Puna-armeija vapautti Neuvostomaan ja puolet Eurooppaa paitsi T-34:n, Stormovikien, Stalinin urkujen, vodkan, isänmaanrakkauden, amerikkalaisen säilykelihan ja kuorma-autojen, myös tanssin ja musiikin avulla. Jokaisessa komppaniassa, kiväärijoukkueessakin, oli yleensä yksi harmonikka ja soittotaitoinen venäläisen sielun tulkitsija. Aina kun taistelutilanne salli, kokoonnuttiin korsuun, bunkkeriin, avomaastoon tai jopa taisteluhautaan väliin melankolisten, väliin riehakkaiden sävelten ja yhteislaulun merkeissä.
Marsalkka Zhukov kertoo muistelmissaan rajuista juhlista, jotka liittoutuneiden kenraalit pitivät Saksan edustajien allekirjoitettua ehdottoman antautumissopimuksen Berliinissä 8.5.1945. Venäläinen veljeys vallitsi ja jäykkäluonteisemmat amerikkalaiset ja brititkin tempautuivat mukaan: syleiltiin, naurettiin, itkettiin, juotiin, tanssittiin. Neuvostoliittolaiset kenraalit olivat tanssissa ylivoimaisia. Jopa muuten olemukseltaan perin ankara Zhukov muisteli tunteikkaana nuoruuttaan ja tanssi villisti aamuun saakka. Tuona iltana ja yönä ei kylmästä sodasta tiedetty vielä mitään. Kaikki uskoivat, että aivan kuten fasismi oli kukistettu yhdessä, myöskin rauhanajan järjestelyistä sovittaisiin yhdessä.
Puna-armeijassa tanssitaito oli vanhojen kasakkaperinteiden mukaisesti totisesti arvossaan:
http://www.youtube.com/watch?v=5WpYWpN0VXU
Kukapa ei saksalaisten natsien kurjien sotilasmarssirenkutuksien asemesta kuuntelisi mieluummin puna-armeijan kuoron alkuvoimaista pauhinaa! Ekstaattinen "Kalinka" on suomalaisille tuttu Tuntemattoman sotilaan Rokan suuresti arvostamana "Jokkantiina":
http://www.youtube.com/watch?v=vtfXwiS-nA8
Suuren isänmaallisen sodan puna-armeijalaisille ehkä kaikkein läheisin laulu oli kuitenkin kaihoisan tunteellinen "Katyusha", neuvostoliittolaisten oma "Lili Marleen", jonka tässä tulkitsee ihastuttava ukrainalainen laulajatar Iryna Bilyk:
http://www.youtube.com/watch?v=BrUjAz4Kh5A
Marsalkka Zhukov kertoo muistelmissaan rajuista juhlista, jotka liittoutuneiden kenraalit pitivät Saksan edustajien allekirjoitettua ehdottoman antautumissopimuksen Berliinissä 8.5.1945. Venäläinen veljeys vallitsi ja jäykkäluonteisemmat amerikkalaiset ja brititkin tempautuivat mukaan: syleiltiin, naurettiin, itkettiin, juotiin, tanssittiin. Neuvostoliittolaiset kenraalit olivat tanssissa ylivoimaisia. Jopa muuten olemukseltaan perin ankara Zhukov muisteli tunteikkaana nuoruuttaan ja tanssi villisti aamuun saakka. Tuona iltana ja yönä ei kylmästä sodasta tiedetty vielä mitään. Kaikki uskoivat, että aivan kuten fasismi oli kukistettu yhdessä, myöskin rauhanajan järjestelyistä sovittaisiin yhdessä.
Puna-armeijassa tanssitaito oli vanhojen kasakkaperinteiden mukaisesti totisesti arvossaan:
http://www.youtube.com/watch?v=5WpYWpN0VXU
Kukapa ei saksalaisten natsien kurjien sotilasmarssirenkutuksien asemesta kuuntelisi mieluummin puna-armeijan kuoron alkuvoimaista pauhinaa! Ekstaattinen "Kalinka" on suomalaisille tuttu Tuntemattoman sotilaan Rokan suuresti arvostamana "Jokkantiina":
http://www.youtube.com/watch?v=vtfXwiS-nA8
Suuren isänmaallisen sodan puna-armeijalaisille ehkä kaikkein läheisin laulu oli kuitenkin kaihoisan tunteellinen "Katyusha", neuvostoliittolaisten oma "Lili Marleen", jonka tässä tulkitsee ihastuttava ukrainalainen laulajatar Iryna Bilyk:
http://www.youtube.com/watch?v=BrUjAz4Kh5A
Vastaukset 20
Vanhimmat
...politrukit käännyttivät loputkin pelkurit.
