Kun ihminen tulee uskoon on hän täynnä yksinkertaista "lapsen uskoa".Tapahtuu kaikenlaisia ihmeitä,parantumisia ja voimakasta evankeliumin uskoa ja toimintaa.
Mutta mitä tapahtuu kun aikaa on mennyt tovin?
Tohtorit ja pastorit alkaa dumppaamaan tuota Herran nuorta "vesaa" opeillaan ja säädöksillään ja niin katoaa alkuinto ja tilalle tulee monimutkaisia ihmiskoukeroita esittävä fanaatikko:"tää meidän juttu se on sitä oikeaa totuutta".
Tälläinen on adventtikirkko ja monet muut lahkot.
"Jumala on tehnyt ihmisen tiet suoriksi,mutta ihminen tekee siihen monta mutkaa".
Missä on se alkuperäinen evankelioimisen henki joka sai alkuseurakunnan dynaamiseen toimintaa?
Ei ainakaan adventtikirkossa.
Mutta mitä tapahtuu kun aikaa on mennyt tovin?
Tohtorit ja pastorit alkaa dumppaamaan tuota Herran nuorta "vesaa" opeillaan ja säädöksillään ja niin katoaa alkuinto ja tilalle tulee monimutkaisia ihmiskoukeroita esittävä fanaatikko:"tää meidän juttu se on sitä oikeaa totuutta".
Tälläinen on adventtikirkko ja monet muut lahkot.
"Jumala on tehnyt ihmisen tiet suoriksi,mutta ihminen tekee siihen monta mutkaa".
Missä on se alkuperäinen evankelioimisen henki joka sai alkuseurakunnan dynaamiseen toimintaa?
Ei ainakaan adventtikirkossa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
kerran pilkkaa...
Itse olen ihmetellyt samaa asiaa ja tullut tulokseen:
"Siunattu se päivä kun ymmärsin ettei adventtikirkko johda Jeesuksen luo vaan Ellen Whiten."
Nyt olen vapaa turhista painolasteista.Vapauteen Jeesus meidät kutsui.
Eihän hän tuossa yksin adventisteista puhu. Olen miettinyt,ja ihmetellyt samaa asiaa...Uskon alkuaikoina usko on palavaa...vaikka,ei edes tiedä paljon mitään raamatusta...sitten tieto lisääntyy raamattua lukemalla,ja kuuntelemalla raamattutunteja,ja kasetteja...kuinkas käykään...usko ei ole sitten enää sellaista,kun se oli alussa...siinä käy niin että uskon yksinkertaisuus häviää...huomaamatta kristillisyyteen tulee vaatimuksia,ja epäilys,että ristin työ yksin ei riitäkään pitää itsekin jotakin tehdä pelastuksen eteen...silloin siitä häviää ilo kuten Paavali sanoo Galatalaisille, "Missä nyt on ilonne" kun oli lähdetty tekojen tielle...tämä tulee vaativista saarnoista,vaikka ympärileikkausta,ei enää vaaditakaan.
Paavali kehoitti myös uudistumaan ja täyttymään uudelleen Pyhällä Hengellä.Mitä hän tarkoitti?
Hän tiesi mitä oli tapahtunut helluntaina Jeesuksen kuoleman jälkeen,Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä vaikka ei ollutkaan itse paikalla.
Helluntain tapahtumat ja voimakas Pyhän Hengen ilmentymä oli mahdollista saada takaisin.
Seurakunnat tai seurakunta oli muutaman vuoden jälkeen siitä kun nuo helluntain tapahtumat olivat,alkanut latistumaan.Seurakuntiin alkoi hivuttautua kaikenlaista väittelijää ja "viisasta" jotka eivät tyytyneet Pyhän Hengen yksinkertaiseen ilmentymään Voiman muodossa.He halusivat väitellä ja kinata.
"Pois se" oli Paavalin sanoma ja täyttykää uudelleen Pyhästä Hengestä.
