Mitä se pitää sisällään?
PYHÄN HENGEN PILKKAAMINEN
kysyjä
541585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Pyhän Hengen pilkka on sitä kun huutaa ja höpöttää omiaan ja hokee Herran nimeä ja väittää parantavansa vaikka toinen vaan pökertyy ja sitten sanoo että tekee tätä Pyhän Hengen vaikutuksessa. Sehän on itsensä korottamista ja valehtelua! Eihän semmonen voi olla Pyhästä Hengestä. Tommonen noituus on kuoleman synti!
Pyhän Hengen pilkka on sitä että kun Jumala kutsuu ihmistä ja iminen yhä uudestaan torjuu tämän kutsun. Näin ihminen paaduttaa itsensä ja lopulta ei enää edes kuule Hengen kutsua.
Sen jälkeen Jumala jättää ihmisen odottamaan tuomiota.
Haluaisin lisätä vielä sen että tässä tilassa ihminen on jo niin paatunut ettei hän edes ajattele enää Jumalaa eikä pelkää mitään tuomiota.
Jos ihminen pelkää Pilkanneensa Pyhää Henkeä on se varma merkki siitä ettei ole. Paatuneet ei sitä edes ajattele
...erinomainen vastaus!
Mitään kutsua ei kuulu vaikka kuinka kuuntelisi ja nekin jotka väittävät kutsun kuulleensa teoillaan ja puheillaan osoittavat jotain aivan muuta?
Aune.Raamatussa kerrotaan,miten Paavalia"kutsuttiin".Kristus itse ilmestyi hänelle niin kirkkaana,että Paavali(tuolloin vielä Saulus)sokaistui,ja kysyi,"kuka olet Herra".Vastaus oli"Minä olen Jeesus Kristus,jota sina vainoat"! MUTTA AUNE HYVÄ.Se kutsu voi olla hiljainen...jokaiselle Hän sen esittää...jopa useamman kerran elämän aikana...Jumala voi"puhua"sinulle monella eri tapaa...saa sinut mm.ajattelemaan itseksesi elämän tarkoitusta...Aune,ystävä kallis.Anne Mattila kysellee iskelmäradiossa vähän väliä:"Enkeleitä onko heitä".sanon vieläkin...EI OLE.Etsitään mistä seurakunnasta tahansa...kun sopivasti pintaa raapaistaan...syntinen,heikko ihminen sieltä kuoren alta löytyy.Olet ISÄLLE ainutkertainen kallisarvoinen helmi...Sitä asiaa ei yksikään ihminen voi asettaa kyseenalaiseksi...Tsemppiä AUNE...Voi hyvin...
Mistäs sinä tiedät että kaikkia kutsutaan?
Mietin kyllä elämäni sisältöjä. Olen onnellinen ja tyytyväinen ja olisin valmis kohtaamaan kuolemani tyynin mielin milloin vain. Kukaan ei vain kutsu enkä oikein edes tiedä, miksi pitäisikään. Olen yrittänyt parhaani mukaan ymmärtää näitä uskonasioita muttei oikein "valkene" minulle. Avittakaas vähäsen...
Aune.On myös mahdollista...Että itseasiassa sinä olet valmiimpi kohtaamaan Luojasi,kuin yksikään meistä...jotka annamma"itsemielestämme hyviä neuvoja"sinulle...Siunatkoon Herra päiväsi jatkossakin...
Aune.Tuli vahvana mieleeni ajatus.Jospa sinä olet KUTSUTTU ja myöskin VALITTU syntymästäsi asti...
Ainoastaan yhden asian voin varmana totuutena tähän kirjoittaa.MEILLÄ ON HYVÄ ISÄ.
Mutta minkä takia minulle nyt tuli tunnet jotta tuo oli kristillisen kaunis tapa sanoa että olisi parempi että olisin hiljaa?
Niin. Kyllähän minä omasta mielestäni yritän parahani mukaan elää, mutta eikähän tuo valittuna olo nyt sentään ole vähän liioottelua! Varsinkaa kun ei tierä mihinkä sitä on valittu.
