eivät usko jumaluuteen, koska eivät ole löytäneet todisteita asiasta jonka he hyväksyisivat jumalaksi. He ovat väärässä väittäessään elävänsä uskon puutteessa, koska he tietämättään oikeasti uskovat jumaluuteen. Agnostikko ei tee tätä virhettä, hän ei tiedä mitään jumaluudesta, ei edes todisteiden puutteesta, joten hän ei ota kantaa sen olemassaoloon.

Hitto, ateisti saattaa olla uskomatta dodoonkin, ennenkuin saa siitä riittävästi todisteita. Agnostikko ei vaan tiijä, joten ei ota kantaa dodon olemassaoloon vailla parempaa tietämystä.

Et muuten vastannut kysymykseeni "Oletko hihhuli?". Olet jo antanut aikamoisen näytön ahdasmielisyydestäsi ja fanaattisuudesta, katsotaan löytyykö rehellisyyttä, joka ihme kyllä, ei ole hihhulien hyveitä, vaikka heidän jumalansa sitä vaatiikin. Miten on, oletko hihhuli vai et?

Niin joo, ei tarvi vastata. Kyllä minäkin lähtisin käpälämäkeen tuollaisen shown jälkeen. Ensin kutoo uskomattoman hämähäkinverkon ja sitten itse putoo keskelle sitä.

Äänestä
  • Oleellinen tieto katoaa hirvittävän tekstivyöryn alle. Kuka enää oikeastaan tietää, kuka sanoi, että joku ei sanonut.

    Se miksi mielestäni keskusteluissa mennään usein metsään, on se, että etsitään objektiivista totuutta, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Sellaisen löytäminen on useimmiten mahdotonta johtuen keskustelijoiden erilaisista lähtötilanteista.

    Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa kaksi henkilöä kohtaavat ja vaihtavat muutaman sanan. Olkoot vaikka Alice, joka on harras hihhuli ja Bob taas ei pidä Jahven olemassaoloa todennäköisenä, ts. Bob ei usko Jahven olemassaoloon, mutta ei sitä nyt varsinaisesti kielläkään.

    Bob: Hei typykkä
    Alice: Herran haltuun... tuletko kirkkoon kanssani?
    Bob: En viitsi, en usko Jahveen
    Alice: Sinähän olet siis ateisti!
    Bob: Aha.

    Alicen kannalta Bob on ateisti. Bob ehkä pitää itseään agnostikkona tai minä tahansa vapaa-ajattelijana tai sellaisena, mutta Alicelle hän on silti ateisti. Onko A oikeassa? A:n totuus on tietenkin subjektiivinen, kuten tällaisissa asioissa yleensä on, mutta kukaan ei voi väittää ettei A olisi oikeassa. Tai voi tietysti väittää, mutta taas syntyy ikiluuppi.

    Sitten Bob tapaa Charlesin. C on fanaattinen ateisti, joka ei hyväksy minkään sellaisen olemassaoloa, mitä ei voida suoraan mitata.

    C: Terve B, miksi näytät noin dorkalta?
    B: Moi, taidan olla rakastunut A:han.
    C: Höh, pelkkää hormoni-boostausta.
    B: Ei, siinä on jotain enemmän, jotain selittämätöntä, jotain taivaallista
    C: Taidat uskoa olemattomiin, olet lähes hihhuli.
    B: Aha.

    C:n kannalta B ei missään nimessä ole kunnon ateisti. Voivatko A ja C olla molemmat oikeassa? Mielestäni voivat.

    Äänestä

  • Laz kirjoitti:

    Oleellinen tieto katoaa hirvittävän tekstivyöryn alle. Kuka enää oikeastaan tietää, kuka sanoi, että joku ei sanonut.

    Se miksi mielestäni keskusteluissa mennään usein metsään, on se, että etsitään objektiivista totuutta, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Sellaisen löytäminen on useimmiten mahdotonta johtuen keskustelijoiden erilaisista lähtötilanteista.

    Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa kaksi henkilöä kohtaavat ja vaihtavat muutaman sanan. Olkoot vaikka Alice, joka on harras hihhuli ja Bob taas ei pidä Jahven olemassaoloa todennäköisenä, ts. Bob ei usko Jahven olemassaoloon, mutta ei sitä nyt varsinaisesti kielläkään.

    Bob: Hei typykkä
    Alice: Herran haltuun... tuletko kirkkoon kanssani?
    Bob: En viitsi, en usko Jahveen
    Alice: Sinähän olet siis ateisti!
    Bob: Aha.