Katso löytyykö googlella ´politrukki´.
Ei pidä myöskään unohtaa puna-armeijan lempihommia valloitetussa ja alistetussa maassa, jossa hätää kärsiviä ei kukaan enää puolustanut julman sodan jälkivaiheessa. Nykysaksalaiset tietävät kyllä hyvin minkä kohtalon saivat heidän vanhempansa. Ja missä ovat kaikki ne miljoonat sotavangit? Ei edes hautoja ole merkitty! En paljoa rintaani löisi noista teoista!
...sekä mummoilta että sylilapsilta:
"Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arnold Niedenzu Rösselin kaupungista Itä-Preussista kertoo, mitä tapahtui puna-armeijan "vapauttaessa" aluetta natsien vallasta:
"Venäläisten tunkeutuessa Itä-Preussiin olin johtavana lääkärinä Rösselissä Pyhän Joosefin sairaalassa ("St.Josefs Krankenhaus"). Vasta erään puolalaisen lääkärin tultua tilalleni jätin Itä-Preussin 12.12.1945. Rösseliä ja sen ympäristöä ei oltu lainkaan evakuoitu, ja vain harvat asukkaista olivat ehtineet lähteä venäläisten tieltä turvaan oikeaan aikaan.
Kaupunkia lienee pidetty vähäarvoisena kohteena, joten se miehitettiin vasta 28.1.1945 puolenpäivän aikaan. Laajamittainen ryöstely, murhapoltot, väkivaltaisuudet, raiskaukset, murhat ja tapot alkoivat välittömästi. Heti ensimmäisenä päivänä lyötiin kuoliaaksi tai ammuttiin 60 henkilöä.
Se kohdistui naisiin, jotka eivät antaneet väkisinmaata itseään, ja miehiin jotka yrittivät suojella vaimojaan ja lapsiaan, ja ihmisiin jotka eivät luovuttaneet riittävän nopeasti rannekellojaan tai alkoholijuomiaan. Useissa tapauksissa ei ollut pääteltävissä minkäänlaista havaittavaa motiivia surmatöihin. Tällä tavalla joutui ammutuiksi kolme miestä ja viisi naista Katolisessa Sairaalassa, ja kaupungissa eräs opettajatar neljän lapsensa kanssa. Nämä ensimmäiset uhrit haudattiin viikkoa myöhemmin joukkohautaan.
Kaupungin ympäristössä ammuttiin vauraimmat maanviljelijät ja tilanomistajat. Eräässä ympäristön kylässä, Plössenissä joutui puolet asukkaista tuhon omiksi. Trautenaun kylässä Kreis Heilsbergssa enemmän kuin puolet. Ammuttujen pappien määrä on myös huomiotaherättävä: Lindenblattin ja Rastenburgin kirkkoherra Zagermann-Glocksteinia ammuttiin päähän kahden venäläisen toimesta.
Ludwig Santoppenin ampui venäläinen upseeri, joka oli iltaisin antanut hänen kestitä itseään.
Markiisitar Plausen ammuttiin kahden sisarensa väliin. Sisaret kaatuivat hervottomina maahan järkytyksestä, millä ehkä välttivät saman kohtalon.
Pian ensimmäisten päivien jälkeen meille tuotiin nainen, jolla oli hyvin vaikea keuhkoon ulottuva ampumahaava. Kun eräs venäläinen oli ollut raiskaamassa häntä, nainen oli kertonut tälle olevansa raskaana ja odottavansa synnytystä. Tällöin venäläinen oli lyönyt häntä vatsaan ja ampunut häntä. Lapsi syntyi ennenaikaisesti. Äiti joutui nopeasti toivottomaan tilaan sairaalassa, mutta parantui kuukauden kuluessa.
Raiskaukset saavuttivat aivan uskomattomat mittasuhteet. Kokemuksieni perusteella voin väittää, että naisista ja tytöistä 50 ja 15 vuoden väliltä vain 10% onnistui välttämään tämän kohtalon.
Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin,ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisäänpotkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan.
