Terveisiä osastolta T3

mounlex kirjoitti:

Huh huh huuhaalaiset.

Onko miespuoliset huuhaalaiset ikuna kokeneet tunnetta että teiltä on unessa viety jotain suurta, tai no joiltain jotain pienempää ja korvaamatonta. Mie heräsin aamulla ihan hiestä märkänä ja poski oli kuolasta liimautunut tyynyyn kiinni niin lujasti että jouduin sitten tyynyposkella istahtamaan aamiaispöytään. Siinä sitten yritin lapata aamupuuroa suuhun, tyynyn reunan roikkuessa koko ajan edessä. Appiukkoakin melkein jouduttiin sairaalaan kuskaamaan tämän hotastua kaurapuurot väärään kurkkuun. Saattaahan se ulkopuolisesta näyttää huvittavalta kun aikuinen mies istahtaa pöytään muumityyny poskeen liimautuneena. No minua ei kauheasti naarattanut kuten täällä tunturin kuppeella sanotaan kun anoppi venestä putoaa....ei naarata.

Unessa olin lääkärin vastaanotolla pitkittyneen päänsäryn vuoksi, ja minut otti vastaan lähemmäs satavuotia kaamean karvainen turkkilainen miespuolinen lääkäri. Huonosti suomea puhuen kysyi hän, että minkä takia olin vastaanotolle tullut. Kerroin päänsärkyni jo kolmatta viikkoa jatkuneen eikä mikään auta. Olin jopa yrittänyt ratkoa ristisanatehtäviä, kuten kyseinen lääkäri oli puhelimitse neuvonut tekemään, sanoen päänsäryn johtuvan ihan selkeästi tyhmyydestä, josta kärsin kroonisena vaivana vajaamielisyydestäni johtuen, kuten totesi papereitani tutkittuani. Jos ristisanat eivät auttaisi,pitäisi minun hetinmiten hakeutua hänen vastaan otolleen. Ja tässä nyt olin, että mitäpä se tohtuuri oli mieltä asiasta.

Hetken tämä turkkilainen puoskari tutki papereitani uudestaan mumisten jotain omalla äidinkielellään ja tokaisi yks kantaan että ottaa housut pois,yritn sanoa että eikö se vika ole yläpäässä eikä alapäässä johon hän vin toisti, että ottaa nyt van ne housut pois ja käy pöydälle pitkakseen. Tein työtä käskettyä ja päästyäni pöydälle pitkäkseen otti tämä puoskari kovkouraisesti kivekset kouraansa ja alkoi rusahtelun kuuluessa puristella kiveksiäni vastakkain, itsekseen samalla mumisten. Vesi valui silmistäni yrittäessäni sopertaa että sattuu. Lääkäri karjaisi huonolla suomella että oljka hjiljaaa, tämä on sairaala eikä mjikaan hjelvetin bingo. Hammasta purren yritin parhaani mukaan olla hiljaa tohtuurin tutkiessa otsalampun valossa nenä kiinni kiveksissäni ja samalla jotain mumisten.

Heken hiljaisuuden jälkeen tohturi sanoi löytäneensä vian päänsärkyyni. Sanoinkin etä sen verran kovakourainen tutkimus ol ollut että yläpään kipu olikin sopivasti unohtunut ja voisin varmaan lähteä. Puoskari tempaisi uudestaan kouralla kiinni kiveksiini karjaisten:Oljkaa njut hjumalauta hjiljaa!Jatkaen samalla että ainut hoitomuoto tähän olisi kastraatio. Kysyinkin että mikä se semmoinen kastraatioi oikein oli ja lääkäri sanoi sen olevan hyvin pienimuotoinen toimenpide joka kirpaisisi vain kerran. Tyydyin tähän vastaukseen sillä mieleni teki jo kovasti pois vastaanotolta.

Lääkäri tempaisi käteensä kumihansikkaat ja kolisteli jotain vanhasta työkalupakista. Mielenkiinnolla seurasin mitä mahtoi tapahtua ja näinkin kuinka tämä otti vanhat ruosteiset puutarhasakset pakista sormenpäällä koittaen terien terävyyttä. Minuun iski paniikki ja ennenkuin kerkesin sanoa mitään oli tämä lääkäri taas kiveksissäni kiinni ja asetti kukkarot terien väliin. Ei auttanut huuto eikä mekastus joka minulta pääsi hien valuessa kasvoillani. Lääkäri rauhoitteli sen kirpaisevan vain kerran ja että aina voitaisiin liimata parit geisha pallot tilalle, ne kuulemma koliseekin kivasti hölkätessä. Riuhdoin ja huusin mutta lääkäri oli ikäisekseen kovin vahva eiä päästänyt irti asettaessaan kukkaroita uudestaan terien väliin toistaen vain tjama sattuu vjain vjahan,tjama sattuu....

Siihen sitten heräsin, ja onnekseni olinkin tutussa ja turvallisessa ulkohuussissani, tosin olin lorauttanut alleni ja ominaisen jännäkakakankin töräyttänyt housuihin. Pakko huuhaalaiset tunnustaa että minulta pääsi nauru koittaessani onko kivekseni vielä tallella ja huomatessani niiden olevan tallella. Se mikä siinä nauratti oli kun taas kerran totesin niiden olevan niin pienet ja vaatimattomat.

Mutta nyt lähden irrottamaan tätä muumitynyä poskestani,jossa se on koko päivän roikkunut. Onkin ollut helppoa ottaa tämän tästä päiväunet kun ei ole tarvinnut kuin asettua vasemmalle kyljelleen ja tyynykin on heti sopivassa asennossa. Kirjuutellaan taas huuhaalaiset.

Terveisin:Nicotinell osastolta T3

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä