Teisti omaa uskomuksen, jonka mukaan jumala on olemassa.
Ateistilta tällainen uskomus puuttuu. (teistin "komplementti")
Moni uskova kuitenkin kuvittelee, että ateisti määritelmänsä mukaan väittää, että jumalaa ei ole olemassa.
Alempana ketjussa kehittelin seuraavan esimerkin oikaistakseni erään uskovaisen luuloja. Mitäs tuumaatte?
----
Leikitään, että A on varma, että Kimi voittaa ja B varma, että Barrichello voittaa.
Nyt paikalle saapuu henkilö C, joka ei ole sitä mieltä, että Kimi tai Barrichello voittaa varmasti.
Ateismin väärin ymmärtäneiden uskovaisten mielestä tässä tapauksessa C on varma, että Kimi tai Barrichello ei voita.
Ateistilta tällainen uskomus puuttuu. (teistin "komplementti")
Moni uskova kuitenkin kuvittelee, että ateisti määritelmänsä mukaan väittää, että jumalaa ei ole olemassa.
Alempana ketjussa kehittelin seuraavan esimerkin oikaistakseni erään uskovaisen luuloja. Mitäs tuumaatte?
----
Leikitään, että A on varma, että Kimi voittaa ja B varma, että Barrichello voittaa.
Nyt paikalle saapuu henkilö C, joka ei ole sitä mieltä, että Kimi tai Barrichello voittaa varmasti.
Ateismin väärin ymmärtäneiden uskovaisten mielestä tässä tapauksessa C on varma, että Kimi tai Barrichello ei voita.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olet mielestäni väärässä.
Mikäli tuo antiteismi viittaa tähän, enkä oikein näe mitään muuta mihin se voisi sopia.
Voi tietenkin olla ettei tällä ole mielestäsi mitään tekemistä antiteismin kanssa ja se on vain vahingossa eksynyt otsikkoon, taikka sitten oma tulkintani ko, termistä on virheellinen.
Jos minä olen väärässä niin toivottavasti joku osaa tämän seikan korjata.
>> Ateismin väärin ymmärtäneiden uskovaisten mielestä tässä tapauksessa C on varma, että Kimi tai Barrichello ei voita. En usko jumalien olemassaoloon.
Antiteismi on sitä että minä uskon jotakin. => Uskonnolliset opit aiheuttavat haittaa.
"Voi tietenkin olla ettei tällä ole mielestäsi mitään tekemistä antiteismin kanssa ja se on vain vahingossa eksynyt otsikkoon"
Joo, olet oikeassa, antiteismi ei liity tähän mitenkään :)
En oikeastaan tiedä, miksi se otsikossa edes on. No, ehkä kellonaika selittää asiaa. Näin päivännäöllä en enää tiedä mitä yöllä ajattelin.
Mutta, pointti oli osoittaa, kuinka älytöntä on pitää a-teistista henkilöä henkilönä, joka väittää, että jumalia ei ole olemassa. Ts tuoda esiin se, että uskovaiset harvoin ymmärtävät negatiivisen ateismin olevan se vallalla oleva ateismin muoto ateistien keskuudessa. (esim. sinä ja minä)
>> En oikeastaan tiedä, miksi se otsikossa edes on. No, ehkä kellonaika selittää asiaa. Näin päivännäöllä en enää tiedä mitä yöllä ajattelin.
Sanot: "pointti oli osoittaa, kuinka älytöntä on pitää a-teistista henkilöä henkilönä, joka väittää, että jumalia ei ole olemassa. Ts tuoda esiin se, että uskovaiset harvoin ymmärtävät negatiivisen ateismin olevan se vallalla oleva ateismin muoto ateistien keskuudessa. (esim. sinä ja minä)"
Tarkoitatko, että ilmaisu "en usko, että Jumalaa on olemassa" ei lainkaan ole Jumalan olemassaoloa koskeva mielipide, eikä useimmilla ateisteilla tällaista mielipidettä olekaan (sinähän annat ymmärtää, että tiedät mikä on ateistien keskuudessa vallitseva kanta)? Vai kallistuvatko useimmat ateistit kuitenkin sille kannalle, että Jumalaa ei ole olemassa, vaikka eivät lujasti näin uskoisikaan?