Monet naiset ammuttiin lopuksi, esimerkiksi tunnettu rouva K. Rouva D ammuttiin ja sen jälkeen hänen ylitseen ajettiin autolla. Tavallisesti naiset pahoinpideltiin raiskausten jälkeen, tai saatettiin muuten huonoon olotilaan.
Uskon, että vain hyvin harvat venäläiset eivät osallistuneet näihin kauhistuttaviin rikoksiin. Tavallisten sotilaiden ja upseerien välillä on tuskin mitään eroa tässä suhteessa. Kun kymmenvuotias lapsi, jolla oli vaikea repeämä raiskausten seurauksena, tuotiin sairaalaan, kysyin GPU:n puolalaiselta tulkilta, olisiko mitään mahdollisuutta rajoittaa tätä kauheutta. Hän vastasi minulle näin: "Se oli alussa luvallista, joten on luonnollisesti vaikeaa mennä nyt kieltämään..."
(Ostdok.2./37/103-108.)
Aikanaan mongolien ja tataarien esimerkki vaikutti venäläisen hallitsemistavan syntyyn. Myös Turkin sulttaanin hillittömällä terrorilla saavutetut voitot ovat vahvistaneet kuvaa armottoman kurin kulttuurin menestyksestä. Kun Novgorod poikkesi tästä eurooppalaisen kaupunkivapauden suuntaan se hävitettiin kiduttamalla, polttamalla ja raiskaamalla. Näin Venäjällä on aina ajateltu. Julmauus ja raakuus ovat sikäläistä kulttuuriperintöä, jota ovat kantaneet Iivana Julma, suomalaisia teurastanut Pietari I, Stalin ja Putin.
"Aina kun taistelutilanne salli, kokoonnuttiin korsuun, bunkkeriin, avomaastoon tai jopa taisteluhautaan väliin melankolisten, väliin riehakkaiden sävelten ja yhteislaulun merkeissä."
Venäläisten hyökkäystaktiikka oli niin paljon miehiä kuluttavaa, että taistelutilanteen jälkeen venäläiset yleensä kerättiin puskutraktroreilla taistelukentältä pois. Tuskin siinä paljonkaan soiteltiin harmonikkaa.
Eri asia oli sitten tietenkin miehitysten jälkeen, kun venäkläiset joivat ja raiskasivat minkä kerkisivät. Mutta silloinkin haitarimiehillä oli varmaan mielessä ihan muiden kurttujen repiminen.
HS kertoi kkliitteessään, mitä ne merkitsivät hailuotolaisille v.1712.
Noin 5 miljoonaa puna-armeijalaista antautui sotavangeiksi pääasiassa 1941. Ei tainnut oikein sirmakka soida? Suomessakin vankeja oli noin 25 kertaase, mikä suomalaisia NL:ssa. Kova oli henki, vai mitä Gennadi?
NKVD ampui venäläisten oman ilmoituksen mukaan noin 400 000 pelkuria.
Pelkästään Leningradin alueella oli syksyllä -41 noin 75 000 hiipparia. Monellako mahtoi olla sirmakka mukana? Tästä porukasta ammuttiin vuoden aikana yhteensä 5355 miestä sotaoikeuksien päätöksillä. Komissaarien ja upseerien ampumia ei kirjattu. Monellako mahtoi olla viimeisenaä toiveena kuulla kerran vielä "Katjuusa"? Satutko Gennadi tietämään?
siltä että trolliGennadi ei oikein saa kannatusta puolelleen? Mistä tämä tällainen puna-armeijan moraalin ja saavutusten mollaaminen mahtaa johtua? Löivät sentäs paholaisen armeijoineen ja pelastivat suomalaisille demokratian.
Se pantiin pystyyn Mannerheimin valtionhoitajakaudella 1919 ja sen avulla asioitamme hoidettiin.
Sosialismi torjuttiin kolmasti asein ja kymmenet kerran äänestyksissä. Kesällä 1944 torjuttiin yritys miehittää maa ja 1948 kaikki demokraattiset puolueet olivat "Jo riittää"- rintamassa kommunisteja vastaan.
Demokratiamme säilyi puna-armeijan yrityksistä huolimatta. Se vei kyllä kommunistisen diktatuurin moneen maahan, mutta epäonnistui Suomessa.
Vai on Gennadi trolli kommunistienkin mielestä? Mitähän mieltä hän on itse?
...vai niin.
"Se pantiin pystyyn Mannerheimin valtionhoitajakaudella 1919 ja sen avulla asioitamme hoidettiin."
