Mä olen noin pari vuotta sitten saanut kutsumuksen lähetystyöhön ja kun aloitin sen niin se oli tosi ihana tunne! Olin täynnä rakkautta niitä ihmisiä kohtaan joita tapasin ja monet heistä ottivat itse puheeksi Jeesuksen.
Mutta jonkun ajan kuluttua tietysti alkoi tulla kapuloita rattaisiin. Tietysti tiesin sen, että tässä hommassa olen no1 vihollinen pirulle.
Oli ihan sellasta konkreettista vihaa joidenkin ihmisten taholta. Joku alkoi pilkkaamaan yks kaks että: "Jeesus Kristus on tänään täällä. Menenpä tänään polvilleni rukoilemaan" naureskellen. En ollut edes sanonut mitään uskonasioista. Eli ne henget tunnistivat minussa olevan Jeesuksen. Aika jännältä tuntu. Joku toinen pilkkasi että "muutapa tämä kylpyvesi viiniksi", ja sitten sellasta hiljaisuutta porukassa oikeen tunsi miten ne pelkää/vihaa ja jos kukaan ei tuntunut haluavan mun olevan paikalla niin sitten tunsin voivani lähteä. Mutta aina kun sain sen yhteyden niin olin onnellinen.
Muuta ahdistusta koin äitini pilkatessa mua ja häneen otinkin sitten etäisyyttä, koska en jaksanut sitä henkistä väkivaltaa. Jehovan todistajat kävivät viikottain oven takana rimputtamassa. Nyt kun olen noista ahdistuksista jo vahvempana selviytynyt niin jaksaisin jo heillekin julistaa mutta silloin en. Kyllä mua koeteltiin! Oli sairautta, taloudellisia vaikeuksia, naapuri ahdisteli, kaikki meni vaan systemaattisesti pieleen. Mutta oli vaan purtava hammasta ja rukoiltava.
Mutta jonkun ajan kuluttua tietysti alkoi tulla kapuloita rattaisiin. Tietysti tiesin sen, että tässä hommassa olen no1 vihollinen pirulle.
Oli ihan sellasta konkreettista vihaa joidenkin ihmisten taholta. Joku alkoi pilkkaamaan yks kaks että: "Jeesus Kristus on tänään täällä. Menenpä tänään polvilleni rukoilemaan" naureskellen. En ollut edes sanonut mitään uskonasioista. Eli ne henget tunnistivat minussa olevan Jeesuksen. Aika jännältä tuntu. Joku toinen pilkkasi että "muutapa tämä kylpyvesi viiniksi", ja sitten sellasta hiljaisuutta porukassa oikeen tunsi miten ne pelkää/vihaa ja jos kukaan ei tuntunut haluavan mun olevan paikalla niin sitten tunsin voivani lähteä. Mutta aina kun sain sen yhteyden niin olin onnellinen.
Muuta ahdistusta koin äitini pilkatessa mua ja häneen otinkin sitten etäisyyttä, koska en jaksanut sitä henkistä väkivaltaa. Jehovan todistajat kävivät viikottain oven takana rimputtamassa. Nyt kun olen noista ahdistuksista jo vahvempana selviytynyt niin jaksaisin jo heillekin julistaa mutta silloin en. Kyllä mua koeteltiin! Oli sairautta, taloudellisia vaikeuksia, naapuri ahdisteli, kaikki meni vaan systemaattisesti pieleen. Mutta oli vaan purtava hammasta ja rukoiltava.
Vastaukset 13
Vanhimmat
konkreettisesti sen ,kuinka jokainen uskova joutuu tavalla tai toisella vainottavaksi...
mutta muista---Room. 10:15
Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
blessing--l-h
juuri siitä tietää olevansa lähellä totuutta
jos asia mitä julistat, puhuen,eläen kirjoittaen ym. on antikristukselle vaarallista - taatusti tulee kapuloita rattaisiin - jos astut harhateille saat julistaa vapaasti kenenkään puuttumatta....
Vaikuttaa siltä että olet itse itsesi pahin vihollinen. Ja alat syyllistämään muita omasta kyvyttömyydestäsi olla inhimillinen ihminen ja ihmisyyttä oikealla tavalla arvostava. Sen päälle käyt kaatamassa jäteastiasi tänne, lukijoiden.. päälle.