Minä luulin jotta ihminen valitahan ja kutsutahan sitten kun se jotaki ymmärtää ja ei kai nyt häjyt kakarat vielä mitää ymmärrä.
että se tunne on ihan oikea, Aune senkun arvostelee ja haukkuu olantakaa kaikkea sitä, mitä myöntää , ettei tunne asioita.
OlisikoAunen asenteessa korjaamisen varaa, että pääsisi sisälle uskon asioihinkin.
Muuten tunnut olevan sisäällä uskovien puhumissa ja tekemisissä.
Lähesty kuule Jumalaa nöyrin sydämin ja aralla tunnolla, tuomitsematta ketään, kun et ole itse edes sisäpuolella.
Oletkohan jo tosiasiassa kiertänyt kaikki seurakunnat, ja nyt olet lähtenyt tuhon tielle tuomitsemaan. Sekavia kun vähän haastelet ?!
Raamattu sanoo, että ne jotka ovat jo uskossa tuomitsee Jumala, ja silmämääräisesti tuomitsee ihmiset sitten toinen toistaan senkunkeritään.
En ole mielestäni väittäny että olisinkaan uskossa. Kyselenpähän asioota, kun en muuten tierä. En kylläkään ole mitään tuominnu kunhan sanon sen mikä mun mielestäni REHELLISESTI tuntuu oikeimmalta vastaukselta niihin kysymyksihin joita täälä on esitetty.
Oonko minä nyt sitte suuri väärintekijä ja kerettiläänen kun haluan tietää?
Sinä se sitte tuomitsetki kaikki sellaaset vissihin jotka ei ajattele niinkun sinä?
Ihan selvästi Jumala kutsuu sinua kun tllä palstalla olet. Jeesus sanoi kerran että ei kukaan tule minun tyköni jollei Isä häntä vedä.
Annan sellaisen neuvon sinulle ja kaikille muillekkin etsijöille että rukoilkaa Jeesuksen nimessä ja huutakaa häntä avuksi niin hän kyllä teille vastaa. Lukekaa raamattua (johanneksen evank. on hyvä aloittaa) siellä Jumala puhuu teille Pyhän Henkensä kautta.
Sillä lailla te löydätte Jumalan. Koska joikaiselle joka ottaa hänet(Jeesuksen) vastaan hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi.
Anteeksi tämä sekavuus toivottavasti ymmärsit
Se mitä minä nyt täälä ettin on se syy minkä takia minun pitääs huutaa alunperinkää. Emmä etti apua mihinkää elämän polttavihin kysymyksihin. Kunhan oon kovasti kiinnostunu mistä täälä kaikes on oikeen kysymys.
Jos minua nyt sitte joku vetääkin niin mistäs minä tierän jotta se on justihin Jeesus? Yhtälailla se vois olla vaikka vikka-jumala tai krishna joista kans kerrotahan kovin mielenkiintoosia juttuja. Ainakaan sielä ei kukaa tyrmää oikopäätä jos kyselööki vähän tyhmästi.
Mitä sinulla on minua vastahan? Sain täältä monelta muulta mielestäni hyviä asiallisia vastauksia vaan en sulta.
Toisin kun luulet, en ole kiertäny seurakuntia enkä ole sisällä uskonkysymyksis. Sitä minä vaan kummastelen että ihiminen joka ottaa vähänkään kontaktia ei voi tulla sellaasena kun on, vaan pitääs ensi nöyräällä ja köyhäällä "parempiensa" eres. Näinkö se on teillä?
"Et ole eres sisäpuolella" sinä sanot. Mitä sinä sillä tarkoitit se minua nyt kovasti kiinnostaa. Ei kai kysymys mistään salaseurasta ole, ei ainakaan mun käsittääkseni?
Sinä se käsket minun muuttaa asennetta ja olla jotenkin erilailla kuin muuten olisin. Sinä se käsket minun käyttäytyä niinkuin sinä tahrot ja puhut niinkus puhuusit Jumalan erustajana täs asias.
Minä olen yrittänyt pelekästään olla rehellinen ja mahrollisimman selväsanaanen mutta sinun mielestäs minä haastelen sekavia.