-Olisikohan ollut jotakin tekemistä myös länsivaltojen itsenäisyyden tunnustamiselle asettamilla ehdoilla tämän asian kanssa? Saksan tunnustukselle asettamat ehdot olivatkin kyllä täyttyneet ja niissä ei ainakaan minun tietääkseni puhuttu mitään mistään demokratiasta Suomessa?
"Sosialismi torjuttiin kolmasti asein ja kymmenet kerran äänestyksissä. Kesällä 1944 torjuttiin yritys miehittää maa ja 1948 kaikki demokraattiset puolueet olivat "Jo riittää"- rintamassa kommunisteja vastaan."
-Näin tehtiin Sosialismi torjuttiin. Kiistatta.
"Demokratiamme säilyi puna-armeijan yrityksistä huolimatta. Se vei kyllä kommunistisen diktatuurin moneen maahan, mutta epäonnistui Suomessa."
-Älähän nyt sotke vaikeita asioita. Kukaan ei ole tässä viestiketjussa väittänyt että puna-armeija olisi ollut tuomassa demokratiaa Suomeen. Tuo on varmaankin vain vilkkaan mielikuvituksesi tuotetta. Tässä ketjussa on vain esitetty väite että Puna-armeija PELASTI demokratian ja tällaisen yhteiskuntajärjestelmän missä nytkin elämme Suomessa, tosin tahtomattaan. Joka taitaa olla totta.
Mietihän mitä kirjoittaja voi tarkoittaa asialla.
Suomi oli siis "pelastettu" demokratialle vuodesta 1919. Sitä ei enää tarvinnut kenenkään pelastaa muuten kuin puna-armeijan ja kommunistien tuhoamisyrityksiltä.
Miten puna-armeija olisi voinut pelastaa Suomen demokratian kun se kaikkialle pystytti kommunsitiset diktatuurin?
Pyhässä staalininpalvonnan innossasi sotket perusteellisesti asioita. Ymmärrät sentään, että suomalaiset ovat torjuneet sosialismin ja tulevat torjumaan.
päättelet että olisin ihan kommunisti , puhumattakaan että näköjään vielä stalinistikin?
Kyllä se vaan taisi pelastaa.
Kun tieto puuttuu, lähdetään solvausten tielle. Se on stallarien ehdoton tunniste. Kas, kun et määrittänyt minua fasistiksi, koska uskalsin kiistää kommunistipropagandan.
Viime kommentti todistaa uskoasi neuvostopropagandaan. Määritä itse, minkä sortin sosialisti olet.
Kerrohan nyt vielä mitä viestiketjua mahdat lukea , kun tässä viestiketjussa sinä olet ainoa joka on nimitellyt ja solvausten tielle lähtenyt ; kommunistiksi,stallariksi sun muuksi rehellistä suomalaista työmiestä!
"Viime kommentti todistaa uskoasi neuvostopropagandaan. Määritä itse, minkä sortin sosialisti olet."
-?? No kerrohan nyt vielä mikähän siinä viime kommentissani todistaa uskoani neuvostopropagandaan?? Helppo määritellä ; en ole lainkaan sosialisti.
kukaan muukaan suomalainen ei usko kommunistipropagandaan, jota tällä palstalla erilaiset kommarit ja staalininpalvojat toitottavat. Sen todistavat jo kommunistien mikroskooppiset kannatusluvut.
Jos intät puna-armeijan pelastaneen Suomen demokratian, niin se todistaa vankkumatonta uskoa neuvostopropagandaan. Yksi laillinen oikeistopuolue (IKL) lakkautettiin. Lisäksi perustettiin Moskovasta ohjattu SKP/SKDL, joka pyrki kaikin keinoin muuttamaan Suomen sosialistiseksi. Miten se pelasti Suomen demokratian? Vapaita vaaleja oli järjestetty keväästä 1919 alkaen.
Kerro missä puna-armeijan miehittämässä maassa on järjestetty vapaat vaalit ja millloin?
siitä että olisiko tällainen demokraattinen Suomi ollut mahdollinen mikäli Saksa olisi onnistunut lyömään puna-armeijan? Onko tuo itsestäänselvää että Saksa olisi katsellut suomalaisten sosiaalidemokraattien hillumista eduskunnassa , hallituksesta puhumattakaan, voittoisan Barbarossan jälkeen jolloin Saksa hallitsee koko Eurooppaa?
