on täysin kestämättömällä pohjalla.
Eihän ole olemassa järkevää perustelua, joka kumoaisi väitteeni.
Jumala (kaikkeus) mielletään nyt kuitenkin rakkauden lähteeksi ja kaikki siihen anomyymiin liittyvät asiat.
Miksi näin helposti kumottavissa oleva väittämä elää ja elää?
Eihän ole olemassa järkevää perustelua, joka kumoaisi väitteeni.
Jumala (kaikkeus) mielletään nyt kuitenkin rakkauden lähteeksi ja kaikki siihen anomyymiin liittyvät asiat.
Miksi näin helposti kumottavissa oleva väittämä elää ja elää?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jossakin kirjoituksessani sanot, että taivas ja helvetti ovat symbolisia käsitteitä. Käytännössä sen helvetin voimme saada sisimpäämme, kuin myös taivaan. Liian vähän Raamattua tutkineena ei ole selvää käsitystä nimenomaan "Jumalan suhteesta Helvettiin". Oliko se sittenkin vain Raamtun ihmisten pelkojen aiheuttama tila. Eikö Jumala sittenkin opettanut näkemään itsessään pahuutta(luomiskertomus)?
Jotenkin nämä taivas/helvetti käsitteet ovat kaukana siitä todellisuudesta missä ihmiset elävät. tarpeet suuntautuvat ihan muualle kuin itsetutkiskeluun tai toisesta välittämiseen. Rangaistuksen pelosta kai lienee kysymys helvetissä.
Mitä auttaisi pohdinta siitä, että taivasosuutta odotellessa meidän ei kannata katsoa tätä päivää ja hyvinvointiamme.
>> Mitä auttaisi pohdinta siitä, että taivasosuutta odotellessa meidän ei kannata katsoa tätä päivää ja hyvinvointiamme.
Raamatussa on monin kohtia joissa kerrotaan kuinka Jumala vihassaan tuhosi kokonaisia kansakuntia.
Onko Jumala siis pelkästään hyvä?
Älä tapa - on yksi käsky.
Älä tee niin kuin minä teen... on sananlasku.
Jos emme kanna vastuuta teoistamme vaan pakenemme ja selitämme sen kaiken Jumalan tekemäksi, jonka seuraukset ovat sitten kuoleman jälkeisessä elämässä, olemmehan silloin mielipuolia, jotka emme ota vastuuta, se seuraus on jossakin tuolla kaukana, ei konkretiassa, ei tekojemme estäjänä/edellyttäjänä ja valintojemme vastuunkantajana.
Kyllä nykyaikana tiedetään, mikä on hyväksi ihmselle, joskaan ei kaikkipitävästi, mutta pakeneminen selityksistä jonnekin tuntemattomaan tai vaikka maailmanmarkkinoihin, joille ei voi mitään, on arveluttavaa.
Jo yksistään se, että kunnioittaisimme Yk-ihmisoikeuksia, olisi yksi lähtökohta, mutta annamme elämän viedä maailman-mutu tuntumalla. Todellinen usko kyllä välittää ihmisestä ja suo sekä luo elämänedellytyksiä, mutta ei nykyinen jumalamme markkinatalous. Mutta näitä ihmisyys asioita on niin runsaasti ettei niitä kai hahmota kukaan, kokonaisuus on hukassa.
Liian usein on kohdalleni osunut lausahdus, kyllä Jumala huolehtii, mutta valitettavasti ainakaan Jumala ei huolehdi maallisista tarpeista. Tämä on vastuun pakenemista, ehkä Jumalan teot pitäisi määritellä sellaiseksi rakkaudentarpeeksi, joka on välittämistä persoonallisuudessa. Ei tätä vastuuta voi kantaa vain taivasosuuksilla, se on myös pakenemista.
Raamatun Jumalakuva on esim. vanhassa testamentissa kovinkin vihamielinen, ehkä se on ihmiskuvakin kehityksessään, UT:n puolella aletaan puhua rakastavasta Jumalasta.
En ole huomannut eroa ihmiskuvassa ja Jumalakuvassa, kummatkin tuholaisia, inhimillisyyys kaukana. ja en tiedä voiko kaikesta pahuudesta edes päästä eroon, ehkä voisimme pyrkiä mielekkäämmäksi.
toistellaan Jumalan luomaa helvettiä 'totuutena'? Pitäisi olla jokin kallionluja perustelu näin mielettömän väitteen tueksi.
Symboli helvetti on, mutta pitäisi laajasti oivaltaa 'millainen ja missä, minkätähden'?
Me elämme maailmassa, jossa jatkuvasti jokainen on jossakin määrin epävarma.
Meidän tulee kokea sairauksia, kuolemia, surua ja tuskaa.