Minua nyt kiinnostaas mikä minun puheis on ollu niin sekavaa että sinulla on minut oikeus tuolla tavalla tuomita. Kiviä heittelet nyt minuun päin muttet osu, kun on malka omas silmäs...
Kysyit että miksi meidän pitäisi alunperinkään huutaa.
Raamattu ilmoittaa että me kaikkiolemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla (tämän saman todistaa meidän omatuntomme jos se ei ole pilä aivan paatunut)
Me kaikki olemme kelvottomiksi käyneet.
Se kun Jumala kutsuu meitä luoksemme alkaa yleensä sillä että Pyhä Henki Todistaa meille meidän syntisyytemme, alamme nähdä toivottoman tilamme. Kun luemme raamatusta todistusta ihmisestä huomaamme että Pyhä Henki on oikeassa me olemme läpeensä synnin vallassa, ja se saa meidät epätoivoon. Paavali kertoo tästä osuvasti
Roomamais kirjeen 7:14-25 Jokainen voi yhtyä Paavalin huudahdukseen: minä viheliäinen ihminen kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista.
Tähän tilanteeseen tulee evankeliumi joka todistaa että me saamme synnit anteeksi Jeesuksen ristinkuolemassa ansaitun sovituksen tähden.
Yksin uskosta yksim armosta ilman omia tekoja.
Kysele sinä vaan vaikka vähän tyhmiäkin niin me kaikki olemme joskus tehneet. Kysyvä ei tieltä eksy.
Kyllä se on Jeesus joka sinua kutsuu. jeesus on ainut joka on kuollut sinun puolestasi ja ainut joka on Ylösnoussut.
... ja ilman karttaakin pärjää.
Siteeraa sinä Raamattuasi ja etsi oikeata tietä: eksynyt tarvitsee karttaa löytääkseen oikealle polulle.
Minä olen tiellä jo ja tallaan iloisena kohti valoa.
Sitä ollaan hiljaa silloin kun kysytään mutta vastataan kun ei kysytä. Niinkö?
täytyy löytyä Raamatusta, niin, että se ei voi perustua omiin käsityksiimme, sillä omia selityksiä on sama määrä kuin meitäkin?
"Mark 3:28-30,Totisesti minä sanon teille: Ihmisten lapsille annetaan anteeksi kaikki synnit, kaikki pilkkaamisetkin, kuin paljon pilkannevatkin.
Mutta se, joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.
He näet sanoivat:"Hänessä on saastainen henki."
Siksipä joskus hirvittää, kun tälläkin foorumilla usein tehdään tyhjäksi Pyhän Hengen työt, ja jopa pilkataan, ja verretaan Saatanan tekemisiin, kuten vilkkaana käyty keskustelu "kielillä puhumisesta."
Daavid teki suuren synnin, tapattaen Uurian, ja ottaen sitten vaimokseen Batseban, Uurian vaimon.
Daavid sai kuitenkin anteeksi tekonsa.
Miksi hän sai anteeksi, se oli synti "lihan" alueella, siis inhimillinen, ihmisen luontoon perustuva vietti, sillä ei ollut mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa siinä mielessä, että olisi koskenut Häneen, tai tehty Pyhän Hengen nimiin.
Saul myös teki syntiä, mutta ei saanut anteeksi,
hän vastusti Pyhää Henkeä, menemällä noidan luota hakemaan apua ahdistukseensa. Hänen syntinsä tapahtui Hengen alueella.
On siis syytä varoa kaikkea noituutta jota nykyaikana on runsaasti liikkeellä!
Kaikki synnit mitä ihminen tekee lihan alueella, ei ole kuolemansyntejä.
On siis syytä varoa kaikkea noituutta jota nykyaikana on runsaasti liikkeellä!
Kirjoittanut: Olevainen, 5.3.2004 klo 13.03
Onko helluntalaisuus noituutta?
sait tuollaisen kysymyksen syntymään ?