Jotka olen antanut tähän nimenomaiseen aiheiseen jo aikaisemmin. En siis lähde niitä toistamaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8233736/38572042
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8233736/38572222
aloituksen esimerkissä.
On täysin eri asia omata uskomus, jonka mukaan jumalaa ei ole, kuin olla omaamatta uskomus, jonka mukaan jumala on.
Toki nämä voivat molemmat toteutua, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä.
Itselläni ei ole uskomusta, jonka mukaan jokin jumala olisi olemassa, mutta en pidä sellaisen olemassaoloa mahdottomana. Satun vain pitämään sellaiseen uskomista epäoikeutettuna.
Sanot: "on täysin eri asia omata uskomus, jonka mukaan jumalaa ei ole, kuin olla omaamatta uskomus, jonka mukaan jumala on."
Mikäpäs siinä, jos sovimme ilmaisun "en usko että jumalaa on" tarkoittavan tuota jälkimmäistä, siis ilmaisevan että tämä uskomus puuttuu, mutta minusta se on silloin harhaanjohtava vastaus kysymykseen, mikä uskomus ko. henkilöllä on, ja tätähän yleensä tarkoitetaan, kun kysytään henkilön uskomusta, mielipidettä, käsitystä tms. Jumalasta tai jumaluudesta. Seuraavaksi pitäisi esittää tarkentava kysymys "et siis usko, että jumalaa on, mutta uskotko että ei ole? Vai pidätkö vain luultavana, että ei ole, vai eikö sinulla ole mitään kantaa?"
Sinähän totesitkin, että ihminen voi uskoa että jumalaa ei ole ja samalla olla uskomatta että on. Tietysti jos ihminen uskoo - tai edes pitää luultavana - että jumalaa ei ole, siitä välttämättä seuraa, että tuo jälkimmäinenkin toteutuu. Sinä ilmeisesti kallistut sille kannalle, että jumalaa ei ole, ja niinpä et usko että jumalaa olisi. Tällaiseksi ainakin tulkitsen kantasi.
Minun havaintojeni mukaan ainakin useimmat niistä, jotka korostavat ilmaisujen "en usko, että on" vs. "uskon, että ei ole" välistä eroa, ovatkin taipuvaisia ajattelemaan että jumalaa ei ole, jopa pitävät itseään ateisteina. Olenkin tässä ihmetellyt, koetaanko noiden kahden ilmaisun välisen eron korostaminen tarpeelliseksi sen takia, että ateisti ei halua sanoa uskovansa näistä asioista mitään, jotta ateismia ei voisi luonnehtia eräänlaiseksi uskonnoksi.
Jokainen henkilö joka on tietoinen siitä että kysymys jumalan/ jumalien olemassaolosta on olemassa on joko ateisti taikka teisti.
Teisti on henkilö joka uskoo jumalan/ jumalien olemassaoloon.
Ateisti on henkilö jolta tällainen uskomus puuttuu.
Se oletko agnostinen vai gnostinen tämän nimenomaisen asian kohdalla on se mikä tässä merkitsee ja nämä soveltuvat molempiin. Tässä määrittelyssä on kyse siitä millaisena pidetään tietämystä tämän asian kohdalla.
Gnostinen teisti on henkilö joka väittää tietävänsä että jumala/ jumalia on olemassa.
Agnostinen teisti on henkilö joka ei väitä tietävänsä että jumala/ jumalia on olemassa mutta pitää uskomusta jumalan/ jumalien olemassaoloon joko välttämättömänä taikka niin todennäköisenä että pitää uskomusta oikeutettuna.
Gnostinen ateisti on henkilö joka väittää tietävänsä että jumalia ei voi olla olemassa.
Agnostinen ateisti on henkilö joka ei väitä tietävänsä että jumalia ei ole olemassa mutta pitää jumalia tarpeettomina taikka niin epätodennäköisenä että ei voi oikeuttaa uskomusta jonka mukaan jumalia olisi olemassa.
Sanot: "Jokainen henkilö joka on tietoinen siitä että kysymys jumalan/ jumalien olemassaolosta on olemassa on joko ateisti taikka teisti."
