Huh hellettä huuhaalaiset.
Tänään viimein sitten päätin rohkaista mieleni ja sitä perintöä ajatellen käydä hieman tuota Hiltaa kosiskelemassa, tuo naapurin ukkokin sanoi että ain sitä nuorta saa mutta harvoin vanhaa ja valamista,niinkuin täällä tunturin kuppeeella leikkisästi tuumataan kun viinikellarin perukoilta tärkeintä vieraita vastaan otetaan. Onhan Hiltakin varmaan vuosien mittaan hyvin kypsynyt vaikka eihän tuota ikääkään hälle ole siunaantunut vasta kuin tuo 95 vuotta.
Niinpä kävinkin taas tuolla vintin ylisiltä hakemassa vain neljästä kohtaan paikatut appiukon isän vanhat pussihousut,pellavapaidan, ja viimisen päälle varastoa varten plankatut mannesaappaat. Housut toki oli hieman isot mutta kun laittoi henkselit ja vyötti housut riittävän tiukalla solmulla navan korkeudelle niin ihan sopivat niistä tuli. Mannesaappaisiin kun ne neljät villasukat vielä laittoi, ei pahemmin nekään väljältä jalassa tuntunut. Voinkin sanoa vaikka ite sanonkin niin olihan siinä viimisen päälle herras maisen näköinen vajaamielinen joka peilistä vastaan kurkisteli. Vielä kun emännältä kaljuun,joka muuten hygienia syistä meillä vajaamielisillä on vakio varustus, sipaisi hieman rasvaa niin että sai peilikuvansa katsella otsanahasta olikin kaikki avot ja eikun heilan hellusteluun käy vajaamielisenkin mieli kesäyössä.
Reippainmielin astelinkin Hiltan ovelle ja reippaasti koputin vanhan tuvan oveen, hetkeen ei kuitenkaan mitään kuulunut, ennenkuin rupesi kuulumaan Hiltan verkkainen rollattorin ääni lähestymässä ovea. Varmuuden vuoksi vielä varmistin kevyillä sipaisuilla kulmakarvojen ojennuksen ja ryhdistäydyin. Hilta sieltä avasinkin oven ja kuhukseni näin Hiltalla, tällä lemmittyni kohteella sen aieemmin tutuksi tulleen hiilihangon joka oli uhkaavasti kohotettu jo lyömä asentoon.
Hiltalla kun tuo näkö on jo lähes olematon niin tiukalla äänellä hanko ojennettuna tiukkasi Hilta kysyvään sävyyn että kuka ovella oikein oli.Otin varmuuden vuoksi taka-askeleen ja kun tuo näkäö tosiaan on mitä on Hiltalla niin sanoin että Ridge Forresterhan se tässä ovella on Hiltaa tullut katsomaan kun on monta kertaa telkun toiselta puolelta nähnyt Hiltan heidän sarjaa katselevan.Hiltalta putosi saman tien hiilihanko ja tekarit samassa rytäkässä ja tirautti sellaisen itkun että vasemman silmän klasisilmäkin huurtui siinä tunneryöpyssä.Tunne ryöpystä toivuttuuaan Hilta pyysi tohinalla herraa peremmällä juomaan kaffeet oikein rusinanisun kera. Jatkoin rooliani ja herrasmiehenä tarjouduin pyyhkimään kauniin rouvan klasisilmän huurteesta,mutta ei Hilta moisesta piitannut.
Siinä sitten tuvassa istuttiin ja Hiltan kysymykset ja utelut olivat mitä parhaimmasta päästä. Ei Hiltaa niinkään kiinnostanut itse vieras vaan mitä seuraavaksi sarjassa tapahtuisi. Sanoinkin että ikävä kyllä en voinut paljastaa mutta Hiltan kättä olin ajatellut pyytää kun hilta oli niin kovasti viehättävä rouva. Hiltahan tästä innostui ja aivan syliin innostui istahtamaan. Hetken siinä istuttuamme Hilta yllättäen pudotti tekohampaat tai mitä niistä oli jäljellä ja intoi vallan suutelemaan. En päässyt hiltan alta minnekään ja jouduin vastaamaan Hiltan tuntiolle haiseviin suudelmiin,Hiltan välillä voihkiessa voih Ridge, voih Ridge. En tiedä kuinka kauan tätä suutelua oisi jatkunutkaan jos en olisi huomannut katsoa vesilasiin jossa tämän lemmittyni tekohampaat kelluivat. Samalla selvisi tuo kaatopaikan hajukin sillä lasissa uiskenteli puoliksi mädäntynyttä silakkaa ja silliä, uutta pottua, makkaran paloja ja lukematon määrä muuta ruuan tähdettä sekä muutama muurahainen jotka lasissa olivat tekareiden takaosasta irti lionneet.