Pyhän Hengen pilkkaamista on se, että ihminen väittää tietävänsä mitä mieltä Jumala on jostakin asiasta ja toimii sitten ikäänkuin olisi jumalan valittu edustaja maanpäällä. Se, että Jumalan nimissä on tehty ja tehdään paljon pahaa on pahinta pilkkaamista.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä! Kaikenlaista selittäjää lappaa ovella puhumassa suun ja silmät täyteen. Jokahinen luuloo olevansa juuri se Jumalan valittu saarnamies ja jokahinen kuitenkin puhuu justihin sen mikä ittestä parahimmalta näyttää. Omahan pussihin.
Sitten kun tännekin kirjoitteloo niin tääläkin on nämä Eskot ja Mikot niin olevinaan Jumalan sanansaattajaa. Se se on Pyhän Hengen pilkkaa ymmärrän minä!
Sikäli kiinnostavaa, että kolminaisuudessahan pitäsi Athanasiuksen tunnustuksen mukaan olla kolme samanarvoista osaa. Kuitenkin raamattu puhuu _vain_ Pyhän Hengen pikkaamisen olevan anteeksiantamatonta.
Sitä on Jumala, ja sitten ihiminen joka on erellä mainitun Jumalansa kuva ja sitte on Jeesus, Ihimisen Poika, Jumalan edustaja maanpäällä.
Ja tuo Pyhä Henki joka kliisteröi koko kuvion. Näinollen on selevää, jotta Pyhä Henki on se joka yhristää ihimisen Jumaluutehen ja Pyhän Hengen pilikkaaminen on sitä kun joku astuu siihen välihin ja katkaasoo tuon yhteyren. Näin minä sen ymmärtääsin.
No niin. Kuka se silloon pahiten pilikkaa jollei se joka tuloo siihen välihin selittämähän mitä Jumala itte kultakin ihimiseltä tahtoo ja toivoo? Pastorit ja saarnamiehet ja oman uskonsa tyrkyttäjät.
Aune, anna olla !
Pyhä Henki yhdistää Jumaluuteen? Eikö Jeesus olekkaan se välimies?
Jeesus tuli ja näytti tien jota myöre eretä Jumalan luo. Jeesus osootti mikä on oikeen ja mikä väärin. Pyhä Henki on aina. Pyhä Henki on niinkun omatunto, Jumalan ääni ja henki ihimisen sisällä. Joka sen katkaasoo teköö kuoleman synnin.
Muttei mun saisi näitä täälä vissihin selittää kun jos kertoo sen miltä ittestä tuntuu, niin se onkin väärin. Kaippa täälei saakkaa uskosta puhua. Pitää puhua vain niinku kuvittelis toisten haluavan kuulla. Ei sellaanen mun mielestäni ainakaan rehellistä puhetta olisi. Vai olisko?
Jos jokainen kristitty ajattelisi kuten sinä, meillä olisi kohta miljardeja jotka "tuntisivat" asiat ihan eri lailla, yksilöllisesti.
>>Jos jokainen kristitty ajattelisi kuten sinä, meillä olisi kohta miljardeja jotka "tuntisivat" asiat ihan eri lailla, yksilöllisesti.>>
Niin? Mitä pahaa siinä on? Oletko ihan vakavissasi sitä mieltä että jokaisella tien tallaajalla tulisi olla identtinen käsitys Jumalasta? Älä viitsi naurattaa.
Kun kaksi uskovaista kohtaa, alkaa pian ihmettely mitä milläkin jakeella tarkoitetaan. Tulkintaa tulkinnan perään sen sijaan että hvyväksyttäisiin se, että jokainen ihminen on erilainen ja Jumalalla on sanottavanaan jokaiselle ihmiselle eri asioita.
Ei mene jakeluun vai? Me kaikki näemme ja koemme saman Jumalan mutta henkilökohtaisista lähtökohdistamme käsin eri tavoin. Jumalla on meille kaikille sanottavaa sen mukaan mikä on oma elämäntilanteemme.
Tätä asiaa eivät oman uskonsa tyrkyttäjät koskaan tajua. Minun tilanteeni ei ole sama kuin jonkun vanhan juopon tai entisen huijariliikemiehen.
Kyse onkin ihmisen ikuisesta oikeassaolemisen pakosta, itsetärkeydestä ja omahyväisyydestä. Aina löytyy ihmisiä jotka väittävät tietävänsä mitä Jumala haluaa meille tarjota ja tekevät sitten tulkintojaan omista vajavaisista lähtökohdistaan käsin.
