Väitöstutkimus paratiisiuskomuksista

Eräs ateisti haastoi Abu Hanifan julkiseen väittelytilaisuuteen, johon oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä. Ateisti tuli paikalle hyvissä ajoin ystävineen ja tukijoineen, mutta Abu Hanifaa ei näkynyt. Kun hän lopulta ilmaantui paikalle kovasti myöhässä, pyysi hän anteeksi ja selitti, "Olin virran toisella rannalla. Virta tulvi eikä minulla ollut venettä. Seisoessani siellä ja miettiessäni, miten pääsisin tänne, kaatui puu aivan itsestään ja siitä syntyi vene puhtaasta sattumasta. Vene liikkui sattumalta vastavirtaan. Istahdin siihen ja taaskin, aivan sattumalta, se alkoi liikkua ilman, että kukaan ohjasi sitä päätyen tänne. Niinpä olen nyt täällä." Silloin ateisti sanoi, "Joko olet hullu tai sitten yrität huijata minua! Kuinka voisi puusta tulla vene itsestään ja sattumalta, ja kuinka se voisi saavuttaa määränpäänsä kenenkään ohjaamatta sitä! Oletkos hullu? Abu Hanifa sanoi, "Jos minä olen hullu, olet sinä hullumpi, sillä sinä luulet tämän kauniin maailman niin monine eläimine, kaloine, hyönteisine ja kasveineen syntyneen sattumalta, ilman kenenkään ohjailua. Luulet auringon, kuun, tähtien ja planeettojen kulkevan sujuvasti radoillaan ilman että kukaan ohjaa niitä! Kuka voisi olla suurempi hullu kuin sinä?"

kuten ihminen luo jumalat, niin samalla tavalla nämä paratiisit jokainen luo mieleisekseen. Se ero siinä on, että jumaluskonnot ja ankarat jumalat on kaiketi luotu vallankäyttöä varten, mutta paratiisin jokainen muovaa sellaiseksi kuin haluaa.