Ajattelin säästää oman vaimoni korvia aamuiselta uutisten kommentoinnilta ja kirjoittaa tänne.
Viimepäivien tiedot herättävät huolta armeijan käyneessä kansalaisessa. Presidentti Halonen on nokitellut naapureita huonosta puolustussuunnittelusta. Meillä taas päätetään ottaa taakse poistu-askeleita armeijan teknoistamisessa ja hyljätä suunnitellut helikopterihankinnat.
Sotakalustoon tuhlaaminen oli epäsuosittua pitkin 70-lukua. Nyt pasifisti Halonen ja sotilaat ovat löytäneet toisensa. Tämä herättää epäilyjä että missä nyt mennään.
Moderniin aikaan törmäävä armeija joutuu valintojen eteen. Toisessa vaakakupissa on huipputekninen kalusto ja niiden käyttöön koulutettu harvalukuinen erikoismiehistö korkeine palkkoineen.
Toisessa taas ovat valita perinteiset puolustusvälineet plus suuri palkkapotti jaettavaksi laajalle henkilökunnalle.
Kun on tehtävä valinta kalliin huipputeknisen kaluston hankinnan ja lihasvoimaan perustuvan perinteisen massa-armeijan ylläpitämisen välillä. Sotilaat näyttävät tänään valitsevan vanhaa ylläpitävän lähestymistavan. He sivuuttavat taisteluhelikopterit. He valitsevat omaa lompakkoaan suosivan vaihtoehdon.
Presidentin ajatuksenkulkua voi myös yrittää kuvitella. Tekno-paha kautta valtion virkamiesten ammattiliittoasiat-hyvä. On yhtä kuin vanhanaikaiset ratkaisut ja ruotsin haukkuminen koska he ovat tehneet uusia.
Näin saadaan pehmoarmeija jota pasifisti Halonenkin ymmärtää puolustaa. Kaikilla on hauskaa ja kun meitä ei mikään kerran uhkaa ja sotilaiden lompakossa riittää palkkaa niin kaikki on ok.
Radikaaleilla vuosikymmenillä tyrmättiin rahankäyttö aseisiin. Jos sotilaatkin alkavat nyt noudattaa samaa kaavaa, niin kuka huolehtii enää puolustuskyvyn säilymisestä.
Kun jugoslaviaa pommitettiin, nähtiin miten suomen tyyppisellä puolustuksella varustautunut maa pystyi vastaamaan teknoarmeijan hyökkäykseen. Jos belgradilaiset saivat yhdenkin hävittäjän pudotettua se oli juhlan paikka. Samaan aikaan siltoja ja voimalaitoksia tuhottiin sellaisessa mittakaavassa joka hyökkääjää suinkin vain miellytti.
Kun haluat rauhaa valmistaudu sotaan. Ruotsi on joutunut viimeksi taistelemaan napoleonin sodissa, joista tulee kohta kaksisataa vuotta. Tästä voisi päätellä, että heillä tiedetään miten puolustus täytyy hoitaa. Heillä on vahva nykyaikainen armeija ja sotavälineteollisuus, mm. itse kehitelty huippumoderni hävittäjälentokone.
Nyt Ruotsalaiset ovat muuttamassa suureen miesvahvuuteen perustunutta puolustusstrategiaa enemmän teknologiapainotteiseen suuntaan.
Tällaisia naapurimaan uusimpia puolustusratkaisuja meidän presidenttimme on katsonut hyväksi kritisoida. Ainahan me olemme haukkuneet ruotsia. Aika usein motiivina on ollut kuitenkin kateus.
Voimmehan me vitsailla ruotsalaisista mitä tahansa. Mitä ne nyt sodasta tietäisivät kun eivät ole sellaiseen joutuneet maailman aikoihin. Kuitenkin voi kysyä: mitä hyveellistä siinä on, että altistaa maansa kansalaiset sodan uhalle sen takia että maa nähdään ulkoa päin niin heikkona ja houkuttelevana kohteena hyökätä. Ruotsia ei ole sellaisena nähty pitkään aikaan.
Ruotsalaiset aikovat pysyä kehityksen mukana. Ehkä lämmittää suomalaisten mieltä heittää asiatonta kritiikkiä naapurimaalle. Silti omassa puolustussuunnittelussamme ei ole paljon kehumista.
Suomen ei pitäisi jättäytyä tekniikan kehityksen ulkopuolelle. Taisteluhelikoptereita tulee hankkia. Vaikka vain niinkin vähän että niillä ei käytännön operaatioissa vielä olisi merkitystä. Kuitenkin voitaisi kehittää nykyaikaista tietotaitoa niiden käytöstä.
