veivät ensimmäisinä vuosikymmeninä evankeliumin Jeesuksesta silloiseen maailmaan, ja Paavali täydensi tätä työtä. Heitä vainottiin, mutta vainojenkin uhalla he veivät Jumalalta saatua sanomaa kaikkeen maailmaan.
Kun Konstantinus hoksasi tuon uskonnon voiman, hän käänsi sen edukseen ja teki uskonnosta valtionuskonnon. Silloin vasta vaara uhkasikin uskovia. Johtajille annettiin etuja ja heitä hyvitettiin työstä kirkon hyväksi monin keinoin, ja kirkkoon luikerteli käärme kuin aikoinaan paratiisiin.
Vastapalvelukseksi kirkon johtajat antoivat periksi monissa Raamatun totuuksissa. Jumalan sanaan lisättiin kiirastulioppi, messu, neitsyt Maria, rukousnauhat, sunnuntai, kuolemattoman sielun oppi, ja kaikki tämä esitettiin seurakunnalle vähitellen. Menihän se kuin kuuma veitsi voihin. Kirkko maallistui ja suuri luopumus astui kuvioon.
Paavikunnan aika kesti vuodesta 538 aina vuoteen 1517, jolloin Luther alkoi ravistella seurakuntaa. Hän toi esiin kadotetut totuudet, joita vielä lisäsivät bresbyteerit ja anglikaanit. Lisää totuuksia paljastui, kun Jumala antoi ihmisten ymmärtää, miten asiat Raamatussa ovat.
Esiin marssivat kongregationalistit ja metodistit. Kastetotuuden toivat baptistit, ja heiltä myös on peräsin sapatti, jonka he toivat adventtiseurakunnalle. Nämä tajusivat Jeesuksen toisen tulon läheisyyden ja löysivät Ilmestyskirjasta (Ilm. 14. luku) kolme enkelin sanoman, joka oli julistettava kaikille kansoille.
Noina vuosisatoina oli valtionkirkon ulkopuolella kansaa, joka pyhitti uskollisesti sapatin ja piti muutenkin kiinni apostolien perustalle rakennettusta opetukssta. Heitä vainottiin ja he joutuivat lähtemään usein pakoon henkensä uhalla, mutta juuri se olikin asia, joka levitti uskoa yhä laajemmalle, lopulta jopa meren ylikin uuteen maanosaan.
Brittiläinen kirkko erosi valtionkirkosta, samoin irlantilainen ja skotlantilainen kirkko. Myös itämaiset kirkot Kiinassa, Intiassa ja Persiassa pysyivät erillään.
Paganinit, valdolaiset, böömiläiset ja abessinialaiset taistelivat uskollisesti sapatin puolesta, kunnes joutuivat ylivallan edessä joko kuolemaan tai taipumaan.
Monet henkilöt kirkkohistorian hämystä nousivat esiin, ja pitivät ristin lippua ylhäällä. Norja ja Ruotsi (Suomi mukana) erosivat myöskin valtionkirkosta.
Alkuseurakunnalla on sama opetus kuin tällä viimeisellä uskovien joukolla on: "Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko."
Tämän uskovien joukon lukua ei tiedä kukaan muu kuin Jumala taivaassa, joka tietää jokaisen, joka hänen kansaansa kuuluu.
Kun Konstantinus hoksasi tuon uskonnon voiman, hän käänsi sen edukseen ja teki uskonnosta valtionuskonnon. Silloin vasta vaara uhkasikin uskovia. Johtajille annettiin etuja ja heitä hyvitettiin työstä kirkon hyväksi monin keinoin, ja kirkkoon luikerteli käärme kuin aikoinaan paratiisiin.
Vastapalvelukseksi kirkon johtajat antoivat periksi monissa Raamatun totuuksissa. Jumalan sanaan lisättiin kiirastulioppi, messu, neitsyt Maria, rukousnauhat, sunnuntai, kuolemattoman sielun oppi, ja kaikki tämä esitettiin seurakunnalle vähitellen. Menihän se kuin kuuma veitsi voihin. Kirkko maallistui ja suuri luopumus astui kuvioon.
Paavikunnan aika kesti vuodesta 538 aina vuoteen 1517, jolloin Luther alkoi ravistella seurakuntaa. Hän toi esiin kadotetut totuudet, joita vielä lisäsivät bresbyteerit ja anglikaanit. Lisää totuuksia paljastui, kun Jumala antoi ihmisten ymmärtää, miten asiat Raamatussa ovat.
Esiin marssivat kongregationalistit ja metodistit. Kastetotuuden toivat baptistit, ja heiltä myös on peräsin sapatti, jonka he toivat adventtiseurakunnalle. Nämä tajusivat Jeesuksen toisen tulon läheisyyden ja löysivät Ilmestyskirjasta (Ilm. 14. luku) kolme enkelin sanoman, joka oli julistettava kaikille kansoille.
Noina vuosisatoina oli valtionkirkon ulkopuolella kansaa, joka pyhitti uskollisesti sapatin ja piti muutenkin kiinni apostolien perustalle rakennettusta opetukssta. Heitä vainottiin ja he joutuivat lähtemään usein pakoon henkensä uhalla, mutta juuri se olikin asia, joka levitti uskoa yhä laajemmalle, lopulta jopa meren ylikin uuteen maanosaan.