    Alicen kannalta Bob on ateisti. Bob ehkä pitää itseään agnostikkona tai minä tahansa vapaa-ajattelijana tai sellaisena, mutta Alicelle hän on silti ateisti. Onko A oikeassa? A:n totuus on tietenkin subjektiivinen, kuten tällaisissa asioissa yleensä on, mutta kukaan ei voi väittää ettei A olisi oikeassa. Tai voi tietysti väittää, mutta taas syntyy ikiluuppi.

    Sitten Bob tapaa Charlesin. C on fanaattinen ateisti, joka ei hyväksy minkään sellaisen olemassaoloa, mitä ei voida suoraan mitata.

    C: Terve B, miksi näytät noin dorkalta?
    B: Moi, taidan olla rakastunut A:han.
    C: Höh, pelkkää hormoni-boostausta.
    B: Ei, siinä on jotain enemmän, jotain selittämätöntä, jotain taivaallista
    C: Taidat uskoa olemattomiin, olet lähes hihhuli.
    B: Aha.

    C:n kannalta B ei missään nimessä ole kunnon ateisti. Voivatko A ja C olla molemmat oikeassa? Mielestäni voivat.

    "Se miksi mielestäni keskusteluissa mennään usein metsään, on se, että etsitään objektiivista totuutta, jonka kaikki voisivat hyväksyä. Sellaisen löytäminen on useimmiten mahdotonta johtuen keskustelijoiden erilaisista lähtötilanteista."

    Henkilökohtaisesti en usko objektiiviseen totuuteen, vaan väittelen vain väittelyn vuoksi. On kiinnostavaa seurata kenen perustelut ovat heikoimmat ja kenen logiikka pettää.

    Keskustelu ateismin määritelmästä on aikamoinen klassikko näillä palstoilla ja on käyty varmaan tuhannet kerrat. Lähes aina se alkaa siitä, että joku teisti saa päähänsä ilmoittaa hänen ahdasmielisen määritelmänsä muiden erilailla ajattelevien vakaumuksesta, kuten tässäkin tapauksessa. Teisti on tietty erittäin epäedullisissa asemissa jo heti väittelyn alkaessa, koska ei yleensä omaa minkäänlaista omakohtaista kokemusta ateismista, mutta useat ovat niin jääräpäisiä tai fanaattisia, että jaksavat vääntää vastaan vaikka lopputulos on täysin selvä. Tästä seuraa erittäin herkullinen ja humoristinen väittely, joita ainakin itse olen tullut tänne hakemaan.

    "Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa kaksi henkilöä kohtaavat ja vaihtavat muutaman sanan. Olkoot vaikka Alice, joka on harras hihhuli ja Bob taas ei pidä Jahven olemassaoloa todennäköisenä, ts. Bob ei usko Jahven olemassaoloon, mutta ei sitä nyt varsinaisesti kielläkään.

    Bob: Hei typykkä
    Alice: Herran haltuun... tuletko kirkkoon kanssani?
    Bob: En viitsi, en usko Jahveen
    Alice: Sinähän olet siis ateisti!
    Bob: Aha.

    Alicen kannalta Bob on ateisti. Bob ehkä pitää itseään agnostikkona tai minä tahansa vapaa-ajattelijana tai sellaisena, mutta Alicelle hän on silti ateisti. Onko A oikeassa? A:n totuus on tietenkin subjektiivinen, kuten tällaisissa asioissa yleensä on, mutta kukaan ei voi väittää ettei A olisi oikeassa. Tai voi tietysti väittää, mutta taas syntyy ikiluuppi.

    Sitten Bob tapaa Charlesin. C on fanaattinen ateisti, joka ei hyväksy minkään sellaisen olemassaoloa, mitä ei voida suoraan mitata.

    C: Terve B, miksi näytät noin dorkalta?
    B: Moi, taidan olla rakastunut A:han.
    C: Höh, pelkkää hormoni-boostausta.
    B: Ei, siinä on jotain enemmän, jotain selittämätöntä, jotain taivaallista
    C: Taidat uskoa olemattomiin, olet lähes hihhuli.
    B: Aha."

    Ei tässä ole mielestäni kyse pyrkimyksestä selvittää jokaisella maailman ihmiselle hänen vakaumustaan. Tämä on vain kahden subjektiivisen totuuden ja kahden ahtaan mielen välinen kärhämä. Bob voi pitää itseään vaikka gnostikkona, kunhan perustelee kantansa hyvin, muuten hän jää muiden subjektiivisten totuuksien jalkoihin. Bobia ei näytä kuitenkaan kiinnostavan paljoakaan oma vakaumuksensa, joten ei häntä varmaankaan haittaa jäädä muiden jalkoihin vakaumuksensa kanssa.