Vaikuttaa että sotilaiden oma ahneus ja ylipäällikön pasifismi ajavat Suomen turvallisuusetujen ohi.
Jos puolustus on suunniteltu näin, niin jäljelle jää vain elää toivossa että meitä ei mikään uhka kohtaisi.
Joskus joutuu ajattelemaan että puolustuksen suunnittelijoiden huolettomuus on samaa luokkaa kuin kummeleiden Carina II-kuskilla:
Ei ole huolen häivää.
Karina kakkosen takakontti on täynnä kaljaa.
Stereo ja buusterit saundit ne luo.
Wunderbaumi se tunnelman tuo.
Viimepäivien tiedot herättävät huolta armeijan käyneessä kansalaisessa. Presidentti Halonen on nokitellut naapureita huonosta puolustussuunnittelusta. Meillä taas päätetään ottaa taakse poistu-askeleita armeijan teknoistamisessa ja hyljätä suunnitellut helikopterihankinnat.
Sotakalustoon tuhlaaminen oli epäsuosittua pitkin 70-lukua. Nyt pasifisti Halonen ja sotilaat ovat löytäneet toisensa. Tämä herättää epäilyjä että missä nyt mennään.
Moderniin aikaan törmäävä armeija joutuu valintojen eteen. Toisessa vaakakupissa on huipputekninen kalusto ja niiden käyttöön koulutettu harvalukuinen erikoismiehistö korkeine palkkoineen.
Toisessa taas ovat valita perinteiset puolustusvälineet plus suuri palkkapotti jaettavaksi laajalle henkilökunnalle.
Kun on tehtävä valinta kalliin huipputeknisen kaluston hankinnan ja lihasvoimaan perustuvan perinteisen massa-armeijan ylläpitämisen välillä. Sotilaat näyttävät tänään valitsevan vanhaa ylläpitävän lähestymistavan. He sivuuttavat taisteluhelikopterit. He valitsevat omaa lompakkoaan suosivan vaihtoehdon.
Presidentin ajatuksenkulkua voi myös yrittää kuvitella. Tekno-paha kautta valtion virkamiesten ammattiliittoasiat-hyvä. On yhtä kuin vanhanaikaiset ratkaisut ja ruotsin haukkuminen koska he ovat tehneet uusia.
Näin saadaan pehmoarmeija jota pasifisti Halonenkin ymmärtää puolustaa. Kaikilla on hauskaa ja kun meitä ei mikään kerran uhkaa ja sotilaiden lompakossa riittää palkkaa niin kaikki on ok.
Radikaaleilla vuosikymmenillä tyrmättiin rahankäyttö aseisiin. Jos sotilaatkin alkavat nyt noudattaa samaa kaavaa, niin kuka huolehtii enää puolustuskyvyn säilymisestä.
Kun jugoslaviaa pommitettiin, nähtiin miten suomen tyyppisellä puolustuksella varustautunut maa pystyi vastaamaan teknoarmeijan hyökkäykseen. Jos belgradilaiset saivat yhdenkin hävittäjän pudotettua se oli juhlan paikka. Samaan aikaan siltoja ja voimalaitoksia tuhottiin sellaisessa mittakaavassa joka hyökkääjää suinkin vain miellytti.
Kun haluat rauhaa valmistaudu sotaan. Ruotsi on joutunut viimeksi taistelemaan napoleonin sodissa, joista tulee kohta kaksisataa vuotta. Tästä voisi päätellä, että heillä tiedetään miten puolustus täytyy hoitaa. Heillä on vahva nykyaikainen armeija ja sotavälineteollisuus, mm. itse kehitelty huippumoderni hävittäjälentokone.
Nyt Ruotsalaiset ovat muuttamassa suureen miesvahvuuteen perustunutta puolustusstrategiaa enemmän teknologiapainotteiseen suuntaan.
Tällaisia naapurimaan uusimpia puolustusratkaisuja meidän presidenttimme on katsonut hyväksi kritisoida. Ainahan me olemme haukkuneet ruotsia. Aika usein motiivina on ollut kuitenkin kateus.
Voimmehan me vitsailla ruotsalaisista mitä tahansa. Mitä ne nyt sodasta tietäisivät kun eivät ole sellaiseen joutuneet maailman aikoihin. Kuitenkin voi kysyä: mitä hyveellistä siinä on, että altistaa maansa kansalaiset sodan uhalle sen takia että maa nähdään ulkoa päin niin heikkona ja houkuttelevana kohteena hyökätä. Ruotsia ei ole sellaisena nähty pitkään aikaan.