Brittiläinen kirkko erosi valtionkirkosta, samoin irlantilainen ja skotlantilainen kirkko. Myös itämaiset kirkot Kiinassa, Intiassa ja Persiassa pysyivät erillään.
Paganinit, valdolaiset, böömiläiset ja abessinialaiset taistelivat uskollisesti sapatin puolesta, kunnes joutuivat ylivallan edessä joko kuolemaan tai taipumaan.
Monet henkilöt kirkkohistorian hämystä nousivat esiin, ja pitivät ristin lippua ylhäällä. Norja ja Ruotsi (Suomi mukana) erosivat myöskin valtionkirkosta.
Alkuseurakunnalla on sama opetus kuin tällä viimeisellä uskovien joukolla on: "Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko."
Tämän uskovien joukon lukua ei tiedä kukaan muu kuin Jumala taivaassa, joka tietää jokaisen, joka hänen kansaansa kuuluu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oletko ajatellut että kaikkina aikoina ovat ihmiset "olleet oikeassa" :) - Luther oli oikeassa, mutta oli myös väärässä - Luther oli hyvä ja Luther oli vähemmän hyvä :) opettaja - eikö niin. Kaikkina aikoina ollaan kuitenkin sanottu me tiedämme totuuden - ja kuitenkaan ei minään aikana kukaan ole tietänyt koko totuutta - Luther eikä kukaan muukaan. Daniel 12 osoittaa mielestäni jotain tästä .. mitä sanot..
Dan. 12:4
Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.
Danielin viimeinen ennsutus on kauaskantoisin kaikista ennustuksista.
Apostoli-profeetta Johannes ennustaa Ilmestyskirjassaan samankaltaista.
Mutta kun tuohon Danieliin näytätte te kaikki a-ihmiset enemmän luottavan,
niin sitä sitten tässä ...
Dan. 12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät,
toiset iankaikkiseen elämään,
toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa,
ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet,
aina ja iankaikkisesti.
Eskatologi
## Monet henkilöt kirkkohistorian hämystä nousivat esiin, ja pitivät ristin lippua ylhäällä. Norja ja Ruotsi (Suomi mukana) erosivat myöskin valtionkirkosta. ##
Niin, aikanaan täältä Turu ntienooltakin häädettiin pois viimeinen katolilainen
piispa - Kaarinan Kuusiston piispanlinnan omaisuus takavarikoitiin Ruotsille,
joka silloin isännöi Suomea. Tuomiokirkosta tuli luterilainen.
Katolilaisuuden lopun alku Suomessa oli siinä, kun eräskin arvostettu valtiomies
sai väkevästi vaikutteita Lutherin uskonpuhdistuksesta ja asettui Ruotsin
kuninkaan puolelle sensijaan että olisi asettunut puolustamaan piispanlinnaa.
Alkuseurakunnissa ei kerätty kymmenyksiä! Katolinen kirkko aloitti kymmeyksien keräämisen juutalaiseen malliin!
Apostolit eivät koskaan kannattaneet kymmenyksiä, vapaasta tahdosta antamiseen sen sijaan kannustettiiin! joka paljon kylvää, paljon niittää!!!
keräämisen? Samahan se on millä nimellä nitä kymmenyksiä kutsutaan. Minäkin makselen kirkollisverojani ilman napina vaikka en ole edes samaa mieltä kirkon opetuksien kanssa.
kun luemme, kuinka Mooseksen aikana rakennettiin pyhäkköä ja sitä varten kerättiin kansalta siihen varoja, niin kansa oli vähän niin kuin voisko sanoa vastahakoisesti antamassa. Mutta kun ilmestysmajaa alettiin rakentaa, ja sitä varten kansa sai tuoda vapaaehtoisen lahjan, niin varoja tuli niin paljon, että Mooseksen piti jopa toppuutella kansaa tuomasta enää lisää.
Raamatussa aivan selvästi kerrotaan Jeesuksen lähettäneen matkaan kymmeniä opetuslapsia jo ennen ylösnousemustaan, ei siis apostoleita, vaan opetuslapsia, eikä heidän joukossaan ollut Paavalia! Eikä ole olemassakaan jotakin yhtä ja oikeaa alkuseurakuntaa, sillä Jeesuksen opetuslapset etenivät talosta taloon ja kylästä kylään jättäen jälkeensä satoja seurakuntia ympäri lähi-idän ja euroopan joilla oli Jeesuksen opetukset ja ilosanoma kuultuna. Ja näin lisääntyi oikean ja totisen Jumalan tunteminen maailmalla. Rooma lähetti sitten omat lähettiläänsä mm Paavalin johdolla kumoamaan näitä edellä lähetettyjen opetuslasten antamia opetuksia ja todistusta Jeesuksesta ja Jumalasta.
olivat siten Jehovan Todistajia, jotka kulkevat ovelta ovelle kaksittain vielä nykyäänkin.
Luuk. 10:1
Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.