Kristus, jo aikoja sitten antoi ohjeet jotta kuinka tulee ihmisen elää, sovussa, rauhassa ja rakkaudessa muiden ihmisten parissa, sinua nuo ohjeet ovat vältelleet
vielä toistaiseksi.
ANANAKSESTA aamupuuron kanssa?
itse aiheesta!
..jotka eksyvät omiin mielensä sopukoihin vatkaamaan tyhjiä soluja. ;)
Mutta eipä heistä kannata niin suurta huolta kantaa, koska he ovat itse valinneet oman päätepysäkkinsä, jota tosin eivät tule saavuttamaan omin voimin ja toimin.
Jotenkin vaikuttaa että evankelistan viran vastaanottajia on nykyään vähemmän kuin aikaisemmin. Monet ovat luopuneet pois tästä ihanasta ja voimakkaasti Herran läheisyydessä tehtävästä työmuodosta kuka minkin asian vuoksi.
Silloin kun me tehdään työtä Jeesukselle niin jo se Herran läheisyyden palkitsevuus antaa voimia. Oman kodin eteen kannattaa aina tehdä työtä, tarkoitan tällä nyt tätä meidän oikeaa kotia joka tulee meille kun sen aika koittaa.
Tiedän että vihollinen hyökkää, mutta tiedätkö se on sen homma. Se on olemukseltaan Jumalan meidän Isämme vihollinen ja varmasti se vihaa myös Isämme kaikkia lapsia haluten tuhota heidät.
Kerran eräs pappi sanoi minulle, kun nuorena uskovana ihmettelin kuinka lähelle vihollisvoimat voivatkaan ihmistä päästä, että se ei pääse yhtään sen lähemmäs kun sille annetaan lupa. Silloin kun me ollaan voimakkaassa "piirityksessä" juuri silloin Jeesuksen katse meidän kohdallamme on voimakkaain, sillä Jeesus tietää mitä tekoa me olemme ja mihin rajaan asti meidän kohdallamme voidaan antaa saatanalle pettymys.
Itseasiassa vuosituhannet uskovia kiusattuaan, en ollenkaan ihmettele että saatana vihaa meitä. Ei se oikeesti pärjää meidän kuningashuoneelle alkuunkaan.
Jeesuksen siunausta myös sinulle, rakas Treija!
"Itseasiassa vuosituhannet uskovia kiusattuaan, en ollenkaan ihmettele että saatana vihaa meitä. Ei se oikeesti pärjää meidän kuningashuoneelle alkuunkaan."
:D Hauskasti sanottu, niinpä! Ei oo mitään mahiksia, koska meidän Herra on universumin kuningas! *kumartaa*
Vaikeina hetkinä mietin vaan miten naurettavan pieni hetki me ollaan täällä ajassa "hommissa" ja oikea elämä alkaa vasta taivaassa. Ihan sama miten vähän on rahaa, onko asuntoa/autoa, statusta muiden silmissä. Mulla ei ole maallisesti oikeestaan mitään. Ei terveyttä, rahaa, omaa asuntoa, autoa, ei lapsia, olen sinkkukin vielä. Omat sukulaiset katsoo nenävartta pitkin. Mutta silti mulla on kaikki.
Kuulut siis niihin ihmisiin jotka ovat asettautuneet kaiken kritiikin yläpuolle, kuten Saatanakin. Hänkin kuleksii poikki maita ja mantuja odotellen ihmisten hyväksyntää.
kaikkien yläpuolella,ja ah,,,niin oikeita
Emerald kirjoituksesi oli siunaavaa luettavaa!
Harvoin saa enää nähdä tai kuulla uskovasta
joka todella on olosuhteisiinsa nähden vielä
onnellinen uskossaan!!!
Toivon sinulle Jumalan siunausta sydämeni
pohjasta saakka!
Voidaan niinkin kyllä sanoa! ;)
vaikka vajavainen sekä heikko minäkin olen. Turhamainen, narsistinen, itsekäs, turhan temperamenttinen. :))) Mutta kiitos, kirjoituksesi lämmittää minua.