Tuollainen kahtiajako on nähdäkseni vastoin tavanomaista kielenkäyttöä. "Ateisti" ja "teisti" viittaavat mielestäni tiettyihin asenteisiin, eikä ihmisellä tarvitse olla niistä kumpaakaan, tai ainakaan niin vahvoina, että olisi aihetta puhua -ismistä.
Sanot myös: "teisti on henkilö joka uskoo jumalan/ jumalien olemassaoloon. Ateisti on henkilö jolta tällainen uskomus puuttuu." Tuon mukaan esim. se, joka pitää Jumalan olemassaoloa luultavana, vaikka ei tähän suorastaan uskokaan, olisi ateisti. En osta.
Mutta en keskustellut teismin ja ateismin määrittelyistä enkä pohtinut tässä sitä, mitä uskomuksia joltakulta puuttuu, vaan mitä käsityksiä ja mielipiteitä - muitakin kuin uskomisen tasolla olevia - hänellä jumalan olemassaolosta tyypillisesti on, jos hän sanoo "en usko, että jumalaa on olemassa". Esim. ellei hänellä ole mielipidettä suuntaan tai toiseen, hän varmaan sanoisi suoraan, ettei ole, eikä antaisi aihetta väärinkäsityksiin ilmaisemalla vain toisen puolen siitä mihin ei usko.
Vastaavasti lause "en usko, että okapeja on enää olemassa" on varmastikin tapana ymmärtää siten, että puhuja uskoo okapien kuolleen sukupuuttoon. Tuntuisi kovin oudolta tulkita tuo siten, että puhuja ei ilmaise mitään mielipidettä siitä, onko enää okapeja vai ei.
>> Tuollainen kahtiajako on nähdäkseni vastoin tavanomaista kielenkäyttöä. "Ateisti" ja "teisti" viittaavat mielestäni tiettyihin asenteisiin, eikä ihmisellä tarvitse olla niistä kumpaakaan, tai ainakaan niin vahvoina, että olisi aihetta puhua -ismistä.> Tuon mukaan esim. se, joka pitää Jumalan olemassaoloa luultavana, vaikka ei tähän suorastaan uskokaan, olisi ateisti. En osta. > Vastaavasti lause "en usko, että okapeja on enää olemassa"
Kommentoit lausettani: "tuon mukaan esim. se, joka pitää Jumalan olemassaoloa luultavana, vaikka ei tähän suorastaan uskokaan, olisi ateisti. En osta." Sanot tähän: "koska kyseisellä henkilöllä on positiivinen uskomus jonka mukaan jumala on olemassa mutta ei pidä omaa uskomustaan absoluuttisena hän on agnostinen teisti."
Tuolla henkilöllä EI ole sitä positiivista uskomusta, että jumala on olemassa. Minä esimerkiksi pidän luultavana, että älyllistä elämää on Linnunradan galaksissa muuallakin kuin maapallolla. Mutta en suorastaan usko, että on, koska pidän ihan mahdollisena myös sitä, että ei olekaan. Todennäköisyydet eivät vahvasti puolla nähdäkseni kumpaakaan vaihtoehtoa. Eivätkä kaikki heikotkin kannanotot merkitse uskomuksia.
Kommentoit myös esimerkkilausettani "en usko, että okapeja on enää olemassa". Takerrut tuohon "enää"-sanaan, mutta ei sillä ole tässä muuta merkitystä kuin että se tekee lauseen ymmärrettävämmäksi. Mutta sitten sanot lauseesta "en usko, että okapeja on olemassa", että "tämä ei myöskään mitenkään tee väitettä voiko okapeja olla olemassa, onko niitä olemassa," jne. Kyllä minusta tuollainen lause "en usko, että oliota C on olemassa", nimenomaan merkitsee kannanottoa sen puolesta että oliota C ei ole (mutta lauseeseen sisältyy kuitenkin se myönnytys, että ehkä olio C sittenkin on olemassa). Tämä nähdäkseni ainakin on normaali tapa ymmärtää tuollainen lause, ja jos jostakin halutaan puhua normaalin tavan vastaisesti, se olisi silloin syytä täsmentää esim. muotoon "minulla ei ole vahvaa mielipidettä siitä, onko oliota C vai ei" - jos puhujan kanta on esim. tämä, mitä kuulijat varmaankaan eivät tule ensimmäisenä ajatelleeksi kuultuaan tuon mitä hän aluksi sanoi.