Suomiko ottaa Karjalan - ja Saksa ottaa koko Suomen? Tavalla taikka toisella.
Pistetään nyt vielä tämä tohtori Ryömänkin omassa propagandatutkimuksissaan esiin tuoma kuitenkin aito saksalainen kannanotto Suomen vapaan demokratian tulevaisuuteen kesältä 1941.
"Jos Saksan ja Suomen taantumukselliset vallanpitäjät olisivat menestyneet sodankäynnissään vuosina 1939-1944, niin Suomi olisi menettänyt valtiollisen itsenäisyytensä ja liitetty Saksan valtakuntaan. Tämä päämäärä vahvistettiin Hitlerin päämajassa 16.7.41 käydyssä neuvottelussa, jota koskeva muistio kertoo:
"Suomalaiset halusivat Itä-Karjalan, mutta Saksa ottaa Kuolan niemimaan siellä olevien suurten nikkelikaivosten takia.
Suomen liittämistä (annexation) liittovaltioksi olisi valmisteltava varovaisesti. Suomalaiset haluavat Leningradin aluetta; Führer hävittää Leningradin maan tasalle ja luovuttaa sen sitten suomalaisille."
-Siinä on tunnelmia tuoreeltaan siitä kun voiton huuma oli parhaimmillaan saksalaisten keskuudessa. Voi olettaa tuon pohjalta että mikäli kaikki olisi mennyt parhain päin Saksan kannalta olisi suomalainen demokratia ja yhteiskuntajärjestys sellaisena kuin sen nyt tunnemme ollut kuolemanvaarassa.
kaiken. Kyllähän erilaisia kaavailuja aina voidaan tehdä. Kokonaan toinen asia on, miten ja milloin ne toteutetaan.
Ryömän tulkintoihin voi uskoa yhtä onnellisena kuin Hitlerin kaavailuihinkin. Samoin voi uskoa puna-armeijaan Suomen demokratian pelastajana. Yksikään uskomus vain ei ole totta.
Ryömään , vaan luetaan mitä Iso-Aatu kertoo:
valtakuntaan. Tämä päämäärä vahvistettiin Hitlerin päämajassa 16.7.41 käydyssä neuvottelussa, jota koskeva muistio kertoo:
"Suomalaiset halusivat Itä-Karjalan, mutta Saksa ottaa Kuolan niemimaan siellä olevien suurten nikkelikaivosten takia.
Suomen liittämistä (annexation) liittovaltioksi olisi valmisteltava varovaisesti. Suomalaiset haluavat Leningradin aluetta; Führer hävittää Leningradin maan tasalle ja luovuttaa sen sitten suomalaisille."
-Kuten todettu ; kuka voi täysin varmasti sanoa että voittoisa Saksa olisi sietänyt demokraattista Suomea liittolaisenaan? Mitä Suomelle olisi tapahtunut?
Nousu ilmaan Deutsch Brodin tilapäiskentältä, missä JG52:n esikunta ja Erichin johtama 1. laivue majailivat sodan loppuessa, olisi kiinnittänyt venäläisen tykistön huomion kenttään ja sille keräytyneisiin pakolaisiin. Graf päätti tuhota kaikki koneet ja evakuoida ihmiset autoilla jenkkien luokse. 25 Messerschmittiä valeltiin bensiinillä, ja Hartmann sytytti roihun oman nimikkokoneensa, Karaya 1:n, aseiden suuliekillä.
Liekit ja musta savupatsas merkitsivät Deutsche Brodin kentän autosaattueen ajaessa kohti pelastusta, kuten he luulivat.
Taitavasti ja määrätietoisesti toteutetun evakuointimatkan jälkeen pakolaiset tapasivat amerikkalaiset miltei Böömin ja Baijerin rajalla, Strakonizissa (Strakonice), ja olisivat turvassa. He eivät voineet tietää sen vihan määrää, mikä kiehui politikoivien jenkki-kenraalien mielissä. Annamme kirjan kertoa:
Jouduttuaan lopulta liittoutuneiden käsiin, Hartmannin kokemukset vastustajien käyttäytymisestä ovat dramaattisella tavalla poikkeavia:
Amerikkalaiset loivat muutamia ihailevia katseita saksalaisnaisiin, mutta antoivat heidän olla rauhassa perheidensä parissa. Erich tunsi syvää helpotusta. Rannekellot ja muu henkilökohtainen omaisuus olivat pieni hinta siitä, että he olivat päässeet turvaan amerikkalaisten puolelle. Neuvostoliiton miehittämillä alueilla neuvostosotilaat olivat syyllistyneet niin suurimittaiseen seksuaaliseen väkivaltaan saksalaisia naisia kohtaan, ettei vastaavaa ole lähihistoriassa nähty.