Niin varmaankin tapahtui.
Entä nyt?
Pyhälle Hengelle ei anneta tilaa.
Tohtorien,viisasten ja selittelijöiden sanoma täyttää uskontokuntien huoneet.
Mutta näin ei tule varmasti olemaan loputtomasti.
Nyt on uudistuksen aika.
Olin toissapäivänä kuuntelemassa Peter Youngerin esitystä.
Siinä olis ollut monelle uskovalle opetusta yllin kyllin.Minulle ainakin oli.Suosittelen kaikille jotka kaipaavat elävää sanomaa,joka suuntautuu seurakunnan ulkopuolelle.
Ai niin.Olihan siellä joitain muitakin adventisteja ja entisiä myös.
Ilm. 2:5
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja;
mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois
paikaltaan, ellet tee parannusta.
Hyvä kun huomasit nyt, niin lihallisia sinun kirjoituksesi on olleetkin.
Mutta taitaa tämä kirjoituksesikin olla vain ulkokohtaista lihan kutinaa eikä todellista omistautumista Kristukselle.
Neuvoisinkin että älkää katsoko tekoihini ja surkeaan persoonaani - vaan
ainoastaan opetustani seuratkaa, noudattakaa.
Matt. 23:3
Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää;
mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
Sillä minulla on samat ongelmat kuin Paavalilla, vaan ei teillä ...
Room. 7:19-25
19
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee,
vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22
sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni palvelen
mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
siis "opetustasi".. siis sinun hapattamaasi raamatunsanan käsityksiäsi?=??!!
Ei, ei Antti... ei niin... Vaan minä en ole sinun opetustasi vailla, vaan Pyhän Hengen väärentämätöntä Sanaa.
Sitä nautin ja juuri se Sana näyttää, että sinun Opetuksesi kantaa sanaa, että "liha puhuu"..
Antin liha puhuu, ei niinkään Pyhä Henki.
Sanaa voi lainata, mutta Antin lisäykset, niin liha puhuu...
muistuvat mieleen vieläkin - mutta jos vertaan sitä iloa sydämmen iloa ja tämän päivän iloa niin niissä on vain yksi ero - tänään on ymmärrys kasvanut ja moneen kysymykseen mitkä olivat lähes sanomattomia (koska olivat niin vaikeita) on tullut vastaus.
SE ON SUURTA JUMALAN ARMOA.
Ilman että haluan verrata muihin, voin omalle kohdalleni rehellisesti sanoa että uskoni on syventynyt ja vahvistunut tavalla jota en edes voinut kuvitella - jos tänään siitä luopuisin niin tietäisin että valheelle antaisin ohjakset..
Suunta ihmisen uskossa on tärkeintä - ei kukaan meistä ole täysin oppinut, mutta jos olemme menossa väärään suuntaan emme koskaan saavu sinne minne uskomme olevamme menossa.
Jos emme ymmärrä miksi jokin asia on Raamatussa siten kuin se on - Jumala haluaa meidän esittävän kysymyksen Hänelle: "MIKSI"? - ja Hän antaa vastauksen..
Minun tilanteeni on toinen.
Minun uskon elämäni alkoi jo lapsena ja se kulki kymmeniä vuosia kysmyksien ratkaisemisessa.
Nyt on toisin.Kysymyksiin on tullut vastauksia,mutta ne vastaukset eivät ole tehneet minua armollisemmaksi ja empaattisemmaksi.
Kun koin etten tarvitse noita kysymys-vastauksia vaan todellista hengen paloa väistyivät mielestäni loputtomat kysymykset.
Halusin tulla lapsen kaltaiseksi.Ehkä kysyn,mutta en ymmärrä kysymykseen tulevaa vastausta tarpeelliseksi,koska aloin elään vain tälle hetkelle.Niin tekee lapsi.
