Ystävämme vapaamuurarit ovat jättäneet käyttämättä lukuisat mahdollisuutensa vastata siihen yksinkertaiseen kysymykseen, että miten he pitävät / voivat pitävät huolta ettei korruptiota rappariveljien hyväksi tapahdu.
Jätetään yksittäistapaukset pois, koska silloin he väittävät miten nämä eivät pidä paikkansa ja vyöryttävät rapparilinkkejä mukatodisteiksi. Pysytään siis yleisellä linjalla ja todetaan jälleen kerran, että vapaamuurariuden syvin olemus on lusiferistinen yksinkertaisesti siksi, koska se mahdollistaa sen. Toinen yhtä tärkeä syy on se ettei kristillisyys voi kukoistaa sisäänpäin kääntyneessä salaseuralaisuudessa. Mennäänpä viestin havainnollisuusosuuteen:
Vapaamuurariutta ei voi verrata mihinkään järjestötoimintaan, koska järjestötoiminnalle ei ole tunnusomaista saippuapalastrategia, epämääräiset symbolit ja kielikuvat, joita rapparit käyttävät voidakseen selittää minkä tahansa miten hyvänsä - siis aina tarkoituksenmukaisesti - joutumatta suoranaisesti valheesta kiinni. Teknisesti ottaen he näin voivat mädättää totuuden puhumalla riittävän liukasta totuutta. Jees, tätähän se saatanakin käytti Jeesusta vastaan kiusatessaan tätä. Kaikki käyttämänsä argumentit olivat suoraan Raamatusta, mutta ovelasti käytettynä ne olivat Jumalaa (Jeesusta) ja tämän tarkoitusta vastaan. Uskonnottomat suhtautuvat näihin asioihin yleensä melko välinpitämättömästi, jättäen ne katsomiensa uskonlahkolaisten välisiksi uskonsodiksi, mutta silti olisi syytä nähdä ainakin se millaista kieroilua muurarius jälleen mahdollistaa.
Ajatellaanpa niin, että kristitty, muslimi ja lusiferisti päättäisivät liittyä vapaamuurareiksi. Riippumatta siitä kenen - vaiko kenenkään - todellisuuskäsitys on oikeassa, niin silti voidaan tarkastella miten asiat etenisivät. Lusiferisti ainakin havaitsisi kuinka järjestön mahdollisuudet ovat kotoisen pimeät. Hän oppisi hyödyntämään muurariuden epämääräisyysfilosofiaa, symboleita ja metaforia. Hän huomaisi miten ei ole väliä mikä on kulloinkin totuus, vaan päämäärähakuisuus määräisi kulloisenkin toimintansa. Pitäisi vain löytää samanhenkiset tästä jo valmiiksi segmentoidusta joukosta. Kyllähän heitä toki sitten löytyykin.
Mikä sitten jäisi kristityn ja muslimin rooliksi? Muurariudessa pysyvälle tarjolla olisi vain hyödyllisen idiootin rooli, tai vilpittömän uskovan korruptoiminen lusiferistin mieliksi. Totuus ei voi sisältää kovin laajaa ekumeniaa, joten lusiferisti pyrkisi totuudenvastaisuutta ajaessaan juuri siihen, tai maailmallisuutta. Eiköhän tässä olla juuri siihen menty, noin maailman mittakaavassa?
Kristitty vapaamuurari, ymmärrä paradoksi, et siis mitenkään voi olla samanaikaisesti sekä kristitty että muurari, sen jälkeen kun viattomuuden aikasi on ohi eli heti kun huomaat toimineesi käsikassarana paljon suuremmalle pahuudelle, jota vastaan et voi taistella muurariuden sisältä päin. Älä suostu hyödyllisen idiootin osaan.
Jätetään yksittäistapaukset pois, koska silloin he väittävät miten nämä eivät pidä paikkansa ja vyöryttävät rapparilinkkejä mukatodisteiksi. Pysytään siis yleisellä linjalla ja todetaan jälleen kerran, että vapaamuurariuden syvin olemus on lusiferistinen yksinkertaisesti siksi, koska se mahdollistaa sen. Toinen yhtä tärkeä syy on se ettei kristillisyys voi kukoistaa sisäänpäin kääntyneessä salaseuralaisuudessa. Mennäänpä viestin havainnollisuusosuuteen:
Vapaamuurariutta ei voi verrata mihinkään järjestötoimintaan, koska järjestötoiminnalle ei ole tunnusomaista saippuapalastrategia, epämääräiset symbolit ja kielikuvat, joita rapparit käyttävät voidakseen selittää minkä tahansa miten hyvänsä - siis aina tarkoituksenmukaisesti - joutumatta suoranaisesti valheesta kiinni. Teknisesti ottaen he näin voivat mädättää totuuden puhumalla riittävän liukasta totuutta. Jees, tätähän se saatanakin käytti Jeesusta vastaan kiusatessaan tätä. Kaikki käyttämänsä argumentit olivat suoraan Raamatusta, mutta ovelasti käytettynä ne olivat Jumalaa (Jeesusta) ja tämän tarkoitusta vastaan. Uskonnottomat suhtautuvat näihin asioihin yleensä melko välinpitämättömästi, jättäen ne katsomiensa uskonlahkolaisten välisiksi uskonsodiksi, mutta silti olisi syytä nähdä ainakin se millaista kieroilua muurarius jälleen mahdollistaa.
Ajatellaanpa niin, että kristitty, muslimi ja lusiferisti päättäisivät liittyä vapaamuurareiksi. Riippumatta siitä kenen - vaiko kenenkään - todellisuuskäsitys on oikeassa, niin silti voidaan tarkastella miten asiat etenisivät. Lusiferisti ainakin havaitsisi kuinka järjestön mahdollisuudet ovat kotoisen pimeät. Hän oppisi hyödyntämään muurariuden epämääräisyysfilosofiaa, symboleita ja metaforia. Hän huomaisi miten ei ole väliä mikä on kulloinkin totuus, vaan päämäärähakuisuus määräisi kulloisenkin toimintansa. Pitäisi vain löytää samanhenkiset tästä jo valmiiksi segmentoidusta joukosta. Kyllähän heitä toki sitten löytyykin.
Mikä sitten jäisi kristityn ja muslimin rooliksi? Muurariudessa pysyvälle tarjolla olisi vain hyödyllisen idiootin rooli, tai vilpittömän uskovan korruptoiminen lusiferistin mieliksi. Totuus ei voi sisältää kovin laajaa ekumeniaa, joten lusiferisti pyrkisi totuudenvastaisuutta ajaessaan juuri siihen, tai maailmallisuutta. Eiköhän tässä olla juuri siihen menty, noin maailman mittakaavassa?
Kristitty vapaamuurari, ymmärrä paradoksi, et siis mitenkään voi olla samanaikaisesti sekä kristitty että muurari, sen jälkeen kun viattomuuden aikasi on ohi eli heti kun huomaat toimineesi käsikassarana paljon suuremmalle pahuudelle, jota vastaan et voi taistella muurariuden sisältä päin. Älä suostu hyödyllisen idiootin osaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.