Amerikkalaiset upseerit olivat jo luvanneet, ettei saksalaisia luovutettaisi venäläisille. Erich oli kiitollinen siitä, että hänen miehistönsä ja heidän perheensä säästyisivät tältä kohtalolta.
USA:n ja Neuvostoliiton kesken oli kuitenkin sovittu yhtä ja toista, mitä eivät amerikkalaiset äänestäjät tiedä tänäkään päivänä: Saksalaiset sotilaat ja siviilit(!!) luovutettiin 17.05.1945 puna-armeijalle, joka saapui Strakoniziin ottamaan vastaan vankeja:
Ennen kuin amerikkalaiset ehtivät lähteä takaisin, he joutuivat todistamaan kohtaloa, johon tietämättään olivat tuominneet viattomat saksalaisnaiset ja tytöt. Amerikkalaiset saivat huomata liittolaistensa pystyvän yksilötasolla laskeutumaan inhimillisen raadollisuuden alemmille tasoille. Keokukista ja Kokomosta kotoisin olleet nuoret sotapojat saivat omin silmin nähdä "karhun elämöivän".
Aseettomat saksalaismiehet komennettiin riviin ja puolihumalassa heiluvat, konekiväärein ja kiväärein aseistautuneet puna-armeijan sotilaat asettuivat vartioimaan heitä. Toiset sotilaat hyökkäsivät naisten ja tyttöjen kimppuun, repivät heidän vaatteensa ja alkoivat raiskata heitä niityllä aseveljiensä, voimattomien saksalaisten ja tapahtumia Yhdysvaltain armeijan kuorma-autojen lavoilta järkyttyneinä seuranneiden amerikkalaissotilaiden silmien edessä.
Tapahtumat näyttivät halvaannuttaneen amerikkalaiset. Mutta kun kaksi alastonta ja itkevää saksalaistyttöä juoksi kuorma-autojen luokse etsimään suojaa, he ymmärsivät sentään nostaa nämä lavalle turvaan. Venäläiset eivät arvostaneet moista ritarillisuutta. He alkoivat ammuskella villisti ilmaan ja huudella amerikkalaisille lähtien samalla etenemään pahaenteisesti kohti amerikkalaisten kuorma-autoja. Niiden kuljettajat painoivat kaasun pohjaan...
Nuori kolmissakymmenissä ollut saksalaisnainen, joka oli erään kersantin vaimo ja kaksitoistavuotiaan tyttären äiti, rukoili polvillaan välillä Jumalaa ja välillä venäläissotilaita, että he ottaisivat hänet ja säästäisivät hänen lapsensa. Hänen rukouksiaan ei kuultu. Saksalaismiehet katsoivat avuttomina kiväärien piiput vatsassaan, kuinka nainen aneli pahoinpitelijöitään kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.
Eräs venäläiskorpraali astui naisen eteen suu virneessä. Yksi hänen seurassaan olleesta neljästä sotilaasta potkaisi naista kaikin voimin vatsaan sotilassaappaallaan. "Kirottu fasistisika!" sotilas karjaisi. Nuori äiti kaatui maahan henkeään haukkoen. Sitten naista potkaissut sotilas otti kiväärinsä ja ampui hänet yhdellä päähän tähdätyllä laukauksella.
Venäläiset hyökkäsivät ikään katsomatta kaikkien saksalaisnaisten kimppuun. Kaksitoistavuotiaan tytön äidin tappanut sotilas raahasi tyttären panssarivaunun taakse. Hänen seuraansa liittyi muitakin sotilaita. Puoli tuntia myöhemmin tankin takaa kompuroi äänensä käheäksi itkenyt alaston tyttö, joka ei pystynyt enää seisomaan, vaan luhistui maahan kuin rikkinäinen nukke.
Kerran niin rauhallisella niityllä näytellyssä hirvittävässä näytelmässä kärsivän lapsen ahdinko oli kuitenkin vain yksityiskohta. Voimattomat saksalaiset pyysivät venäläisiltä vartijoiltaan, että heidän sallittaisiin auttaa tyttöä. Konepistooleilla osoittelevat venäläiset päästivät lopulta saksalaisen lääkintämiehen lapsen luo. Tyttö kuoli kuitenkin seuraavan tunnin kuluessa, ja hänen viimeiset valitushuutonsa raastoivat Erichin ja hänen miestensä mieliä.