Tai sanoisinko että mieleeni tulvii kysymyksiä,sellaisia kun:
Miten Jeesus toimi?
Ketä Hän huomioi?
Missä ovat Herran vähäiset lampaat?Olisiko sellainen esim.tuo vastaantulija,kurjan näköinen ja ehkä hyljätty?
Olin tässä muutama viikko sitten eräässä maassa ja istuin odotellen "paluukulkuneuvoa."
Viereisellä tuolilla istui kaksi naista joidenka luokse tuli nuori mies,huonoissa vaatteissa ja ilmeisen selvästi "laitapuolen kulkija".
Koska olin viime aikoina opetellut Herran armosta huomaamaan mahdolliset evankeliumin tarvitsijat,erityisesti laitapuolen kulkijoiden joukosta,aloin seuraamaan mitä viereisellä tuolilla tapahtuu.
Naiset käyttäytyivät häntä kohtaan ylimielisesti.
Pian tuo nuorimies,joka osoittautui myöhemmin Jarmo-nimiseksi tuli luokseni ja aloimme keskustella.
Jälkeenpäin huomasin,että olin lähes tunnin keskustellut kieltä,mitä en ole ikinä opiskellut enkä osannut sanaakaan.
Keskustelumme kohdistui Jarmon elämään.Hän kertoi että oli päässyt juuri vankilasta ja ei tiedä mitä elämällään tekisi.
Silloin Henki sanoi minulle:"Pidä hänelle Isämeidän rukous".
Niin pidinkin.Ja mitä sitten tapahtui?Tuo entinen linnankundi alkoi ylistämään Herraa.
Hän oli seurassani siihen asti kunnes minun piti lähteä.
Ennen eroamme hän tapasi toisen miehen ja välittömästi hän alkoi todistamaan hänelle.Hän selvästi koki suurta iloa.
Ikkunan takaa näin hänet viittoilevan taivaaseen hömistyneen näköiselle toverilleen ja sinne he jäivät.Vai luoja tietää mitä siellä tapahtui poislähtöni jälkeen.
Herra tekee loput.
Jos olisin tuon 26 vuotiaan miehen tavatessani miettinyt teologisia kysymyksiä,tuskin olisin reagoinut Jarmon rähjäiseen olemukseen.
Tätä tarkoitan,uudella mieltymiselläni Hengen paloon.
Että Herran-Henki saisi ohjata häntä,niin kuin Henki haluaa...on ymmärrettävää jos hän ei adventismissa viihdy. Nämä eivät ole suosittuja aiheita siellä. Vaan opillinen toisto,että vain me olemme oikeassa.
Saakoon Herra käyttää ja johdattaa sinua entistä enemmän .Siunausta elämääsi.
Hän käyttää minunkinkaltaista vähäpätöistä kouluakäymätöntä saviastiaa.
Mutta miten tämä kokemus kuuluu tälle palstalle?
Kun tuo tapahtuma oli,niin kysyin eräältä paikalliselta vanhimmalta tuon maan pastorin(adventisti) puh.numeroa,että jos tuo nuorimies soittaa minulle voisin antaa jälkityötä varten jonkun uskovan puh.numeron ja koska uskon että tuon kaupungin adv. pastori on todella uudestisyntynyt ja Hengellä täytetty mies.
En saanut numeroa.
Otin selville ystävällisen avustajan kanssa selville kaupungin helluntaiseurakunnan osoitteen ja sain sen.
Aioin kohta mennä kyseiseen kaupunkiin uudelleen ja nyt minulla on aikomus hankkia myös kyseisellä kielellä jotain kirjallisuutta Jarmolle.
Tuskin toista kertaa saan tilaisuutta puhua tuota vierasta kieltä.
Tai mistä sitä tietää mitä Herra johdattelee.
kauttasi veli-m.naat.
1.Kor.2:11-16
11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.
12 Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
15 Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
16 Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli.
