Hei!
Minä rakastan luontoa ja luonnossa liikkumista. Enemmän kuin kirkossa käyntiä tai muuta seurakuntaelämään liittyvää. Joudunko kadotukseen? Tarkoitan vain että kun aina sanotaan että ei saa rakastaa maailmaa ja muuta sellaista ja että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken jne jne..?
Osaisko joku sanoa? Että joudunko helvettiin tämän tähren?
Minä rakastan luontoa ja luonnossa liikkumista. Enemmän kuin kirkossa käyntiä tai muuta seurakuntaelämään liittyvää. Joudunko kadotukseen? Tarkoitan vain että kun aina sanotaan että ei saa rakastaa maailmaa ja muuta sellaista ja että Jumalaa pitäisi rakastaa yli kaiken jne jne..?
Osaisko joku sanoa? Että joudunko helvettiin tämän tähren?
Vastaukset 6
Vanhimmat
no hei hei!
Olipa onni sinulle että Ordo Hereticuksen jäsen sattui olemaan on line! Me näet tiedämme kaiken synnistä!
Sinun tapauksesi on helppo ratkaista. Kyllä, joudut helvettiin.
Jeesus näet sanoo että se joka elämäänsä ja tätä maailmaa rakastaa, ei kelpaa hänelle. Lisäksi on tosiaan se, että Jumalaa, ja toisia ihmisiä, täytyisi rakastaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Hyvä esimerkki on myös Kain. Hän rakasti maata ja maanviljelyä. Jumala ei hyväksynyt tätä, eikä hänen uhriaan. Selvää on siis että Jumala inhoaa luontoa. Jota sinä taas rakastat.
Mutta älä hätäile. Voit vielä pelastua kovan kilvoittelun avulla! Mitenkä?
No, kun seuraavan kerran kuljet metsässä, niin älä kiinnitä mitään huomiota ympäristöösi. Unohda hempeiden metsäkukkasten ympärillä pörräävät kimalaiset. Jätä huomiotta tuulessa heilahtelevat humisevat männynlatvat. Niiskauta nenääsi syvälle pihkan ja maatuneen humuksen tuoksulle. Äläkä edes kuvittele noukkivasi suuhun kirpeitä metsämansikoita, tai ammentavasi janoosi helisevästä metsälähteestä pulppuavaa, säihkyvänkirpaisevan kylmää vettä.
Ei. Työnnä kaikki tuo luonnon uskomaton rikkaus mielestäsi. Suuntaa katseesi taivaisiin ja astele syvän askeettisen kontemplaation vallassa lävitse metsämaiden ja oraalle nousseiden peltojen. Näin todistat Jumalalle että luonto ei sinulle enää merkitse mitään. Harhaa se vain on. Todellista on enää näkymättömät todellisuudet ja sen näkymättömät mielikuvitusolennot!
Ongelma ratkaistu! Lasku tulee postissa!
maailmanrakkaus on ihmisten mielistelyä, ja mammonan palvontaa. Pakkohan on olla vähän mammonaa, mutta kumpi on tärkeämpää, tehdä oikein vai olla ahne? Kaikki mitä Jumala on luonut, on hyvää.
Ilman luontoa ei voi olla onnellinen, kuinka ihanaa on kävellä viileässä kesäillassa.
Olen itse uskossa, mutta en erikoisemmin välitä käydä seurakunnan tilaisuuksissa, koska en pidä nykypappien saarnoista. Kirkoista puuttuu se olennainen ja tärkeä.
Kun käyskentelen luonnossa, herättää se ajatuksia kaiken sen Luojasta ja ihailen Hänen luomistyötään. Pidän siis luonnosta, joka on luotu juuri ihmisen iloksi. Luonnolla on rauhoittava vaikutus ja se kertoo kaikessa moninaisuudessaan tekijänsä suuruudesta ja mahdista. Siitä kuitenkin suojelen itseäni, että siihen rakastuisin, sillä siitä voi nauttia ilman rakkauttakin. Pitäminen riittää. Jumalaa voi rakastaa opettelemalla tuntemaan Häntä. Se taas tapahtuu
Raamatun, ennenkaikkea Psalmien ja Uudentestamentin parissa. Ihminen oppii
rakastamaan sitä, minkä parissa aikaansa kuluttaa.
Jumala loi alussa taivaan ja maan. Ja kaikki oli hyvää.
On hieno asia, että iloitset Jumalan hyvistä teoista ja annat hänelle kunnian niistä.
Maailma, jossa luontokin on, on Jumalan.
Kun puhutaan, että maailmaa ei pidä rakastaa, nin sillä tarkoitetaan ja pitäisi tarkoittaa syntiä, syntistä maailmaa, jonka edestä Jeesus kuoli ja kantoi rankaisun. Syntihän oli tottelemattomuus ja valhe, synnin kieltäminen.
Sinun kannattaa lukea Raamattua ihan alusta sekä Johanneksen evankeliumi. Ota vaikka Raamattu mukaan seuraavalla kerralla, kun lähdet luontoretkelle ! Ja iloitse Jumalasta, luonnosta, jonka hän on tehnyt sekä pelastuksesta, jonka hän antoi Jeesuksen kautta !
Kuka sitä kirkoissa ja kokouksissa tapahtuvaa älämölyä jaksaa kuunnellla??
Jumala puhuu hiljaisessa tuulessa männynlatvoissa humisten, kuiskaa metsäsammaleen tuoksussa ja tuikkii öisellä tähtitaivaalla korpimetsän keskellä.
juuri LUONNOSSA on Jumaluus voimakkaimmin läsnä,ei ihmisen rakentamissa(vaikka on se kyllä sielläkin,mutta meille vaikeammin koettavassa muodossa...)kivikirkoissa.Olet siis saanut/saamassa TODELLA toimivan yhteyden Jumaluuteen,kun koet niin vahvan siteen luonnon kanssa!