Osaako joku täällä kumota Tuomas Akvinolaisen ja Anselm Canterburylaisen jumala-todistukset?
En provosoi - kysyn vaan.
Älkää kirjoittako sitten mitään, että "Ei tarvi todistaa, kun ei niissä mitään järkeä ole".
PERUSTELUJA!
En provosoi - kysyn vaan.
Älkää kirjoittako sitten mitään, että "Ei tarvi todistaa, kun ei niissä mitään järkeä ole".
PERUSTELUJA!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikä saa sinut luulemaan että monikaan ateisti olisi koskaan kuullutkaan "Tuomas Akvinolaisen ja Anselm Canterburylaisen jumala-todistuksista " ?
En provosoi - kysyn vaan.
Anselm Canterburylaisen todistushan menee suunnilleen näin:
Meillä on mielessämme täydellisen vaimon idea, siis kaikkein herttaisimman, kaikkein kauneimman jne. Selvästi olemassaolo on enemmän kuin olemattomuus, joten tuon täydellisen vaimon tulee olla olemassa myös todellisuudessa, ei vain mielessämme. Tuo täydellinen vaimo on minun puolisoni.
(Jos joku ei ymmärrä ideaa, niin katsokoon hakusanalla "ontologinen todistus" mitä löytyy netistä.)
Anselmin ontologinen todistus kumoutuu Kantin mukaan sillä, että olemassaolo ei ole ominaisuus eli predikaatti, joten se ei voi olla täydellisyyden osatekijä. No, tuotakin voi tietysti ihmetellä ken haluaa.
Tuomaksen liikkumaton liikuttaja ja ensimmäinen syy eivät ratkaise mitään, vaan lykkäävät ratkaisun kauemmas. Luonnon tapahtumilla ei nykytieteen mukaan ole päämäärää, joten Tuomaan ajatus suunnittelijan tarpeellisuudesta kaatuu siihen. En tiedä, kuka on ollut Tuomaan todistusten 1. kumoaja, mutta helppojahan nuo ovat nykytiedon valossa kumota. Tuomaalla oli muitakin todistuksia, joita en nyt jaksa muistaa.
Tuomaalla oli muitakin todistuksia, joita en nyt jaksa muistaa.
kiitos, tämä kertoikin jo kaiken oleellisen!
joidenkin mielestä tämä Anselmin ontologinen todistus on mahdollisten maailmojen semantiikan mukaan pätevä, mutta vaikka joka ainoa todistus olisi pätevä, mitä ne todistaisivat jumalasta, eivät mitään.
Anselmin todistuksessa olemassaolo ei voi määrittää mitään, koska ollakseen olemassa, kohteella täytyy olla ominaisuuksia. Olemassaoloa ei voi repiä irti kohteestaan. Se ei tuo kohteeseen myöskään mitään lisää.
Joillakin eksistentiaali teologeilla on kai jotain sen suuntaista käsitystä, että jumala on itse olemassaolo, eli on jollain tavalla yliolemassaoleva.
En tiedä, mistä tieteenhaarasta voisi kummuta todistus jumalan olemassaololle/olemattomuudelle, mutta matematiikka ja logiikka on vain simulaatio normaalimaailmasta. Sillä ei edelleenkään voi todistaa mitään tosielämästä. Formaalismilla ja Semantiikalla on aina ristiriita. Koko matematiikka perustuu aksioomiin l. yksinkertaisiin perusoletuksiin, jotka _vaikuttavat_ oikeilta. Kuitenkaan aukotonta todistusta suuntaan tai toiseen niiden avulla ei saa.
Tietenkin, jos psykologit tai vastaavat pystyvät todistamaan jumalasta jotain paremmin kuin matemaatikot ilman matematiikkaa, toivotan onnea yritykseen.
PS. Aika moni matemaatikko on tuota yrittänyt ja (liian) suurin osa on seonnut, joten ainakaan henkilökohtaisesti ei ole hirveämmin intoakaan. Edelleen, maailma, jossa ei ole enää mitään suurta ratkaisematonta, olisi äärimmäisen tylsä paikka elää :)
No, voi onpas tyhjentäviä vastauksia. Oikea nerojen armeija taas liikkeellä.