Nuo tulkinnat ovat yksinkertaisesti vääriä!!
Sanon vielä kerran, että Jumala tuntee minut ja minä tunnen sisälläni Jumalan hengen. Jos joku tuohon väliin väen väkisin tunkee tekee kuolemansynnin, jota Pyhän Hengen pilkaksi nimitetään!
Ei pitäisi olla niin tavattoman vaikeata ymmärtää. Vai onko?
Miten tunnet sisälläsi Jumalan hengen? Vastaa mahdollisimman yksinkertaisesti.
Etkö tunne tätä tyyntä rauhaa sisälläsi että "kaikki on hyvin"? Etkö tunne luottamusta sydämessäsi vaikeimpienkin aikojen kohdatessa, miten tuolla kaikella on merkityksensä ja "aina parempaa on tulossa" ja miten se myös toteutuu? Eikö sinulla ole tuota rakastuneen tunnetta miten elämä hymyilee, kevättä täynnä, ja miten menet illalla pehmeänä nukkumaan ja heräät vihellellen uuteen päivään?
Eikö sinulla ole tuo ymmärrys ihmisen vajavuuteen? Kun näet kärsimystä, kärsit koska lapsesi kärsii ja kun näet julmuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, näet miten ihminen on vajavainen ja säälittävä, mutta jonka väärintekoihin voit omilla toimillasi vaikuttaa?
Miten voisin vatata tähän lyhyesti?
Eikö sinun sisälläsi herää suuttumus tekopyhyyttä kohtaan, kun näet omaa erinomaisuuttaan ja teennäistä vanhurskauttaan suu vaahdossa huutavan omahyväisen itsensä korottajan todistavan omaa vaanhurskauttaan toisten silmissä? Tai kun tunnet itse Jumalan läsnäolon koko ajatuksellasi ja kehollasi ja sitten joku kirjanoppinut fariseus alkaa sinulle höpöttää omalla logiikallaan sepittämiään tulkintoja siitä mitä Jumalan sana oikein tarkoittaa?
Usko on uskoa Jumalaan - ei uskoa Raamatun tulkintoihin joita on yhtä monta kuin on miestäkin.
Edellinen oli vastaukseni myös nim. atri parkalle.
Ettekö te voisi välillä ihan hieman hellittää ja kuunnella sitä Jumalan ääntä sisimmässänne? Ettekö te voisi vähäksi aikaa jättää niitten kirjoitusten penkomisen ja tulkitsemisen ja hiljentyä kuuntelemaan mitä Herralla on sanottavanaan? Sinulle, juuri sinulle - ja vain sinulle.
En ole vastauksista löytänyt vielä ymmärrettävää selitystä kysymyksellesi. Tämä aihe kiinnostaisi minuakin, koska en tiedä vastausta itsekään, enkä näemmä ole ainoa. Kummallista, että kukaan ei ole vielä nostanut esiin Ananiaksen ja Safiiran esimerkkiä. Sen valossa PH:n pilkka olisi enemmänkin tietoinen Jumalan huijaamisyritys, ja Jumalan halveksimista...
Täytynee kirjoittaa sivistyneemmin niin kerää arvostusta eri tavalla kuin esiintymällä rehellisesti sellaisena kuin on ;-D Mitä tämä sitten kertoneekaan ihmisyydestä ja lähimmäisen rakkaudesta...
Mielestäni kaikki lähtee ihmisen henkilökohtaisesta suhteesta Jumaluuteen. Kristinuskolle on ominaista dualistinen jako paitsi hyvään ja pahaan myös "Jumaluuteen" kontra "ihmisyyteen", jossa ihminen kaikkine vajavaisuuksineen on kuitenkin matkalla kohti täydellisyyttä, Hyvyyttä, Jumaluutta.
Pyhä Henki asuu kaikissa meissä ja tätä kautta olemme Jumalan Lapsia, karitsoja, Jumalan seurakuntaa. Niin kauan kun olemme tätä kautta osana Jumaluutta, sisällämme asuu myös Jumalkaipuu ja pyrkimyksenämme on hakeutua Hänen yhteyteensä.