"Tämä nimittäin ei ole ateismin väärin ymmärtämistä sillä ateismi jakaantuu kahteen osaan positiiviseen ja negatiiviseen ateismiin jossa positiivinen ateisti on henkilö joka uskoo ettei jumalia ole olemassa."
Ateismi on kyllä edellenkin vain ja ainoastaan sitä jumaluskon puutetta. Se, että Martin tekee erottelun positiiviseen ja negatiiviseen ateismiin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koko käsite olisi määritelty uusiksi.
Sanot: "Ateismi on kyllä edellenkin vain ja ainoastaan sitä jumaluskon puutetta." Nähdäkseni jumaluskolla on kuitenkin tapana tarkoittaa uskonnollista, fideististä uskoa, mikä ymmärtääkseni merkitsee omakohtaista sitoutumista sellaiseen maailmankatsomukseen, johon liittyy myös tietty arvomaailma ja elämäntapa. Käsittääkseni se, joka tällä tavoin uskoo Jumalaan, ilmaisee uskonsa sanomalla esim. "olen ottanut Kristuksen elämääni" tai "uskon Jumalaan" pikemmin kuin "uskon, että Jumala on olemassa". Hän siis korostaa henkilökohtaista sitoutumistaan.
Jumaluskoksi en täten sanoisi ulkokohtaista uskoa sellaisen olion X olemassaoloon, että X on Jumala (ulkokohtaista sikäli, että tuo X voitaisiin asettaa vaikka valkoiseksi varikseksi ilman että uskomisen luonne muuttusi mitenkään). Itse asiassa tuollainen usko ei ole minusta lainkaan kiinnostavaa tai olennaista tässä uskonnollisessa asiayhteydessä. Siksi en myöskään sanoisi ateismia jumaluskon puutteeksi, sillä mielestäni ei ole oikein sanoa ateisteiksi kaikkia muita kuin hartaita uskovaisia. Kyllä ateismiin kuuluu mielestäni jotakin, joka erottaa ateistin kaikista niistä, jotka vain ovat niin maallistuneita että heiltä puuttuu varsinainen uskonnollinen vakaumus. Tällaisiahan useimmat ihmiset taitavat ainakin nyky-Suomessa olla.
ketju lähti taas kerran lentoon! Mutta vastaanpa sitten tähän kohtaan mitä Jasoni oli kysymässä:
Lajiutumisteoriasta
No eikös tämä teoria sitten perustukkaan Ateistin Aapiseen? Aapisessahan kerrotaan evoluutiosta, jonka tärkein tapahtuma on lajiutuminen. Eli eliöt ovat aikojen saatossa SATTUMAN avittamana lajiutuneet uusiksi eliöiksi. Näinhän tämä taisi jotenkin mennä?
Niin ja pyramidin huipulle lajiutui sitten ihminen? Ihminen, jolla siis on oikeus tappaa esi-isiään, ilman että hän joutuu rangaistavaksi.
Miksi ihminen on poikkeustapaus? Siksikö, että ihminen on ainut ajatteluun kykenevä eliö, toisin kuin esi-isänsä? Joten jos tämä lajiutumisteoria pitäisi täysin kutinsa, niin kaikkien eliöiden tulisi olla samalla viivalla tekosistaan?
Ps. Mistäs muuten se eliöiden esi-isä sitten sai alkunsa?