Vaikka maalliseen elämään sopii monenmoista ilonaihettakin, sanoisin kuitenkin maanpäällisiä kokemuksia 'helvetiksi', joiden kestoon ja määrään jokaisella sielulla on valta vaikuttaa.
Siksi, kuten sanoit tulisi kiinnittää jokapäiväisiin tekoihin huomiota ja pyrkiä kehittymään tässä ja nyt.
ei pitäisi käsittää Jumaluuden ilmentämänä. Näitä juttuja on kirjoitellut suuri joukko, tulkiten omia ja muitten aikalaistensa käsityksiä.
Jos elämänohjeen kirjottaisi, mikä mielestäni on aina ajakohtainen ja uusi, 'kohtele lähimmäistäsi, kuten tahtoisit itseäsi kohdeltavan'.
olemassa jokaisen yksilön tunnemaailmassa. Sanotaanhan 'tunto' olevan ihmisen tärkein aisti.
Nämä ovat symboliikkaa suoraan luettuina, mutta niihin liittyy kasvuun liittyvä totuus ja tarkoitus.
On erittäin tärkeää, että osaamme erottaa mistä puhumme, eli ymmärrän niin, että "tunto" on elämyksen pohjana ja nk. ihmisen mieli, sen sijaa tunteet ovat useimmiten jaettuja tunteita eli vuorovaikutuksesta syntyneitä, joiden tuloksena ilo tai suru.
Se miksi usein vastustan pelkkää elämysten metsästämistä, on niiden taipumus narsistiseen elämyskuolioon.
Myös Raamatussa on niin vaikeasti käsitettävää kirjoitusta, että eriytyminen on epäselvää.
Niinpä esim. kauhupohjaiset tuntoelämykset voivat tuottaa helvetin, ja toisaalta jaetuissa tunteissa sisältö on merkityksellinen, joka voi johtaa elämyksiin, eikä yksilöllisyys oivaltavana säily, sisäinen kokemuksemme.
Kokemusta on monenlaista, yllättävältä sektorilta voi lukea.
Viikon kolumni http://www.yleiskolumni.fi/
ja puoltavat ihmisten kirjoittelua omasta silloiseta näkökulmasta ja oman etuuden ajamana.
"Jumala olisi tuhonnut milloin sitä, milloin tätä". Eihän Rakkauden toimeenkuva ole tällainen, minä en kertakaikkiaan suostu tällaista soopaa mieltämään on se lainattu mistä'tahansa.
Jumala on hyvä ja tätä ihan yksioikoisesti, ei minkäänlaista tulkintaa ole mielessäni havaittavissa.
ei ole perustaa Raamatussa. (Kidutus)helvettiin liittyvät käsitykset ovat Jumalaa panettelevia ja ne ovat lähtöisin Jumalan pääpanettelijasta (Saatanasta), jota Jeesus Kristus kutsui ”valheen isäksi” (Joh. 8:44).
Sana ”helvetti” esiintyy monissa raamatunkäännöksissä. Toiset käännökset käyttävät samoissa jakeissa sanoja ”hauta”, ”tuonela” jne. Jotkin muut Raamatut yksinkertaisesti translitteroivat ne alkukielen sanat, jotka toisinaan on käännetty ”helvetiksi”; ne toisin sanoen ilmaisevat nuo sanat omien aakkostemme kirjaimilla, mutta jättävät ne kääntämättä.
Mitkä nuo sanat ovat?
Hepreassa še’ōl′ ja kreikassa sitä vastaava hai′dēs [lue: haades], jotka eivät tarkoita yksityistä hautapaikkaa, vaan KUOLLEEN IHMISKUNNAN YHTEISTÄ HAUTAA.
Raamatussa on myös kreikkalainen sana ge′en·na, jota käytetään IKUISEN TUHON VERTAUSKUVANA.
Sekä kristikunnassa että monissa ei-kristillisissä uskonnoissa opetetaan kuitenkin, että helvetti on paikka, jossa demonit asuvat ja jossa pahoja rangaistaan (ja joidenkuiden mielestä myös kidutetaan) kuoleman jälkeen.
Tämä ei ole Raamatullinen opetus.
Jumala on RAKKAUS. Rangaistukseksi väärinteosta, istuttaisitko sinä lastasi kuumalla keittolevyllä? ---------------
Et varmaankaan. Jos me epätäydelliset ihmiset ei toimita noin julmalla tavalla, niin
miten sitten voit uskoa sellaista rakkaudelliselta Isältämme, Luojaltamme.
Onhan meidän 'lähteemme' puhdas Luoja mitenkä siihen sopisi mikään muu.....
vain Rakkaus.
Kaikkihan tiedämme Rakkauden ja sen positiiviset seuraukset, näitten määreitten takana on Jumalamme.
Helvettikäsite on jotakin keskiajalta luikertelevaa............?
Rakkaus ja tietenkin ilman ehtoja.
Näin meidän tulee kokea Jumala ja jumaluus.