Se oli vahvaa todistusta.
Älä vähättele itseäsi.
Entinen lainopettaja ei ollut enää lainopettaja tullessaan uskovaksi ja kohdattuaan Jeesuksen .
Lääkäri ei harjoittanut enää lääkärinammattiaan tullessaa opetuslapseksi ja apostoliksi.Ei ainakaan missään raamatussa niin kerrota.
Tavalliset kalastajat ja työmiehet tekivät suuria tekoja.
Koskaan ihminen ei ole samanlainen 10 vuoden kuluttua, kuin uudestisyntymähetkellä ja kastevedestä noustuaan.
Tarvitseeko olla? Ei varmaankaan, mutta ei se Kristuksen rakkaus siitä häviä.
Kun ihminen rakastuu ja menee "vihkipallille" ja kysytään 10 vuoden kuluttua, että vieläkö se jubileeraa vastarakastunutta, niin voihan sitä kysyjää hieman pitkään katsoa, mitä hän ajatuksellaan hakee, näkeehän hän, että olen aviossa ja pitänyt avioliitto on rakkautta puolisoonsa.
Eikä Jumalakaan sitä odota, että me jossain alkuhuumassa eletään, vaan se on normaalia uskon elämää, menemme monin kokemuksin kautta taivaan valtakuntaan.
Jos matkalainen jatkuvasti on huumahengessä ja tulee koettelukset, varsinkin pidemmänmatkan koettelemukset, täytyy sanoa, että kuinkahan siinä "kestää".
Mutta kun on hiottu sitä särmää, hieman oikealta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta sellainen kristitty on palvelutyöhön valmistettu.
Toisaalta, ei kaikista ole evankelistaksi, mutta rukousalttari siinä on voimaa, joka ei välttämättä ole jokaisen paikka, mutta hän on taas jossain muussa tehtävässä.
Eli se armoitus muuttuu ja ei niinkään pahaa asia.
koska astianmakuisia matkalaisia on yhdessä sun toisessa piirissä, mutta siitä ei saa niinkään todellista kuvaajaa kenenkään uskonyhteisön keulakuvaksi, jolla arvostella seurakuntaa.
Jos ensirakkaus katoaa uskovalta tai edes laimenee,pidän sitä huolestuttavana asiana.
Käsittääkseni raamattu kutsuu selvästi palaamaan ensirakkauteen.
Muistaakseni ilmestyskirjan seitsämässä seurakunnassa oli tästä esimerkkejä.
Puhuttiin haaleasta seurakunnasta ja mitä sen piti tehdä.
Toisaalta voiko kristitty olla evankeliumia julistamaton?
Tai voiko sitä julistaa vain seurakunnan ovien sisäpuolella?
Ei voi.
Jokainen Jeesuksen seuraaja on valpas julistamaan silloin kun siihen on tilaisuus ja näitä tilaisuuksia voi harjoitella mielessään,siis opetella.Rukoilla Herraa:"käytä minua".
Itse en ole enää "ensihuumassa" ja siksi olen kiitollinen siitä että Herra avaa uudelleen tunnustamaan ensirakkauteni Häneen ja vain yksin Häneen.
Terveisiä kalareissulta, kävin pojan kanssa venettä uittamassa järvellä, se tuntuu hyvältä varsinkin jos on kiire, niin häviää kiire pois.
Tarkastelet seurakuntaa, sekä kuinka naapurin olisi julistettava sitä sanaa.
Henkilökohtaisesti tarkastelen asiaa toisensuuntaisesti, eli seurakunta on sitä, mitä minä julistan Kristuksessa. Hän on pää ja me jäseniä.