Ruotsalaiset aikovat pysyä kehityksen mukana. Ehkä lämmittää suomalaisten mieltä heittää asiatonta kritiikkiä naapurimaalle. Silti omassa puolustussuunnittelussamme ei ole paljon kehumista.
Suomen ei pitäisi jättäytyä tekniikan kehityksen ulkopuolelle. Taisteluhelikoptereita tulee hankkia. Vaikka vain niinkin vähän että niillä ei käytännön operaatioissa vielä olisi merkitystä. Kuitenkin voitaisi kehittää nykyaikaista tietotaitoa niiden käytöstä.
Vaikuttaa että sotilaiden oma ahneus ja ylipäällikön pasifismi ajavat Suomen turvallisuusetujen ohi.
Jos puolustus on suunniteltu näin, niin jäljelle jää vain elää toivossa että meitä ei mikään uhka kohtaisi.
Joskus joutuu ajattelemaan että puolustuksen suunnittelijoiden huolettomuus on samaa luokkaa kuin kummeleiden Carina II-kuskilla:
Ei ole huolen häivää.
Karina kakkosen takakontti on täynnä kaljaa.
Stereo ja buusterit saundit ne luo.
Wunderbaumi se tunnelman tuo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nimittäin jäin hieman itsekin ihmettelemään puolustusvoimiemme niin "nopeaa vetäytymistä" mainitsemistasi taisteluhelikopterihankinnoista välttämättöminä ja oleellisena osana esim. kuljetushelikopterihankintojen suhteen. Samoin tietenkin jalkaväkimiinoista luopumisen vaateista tämän "ylipäällikkömme" poliittisen ja kansansuosiota tavoittelevan "asiantuntemuksensa" tiimoilta.
Varmaan Väinö Tannerkin haudassaan kohta alkaa kääntyillä näiden kansanpettureiden ja muka isänmaansa johtajien sekoillessa yhä enemmän lankoihinsa. Kyllä se hämähäkkikin siihen verkkoon sotkeutuu, varsinkin ollessaan täysin tietämätön vallitsevista realiteeteista.
Helkkarin ajattelematonta "malli Cajanderia".
Historia siis näyttää toistavan itseään, ainakin mitä tulee "asianomaisten" tahojen maanpuolustushengen alasajamiseen typerine lausuntoineen ja uskomuksineen allekirjoitettuihin byrokratian siunaamiin paperilappuihin. Onneksi Suomen kansan selkeä enemmistö on sentään järkevää, eikä anna moisen manipulaation vaikuttaa itseensä.
.. vetäytyminenkin, joka edellyttää harkintaa eli järjenkäyttöä pakon edessä.
Jäin ylen suuresti ihmettelemään näkemystäsi, vaikka kait nykyiseen käpykaartiin kuulutkin.
Selostaisit minullekin hieman laajemmin tuota katsontakantaasi. Eli, aivan sellainen yksinkertainen lausunto hieman selkeämmässä muodossa maalaisjärjellä varustetulle juntille, asioihiin perehtyneen tahon puolesta.
Kone on kalleudessaan sekä vaurioherkkyydessään täysi katastrofi. Mutta NATO-intoilijoiden helikopterikeskustelu leijuu edelleen jossakin yläilmoissa - kaukana maailman tapahtumista ja tilanteista, joissa eletään tosiasioissa. Apassien 32 koneen osasto hyökkäsi irakilaista panssariosastoa vastaan pimeyden suojissa ja turvalliselta etäisyydeltä. Käsiaseiden ja sinkojen torjuntatuli pysäytti vispilät. 31 Apachea vaurioitui. Apache-hekot eivät itse kyenneet aiheuttamaan viholliselle minkäänlaisia tappioita. Afganistanissa oli tehty myös näiden jo Kosovosta tuttujen romujen operaatio. Vuonna 2001 vaurioituivat operaatio Anakondaan osallistuneet kahdeksan konetta, viisi korjauskelvottomaksi. Kosovossahan ei koptereita uskallettu käyttää laisinkaan - seurakset kun tiedettiin.
Kosovon hirmukallis mutta katastrofaalisen turha taisteluhelikopteriseikkailu ei jätä varaa olettaa että vispilöillä olisi merkitystä.
Näyttäväthän ne hyvältä mutta siinä kaikki. Perusteluita vailla oleva kopteri-uho on sitä sarjaa tiedonvälitystä (pääuutiset näyttävät jälleen julkaisevan USA:n sotapropagandan sellaisenaan) että törkeääkin väitettä jankutetaan kyllin kauan kyllin suurissa tiedotusvälineissä niin että sitä vastaan väittäminen alkaisi ensin turhauttaa ja sen jälkeen sitä vastaan ei jaksettaisi väittää, jonka jälkeen mahdollisimman törkeänkin hatara valhe uskotaan.