Hätkähdin sen verran pahasti että Hilta putosi pyrstölleen lattialle ja oksennusta nieleskellen pyytelin kovasti anteeksi, mutta kiireet pukkasivat juuri päälle, Hilta ihmetteli että eikö sarja nyt päätähteä odota,ja sanoin että lento kuvasupaikalle amerikkaan lähtisi ihan juuri.Saman tien oksennus kurkussani ryntäsin pihalle sanoen että rakas Hilta toivottavasti vielä näemme. Sinne se Hilta jäi vasenta klasisilmäänsä pyyhkien huiskuttamaan huivia ovelle.
Ei mennyt Hiltan vokottelu ihan toivotulla tavalla, ja samalla hörppiessäni apteekista hakemaani kymmenen litran desifiointiaine pöntöstä mietin että mikä mahtoi mennä vikaan. Mutta huuhaalaiset perintö on Hiltalta napattava, jäänkin tänne ulkohuussin alle miettimään uusia kujeita. Kirjuutellaanhan taas ja tulkaa toki käymään jos täällä päin liikutte.
Ystävällisin terveisin:Nicotinell osastolta T3
Tänään viimein sitten päätin rohkaista mieleni ja sitä perintöä ajatellen käydä hieman tuota Hiltaa kosiskelemassa, tuo naapurin ukkokin sanoi että ain sitä nuorta saa mutta harvoin vanhaa ja valamista,niinkuin täällä tunturin kuppeeella leikkisästi tuumataan kun viinikellarin perukoilta tärkeintä vieraita vastaan otetaan. Onhan Hiltakin varmaan vuosien mittaan hyvin kypsynyt vaikka eihän tuota ikääkään hälle ole siunaantunut vasta kuin tuo 95 vuotta.
Niinpä kävinkin taas tuolla vintin ylisiltä hakemassa vain neljästä kohtaan paikatut appiukon isän vanhat pussihousut,pellavapaidan, ja viimisen päälle varastoa varten plankatut mannesaappaat. Housut toki oli hieman isot mutta kun laittoi henkselit ja vyötti housut riittävän tiukalla solmulla navan korkeudelle niin ihan sopivat niistä tuli. Mannesaappaisiin kun ne neljät villasukat vielä laittoi, ei pahemmin nekään väljältä jalassa tuntunut. Voinkin sanoa vaikka ite sanonkin niin olihan siinä viimisen päälle herras maisen näköinen vajaamielinen joka peilistä vastaan kurkisteli. Vielä kun emännältä kaljuun,joka muuten hygienia syistä meillä vajaamielisillä on vakio varustus, sipaisi hieman rasvaa niin että sai peilikuvansa katsella otsanahasta olikin kaikki avot ja eikun heilan hellusteluun käy vajaamielisenkin mieli kesäyössä.
Reippainmielin astelinkin Hiltan ovelle ja reippaasti koputin vanhan tuvan oveen, hetkeen ei kuitenkaan mitään kuulunut, ennenkuin rupesi kuulumaan Hiltan verkkainen rollattorin ääni lähestymässä ovea. Varmuuden vuoksi vielä varmistin kevyillä sipaisuilla kulmakarvojen ojennuksen ja ryhdistäydyin. Hilta sieltä avasinkin oven ja kuhukseni näin Hiltalla, tällä lemmittyni kohteella sen aieemmin tutuksi tulleen hiilihangon joka oli uhkaavasti kohotettu jo lyömä asentoon.
Hiltalla kun tuo näkö on jo lähes olematon niin tiukalla äänellä hanko ojennettuna tiukkasi Hilta kysyvään sävyyn että kuka ovella oikein oli.Otin varmuuden vuoksi taka-askeleen ja kun tuo näkäö tosiaan on mitä on Hiltalla niin sanoin että Ridge Forresterhan se tässä ovella on Hiltaa tullut katsomaan kun on monta kertaa telkun toiselta puolelta nähnyt Hiltan heidän sarjaa katselevan.Hiltalta putosi saman tien hiilihanko ja tekarit samassa rytäkässä ja tirautti sellaisen itkun että vasemman silmän klasisilmäkin huurtui siinä tunneryöpyssä.Tunne ryöpystä toivuttuuaan Hilta pyysi tohinalla herraa peremmällä juomaan kaffeet oikein rusinanisun kera. Jatkoin rooliani ja herrasmiehenä tarjouduin pyyhkimään kauniin rouvan klasisilmän huurteesta,mutta ei Hilta moisesta piitannut.