    "C:n kannalta B ei missään nimessä ole kunnon ateisti. Voivatko A ja C olla molemmat oikeassa? Mielestäni voivat."

    A ja C ovat aika varmasti oikeassa omissa mielissään ja ehkä sinun mielessäsi, mutta ei minun, se on sitä subjektiivista totuutta - meillä kaikilla on oma, vaikka niissä saattaakin olla jotain yhteistä muiden totuuksien kanssa. Oikeassa ja väärässä olemisesta ei väittelyssä ole mielestäni kysymys, vaan siitä miten yhteistä pintaa käyttämällä ihmiset voivat muuttaa toistensa totuuksia vastaamaan omiaan. Eli pohjimmiltaan väittelyssä on kysymys vallasta ja sen käyttämisestä.

    Äänestä

edustaa ns. heikkoa ateismia. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös teisti voi olla agnostikko.
Kysymys uskotko jumalaan (pienellä, koska voi olla myös muita jumalia kuin Jahve, vaikkakin Jahvistit kieltävät tämän mahdollisuuden) sisältää teistin kysymänä alkuoletuksen, että jumala on olemassa, kysymys on vain siitä kiellätkö jumalan vai et. Miten tällaiseen kysymykseen pitäisi vastata ? Jos vastaan, että en usko, se tarkoittaa teistille, että et Jahven tapauksessa ota Jeesusta sydämeesi ja armoa vastaan. Ei siinä ole kysymys jumalan olemassaolosta. Olemassaolo on uskovaiselle fakta, josta lähdetään tekemään kysymyksiä. Tämä selittänee sen, että uskovaisen on mahdollista ymmärtää esim. heikon ateismin idea, mutta mahdotonta hyväksyä sitä edes mahdollisuutena.
Uskovaiselle jumala on fakta, jonka olemassaoloa ei voi kyseenalaistaa.

Äänestä

Olisi erittäin kiintoisaa kuulla, miten määrittelet ateismin/ateistin. Lähinnä keskityit siihen, mitä ateismi ei mielestäsi ole, et laisinkaan siihen mitä se mielestäsi mahdollisesti voisi olla. Näin ollen kommenttisi on jokseenkin turhanpäiväinen. Lienee tiedon ja ymmärryksen puutetta?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kello kirjoitti:

jossain on hieman kömpelösti ja virheellisen puutteellisesti määritelty, että ateismi on uskon puutetta Jumalaan....

tämä lause sopii kyllä paljon paremmin agnostismiin, jossa ei uskota jumalaan, mutta ei kielletä jumalan olemassaolon teoreettista mahdollisuutta.

Agnostismi on siis uskon puutetta/puuttumista jumalaan mutta myös uskon puutetta/puuttumista siihen uskomukseen, että jumalaa ei voi olla

On siis erotettava ateismi ja agnostismi; ne eivät ole sama asia.

Myös ateismissa on kylläkin uskon puutetta/puuttuminen jumalaan, mutta jos ateisti ei kuitenkaan usko siihen, ettei jumalaa ole, niin mikä ateisti hän silloin mukamas on? Hän on oikeasti agnostikko, joka luulee olevansa ateisti.

Onhan järjetöntä määritellä käsitteet siten, että agnostikko ja ateisti ovat sama asia; vaikka molemmat eivät uskokkaan jumalaan.

On totta, että kumpikaan ei usko jumalaan, mutta agnostikko ei väitä eikä usko mitään jumalan ei-olemassaolosta.

Ateistien ja agnostikkojen välillä on siis selkeä ero: agnostikko ei usko teismiin, mutta ei myöskään ateismiin.

Onhan niinkin, että teistien ja agnostikkojen välillä on sama piirre: kumpikaan ei kiellä jumalan olemassaolon mahdollisuutta.

Mutta vaikka agnostikko ei kielläkkään jumalan olemassaolon mahdollisuutta, ei se tee hänestä teistiä.

Mikäs olisi sellainen ateisti, joka ei kieltäisi jumalan olemassaolon mahdollisuutta?

Oikeasti agnostikko, koska jumalan olemassaolon kieltäminen edellyttää sitä, että uskoo siihen, ettei jumalaa ole.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu