Hei, Olen tässä miettinyt.. Mikä merkitys tällä elämällä oikein on? Tuntuu, että kaikki ihmiset vain touhuaa jotakin, mutta miksi? Mitä tässä elämässä oikein tavoitellaan ja minkä vuoksi? Olen alle kolmekymppinen ja silloin tällöin kyselen itteltäni, että mikä tarkoitus tällä mun elämällä oikein on? Mitä mun täällä pitäis tehdä tai saavuttaa? En minä tiedä, kaikki yrittäminen ja saavuttaminen on loppujen lopuksi niin turhaa. kertokaa mulle mietteitänne.
mikä merkitys elämällä on?
kertokaa mulle.
22566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jumala on tarkoittanut ihmisen oppivan täällä rakastamaan. Se on vaikea läksy emmekä pääse eteenpäin ilman Jumalaa ja Jeesuksessa annettua armoa.
Hienoa on, että mietit elämän tarkoitusta, etkä vain mene ja viuhdo ympäriinsä.
Ihminen on ainut elävä joka tajuaa oman kuolevaisuutensa ja Jumala on laittanut ihmisen sisimpään iankaikkisuuden toivon.
Ole vain siunatulla tiellä:)
Elämän tarkoitus on sen perimmäisen tarkoituksen löytäminen.
Olen tuota samaa asiaa pohtinut vuosia - ajoittain enemmän ja joskus vähemmän. Joskus tuntuu, että mainaan jotain ymmärtää mutta useimmiten kaikki on vain suurta mysteeriä.
Tuossa eräänä päivänä kun lapset (2 ja 4 vuotiaat) leikkivät kiltisti, laskut oli taas kerran ajallaan maksettu, vaimon kanssa kaikki hyvin ja ilta-aurinko laski kauniisti metsän taakse - pötkötettiin vaimon kanssa vierekkäin ja hän siinä yllättäen kertoi kuinka paljon rakastaakaan meikäläistä - niin ainakin hetken kuvittelin ymmärtäväni jotain.
Elämää tässä hetkessä ja tietoisuus siitä, että elämä jatkuu meidän jälkeenkin lapsissamme. Toisaalta samalla jopa hieman ahdistava tunne siitä, että elämämme täällä on kovin lyhyt aikajakso - ja todellakin hyvin merkityksetön noin niin kuin "isommassa mittakaavassa".
Ehkä nämä mysteerit elämän tarkoituksesta eivät koskaan kuitenkaan selviä - jospa mitään mysteeriä ei olekaan. On vain suurta sattumaa ja kaaosta.
Yksittäisen ihmisen kohdalla uskon, että tärkeää on löytää oma Jumalansa ja sisäinen rauha ja levollisuus. Varsinainen elämän tarkoitus saattaa ihmisen elämän aikana muuttua ja muuttaa muotoaan moneen kertaan.
olisiko henkinen kehittyminen täydellisyyteen tuhansien elämien ketjussa.
Vikipediassa näytti olevan aika laajasti käsiteltynä "mikä on elämän tarkoitus".
on heittänyt hukkaan elämänsä.
...on jatkuva kasvu ja kehitys. Kaikki maailmankaikkeuksien olennot jumalia ja jumalattaria myöten ovat kehityksen alaisia. Eteenpäin meno - ikuinen matka - ei pääty koskaan.
Maaplaneetta tarjoaa ja on tarjonnut elämänkokemuksia, joita ei ole tarjolla missään muualla. Tämä on huippukorkeakoulu. Tarkoituksemme on ollut kerätä syy/seuraus-kokemuksia - hakea informaatiota - sekä valon että pimeyden puolelta (kumpikaan niistä ei ole hyvä eikä paha). Käsitellä saamamme info, ymmärtää se ja tehdä sen perusteella päätöksiä, että miten jatkaa eteenpäin.
Käsittelyä helpottavana ohjeistuksena on miljoonia vuosia planeetalla ollut "ikuiset periaatteet": totuus, rakkaus ilman ehtoja, rauha, oikea käytös ja väkivallattomuus.
Kokemuksiemme tuoma oppi tulevat olemaan ensisijaisesti meidän omaa tietopääomaamme, mutta myös kokonaisuus - kollektiivitietoisuus - hyötyy siitä.
Kaikkea ei tarvitse itse kokea, voimme oppia myös näkemästämme.
Olemme olleet mukana vaativassa ja pitkäaikaisessa projektissa, joka nyt on päättymässä. Nyt planeetalla elävät ihmiset haluavat kokea loppuhuipennuksen fyysisinä. Heidän viisas sielunsa tietää vaikka päivätietoisuudessa ei olisi mitään käsitystä tapahtumien kulusta.
Elämän tarkoitukseen liittyy mun mielestä aika kiinteästi monta asiaa:
Keitä me olemme, miten me ollaan tultu tänne elämään - onko tämä kaikki ja meidät myös luotu vai olemmeko vain sattuman ja kaaoksen tulos. Ja jos joku on luonut tämän kaiken, niin kuka ja miksi, ja mikä on tilanteemme suhteessa tuohon Luojaan. Mitä tuo Luoja on antanut meille tehtäväksi, mitä hän ajattelee meistä. Mikä on tärkeää ja mikä turhaa tekemistä täällä, ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja millä perusteella.
Sanokoot muut mitä lystää, mutta mun mielestä Raamattu antaa näihin hyvät vastaukset. Mä olen löytänyt elämän tarkoituksen, arvon ja merkityksen sieltä.
Siellä sanotaan, että suurin osa ihmisistä tosiaankin perii isiltään "tyhjänpäiväisen" elämän. Mutta Jumala antaa sitä pyytäville merkityksellisyydestä yltäkylläisen elämän. Näinpä olen sen myös kokenut.
Raamatusta olen ymmärtänyt, että Jumala on luonut meidät rakkautensa kohteiksi, ja "omaksi kuvakseen", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin, mutta jotain arvokasta joka tapauksessa. Se tarkoittaa sitä, että sinä et ole sattumaa, vaan suunniteltu - et turha, vaan arvokas. Jo se, että elät, hengität, kävelet, kuulet, puhut, katsot, koet, tunnet jne. on aika ihmeellistä, ja sellaista joksi Jumala on tarkoittanut. "Olen ihme..." on joku tajunnut ja todennut itsestään Raamatussa. Sinut on "punottu" äitisi kohdussa ihmeellisesti pienintä luutasi myöten.
Luojamme loi meidät, jotta eläisimme yhteydessä häneen ja olisimme hänen täydellisen rakkautensa kohteita...jotta puhuisimme Luojallemme, kuuntelemme Häntä, olemme vuorovaikutuksessa, opimme häneltä. Se on tärkeää. Olemme hänen silmäteriään.
Olemme rakastettuja: Jumala vakuuttaa rakkaudestaan meihin monin eri tavoin. Suurin hänen rakkautensa todiste näkyy Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Meidän oli alunperin tarkoitus elää läheisessä yhteydessä Luojaamme ja täydellisesti rakastettuina ja rakastaen. Mutta sitten ihminen alkoi kapinaan Luojaansa vastaan, ja maapallosta tuli tämä "kuoleman varjon maa". Ihminen menetti suoran yhteyden Jumalaan.
Mutta Jumalaan saa yhteyden uudelleen Jeesuksen kautta. Lue Raamatusta Johanneksen evankeliumi siitä näkökulmasta, että miten ihminen saa yhteyden Jumalaan!
Jokaisella, joka uskoo Jeesukseen, on paras aika edessäpäin: "...Taivaaseen, kotiin luo Vapahtajan riemujuhlaan on sinutkin luotu". - Ikuinen elämä Luojamme yhteydessä - sellaisessa elämässä, johon Hän meidät alunperin tarkoitti.
Jumala, joka loi, tiesi miksi loi.
Hänen taskussaan on elämän merkitys.
Yksi masentunut ihminen miettii Raamatussa näin:
"Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla? Sukupolvi menee, sukupolvi tulee...Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja kääntyy pohjoiseen, kiertää kiertämistään, ja samalle kierrolleen tuuli palaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei täyty, ja minne joet ovat laskeneet, sinne ne yhä edelleen laskevat. Kaikki sanat uupuvat kesken, kukaan ei saa sanotuksi kaikkea. Silmä ei saa näkemisestä kylläänsä eikä korva täyttään kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä..."
"Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua."..."Minä sanoin sydämessäni: antaudunpa iloon, nautin elämän onnesta! Mutta sekin oli turhuutta...Päätin sitten virkistää itseäni viinillä -- päästämättä silti viisautta ohjaksista -- ja sillä tavoin antaa mielettömyydelle vallan, kunnes näkisin, mitä ihmisen on paras tehdä vähinä elinpäivinään tämän taivaan alla....Minä ryhdyin suuriin töihin: rakensin itselleni taloja, istutin viinitarhoja sekä puistoja ja puutarhoja, joissa kasvoi kaikenlaisia hedelmäpuita, tein itselleni lammikoita kastellakseni niiden vedellä metsikön puita...Mutta kun tarkastelin töitä, joita käteni olivat tehneet, ja vaivaa, jonka olin nähnyt, minä havaitsin: kaikki se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole mitään hyötyä auringon alla...Minä näin kaikessa vaivannäössä, työssä ja menestyksessä vain ihmisten keskinäistä kateutta...Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen. Tämäkin on turhuutta...Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua."
Näitä hän miettii, ja saa sitten viisautta Jumalalta tajuta mikä täällä on tärkeää:
- "Sillä kuka voi syödä ja kuka iloita ilman häntä?" (=Jumalaa)
- "Jumalan lahja on sekin, että ihminen saa vaivannäkönsä keskellä syödä ja juoda ja nauttia elämän antimista."
- "Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt"
- "Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen"
- "Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa, yhtä vähän tiedät Jumalan teoista, hänen, joka kaiken luo."
- "Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä"
- "Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut."
- "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista."
tarkoitus on kokeminen, sillä vain kokeminen on todellisuutta.
Tiedostamaton mieli projisoi ja verhoaa monesti vastauksen itse kysymykseen, josta se löytyy. Tässä tapauksessa kysymyksestä löytyi sellainen vastaus, että elämä itsessään on tarkoitus. Meidän ei tarvitse etsiä tarkoitusta muualta, se on jo läsnä.
Elämä on prosessi. Elämää voi sanoa siksi mystiseksi Jumalaksi, jota niin kiihkeästi ihmiset kaipaavat - jumalatkin palvelevat vain...elämää. Elämä elää meissä, meissä eletään. Prosessi elää meissä ja prosessin jatkuvasti muotoaan muuttava eli kehittyvä olemus on sitä elämää.
Miten prosessi elää, siitä saa selvää kun tutkii ihmisiä, eläimiä, kasveja, kiviä.. se versoaa jatkuvasti, haarautuu, kiertyy, leikkii spiraalinmaista leikkiä. Kenen kanssa? Itsensä kanssa. Kun yksi universumi lakkaa leikkikenttänä toimimasta, toiseen elämän prosessi siirtyy ja sama homma jatkuu..ikuisesti etenevä spiraali, DNA:n rakenne siitä on meillä muistutuksena.
Voi sanoa, että eräässä mielessä vastaukset löytyvät dna:n rakenteesta. Isommat rakenteet universumeihin saakka toistavat sitä kiertyvää spiraalitanssia, mitä dna:ssa esiintyy.
Oikeassa,se on elämän ilmentymistä ajassa ja aineessa,ja sen lisäksi ihmisellä on, syyn ja seurauksenlain vaatima välttämättömyyden pakko toteuttaa tuota ketjua niin kauan
kun vapauttuu karmastaan ja palaa elämän perustan yhteyteen.
Uskonnot ja aatteet yrittävät paluuta hyvän idean avulla, mutta se ei onnistu ne vain ikuistavat valittsevan tilanteen ja kärsimys jatkuu
Vain yksilönä luopumalla kaikista auktoriteeteista,ja varsinkin omasta sisäisestä auktoriteetista,joka on tuo ihmisen psykologinen perimä,
Ymmärtämällä kaiken tuon kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään älyllisesti, niin kaikki tuska
ja ahdistus päättyy silmänräpäyksessä, ja elät kosketuksessa elämän perustaan,jota kosketusta ihmisellä ei muutoin ole
Ihmisen elämän tarkoitus on löytää Jumala, sillä muutenhan vain "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".
Elämän kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen.
Niin se vaan on.
Meille on annettu 70 tai 80 vuotta aikaa
etsiä Jumalaa
ja löytää Hänen rakkautensa
ikuisuutta varten.
*
Joltakin siihen menee enemmän,
joltakin vähemmän,
joku ei viitsi etsiä ollenkaan.
Mutta silti:
Kannattaa etsiä!
Minultakin meni 30 v ja risat kapinoidessa,
ihan turhaan!
Sillä mitä syytä on kapinoida
Rakkauden Jumalaa vastaan?
elämän hengen ja tämä
henki kaipaa
takaisin Hänen yhteyteensä
eikä sitä tyydytä minkäänlaiset
korvikkeet,
vaan se on levoton
siihen saakka,kunnes löytää
tien takaisin Isän Jumalan
yhteyteen ja saa rauhan:
Sitävarten Jumala lähetti
meille Jeesuksen!
meille ei anneta mitään, kaikki pitää tienata.
Jos jumala tai jeesus kävelisi minua kadulla vastaan niin tekisin heille "Tarmo Mannit".
Teologian keksivät aikoinaan fiksut ihmiset, jotka eivät kestäneet ajatusta "hullutuksesta". Miten fiksu voi mennä niin halpaan? Se hävetti niin, että piti oikein keksiä ihka oikea "tiede" kristinuskon ympärille.
Ainoa todellinen tiede mitä Vatikaanissa harjoitetaan on muistaakseni tähtitiede. Huvittaa kun samainen kirkko aikoinaan julisti Galileo Galilein pannaan. Taisivat sen kumota vasta muutama vuosikymmen sitten.
Jaa, että meille on oikein "annettu" 70-80 vuotta aikaa ottaa Jesse vastaan? Voihan pyhän Pietarin kalsarit sentään! Ei tota viitti edes kommentoida...
Joskus voi tulla enkeli ovellesi koputtamaan, ja kysymään yllättäen jotain, ja sinäkö vastaisit noin, vaikka totuus seisoisi edessäsi?
Etkö tosiaan oo kuullu hämmästyttävistä ihmeistä, joita toisille on tapahtunu, kun ovat nöyrällä sydämellä uskoneet Jeesukseen?
Ja kun ihminen antaa omastaan toisen hyväksi, niin voi olla varma, että itsekin voi odottaa apua, kun avun tarpeessa on.-Se on ihmeitten tie,-usko vaan, ja se tapahtuu. Mitä epäusko kannattaa, kun se on pimeyttä?
oven takana, mutta ei avattu niille ovea.
Jos enkulit sitten liikkuvat mormoneina?
Juu, ei ole sitä kuoleman enkeliäkään pahemmin oven takana näkynyt. Muistan kun joskus lapsena kiehtoi se Raamatun kohta jossa se kuoleman enkeli kierteli ihmisten ovien takana ja jätti ne perheet rauhaan joilla oli joku verinen juttu ovessa. :O
Jänskää!!!
Oonhan mä toki kuullut näistä ihmeistä mitä on uskoville tapahtunut. Jeesus tais Raamatussa jollekin parantuneelle vastata jotenkin näin kun tämä alko kiitellä Jeesusta siitä ihmeestä. "En minä sinua parantanut, vaan uskosi sinut paransi". Oon sitä mieltä, että näin tapahtuu tänä päivänäkin. Ne, joiden usko eli ts. itsesuggestio on voimakkainta, kokevat myös ihmeparantumisia.
Ihmisen mieli on kummallinen kapistus.
Tänään muuten tuli telkusta ohjelma "45 minuuttia special" ja siinä ateisti meni uskovien perheeseen 30 päiväksi. Tämä ateisti ei suinkaan kääntynyt uskovaksi, vaan nämä uskovat muuttuivat suvaitsevaisemmiksi. Varsinkin uskovan perheen isä oli ahdasmielinen, kun taas hänen uskova vaimonsa ymmärsi tätä ateistista naista, perheellinen itsekin. Aluksi he penäsivät tältä ateistilta mihin hän moraalinsa perustaa, kun Raamattu ei merkitse hänelle paljoakaan. Ateisti nainen kertoi, että hän haluaa rakkautta, rauhaa, luonnon kunnioittamista ja muuta vastaavaa, eikä koe, että hänen tarvitsisi lukea Raamattua ollakseen hyvä ihminen itselleen ja lähimmäisilleen. Vähitellen tämä uskova perhe alkoi ymmärtää tätä naista ja he ystävystyivät. Uskovat ymmärsivät, että heidän tapansa ei ole suinkaan ainoa tapa elää hyvää ja moraalista elämää.
Tämä kuvastaa myös tällakin palstalla esiintyviä uskovaisia. Hekin penäävät meiltä muilta samaa asiaa kuin tuossa ohjelmassakin. Miten voitte elää ilman Raamatun antamaa moraalista selkärankaa?
Itse en ole ateisti, mutta minuun suhtaudutaan täällä kuten ateistiin. Jos kerron uskovani hieman eri tavalla, niin se ei kelpaa. Tuo nainenkin siinä ohjelmassa kertoi uskovansa eri tavalla, eikä siis oikeastaan ollut mielestäni täysin ateisti.
Että olen mielestäni sitten epäuskossa? Sinun olisi kannattanut katsoa tuo ohjelma. Kun tuo ohjelma tulee nettiin nähtäväksi, niin laitan tänne linkin.
Elämä on pisimmilläänkin todella lyhyt. Elämä on lahja. Mutta mitä hyödyttää ihmistä, vaikka hän saavuttaisi tässä ajassa kaiken mahdollisen, mutta ei sielunsa pelastumista iankaikkiseen elämään. Tärkeintä onkim ensin tavoitella ikuista elämää, jonka antaja on Jeesus Kristus.
Sinällänsä on tuo merkitys,joka ilmentää itseään ajassa ja aineessa
Kun ihminen ei ymmärrä tätä, niin se keksii tarkoituksen,uskonnot jumalineen ja aatteet, myös ateismin
minäkin olen elämän tarkoitusta kovasti miettinyt ja ei sitä varmaan olekkaan.mulla joskus mukavaa mutta suurin osa ajasta menee vaan miettimiseen mitä kannattais tehdä.olen jo 39v ja täysin pihalla elämän tarkoituksesta ja siitä miten tehdä oma elämä mielekkääksi