Sitten ”jäseniin”-
En voi olla sellainen sydäntentuntija, että voisin jakaa armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi, vaan annan sen tehtävän Pyhälle Hengelle. Toisaalta en voi lähimmäistä suunnata, että sinun kuuluu tehdä näin ja näin työtä, vaan annan Sanan tehdä sen työn sydämessä ja mistäpä sitä tietää lähimmäisestä, millainen rukousalttari hänellä on kotonaan. Siinä sitten silmissäni ”julistamaton” veli ja sisar palaavatkin Herran tulta, joka ei niin ehkä näy minulle palavana pensaana, mutta Jumalan ja hänen välinen suhde palaa alttarilla hyvää suitsevaa tuoksua rakkaudessa.
Ja jokainen on Herran edessä yksilö, armolahjat ovat moninaiset ja eivät kaikki julista, tahi todista niin kuin ehkä sen itse ajattelisin toimivan.
Jos ”itsellä” ensirakkaus Kristuksessa, (läheinen suhde armossa), palaa ja on armoitettu tekemään todistustyötä, Henki on matkassa, koska Henki on se joka työtä tekee.
Henki antaa myös sanottavan.
Tottakai on tärkeä sisäistää sanojesi mukaan harjoitella mielessään ihmisen kohtaamista, mutta siinä on oltava sydän mukana. Jehovan todistajat paljon harjoittelevat ja ulkoa opettelevat kohtaamaan ihmistä, mutta siinä olen törmännyt heidän kanssaan, että kun puhutaan Hengellisesti, heillä ei ole sanottavaa.
Jos Jumala Kristuksessa arvottaa todistajaksi ja sydän on uudestisyntynyt elävään toivoon, en lähde kohtamaan ihmistä teorian pohjalta vaan elämän pohjalta rukouksessa.
Jokainen on yksilö, jokainen on jollain paikalla, mihin on Pyhässä Hengessä löydettävä sanat, mistä mennään eteenpäin. Ts. katkotaan kahleita, päästetään vangitut vapaaksi.
Totean vielä sen, että meissä niin herkästi, varsinkin minussa asuu aadam, joka arvottasi seurakunnan tekemiset näin ja näin tapahtuvaksi, mutta kun minä en näe ihmisten sydämeen, enkä ole Ylimmäinen pappi, annan sen tehtävän Hänelle, joka on ostanut verellään jokaisen yksilön henkilökohtaisesti ja arvottaa tekemiset kullekin voimavarojensa mukaisesti.
Mutta tämä nyt riittänee tälle illalle.
Siunattuja kauniita yöunia lukijoille.
Matt. 18:3
ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi,
ette pääse taivasten valtakuntaan.
Luuk. 10:21
Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:
"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta
ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
Takaisin Jumalan lapseuteen!
Noilla raamatunopeilla kirkko kastaa lapsia.
Heitä järkiperäisyytesi tunkiolle jonne se kuuluukin. Ja kastaudu Jumalan lapseksi
rakkauden kasteella. Vain lapsenomainen usko koskettaa Jumalan sydäntä.
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen:
"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta
ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Mark. 10:14
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille:
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä,
sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
Tämän siis: "Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."
Juuri sen vuoksi tahtoisin ensirakkauteni uusiutuvan ja voimistuvan.
Ilm. 2:3-5
3 ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.
4 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Muista siis, mistä olet langennut, ja TEE PARANNUS
Jumalan käskystä ja tietysti ennen muuta sinun käskystäsi, sillä Jumala puhuu
- koetellakseen - useinkin niiden kautta, joiden kautta ei tahtoisi kuulla.
Erityisesti neljä seitsemästä Aasian seurakunnasta oli parannuksenteon tarpeessa. Minuun sopii tuo 2:5 kuvaus, uskovasta, jonka ensirakkaus
Herraan oli päässyt ajan myötä väljähtymään.
Silloin kun minulla ei ole rakkautta, minun täytyy muistella lakia, mutta kun on
rakkaus, täytän lakia kuin itsestään. Tarvitsen ensirakkauteni takaisin, sillä
muisti on alkanut pätkiä nuoresta iästäni huolimatta.