>>>No eikös tämä teoria sitten perustukkaan Ateistin Aapiseen?Aapisessahan kerrotaan evoluutiosta, jonka tärkein tapahtuma on lajiutuminen.>>Eli eliöt ovat aikojen saatossa SATTUMAN avittamana lajiutuneet uusiksi eliöiksi. Näinhän tämä taisi jotenkin mennä?>Niin ja pyramidin huipulle lajiutui sitten ihminen? Ihminen, jolla siis on oikeus tappaa esi-isiään, ilman että hän joutuu rangaistavaksi.Miksi ihminen on poikkeustapaus?>Siksikö, että ihminen on ainut ajatteluun kykenevä eliö, toisin kuin esi-isänsä?>Joten jos tämä lajiutumisteoria pitäisi täysin kutinsa, niin kaikkien eliöiden tulisi olla samalla viivalla tekosistaan?>Mistäs muuten se eliöiden esi-isä sitten sai alkunsa?
Mä en esimerkiksi osaa lentää, enkä saa lintua kiinni ilmaan hyppäämällä. Kätevällä ihmisellä ( oliko se nyt se Homo Habilis) on silti paljon muita ainutlaatuisia kykyjä, joiden avulla se on onnistunut pääsemään vallankahvaan.
"Niin ja pyramidin huipulle lajiutui sitten ihminen? Ihminen, jolla siis on oikeus tappaa esi-isiään, ilman että hän joutuu rangaistavaksi. "
Niin ihminen ei useimmiten saa rangaistusta tappaessaan muita lajeja, mutta onko ihmisellä siihen sen kummempaa oikeutta kuin muillakaan elävillä olennoilla? Tiikerikin 'uskoo', että sillä on oikeus tappaa muita lajeja, ihmisiäkin. Jopa meidän kissakin 'uskoo' samoin. Se on aika yleistä eläinkunnassa, eikä ihminen ole siinä suhteessa mitenkään ainutlaatuinen.
Hinkukristitty kunnioittaa omaa perhettään ja usein myös uskonveljiään, ja uskottelee kunnioittavansa myös vääräuskoisia. Humanisti kunnioittaa ihmistä, sukulaissuhteesta, uskonnosta ja syntyperästä riipumatta. Jotkut arvostavat elämää lajista riippumatta. Pyramidia voi rakentaa monella tavalla.
Jos olen sitä mieltä että kaikki uskonnot ovat sillkkaa rahastukseen perustuvaa kusetusta?
Heikommillaan antiteismi on sitä että uskonnolliset järjestelmät koetaan tarpeettomiksi uskonnollisen sanoman levittämiseen. Suurin osa ihmisistä jotka kutsuvat itseään spiritualistisiksi taikka henkisiksi kuuluvat tähän katekoriaan.
Antiteismi ei siis edellytä uskonnottomuutta.
Toisessa ääripäässä on sitten käsitys siitä että uskonnoista tulee päästä eroon keinolla millä hyvänsä. En toistaiseksi ole tavannut taikka keskustellut kenenkään kanssa joka olisi näin ajatellut. Vaikkakin olen keskustellut monenkin teistin kanssa joidenka mukaan kaikki ateistit ovat tätä mieltä.
Kaikki kritiikki joka kohdistuu uskonnolliseen oppiin on jollakin tasolla antiteismiä.
minä olen ateisti sekä antiteisti. Ensimmäinen negatiivisessa mielessä ja jälkimmäinen heikossa.
Näin ainakin luulisin määritelmiesi pohjalta. Vai onko sellainen antiteisti, joka haluaisi vähentää uskontoja ja uskonnollisuutta, mutta nimenomaan rauhallisen valistuksen keinoin, heikko antiteisti, vai mikä hän on?
Ateismissa ei ole mitään mistä oikeuttaa kritiikkiä teismiä kohtaan.
Tämä siitä syystä ettei ateismissa ole mitään aktiivista uskomusta, se on ainoastaan sitä ettei usko jumalan/ jumalien olemassaoloon.
Uskonnon kritisoiminen on siis itsessään jotakin muuta kuin ateismia.
Uskontojen kritisoiminen on jonkinasteista uskontojen vastustamista ja uskontojen vastustamisesta on käytetty termiä antiteismi.
Kuitenkin tämän kirjoittamisen jälkeen, onneksi vastasit jotta pääsen korjaamaan, satuin lukemaan muutaman määritelmän siitä missä yhteydessä tätä termiä on käytetty enkä enää näe perustelluksi käyttää tätä kyseistä termiä kuvaamaan omaa suhtautumistani uskonnollisuuteen.