Romuluiset venäläissotilaat raiskasivat armotta kahdeksan-yhdeksänvuotiaita tyttöjä kerran toisensa jälkeen. ...
Heillä ei näyttänyt olevan muita tunteita kuin viha ja himo. Raakalaisten tyydyttäessä halunsa naisten kirkaisujen ja kauhunhuutojen täyttämällä niityllä Erich ja hänen miehensä katselivat konekiväärien suihin.
Himonsa tyydyttäneet venäläissotilaat, joiden univormut olivat tahriintuneet vereen, tulivat virnistellen vapauttamaan Luftwaffen miehiä vartioineita vartijoita konekiväärien takaa. Alaikäisiä tyttäriään suojelemaan pyrkineet äidit hakattiin armotta tajuttomiksi, raahattiin lasten luota ja raiskattiin uudelleen.
Kovapintaiset sotalentäjät, jotka olivat nähneet satoja ilmataisteluita ja haavoittuneet itsekin, puhkesivat itkemään täysin avoimesti. Erich kärsi enemmän kuin koskaan. Hän yritti hillitä itseään, ettei olisi antanut periksi lähes vastustamattomaksi kasvaneelle halulleen oksentaa. ...
Osa naisista vietiin pois kuorma-autoilla, eikä heistä sen koommin kuultu mitään. Takaisin tuodut luhistuivat miestensä ja isiensä käsivarsille. He olivat joutuneet kokemaan uskomattomia kauheuksia, mutta lisää oli vielä tulossa. ...
Sitten niityn reunoille ajettiin joukko panssarivaunuja vartioon ja alue eristettiin yöksi. Venäläissotilaat tulivat kerta toisensa jälkeen ja raastoivat naiset ja tytöt näiden miesten ja isien käsivarsilta. Raiskaukset jatkuivat läpi yön, aivan viimeisiä aamuyön tunteja lukuun ottamatta...
Aamun ensimmäisten auringonsäteiden alkaessa valaista panssarivaunujen ympäröimää niittyä monet saksalaisista eivät reagoineet niiden lämpöön mitenkään... Erich huomasi lähellään erään kersantin ja hänen vaimonsa sekä tyttärensä elottomat ruumiit. Kersantti oli yön pimeydessä viiltänyt vaimonsa rannevaltimon auki improvisoidulla tikarilla, tehnyt saman yksitoistavuotiaalle tyttärelleen ja lopuksi itselleen...
Jotkut miehet olivat tukehduttaneet vaimonsa ja lapsensa ja hirttäytyneet sitten itse kuorma-autojen kylkiin minkä tahansa köydestä käyvän apuvälineen avulla. He olivat valinneet kuoleman maanpäällisen helvetin sijasta. ...
Tapahtumien iskiessä Erichin tietoisuuteen hän alkoi puhua itsekseen: "Sinun on pysyttävä elossa, Erich, tuli mitä tuli. Sinun on pakko selvitä hengissä, että voit kertoa muille nämä tapahtumat, joita et itsekään voi uskoa tosiksi. Et saa koskaan unohtaa, minkälaisia tekoja ihmiset pystyvät tekemään, jos sallivat itsensä laskeutua eläimien alapuolelle."...
Sivuilta 171-173,
Erich Hartmann - Raymond F. Toliver & Trevor J. Constable: "Erich Hartmann", engl: "The Blond Knight of Germany"
Koala-kustannus, Helsinki, Karisto OY Hämeenlinna 2003, Suom. Petri Kortesuo
Väkivalta-orgiat loppuivat toisen päivän iltana, puna-armeijan kenraalin saapuessa paikalle. Kun kolme sotilasta vielä seuraavanakin yönä sieppasi erään tytön ja raiskasi hänet, kenraali antoi hirttää heidät. Muista rankaisutoimista ei ole havaintoja.
Naisista ja tytöistä, jotka katosivat neuvostosotilaiden vieminä ei ole saatu tietoja sen jälkeen, kuten ei ole kuultu Neuvostoliiton tai Venäjän edustajien anteeksipyyntöjäkään. Gorbatshow sentään tunnusti Neuvostoliiton vastuun Katynin murhista.