Suomalainen muista tämä kun nostat lipun salkoon 6.9
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa.
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi.
Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet. Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi.
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa.
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi.
Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet. Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viestissäsi oli jotain hyvin tutun oloista, eikä ihmekään. Mutta jatketaan sitten tässä.
Kuten Ylikangas mainitseekin nuijasota oli yksi vuosisatoja jatkuneessa ja sadoista Euroopassa riehuneista kapinoista koostuneesta levottomuuksien sarjassa. Useilla Euroopan mailla onkin oma 'nuijasotansa': Ruotsissa se on Engelbrektin kapina, Saksassa suuri talonpoikaissota, tsekissä hussilaissodat jne.
Kapinoita tutkinut Kimmo Katajala toteaa teoksessaan Suomalainen kapina, talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla n. 1050-1800 (SKS 2002) s.486 seuraavaa: "Varhaisen uuden ajan alkuvaiheet ja Kustaa Vaasan hallinta-aika 1500-luvulla näyttävät Suomessa rauhallisilta verrattuna Ruotsin valtakunnan läntiseen osaan, jossa nousi useita jopa hyvin mittavia levottomuuksia."
Suomalaisten ja eurooppalaisten tai vaikka ruotsalaistenkin talonpoikaiskapinoiden välillä oli tosiaankin se olennainen ero, että suomalaiset kapinat olivat pieniä (jo mainittuna poikkeuksena nuijasota) ja niitä oli harvoin. Nuijasodan jälkeenkään ei suomalaiset nousseet kunnon kapinaan, yksikään liike ei saanut edes paikallisesti väestön enemmistöä mukaansa. Mitättömiä nujakoita nimitti kapinoiksi lähinnä rälssi-isännät ja myöhempi kansallinen historiankirjoitus.
Nuijasodassakaan talonpoikien vihollinen ei ollut Ruotsi tai edes ruotsalaiset, vaan Klaus Flemingin hallinto. Nuijamiehet hakivat tukea kruunua tavoitelleesta Kaarle Herttuasta. Tämäkin seikka paitsi erottaa nuijasodan muista suomalaisista kapinoista, samalla yhdistää nuijasodan lukuisiin ruotsalaisiin 1400-luvun talonpoikaiskapinoihin, joissa maakunnittain järjestyneet talonpoikien joukot asettuivat sen kruununtavoittelijan käyttöön, josta he katsoivat olevan itselleen eniten hyötyä.
Tässä mielessä nuijasota liittyykin enemmän Ruotsin alueelle tyypillisten kapinoiden kuin Suomen alueen talonpoikaislevottomuuksien jatkumoon.
ref.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8260500
"Nuijasodassakaan talonpoikien vihollinen ei ollut Ruotsi tai edes ruotsalaiset, vaan Klaus Flemingin hallinto. "
Höpö höpö - Ruotsinkieliset talonpojat jotka olivat taistelleet nuijasodassa suomenkielisten rinnalla yllättäen siirtyivät salakavalasti ruotsin kielisen hallinnon puolelle.
"Höpö höpö - Ruotsinkieliset talonpojat jotka olivat taistelleet nuijasodassa suomenkielisten rinnalla yllättäen siirtyivät salakavalasti ruotsin kielisen hallinnon puolelle."
Ja kapinoivien nuijamiesten tukena 'ruotsinkielistä hallintoa' vastaan oli ruotsalainen ja ruotsinkielinen Kaarle.
Ei nuijasodasta mitään kielisotaa saa vaikka sitä kuinka pyörittelisi. yhteydet Pohjanmaalta Ruotsiin olivat 1500-luvulla paljon vilkkaammat kuin Sisä-Suomen suuntaan. Pohjanmaa katsottiinkin vielä 1500-luvulla Norrlannin itäiseksi osaksi ja siten se oli osa Ruotsiksi kutsuttua aluetta. Selkeästi suomalaiseksi maakunnaksi Pohjanmaa alettiin mieltää vasta 1600-luvulla. Pohjalaisten nuijasota oli siis ruotsalaisten kapina.
Tästä kertoo muuten nimimerkki sakari kolistajan aikoinaan palstalle postittama lainaus Ylikankaan nuijasota-teoksesta. Laitan sen nyt tähän:
"Referoitakoon 1599 Kaarle-herttualle maakunnan (Pohjanmaan) kokouksen lähettämän valituskirjeen sisältöä. Referaatit ja asiatiedot ovat Heikki Ylikankaan teoksesta Nuijasota.