Ilm. 2:5
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Room. 13:8
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte;
sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.
PARANTUMINEN HERRAN SIIPIEN SUOJASSA
Ilm. 2:16
Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
Ilm. 3:3
Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
Ilm. 3:19
Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
>> Kun ihminen tulee uskoon on hän täynnä yksinkertaista "lapsen uskoa". >>>
Sanottakoon se taas tuhannennen kerran, mutta ihminen ei tule uskoon, vaan saa uskon. Usko on Jumalan lahja. Kukko ei käskien laula, kuten ei ihminenkään käskien usko. Jo tässä eri lahkot menevät metsään niin että rytisee.
Mutta luulen, että tarkoitit samaa kuin minä. Olkaamme vain "termeissä" täsmällisiä.
Lahkot menevät tuhoonsa sillä, että niistä on tullut "urheilujoukkueita." Niissä oikein kilpaillaan siitä että kuka on synnittömin. Jokainen haluaa olla toista parempi, eli synnittömämpi. Eli haluamme korottaa omat tekomme kaiken muun yläpuolelle. Kuka sapatin pitämiselle ja kuka jollain muulla. Haluamme olla pikku-jeesuksia ja sillä tavoin saada Jumalalta ylimääräistä huomiota. Huudamme naama punaisena "huomaa minut, olen synnitön".
Keksitään mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, kuten jehovilla että ei juhlita syntymäpäiviä. Tai adventtikirkon "älä tee" -lista, joka on pitkä kuin nälkävuosi.
Mutta sehän tarkoittaa, että kaikki normaalit ihmiset jättävät lahkot ja kaikki hulluimmat jäävät jäljelle. Ja ennemmin tai myöhemmin ne hörhöt kaatavat koko veneen. Jokainen täysjärkinen käsittää, että ei syntymäpäivän viettäminen ole Jumalan kunniasta pois. Tai kahvin juominen. Tätä on toki niiden lahkojen jäsenille turha selittää, sillä he eivät ymmärrä.
Järjettömät saannöthän tappaa sen uskon totaalisesti, jos sen joskus epähuomiossa on onnistunut saamaan (lahjaksi). Eli tapahtuu juuri kuten sanoit:
>>> Tohtorit ja pastorit alkaa dumppaamaan tuota Herran nuorta "vesaa" opeillaan ja säädöksillään ja niin katoaa alkuinto ja tilalle tulee monimutkaisia ihmiskoukeroita esittävä fanaatikko:"tää meidän juttu se on sitä oikeaa totuutta".>>>>>
Pitäisi muistaa Lutherin sanat: Tee rohkeasti syntiä ja vielä rohkeammin usko armoon!
Toki tämän herkästi ymmärtää väärin ja muuttaisin sen muotoon: Ole rohkeasti ihminen ja vielä rohkeammin usko armoon!
Meidän ei tarvitse muuttua pikku-jeesuksiksi, vaikka lahkot yrittävät sitä opettaa, vaan voimme olla rohkeasti ihmisiä. Siihen kuuluu rosoisuus, pienet harha-askeleetkin, mutta silloin uskomme vielä rohkeammin armoon.
## Sanottakoon se taas tuhannennen kerran, mutta ihminen ei tule uskoon, vaan saa uskon. Usko on Jumalan lahja. Kukko ei käskien laula, kuten ei ihminenkään käskien usko. Jo tässä eri lahkot menevät metsään niin että rytisee. ##
Ja näinkin se sanotaan Sanassa, että "kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei
minun Isäni häntä vedä".
Eikä ihmisliha siitä paremmaksi kypsy, mutta Henki pääsee vaikuttamaan,
kun se on uudstisynnyttänyt ihmisen Jumalalle kuolleen hengen Jumalalle eläväksi.
Bushmannilta jälleen hyvää antia. Kiitos Jumalalle "bushmannin" ihmeestä:)