"Tämä siitä syystä ettei ateismissa ole mitään aktiivista uskomusta, se on ainoastaan sitä ettei usko jumalan/ jumalien olemassaoloon."
Jep, näinhän tuo on.
"enkä enää näe perustelluksi käyttää tätä kyseistä termiä kuvaamaan omaa suhtautumistani uskonnollisuuteen."
Kertoisitko mikä on oma suhtautumisesi?
Aivan samalla lailla kuin mihinkä tahansa muuhunkin perustelemattomaan ajatusmalliin.
Mielestäni mikä tahansa uskomus järjestelmä joka perustuu taikauskoon ja mystiikkaan on haitallinen vähintäänkin henkilölle joka sellaisen omaa.
Uskonnot, new age, samanismi, homeopatia,,,, mitä näitä nyt onkaan.
"Mielestäni mikä tahansa uskomus järjestelmä joka perustuu taikauskoon ja mystiikkaan on haitallinen vähintäänkin henkilölle joka sellaisen omaa."
Epäilen, että tuohon on kyllä olemassa poikkeuksia. Varmasti joku on oikeasti hyötynytkin uskonnosta. Kuitenkin näen, että uskonnollisuudesta on keskimäärin enemmän haittaa kuin hyötyä.
En minä sanonutkaan ettei uskonnosta olisi mitään hyötyä.
Henkilö joka todella uskoo että hän päätyy taivaaseen tuskin pelkää kuolemaa mitenkään ja tiedottomuus jostakin asiasta tuskin ahdistaa häntä mitenkään koska hän voi turvautua omaan uskoonsa.
Toisaalta en minä koe minkäänlaista ahdistusta kuolemasta koska minulla ei ole mitään uskomusta mistään kuolemanjälkeisestä elämästä eikä tuntematon ahdista minua ollenkaan vaan ennemminkin kiinnostaa.
Toisaalta henkilö joka on omaksunut uskonnon on omaksunut irrationaalisen, kyseenalaistamattoman ja epä loogisen tavan käsitellä todellisuutta. Tämä puolestaan mahdollistaa minkä tahansa uskomusmallin noudattamisen ilman minkäänlaista perustelua koska ajatusmalli josta käsin hän katsoo ei ole yhteneväinen havaittavan todellisuuden kanssa.
että miksi ihmiset eivät tajua uskontojen olevan vain hienosti verhoiltua taikauskoa.
Ei kyse ole siitä että taikausko olisi hienosti verhottua siitä puhutaan ihmeinä.
Kyse on, ainakin omasta mielestäni, siitä että nämä ihmiset pitävät jotakin osaa uskonnosta hyvänä. Sitä mikä sopii omaan maailmankatsomukseen.
Tämän jälkeen jotta nämä ihmiset voivat oikeuttaa oman maailmankatsomuksensa ja sen perustelemisen uskonnolla heidän on pakostakin hyväksyttävä muutkin uskonnolliset konseptit taikka muutoin heidän perusteluistaan tulee oikeuttamattomia.
Ihmiset tarrautuvat yhä tiukemmin kiinni uskontoon joka alunperin on ollut ainoastaan heidän tapansa oikeuttaa maailmankatsomuksensa, ei niin että sille mitään yliluonnollista oikeutusta tarvitsisi alun alkaenkaan hakea, joka pahimmassa tapauksessa johtaa fundamentalistiseen uskonnollisuuteen.
juuri kaikkea sitä tilpehööriä ja muuta oppia, joka ei ole yliluonnollista.
Keskiverto kristitty ei tajua olevansa taikauskoinen. Tuskin monikaan on edes pysähtynyt miettimään, mitä eroa on uskonnoilla ja taikauskolla (itse en ole keksinyt mitään perustavaa laatua olevaa eroa).
>> Keskiverto kristitty ei tajua olevansa taikauskoinen.
Kai sitä ollaan niin sokeita eikä nähdä lähelle. Moni ihminen on valmis arvioimaan ja arvostelmaan toisten tekemisiä, mutta omat toimet voivat olla samaan aikaan ihan päättömiä.
Sama pätee näköjään henkimaailman asioihin. :)