Pyhä Henki on siis ainoa elävä yhteys Jumaluuteen, emmekä tarvitse sen tuntemiseksi ja tietämiseksi välittäjiä, selittäjiä, tulkitsijoita. Luomme kukin oman kuvamme Jumalasta, joka on meille se ainoa oikea - ja näin juuri se on myös oikein!
Pyhän Hengen pilkkaa on se, että taistelee tuota omaa sisintää vastaan ja hylkää sen. Pyhän Hengen pilkkaa on yhtä lailla se, ettei hyväksy toisen uskoa eikä kuvaa Jumalasta vaan eri tavoin pyrkii kyseenalaistamaan sen ja tyrkyttämään omia uskomuksiaan siihen tilalle. Tästä syystä kritisoin saarnaajia: älkää ihmiset hyvät katkaisko ja vaientako toisen ihmisen elävää yhteyttä!
t. Aune
Ihminenkö itse luo kuvan Jumalasta? Sekö on aina oikea kuva? Eiköhän palata takaisin maan pinnalle. Kyllä kai kuva jumalasta muodostuu meille kaiken sen tiedon pohjalta, mitä keräämme elämämme aikana. Siihen vaikuttavat kaikki ne saarnaajat joita kuuntelemme. Parhaimmillaankaan en uskaltaisi väittää että se kuva olisi oikea. " Nyt näämme ikäänkuin arvoituksen tavoin, kuin kuvastimesta.." Toki uskon, että PH toimii opettajana ja avaa meille edes jonkinlaisen kuvan Jumalasta...
Sisälukutaitoa ja luetun ymmärtämistä peräänkuulutan. Koeta sisäistää lukemasi ja kritisoi vasta sitten.
Miksi muuten jalat olisi pidettävä maan pinnalla? Jumalastahan tässä puhutaan, herranen aika sentään!!!
>>Pyhä Henki on siis ainoa elävä yhteys Jumaluuteen, emmekä tarvitse sen tuntemiseksi ja tietämiseksi välittäjiä, selittäjiä, tulkitsijoita. Luomme kukin oman kuvamme Jumalasta, joka on meille se ainoa oikea - ja näin juuri se on myös oikein!>>
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että PH opettaa meitä uskovia, mutta MITEN? Miksi Jeesus yritti opettaa vertasuksilla ja selittämisillä opetuslapsia, olisi jättänyt kaiken PH:n tehtäväksi. Miksi Helluntain jälkeen vielä apostolit jatkoivat puhumista ja opettamista? Olihan PH jo tullut opettamaan. Mihin vielä tarvittiin saarnoja? Eiköhän rakas Aune ole niin, että tämä uskon asia on paljon raadollisempaa ja inhimillisenpää touhua kuin annat ymmärtää. Sanoisin, että tämä perustuu ymmärtämiseen, ei uskotteluun. Emmaustiellä Jeesuskin avasi opetuslasten ymmärryksen KÄSITTÄMÄÄN kirjoituksia.
Uskossa on kyse uskosta, ei ymmärryksestä - niin yksinkertaista se on. Kysyt koko ajan "miksi? miksi?" kun sinun tulisi kysyä "miksi ei?". Ei sinun tarvitse tuntea syitä, riittää että tiedät miten asia on.
Muuten olen vastannut sinulle tuolla ylempänä.
kautta me ymmärrämme. Uskossa on juurikin kyse ymmärtämisestä. Usko avaa ymmärryksen käsittämään kirjoituksia. Usko ilman ymmärtämistä on uskottelua.
Kirjoittanut: atri parkka, 7.3.2004 klo 12.04
kautta me ymmärrämme. Uskossa on juurikin kyse ymmärtämisestä. Usko avaa ymmärryksen käsittämään kirjoituksia. Usko ilman ymmärtämistä on uskottelua.
________________________________________________
Väitätkö, että Jeesuksen 12 opetuslasta eivät uskoneet, vaan uskottelivat, kun eivät ymmärtäneet Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkitystä?
Luuk. 18:34
Mutta he eivät ymmärtäneet tästä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.