Voiko kokonaista kansakuntaa onnistua -noin yleisesti ottaen nykyaikana pettämään vallanpitäjien ja näiden hallinnoimien tiedotusvälineiden toimesta? Kyllä voi. On paljon suurempia ja "viisaampiakin" kansoja onnistuttu hallitsemaan valheilla. Mutta taisteluhelikoptereilla pelotteleminen on Kosovon haparoinnin jälkeen jo aika uskallettua. Puolustusministeriö on saanut Hesaria todenperäisempää tietoa Suomen sanomien numerosta 2 /2002. Jättiläismäinen hukkainvestointi tekee helikoptereista todella pelottavia: mistä Suomellekin riittäisi rahaa koptereihin, kun ei sitä riitä lasten hyvinvointiin, ei kouluihin eikä eläkeläisille, ei työllisyyteen eikä terveydenhuoltoon. "RAHAA EI OLE." On maanpetoseliitin ikuinen nau'unnan aihe samalla kun se polttaa ylettömiä rahasummia EU:ssa ja muissa vieraiden valtojen yhteisöissä ja turhassa tuhlailussa. Ellei rahaa nyt ole hyvinvointiin, niin on saatava eduskuntaan enemmistö takaamaan sen, etteivät myöskään taisteluhelikopterit - ulkomaiden suhdanteiden ja intressien perässä luuhaavien ministerien ja massamedian valhepropagandan lanseeraamat "saattokopterit" saa budjetissa pennin kiekkoakaan rahaa. Taisteluhelikoptereiden rooli Kosovossa oli jättiläismäinen hukkainvestointi.
500 000 000 € - kolmen miljardin markan hintaista vispiläyksikköä ei uskallettu käyttää taistelussa. (Onko Suomella todellakin varaa tällaiseen? -Hallitus valtapuolueista ja media näyttävät muodostaneen oikein avoimen Quisling-liiton Boeingin, NATO:n ja EU:n sekä vieraiden maiden hallitusten hyväksi Suomen kansaa vastaan). Helikopteriseikkailu maksoi - arvaa - 15 000 000 000 $, viisitoista miljardia dollaria! -Just say it! 100 000 000 000 markkaa (sata miljardia!) Ei noita lukuja edes tavallisella järjellä ymmärrä, saatika sitä että sellaisia rahasummia lyödään savuna ilmaan ja samalla julkenevat olla huolissaan valtiontaloudesta. Taistelukoptereiden käyttöön maailman turuilla menevät varat voisimme me omasta puolestamme edelleenkin käyttää johonkin elämää ylläpitävään kulunkiin. 24:n Apache-kopterin yksikön perustamisesta annettiin käsky 3.4. 1999. Koptereiden tueksi 6200 sotilasta, 37 kuljetushelikopteria ja 26 000 tonnia muita tuotteita. Siirto Saksasta Italian kautta Albaniaan kesti vajaat kaksi viikkoa, eikä yksikkö ollut perille saapuessaan läheskään toimintakunnossa. Kokemus helikoptereiden haavoittuvuudesta vaikutti siihen, ettei kelvottomia vispilöitä käytetty. Maansiirtokoneet siirsivät 667 000 neliömetrin alueelta kivimassoja ja rakentamaan 58 laskualustaa.
Tukikohdan rakentamiseksi ja Apachien suojaamiseksi tuotiin 10 300 erilaista välinettä 550 kuljetuskonelennolla ja jokaita helikopteria varten piti tuoda neljä rekka-autokontillista varaosia. Taisteluhelikoptereita suojaamaan tuotiin panssarivaunuja, taisteluajoneuvoja 42 kappaletta, 20 viiden tonnin ajoneuvoa ja korjaustarpeita kaksi kertaa niin suurelle määrälle Apacheja kuin tukikodassa oli. Apacheja suojaamaan tuotiin 37 Black Hawk ja Chinook - kuljetushelikopteria. Apachet tarvitsivat maajoukkojen ja ilmavoimien massiivisen tuen, eikä sekään riittänyt. Koptereiden tuonti sotanäyttämölle oli NATO:n surkein ja kallein sekoilu ever. Saatiin havaita että sotakoneet eivät pystyneet siihen mitä mainostajat ja markkinoijat olivat uskotelleet. Apachet ovat kyvyttömiä liikkumaan ja toimimaan nopeasti. Aselajien ja puolustushaarojen yhteistoiminta ei pelannut ja operatiivisen toiminnan viive oli järkyttävä. Jos kyse olisi ollut normaalista siviilialan tuotteesta, olisi ostaja palauttanut tavaran myyjälle ja vaatinut korvauksia.