Ensimmäisten aikojen kristityt eli uskovaiset, (pistoit), niinkauan he saattoivat uskossaan horjahtaa, heidän uskonsa saattoi olla heikkoa, he saattoivat toisena hetkenä varmasti tuntea osaavansa elää Kristuselämää, mutta toisena hetkenä he saattoivat unohtaa Kristuksen. Sillä voidakseen ja osatakseen elää Kristuksen kaltaista elämää, täytyi uskovaisten muistaa alati, että Kristus oli hänessä ja, että Kristuksen piti antaa elää hänessä itsessään.
Mutta se oli hyvin vaikea huomion keskitys, johon tavallinen uskovainen ei aina kyennyt, - kuinka hänelle olisikaan käynyt ja mihin hän olisikaan joutunut, ellei olisi saanut ottaa osaa Pyhään- ehtoolliseen, joka herätti hänessä uskon voimaa? Kuitenkin ehtoollisen perästä, kun hänet oli tunnustettu täydelliseksi (teleiokseksi), niinkuin Paavali sanoi, hän oli velvollinden muistamaan aina ja tietämään olevansa Jumalan Poika. Sillä Rakkaus on ainut astinlauta ikuiseen elämään, eli Kristus se kantava VOIMA' JUMALAN yhteyteen jossa minä ja "Isä olemme yhtä ikuisesti".
Paavali sanoo kirjeessään Roomalaisille eräässä kohdassa: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä -Jumalan perillisiä siis Kristuksen kanssaperillisiä, jos muutoin yhdessä hänen kanssaan kärsimme, jotta yhdessä kirkastuisimmekin. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole minkään arvoisia sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä meihin. Sillä hartaasti ikävöiden odottaa luomakunta Jumalan Poikain ilmestymistä. - Suomennoksessa kyllä sanotaan "Jumalan lasten ilmestymistä", mutta se on ehdottomasti väärä Suomennos, sillä kreikkalaisessa tekstissä on ("hyioon tu Theuu") joka merkitsee Jumalan Poikain, samoin kuin (profaanisessa) krekkalaisessa kirjallisuudessa tarkoitetaan (pistis) sanalla kokemusperäistä tietoa eli empiiristä tietoa - huomautus.
Empiirisellä tiedolla eli kokemusperäisellä tiedolla ei ole siis yhteyttä ihmisiltä saatuun tietoon, koska tieto tulee kokemuksen kautta ("pistis") - kokemusperäinen tieto: Siis Paavali vakuuttaa tietonsa tulleen - ei suinkaan ihmisten kautta - toisinsanoen ei apostoleilta. Pistis sanalla Paavali kuvasi sitä uskoa joka syntyy tiedosta eli kokemuksesta. Ja se tieto välttämättä synnytti uskoa. Siksi pistis ei voi tarkoittaa jonkun opin totena pitämistä - vaan yksilön omaa elävää suhdetta Jumalaan. Me emme voi sitä alentaa jonkun opin totena pitämiseen: vaan Jumalan Rakkauden mitä "järjellisempänä, - valoisimpana, tyynimpänä ja iloisimpana olotilana.
Jumala ei etsi aistillista elämää, eikä maailma hallitse, eikä ohjaa Jumalasta syntynyttä, vaan hän toimii Herransa tehtävissä maailman hyvinvoinnin edistämiseksi. Jumala johtaa ihmistä sisästä päin. Hän on ymmärtänyt, että sisäiset totuudedt on verhottu ulkonaisiin kuviin ja kirjaimiin, ulkonainen on sisäisen vertauskuva. Luuk.17:20-21."Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla. Jumlan valtakunta Kristus on sisäisesti teissä". Joh.17:3. "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet jonka sinä olet lähettänyt Jeesuksen Kristuksen".
Mutta niin kauan kuin tuijotamme oman uskonnon perustajaan, ja kohotamme hänet jumalaksi niin, ei mitään todellista uskontojen veljeyttä synny, vaan päinvastoin jakautumista eri "kuppikuntiin"/järjestöihin jotka riitelevät oppirakelmista toistensa kanssa jopa räikeällä tavalla. "Etsijä opi Rakkauden täydellisyys" Maailma on voitettava joka päivä udestaan ja uudestaan, tänään niinkuin yli 2000 vuotta sitten. Maailma on meissä itsessämme, siksi se on voitettava lakkaamatta, aivan niinkuin jokaisen yksilön on voitettava itsensä joka päivä.
