JT seuran propaganda veriopin puolesta on taitava sekoitus totta ja tarua. Aineisto on tarkoin valittua tukemaan veriopin ja ihmiselämän halveksunnan oikeutusta.
Ilmeisesti valtaosa jehovan todistajista nieleekin tämän propagandan sitä mitenkään kyseenalaistamatta.
Verettömistä leikkauksista hehkutetaan kovasti. Veren käyttö on vähentynytkin leikkauksissa. Sen verran tässä on totta. Syynä ei kuitenkaan ole todistajien opin sisäistäminen vaan lääketieteen kehitys. Kaikissa leikkauksissa tämä ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti mahdollista. Esimerkiksi paljon puhutut hemogobiinin raja-arvot perustuvat kyllä sinänsä oikeaan tietoon mutta hyvin vanhaan sellaiseen. Tämä on tiedon tarkoituksenhakuista vääristelyä.
Samoin sivuutetaan mm. eräät tietyt vakavat verisyöpätyypit joiden hoidossa verta ja kiellettyjä veren aineosasia joudutaan käyttämään.
Verensiirtojen vaarallisuutta taas korostetaan liioitellusti. Tietenkin maailmassa on sattunut tapauksia, että verensiirrossa on sattunut komplikaatioita. Riski on kuitenkin pieni, pienempi kuin monissa rutiiniluontoisissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Ruurin riski on akuutissa, välitöntä verensiirtoa vaativissa laajoissa vammoissa, joissa toinen vaihtoehto on varma kuolema.
Suomessa verensiirrot ovat eräitä maailman turvallisimmista. Kompilikaatioistakin suurin osa johtuu tutkimusten mukaan inhimillisistä virheistä, joista ei päästä mitenkään täysin eroon missään hoitomuodossa tai lääketieteellisessä operaatiossa.
Nesteytyshoitojen merkitystä myös liioitellaan. Vain tietty osa verestä on mahdollista korvata liuoksilla tai synteettisillä valmisteilla. Koko veritilavuutta niillä ei voida korvata. Esimerkiksi usein esiin tuotu esimerkki suolaliuoksien käytöstä verensiirron korvikkeena on valheellinen. Näitä liuoksia kyllä annetaan aina verensiirron yhteydessä ja ne kuuluvat mm. ensihoitoyksiköiden tarvikevalikoimaan mutta niiden käytöllä on rajansa. Massiivisen verihukan hoitoon ne eivät sovi lainkaan tai ovat epävarmoja.
Suurin riski todistajalla joutua veriopin uhriksi onkin joutua vakavaan onnettomuuteen jossa menetetään verta lähes ihmisen veritilavuuden verran tai jopa sen moninkertoja.
Tässä tapauksessa todistaja kuolee. Varmasti. Paitsi jos tulee toisiin ajatuksiin veriopin suhteen ja kykenee ilmaisemaan tahtonsa.
Erilaisia sairauksia joiden hoitoon verensiirtoja tarvitaan on toki myös mutta ne ovat kuitenkin melko harvinaisia ja niihinkin saattaa olla vaihtoehtoisia hoitomuotoja vaikkakin hoitovasteeltaan mahdollisesti heikompia.
Joten siis: aja varovasti todistaja!
Ilmeisesti valtaosa jehovan todistajista nieleekin tämän propagandan sitä mitenkään kyseenalaistamatta.
Verettömistä leikkauksista hehkutetaan kovasti. Veren käyttö on vähentynytkin leikkauksissa. Sen verran tässä on totta. Syynä ei kuitenkaan ole todistajien opin sisäistäminen vaan lääketieteen kehitys. Kaikissa leikkauksissa tämä ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti mahdollista. Esimerkiksi paljon puhutut hemogobiinin raja-arvot perustuvat kyllä sinänsä oikeaan tietoon mutta hyvin vanhaan sellaiseen. Tämä on tiedon tarkoituksenhakuista vääristelyä.
Samoin sivuutetaan mm. eräät tietyt vakavat verisyöpätyypit joiden hoidossa verta ja kiellettyjä veren aineosasia joudutaan käyttämään.
Verensiirtojen vaarallisuutta taas korostetaan liioitellusti. Tietenkin maailmassa on sattunut tapauksia, että verensiirrossa on sattunut komplikaatioita. Riski on kuitenkin pieni, pienempi kuin monissa rutiiniluontoisissa lääketieteellisissä toimenpiteissä. Ruurin riski on akuutissa, välitöntä verensiirtoa vaativissa laajoissa vammoissa, joissa toinen vaihtoehto on varma kuolema.
Suomessa verensiirrot ovat eräitä maailman turvallisimmista. Kompilikaatioistakin suurin osa johtuu tutkimusten mukaan inhimillisistä virheistä, joista ei päästä mitenkään täysin eroon missään hoitomuodossa tai lääketieteellisessä operaatiossa.
Nesteytyshoitojen merkitystä myös liioitellaan. Vain tietty osa verestä on mahdollista korvata liuoksilla tai synteettisillä valmisteilla. Koko veritilavuutta niillä ei voida korvata. Esimerkiksi usein esiin tuotu esimerkki suolaliuoksien käytöstä verensiirron korvikkeena on valheellinen. Näitä liuoksia kyllä annetaan aina verensiirron yhteydessä ja ne kuuluvat mm. ensihoitoyksiköiden tarvikevalikoimaan mutta niiden käytöllä on rajansa. Massiivisen verihukan hoitoon ne eivät sovi lainkaan tai ovat epävarmoja.
Suurin riski todistajalla joutua veriopin uhriksi onkin joutua vakavaan onnettomuuteen jossa menetetään verta lähes ihmisen veritilavuuden verran tai jopa sen moninkertoja.
Tässä tapauksessa todistaja kuolee. Varmasti. Paitsi jos tulee toisiin ajatuksiin veriopin suhteen ja kykenee ilmaisemaan tahtonsa.
Erilaisia sairauksia joiden hoitoon verensiirtoja tarvitaan on toki myös mutta ne ovat kuitenkin melko harvinaisia ja niihinkin saattaa olla vaihtoehtoisia hoitomuotoja vaikkakin hoitovasteeltaan mahdollisesti heikompia.
Joten siis: aja varovasti todistaja!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.