>>uskon kautta me ymmärrämme. Uskossa on juurikin kyse ymmärtämisestä. Usko avaa ymmärryksen käsittämään kirjoituksia. Usko ilman ymmärtämistä on uskottelua.>>
Siitä päätellen että tällä palstalla hurskaina uskovina esiintyvät nimimerkit eivät ymmärrä kirjoitusten ihan yksinkertaista sanomaa, voisi päätellä etteivät he usko vaan USKOTTELEVAT. Jae kerrallaan, lause kerrallaan, etsitään kirjoituksista tukea omille raadollisille päämäärille. Siteerataan siteeraamisen jälkeen ilman käsitystä siitä mitä nämä kirjoitukset KOKONAISUUDESSAAN pyrkivät ihmiselle kertomaan.
Tuollainen "usko" on ihmisestä lähtöisin. Se on kirjanoppineisuutta vailla rakkautta.
Kysymys kuuluu: Kehottaako Jeesus tulkitsemaan Raamattua vai seuraamaan itseään?
Mitä pienempi ymmärrys, sitä pienempi usko. Eikö Jeesus juuri kärsinyt siitä, että opetuslasten ymmärrys oli niin pientä, ja hän pyrki lisäämään heidän ymmärtämistään. Uskon rakentuminen = ymmärryksen lisääntyminen. Voit ehkä mielessäsi laajentaa usko-käsitteen sisältämään koko ihmisen ja Jumalan välisen suhteen. Minusta siihen suhteeseen kuuluu myös rakkaus, sitoutuminen, luottamus....( joka muuten on osa uskoa)
Onko sinusta "raamatun tulkinta" sama kuin ymmärryksen lisääntyminen? Eikö Jeesuksen seuraaminen edyllytä hänen arvojen ja tarkoitusperien ymmärtämistä? Minusta siinä on kyse ymmärtämisestä. Miten voit suunnistaa, jos et ymmärrä karttaa? Raamatun " kartan" ymmärtäminen mahdollistaa Jeesuksen seuraamisen.
Raamattu on totisesti kartta. Tuota karttaa tarvitsevat ymmärtämättömät, tieltä eksyneet. Se on hyvä kartta, mutta senkään avulla ei löydä perille, jos tutkii vain pikkupolkuja vailla tietoa minne suuntaan isot tiet vievät.
Jeesus on osoittanut selvän suunnan ja hän on kertonut kuinka suuria teitä kuljetaan. Joidenkin pikkupolkujen suhteen hän on tapaus kerrallaan näyttänyt miten missäkin kulmassa käännytään.
Mutta eksynyt ei halua nähdä suurten teitten suuntaa vaan jää arpomaan pikkusokkeloihin. Tekee tulkintoja ja otaksuu, että koska kartan mukaan tämän näköisestä pikkukulmasta käännytään vasempaan, niin jokaisessa samalta näyttävässä kulmassa toimitaan aina samoin. Ja lopputuloksena eksynyt kiertää kehää... Nenä kiinni kartassa ei voi nähdä turvallisen valtatien valoja.
Raamatun mukaan ihmiselle riittää yksi kaste, jossa saadaan Pyhän Hengen lahja (Ef.4:5 ja Apt.2:38).
lutkujen puheita...
kysynyt mistään kasteesta mitään:o
Mutta kun nyt kysyit, niin onhan se totta
molemmat Raamtun kohdat?! Mistä uudelleen kasteesta sinä nyt sitten huhuilet ?
Syntyy pakostakin ajatus, että olet kastamassa lapsia, ja että Raamatullinen upotuskaste, olisi sitten sitä "toisiokastetta" vai ?
Nyt mä kysyn sinulta, mistä saat tähän sen "ensimmäisen", eli lapsikasteen ? Ei noissa lainaamissasi Raamatun kohdissa ainakaan ole mitään lapsikasteeseen viittaavaa, uskovien kasteeseen kyllä !?
Uskon että tässä tarkoitettiin sitä että kahdestikastaminen olisi Pyhän Hengen pilkkaa.