Mutta se oli hyvin vaikea huomion keskitys, johon tavallinen uskovainen ei aina kyennyt, - kuinka hänelle olisikaan käynyt ja mihin hän olisikaan joutunut, ellei olisi saanut ottaa osaa Pyhään- ehtoolliseen, joka herätti hänessä uskon voimaa? Kuitenkin ehtoollisen perästä, kun hänet oli tunnustettu täydelliseksi (teleiokseksi), niinkuin Paavali sanoi, hän oli velvollinden muistamaan aina ja tietämään olevansa Jumalan Poika. Sillä Rakkaus on ainut astinlauta ikuiseen elämään, eli Kristus se kantava VOIMA' JUMALAN yhteyteen jossa minä ja "Isä olemme yhtä ikuisesti".
Paavali sanoo kirjeessään Roomalaisille eräässä kohdassa: "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä -Jumalan perillisiä siis Kristuksen kanssaperillisiä, jos muutoin yhdessä hänen kanssaan kärsimme, jotta yhdessä kirkastuisimmekin. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole minkään arvoisia sen kirkkauden rinnalla, joka on ilmestyvä meihin. Sillä hartaasti ikävöiden odottaa luomakunta Jumalan Poikain ilmestymistä. - Suomennoksessa kyllä sanotaan "Jumalan lasten ilmestymistä", mutta se on ehdottomasti väärä Suomennos, sillä kreikkalaisessa tekstissä on ("hyioon tu Theuu") joka merkitsee Jumalan Poikain, samoin kuin (profaanisessa) krekkalaisessa kirjallisuudessa tarkoitetaan (pistis) sanalla kokemusperäistä tietoa eli empiiristä tietoa - huomautus.
Empiirisellä tiedolla eli kokemusperäisellä tiedolla ei ole siis yhteyttä ihmisiltä saatuun tietoon, koska tieto tulee kokemuksen kautta ("pistis") - kokemusperäinen tieto: Siis Paavali vakuuttaa tietonsa tulleen - ei suinkaan ihmisten kautta - toisinsanoen ei apostoleilta. Pistis sanalla Paavali kuvasi sitä uskoa joka syntyy tiedosta eli kokemuksesta. Ja se tieto välttämättä synnytti uskoa. Siksi pistis ei voi tarkoittaa jonkun opin totena pitämistä - vaan yksilön omaa elävää suhdetta Jumalaan. Me emme voi sitä alentaa jonkun opin totena pitämiseen: vaan Jumalan Rakkauden mitä "järjellisempänä, - valoisimpana, tyynimpänä ja iloisimpana olotilana.
Jumala ei etsi aistillista elämää, eikä maailma hallitse, eikä ohjaa Jumalasta syntynyttä, vaan hän toimii Herransa tehtävissä maailman hyvinvoinnin edistämiseksi. Jumala johtaa ihmistä sisästä päin. Hän on ymmärtänyt, että sisäiset totuudedt on verhottu ulkonaisiin kuviin ja kirjaimiin, ulkonainen on sisäisen vertauskuva. Luuk.17:20-21."Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla. Jumlan valtakunta Kristus on sisäisesti teissä". Joh.17:3. "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet jonka sinä olet lähettänyt Jeesuksen Kristuksen".
Mutta niin kauan kuin tuijotamme oman uskonnon perustajaan, ja kohotamme hänet jumalaksi niin, ei mitään todellista uskontojen veljeyttä synny, vaan päinvastoin jakautumista eri "kuppikuntiin"/järjestöihin jotka riitelevät oppirakelmista toistensa kanssa jopa räikeällä tavalla. "Etsijä opi Rakkauden täydellisyys" Maailma on voitettava joka päivä udestaan ja uudestaan, tänään niinkuin yli 2000 vuotta sitten. Maailma on meissä itsessämme, siksi se on voitettava lakkaamatta, aivan niinkuin jokaisen yksilön on voitettava itsensä joka päivä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.