Siinä sitten tuvassa istuttiin ja Hiltan kysymykset ja utelut olivat mitä parhaimmasta päästä. Ei Hiltaa niinkään kiinnostanut itse vieras vaan mitä seuraavaksi sarjassa tapahtuisi. Sanoinkin että ikävä kyllä en voinut paljastaa mutta Hiltan kättä olin ajatellut pyytää kun hilta oli niin kovasti viehättävä rouva. Hiltahan tästä innostui ja aivan syliin innostui istahtamaan. Hetken siinä istuttuamme Hilta yllättäen pudotti tekohampaat tai mitä niistä oli jäljellä ja intoi vallan suutelemaan. En päässyt hiltan alta minnekään ja jouduin vastaamaan Hiltan tuntiolle haiseviin suudelmiin,Hiltan välillä voihkiessa voih Ridge, voih Ridge. En tiedä kuinka kauan tätä suutelua oisi jatkunutkaan jos en olisi huomannut katsoa vesilasiin jossa tämän lemmittyni tekohampaat kelluivat. Samalla selvisi tuo kaatopaikan hajukin sillä lasissa uiskenteli puoliksi mädäntynyttä silakkaa ja silliä, uutta pottua, makkaran paloja ja lukematon määrä muuta ruuan tähdettä sekä muutama muurahainen jotka lasissa olivat tekareiden takaosasta irti lionneet.
Hätkähdin sen verran pahasti että Hilta putosi pyrstölleen lattialle ja oksennusta nieleskellen pyytelin kovasti anteeksi, mutta kiireet pukkasivat juuri päälle, Hilta ihmetteli että eikö sarja nyt päätähteä odota,ja sanoin että lento kuvasupaikalle amerikkaan lähtisi ihan juuri.Saman tien oksennus kurkussani ryntäsin pihalle sanoen että rakas Hilta toivottavasti vielä näemme. Sinne se Hilta jäi vasenta klasisilmäänsä pyyhkien huiskuttamaan huivia ovelle.
Ei mennyt Hiltan vokottelu ihan toivotulla tavalla, ja samalla hörppiessäni apteekista hakemaani kymmenen litran desifiointiaine pöntöstä mietin että mikä mahtoi mennä vikaan. Mutta huuhaalaiset perintö on Hiltalta napattava, jäänkin tänne ulkohuussin alle miettimään uusia kujeita. Kirjuutellaanhan taas ja tulkaa toki käymään jos täällä päin liikutte.
Ystävällisin terveisin:Nicotinell osastolta T3
Vastaukset 30
Vanhimmat
no jopa nyt tarinan pukkasit kiittää ja nauraa.
Ei vaan tuon Hiltan vokottelu mennyt ihan putkeen,pitänee siirtyä suunnitelmaan B, eli iskeä vaan kiinni kuin sika limppuun
-Nicotinell osastolta T3-
kyl sul on kotkotukset hyvä juttu :)
Persaukisen on pakko yrittää, tällä vajaamielisen sairaseläkkeellä kun ei oikein herroiksikaan elellä
persaukinen todellisuudessa sinä nyt jymmäytit tai muriasit vitsin.
Henkilöstä jos meinaat että mulla rahaa jemmassa olisi, kyl se kädesta suuhun menetelmällä mennään
tänään ONNEA ONNEA :)
kiitos!
ruusuja meidän hyvälle tarinan kertojalle ONNEE ONNEE :)kohotan oikeen ison kupposen ja huudan HURAA HURAA HURAA.
mut kun täytät saman verran,niin tulen kysymään et vieläkö hurrattaa, aamulla oli kaameasti jo jäykkyyttä...siis selässä huomattavasti enemmän kuin eilen,huolestuttavaa minun mielestä
VAIN JÄYKKYYTÄ OLIKO SE VARMASTI SELÄSSÄ JA TAISIT HUUTTAA AAMULLAKIN HURRAA( SE SIIT JÄYKKYESTÄ)MURULLA OLI VARMAAN OMENAINEN OLO ;)RIVIEN VÄLISTÄ ON HYVÄ OSATA LUKEA OLET KYLLÄ NERO!
öö tota eh kyl se jäykkyys oli tarkalleen ottaen ristiselässä, ihan varmasti oli
HUUSSIALTA TUAS KÖMMITTY?EIKÖHÄ OES JO AEKA MÄNNÄ
OSASTOLLE.LATTAMAA LIÄKITYSTÄ KOHALLEE.
ON TAENNA HELLE PEHMENTEE
PIÄTÄ ENTISESTÄÄ LISSEE.
UOTAHA,KU MURUS SUA SELEVILLE,ETTÄ HILTOO JAHTOOT,NII
MITEHÄ KÄÖP SULLE.
TULLOOKO KALOSSIN
KUVA PERSAUKSII.
KERRO NYT MITE SILLE NUAPURI
ISÄNNÄLLE JA APPIUKOLLES KÄV
TULIVATKO TAKASI VAE OVATKO,SILLÄ REISSULLA VIELÄ?