Tämän valituskirjeen aluksi viitataan siihen "laittomuuteen sekä vihollismaiseen ryöstöön ja rappaukseen, jota suomalaiset ovat maakunnassa harjoittaneet" Selvennykseksi todettakoon, että kyse on siis varsinaissuomalaisista. Suomalaisia vaadittiin maksamaan takasin pohjalaisilta kaiken ottamansa. Suomalaisia oli Pohjanmaalla viroissa, eikä heidän väärinkäytöksistään saanut puhua.
Kirjeessä sanotaan: "Pyydämme nöyrimmästi, että tämä röyhkeä suomalainen joukkokunta karkotettaisiin tästä maakunnasta (maasta) ja heidän sijastaan tämän maakunnan syntyperäisiä miehiä käytettäisiin viroissa; muuten emme pääse koskaan tuosta suomalaisesta röyhkeydestä eroon" Suuttuneet maakunnan miehet halusivat maksaa veronsa ja ulostekonsa suoraan kruunulle Tukholmaan.
Pohjalaisilla oli siis selvä kauna varsinaissuomalaisiin nähden, olivathan tuolta useimmat aateliston jäsenet ja ratsutilalliset. Kyse oli aatelisvallan pelosta ja pelosta oman vapauden menettämisestä, Mutta mielenkiintoinen tuo varsinaissuomalaisiin ulottuva kauna. On syytä yhtyä Ylikankaan toteamukseen" mitään sellaista kuin suomalainen kansallistunto, jota tietty tutkimussuunta on näihin päiviin asti kaivamalla kaivanut näkyviin suomalaisesta 1500-luvun yhteiskunnasta ei yksinkertaisesti ollut olemassa" Ylikangas jatkaa: "Ihmiset identifioituivat silloin paitsi yhteiskunnallisesti säätyihinsä Ruotsin valtakunnan puitteissa myös -paikallisesti -pitäjiinsä ja erityisesti maakuntiinsa. Heimoidentiteettiä laajempaa paikallista identiteettiä ei esiintynyt; olettama kansallisesta identiteetistä on puhdasta ja paljasta anakronismia" Näin siis Heikki Ylikangas teoksessaan Nuijasota."
Carl Gustaf Emil Mannerheim osallistui Lützenin taistelun 300-vuotismuistojuhlaan yhdessä sotilasvaltuuskunnan kanssa Lützenissä, Saksassa lokakuussa 1932. Läsnä olivat myös mm. Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf sekä Reichswehrin päällikkö, kenraali K. v. Hammerstein-Equord.
Kirkonmenojen jälkeen Ruotsin kruununprinssi Kustaa Aadolf esitti Ruotsin tervehdyksen. Sitten Mannerheim vuorostaan tervehti sankarikuninkaan muistoa lausumalla:
”Kaukaa pohjolasta olemme tulleet Lützeniin tuomaan Suomen tervehdyksen kuolemattomalle sankarille, rakastetulle kuninkaalle, ja siunaamaan esi-isäimme muistoa, jotka rinnan veljiensä ja uskonystäväinsä kanssa taistelivat ja vuodattivat vertaan hänen voitollisten lippujensa alla”
Mannerheim mainitsi puheessaan myös uskonpuhdistuksesta ja huomautti siitä, kuinka Suomen kansalla oli ollut voimaa pitää vuosikymmeniä lippujen alla 20.000 miestä ja täyttää rivien aukot aikana, jolloin sen väkiluku oli kaikkiaan vain 300.000 henkeä.
Puheen loppu kuului:
”Vuosisadat kiitävät ohi ja katoavat, aika tasoittaa ja sovittaa. Hengen ja työn suurmiehet, jotka kerran ovat ohjanneet kansojen kohtaloita ja epäitsekkäästi uhrautuneet ylevien päämäärien puolesta, loistavat milloinkaan sammumattomien soihtujen tavoin pimeydessä, joka verhoaa ihmiskunnan pitkää tietä kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.
Kustaa II Adolfissa, sotapäällikössä ja valtiomiehessä, maani viljelyksen edistäjässä ja sen itärajan turvaajassa Suomen kansa yhä vielä kunnioittaa jaloimmillaan ilmenevää miehuutta, tahdon ylväyttä, aatteen lentoa, pyrkimysten puhtautta ja uskon nöyryyttä.”
Puheen jälkeen Mannerheim laski Suomen Tasavallan presidentin ja hallituksen seppeleen.
(Lähde: G. Mannerheim, Muistelmat, Osa II ss 37..38 kuva osa I s. 467 Otava 1952.)
Kieli ei kuitenkaan ole vallannut ketään, eikä sortanut ketään, vaan sen on tehynyt ne ihmiset. Päivä juhlistaa suomenruotsalaisten oikeutta käyttää ruotsin kieltä Suomessa.