Innostuin harrastamaan sukututkimusta. Vastaan tuli paitsi mahdollisesti hyvin kaukaisen sukulaisen polttorovio-tuomio (eräälle Huttuselle, en tiedä toteutuiko lopulta, kun ehtivät valittaa hoviin),
niin myös se ilmiö, että kansantarinat
ovat yllättävänkin epäluotettavia, varsin nopeasti vääristyvät jo parissa sukupolvessa. (Esim. jo isoäidin oma tyttösukunimi muistetaan helposti väärin).
Juttua ei kannakaan niinkään totuus vaan Boydilaisittain sen etenevyyttä sukupolvilta toiseen edistää kertomuksellinen hyvyys, iskevyys, sankarillisuus tai kummallisuus tai nauruhermojen kutitus ja toistuminen (jos kertomusta ei toisteta usein, se helpommin unohtuu).
Jos vastakkain on kansantarina ja kirjallinen/tieteellinen evidenssi niin kansantarinalle voi käydä aika köpelösti. Joskus luonteenkuvauksesta kansantarina saattaa antaa tai olla antamatta vihjettä mutta sukunimen alkuperän se voi vääristää (hist. dokumentit osoitti erään sukunimen alkuperän keskiajalle, toisin kuin kansantarina..).
Tästä päästään itse aiheeseen elikkä luomisopin auktoriteetteihin, jotka mitä ilmeisimmin perustuu kansantarinoihin ja kirjoittamattomaan perimätietoon, ei niinkään kirjallisiin dokumentteihin. (Raamatun vanhimmat osathan kirjoitettiin vasta ehkä 700-900 eKr).
Raamatun monet historiatiedot on menneet vähän niin ja näin siihen nähden mitä on oikeasti historiassa tapahtunut. Vielä enempi vinksallaan jos laitetaan
paleontologia ja luonnontiede kertomaan mitä todella elukoille tapahtui..
Joten huonolta näyttää uusin pikku historian harrastajan silmin ne teidän "kansantarinoidenne" ns. "luotettavuus" :D
t. MrrKAT
niin myös se ilmiö, että kansantarinat
ovat yllättävänkin epäluotettavia, varsin nopeasti vääristyvät jo parissa sukupolvessa. (Esim. jo isoäidin oma tyttösukunimi muistetaan helposti väärin).
Juttua ei kannakaan niinkään totuus vaan Boydilaisittain sen etenevyyttä sukupolvilta toiseen edistää kertomuksellinen hyvyys, iskevyys, sankarillisuus tai kummallisuus tai nauruhermojen kutitus ja toistuminen (jos kertomusta ei toisteta usein, se helpommin unohtuu).
Jos vastakkain on kansantarina ja kirjallinen/tieteellinen evidenssi niin kansantarinalle voi käydä aika köpelösti. Joskus luonteenkuvauksesta kansantarina saattaa antaa tai olla antamatta vihjettä mutta sukunimen alkuperän se voi vääristää (hist. dokumentit osoitti erään sukunimen alkuperän keskiajalle, toisin kuin kansantarina..).
Tästä päästään itse aiheeseen elikkä luomisopin auktoriteetteihin, jotka mitä ilmeisimmin perustuu kansantarinoihin ja kirjoittamattomaan perimätietoon, ei niinkään kirjallisiin dokumentteihin. (Raamatun vanhimmat osathan kirjoitettiin vasta ehkä 700-900 eKr).
Raamatun monet historiatiedot on menneet vähän niin ja näin siihen nähden mitä on oikeasti historiassa tapahtunut. Vielä enempi vinksallaan jos laitetaan
paleontologia ja luonnontiede kertomaan mitä todella elukoille tapahtui..
Joten huonolta näyttää uusin pikku historian harrastajan silmin ne teidän "kansantarinoidenne" ns. "luotettavuus" :D
t. MrrKAT
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.