ONKO SE NUAPUR VAPPAA JA RIKAS?
JOS VAEKKA MINÄ RUPPEISIN,SITÄ KAOTTA RANTOE
SALLOO VOKOTTELEMAA.
TOESE OMMO EN HUOLI SIKS,KU SE KUITENNI
MÄNNÖÖ SEN ENTISE LUO EI SE SITÄ JÄTÄ KUMMINKAA.
AE NII SEHÄN TAESSI OLLA JOUPPO EN MINÄ SITÄ SIT HUOLIKKAA.
ANTAA UNOHTUVA KOKO UKO.
no mutta päivää savon kummajainen,tuossa kun aikani tuota suomi-savo-suomi sanakirjaa pläräsin niin päsin kuin pääsinkin jutun juoneta kiinni. Tottahan se on että saattaapi käydä hullusti jos tuo emäntä kulta saapiselville ttä Hiltaa vkottelemassa kävin, pitänee ruveta keksimään hätävaleita
JO JOITAKIN AIKASEMPIA KIRJOITUKSIASI
JA NAURESKELLUT TÄÄLLÄ ITSEKSEEN.
NAAPURIT LUULEE VARMAAN,ETTÄ MINÄ OLEN LÄÄKITYSTÄ VAILLA,
JA SPOIITAVAT KYYDIN HOITOON.
SOITTAVAT
...soittavat?
SINUN ENTISIÄ KIRJOITUKSIASI
NAURAA HOHOTTELIN.
NAAPURIT LUULEVAT ETTÄ OLEN SEONNUT LOPULLISESTI
JA SITTAVAT MULLE KYYDIN HOITOON ,JOLLEKKIN OSATOLLE.TOIVOTTAVASTI NYT SAIT SELVÄN.
TERV.>SAVON KUMMAJAINEN< )
Kuulostaakin enemmän kuin tutulta, muistan nuoruudestani kuinka ensimmäisin kerran jouduin psykiatrin tutkimuksiin, sillä vanhempani pitivät minua outona kun halusin aku ankkaan samaistuen lukea tätä mainiota lehteä ilman housuja.
selevissii,jota minä jo eppäelin
tuolla aekasemmi sinä olittii se syntymä hullu.
ihan niinku minnäe oon,ja eiku iän myötä vua pahenoo.
vaan oli hiltan hammas mukis olioita jospa se aiko keittää sopan seuravalle päivälle. onneks miulla ei oo hampaita ollekaan joten märät on suutelmat. jaa tarinankertojalla on juhulat no hurraa vaan siis onnea saattaapi olla että huomen ei juttuu tulekkaan kun juhilit kumminkin koko päivä ja huomen on aivot jotekin takkuiset mutta kirjoita kuitenkin jottain että tiettää et hengis selevisit.taianpa keittääkki kahavit sinun juhlain kunniaksi.
NIIN PITTÄHÄN SE APPIUKOKIN ONNEE TOIVOTTAA VÄVYPOIJAALLE JA SOITTA RIMHAUTAN PIKKU LURITUKSETIN NIIN JA TUO MINUN PAREMPI PUOLISKO SINUN ANOPPI YHTYY SAMMAAN HURRAAA HUUTOIHIN. NYT TUNTURIN JUUREL PIETHÄN JUHULAT.
Hi hi jokos uksotte että nicotinellillakin alkaa nuokorvan taustat olla kuivat ja se anoppikin pitää minua niin isona poikana että uskalta minulle polkupyöräänsä lainata ilman apupyöriä. Mutta suurkiitos muistamisesta.
-vävykokelas nicotinell-
APPIUKKOKII ON NÄKÖJÄÄ JO KOTTIUTUNNA
ONK REISSULTA.KERRO NYT SINÄ MIHI SE NUAPURI UKKO
OEKEE JÄE?
VAE HUKKUKO SE RUOJA.
SANOHA SILLE VÄVYPOEJALLES MULTAKII ONNITTELUT TIÄLTÄ SAVOSTA
KU JUHLITTA.
PIEHÄ SITÄ SILIMÄLLÄ,ETTÄ SE EI KARKOO TUAS SEN
HILTA MÖKILLE LIEKKÖ OOT TIETONE SEN METKUISTA.
NAATTIKEEHA JUHLISTA.
KERRTOKEEHA MITEN NE MÄN.
onnea
kiitos, vanhenemisestahan tässä vain on kyse
Jutut ovat aina huippuja.
merkkipäiväni muistamisesta
Terveisin:Nicotinell osastolta T3
Samaa paskaa vuodesta toiseen.
kaikki istuvat punaisina nauruaan pidätellen