Suomalainen muista tämä kun laitat lipun salkoon 11.6
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa.
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi.
Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet. Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi.
Marraskuun 6. päivänä v. 1631 säädettiin ankara rangaistus niille, jotka uskalsivat luonaan pitää tai kätkeä Kustaa II Aadolfin armeijasta karanneita, sinne pakko-otolla otettuja suomalaisia sotilaita. Sama marraskuun 6. päivä on tuon säädöksen antajan, "sankarikuningas" Kustaa II Aadolfin kuoleman vuosipäivä.
Kustaa Aadolfin päivä, ruotsalaisuuden päivä, suomen ruotsinkielisten kansallispäivä, on siis kahdessakin merkityksessä juhlapäivä Suomen ruotsinkielisille: Korostaahan tuo karkureita koskeva säädös pakko-otolla sotaan vietyjen suomalaisten orjuutta, alempirotuisuutta. (Fil.lis. Mikko Huhtamäki, "Väestö joutui maksamaan suurvalta-Ruotsille ihmisveroa.
Kirjassaan Käännekohdat Suomen historiassa professori Heikki Ylikangas sanoo ruotsalaisten hallinnosta tältä ajalta: "Nuijasota edustaa verisimpiä yhteenottoja talonpoikaissotien synkässä historiassa. Talonpojat lyötiin teurastuksenomaisissa taisteluissa Ulvilassa, Pirkkalassa, Padasjoella ja Mikkelissä. Rautalammilla päämiehet teloitettiin pikaprosessissa ja kylät jätettiin huovien ryöstettäväksi.
Savossa käännyttiin linnanpäällikkö Ködik Fincen puoleen, mutta hän hakkautti neuvottelijoilta kädet. Maailman talonpoikaissodissa meidän osamme oli joutua vandaalien heimoveljien teurastettavaksi.
Vuoden 1608 maalaissa säädettiin kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria ylläpidettiin muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta. Alustalaisia rangaistiin pienistä rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan, maakuoppavankilaan
Pohjois-Karjalan talonpojat aloittivat 1696 laajan kapinan ruotsalaista miehittäjää vastaan. Tämänkin kansannousun ruotsalaiset tukahduttivat verisesti. Loppuselvityksessä Käkisalmen käräjillä tuomittiin vielä 40 talonpoikaa kuolemaan.
Yli 350 vuotta Suomesta vietiin asekuntoiset miehet sotiin, joista Heikki Ylikangas sanoo: "Ruotsi ei sotinut siksi, että se tahtoi turvata rajansa. Se soti niin kauan kuin se ylipäätään sotimaan pystyi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuten Ylikangas mainitseekin nuijasota oli yksi vuosisatoja jatkuneessa ja sadoista Euroopassa riehuneista kapinoista koostuneesta levottomuuksien sarjassa. Useilla Euroopan mailla onkin oma 'nuijasotansa': Ruotsissa se on Engelbrektin kapina, Saksassa suuri talonpoikaissota, tsekissä hussilaissodat jne.
Kapinoita tutkinut Kimmo Katajala toteaa teoksessaan Suomalainen kapina, talonpoikaislevottomuudet ja poliittisen kulttuurin muutos Ruotsin ajalla n. 1050-1800 (SKS 2002) s.486 seuraavaa: "Varhaisen uuden ajan alkuvaiheet ja Kustaa Vaasan hallinta-aika 1500-luvulla näyttävät Suomessa rauhallisilta verrattuna Ruotsin valtakunnan läntiseen osaan, jossa nousi useita jopa hyvin mittavia levottomuuksia."
Suomalaisten ja eurooppalaisten tai vaikka ruotsalaistenkin talonpoikaiskapinoiden välillä oli tosiaankin se olennainen ero, että suomalaiset kapinat olivat pieniä (jo mainittuna poikkeuksena nuijasota) ja niitä oli harvoin. Nuijasodan jälkeenkään ei suomalaiset nousseet kunnon kapinaan, yksikään liike ei saanut edes paikallisesti väestön enemmistöä mukaansa. Mitättömiä nujakoita nimitti kapinoiksi lähinnä rälssi-isännät ja myöhempi kansallinen historiankirjoitus.
Nuijasodassakaan talonpoikien vihollinen ei ollut Ruotsi tai edes ruotsalaiset, vaan Klaus Flemingin hallinto. Nuijamiehet hakivat tukea kruunua tavoitelleesta Kaarle Herttuasta. Tämäkin seikka paitsi erottaa nuijasodan muista suomalaisista kapinoista, samalla yhdistää nuijasodan lukuisiin ruotsalaisiin 1400-luvun talonpoikaiskapinoihin, joissa maakunnittain järjestyneet talonpoikien joukot asettuivat sen kruununtavoittelijan käyttöön, josta he katsoivat olevan itselleen eniten hyötyä.
Tässä mielessä nuijasota liittyykin enemmän Ruotsin alueelle tyypillisten kapinoiden kuin Suomen alueen talonpoikaislevottomuuksien jatkumoon.