Ymmärrän kyllä pointin: Emmekö luota, että Jumala pitää oman puolensa sopimuksesta, vaan meidän pitää kastaa itsemme uudestaan, ikäänkuin lapsena saatu kaste olisi menettänyt merkityksensä? Eikö tämä ole kasteen pitämistä halpana? Vaikka lapsikasteen jälkeen olisimmekin loitonneet Jumalasta, silti yksi ainoa kaste riittää. Entäs jos aikuiskasteenkin jälkeen lähtee tuhlaajapojan reissuille luopuen Jumalasta, pitääkö senkin jälkeen saada uusi kaste jos palaa takaisin Jumalan luo? Minusta raamattu osoittaa aivan selvästi, että yksi kaste riittää.
Tunteehan raamattukin monia kasteita. Opetuslapsetkin kastettiin ensin Johanneksen kasteella, ja sitten uskovien kasteella Kristukseen, ja sitten Henki-kasteella...
Sana YKSI KASTE tarkoittaa kuitenkin laatua, eikä määrää... Uuden liiton uskoville on tarkoitettu vain yhdenlainen kaste= kaste kristukseen. Kasteen erilaiset merkitykset ovatkin se kinkkinen juttu, paljonko pitää olla oikeaa merkitystä kasteessa, jotta se olisi se yksi ja oikea laadultaan?
Toki Raamattu puhuu monista eri kasteista:
-Proselyyttikaaste (pakanuudesta Juutalaisuuteen)
-Johanneksen vesikaste
-kuolleitten puolesta kastaminen
KRISTITTYJEN KASTE (Matt.28:19-20)
-Jeesuksen nimeen ei ketään kastettu KAHTEEN KERTAAN. Jos niin annat ymmärtää, niin se on valhe.
Yksi kaste (EF.4:5) tarkoittaa juuri kasteiden määrää. Jeesuksen nimeen riittää YKSI KASTE!!!
se "riittää", ku sellaista ei ole olemassakaan, muutenkuin kirkon sakramenteissä ja pappien päässä, RAAMATUSSA sitä ei ole, anteeksi vaan, mutta näin on. Älä usko jokaista pappia, lue itse Raamattua, ja pyydä Pyhää Henkeä oppaaksi, niin varmasti et tee mitään pilkkaa mistään!
Raamatussa kastetaan kiistatta kokonaisia perheitä. Kaikki omaiset kastettiin viivytyksettä. Jumala pelastaa koko perheen kerralla, kuten Lootin perheen ja Nooan perheen. Ketään perheenjäsentä ei Raamatun mukaan jätetä kastamatta minkään syyn vuoksi.
Lapsia on kasteessa luovutettu Kristukselle jo 2000 vuotta. Kirkkoisät saivat apostoleilta tavan kastaa lapsia.
Sen sijaan Raamatusta, ei löyty pienintäkään viittausta siihen alkuseurakunnan käytäntöön, jotta vastasyntyneelle lapselle olisi järjestetty alkuseurakunnan aikana jonkinlainen pelkkä siunaustilaisuus. Kastaminen tapahtui aina perhekunnittain.
Lapsikasteen kieltäneet uskonnolliset liikkeet, kuten Mormonismi, Jehovantodistaminen ja Helluntalaisuus syntyivät vasta Amerikassa joskus 1800-luvulla.
Raamatun aikaan perhekuntaan kuuluivat isäntäväen perheen lisäksi myös palvelijoiden perheet lapsineen. Kaikki perhekuntaan kuuluvat kastettiin viivytyksettä Raamatun mukaan. Kasteella oli kiire, kuten Israelin kansan ylittäessä Punaista Merta saivat kaikki kasteen meren ylityksen aikana Mooseksen kautta Kristukseen.
Esim. Lydian perhekunnan kasteesta:
Apt.16
14. Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran kaupungista, jumalaapelkääväinen nainen, oli kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä, mitä Paavali puhui.
15. Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen; Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä. Ja hän vaati meitä.
Yksi oikeanlainen kaste: kaste kristukseen, mutta kuka määrittelee sen muodot.???? Onko Kaste Kristukseen toteutunut lapsikasteessa, vai vasta uskoontulon jälkeen upotuskastetavan kyseessä ollen?