Lapsen usko - kysymys tietäville?

luulisin Jeesuksen tarkoittaneen että lapsi kykenee ottamaan kaiken vastaan suurella luottamuksella ja ilman epäilyä (jota tosin raaka maailma monasti käyttää hyväkseen)

Lapsi esim luottaa vanhempiinsa niin paljon että hyppäisi vaikka 5. kerroksesta jos isä on luvannut ottaa kiinni.

aikuisella ei samanlaista luottamusta ole
Lisäksi lapsi pystyy ottamaan ilmaisen pelastuksen lahjana eikä ajattele, ettei se minulle kuulu tai yritä ansaita sitä niinkuin aikuiset monesti tekevät.

olipas sekavaa

Raamatusta. Ei luulojen kirjasta.

Lapsi on kaikessa tekemisissä aito, luulisin Jeesuksen tarkottaneen juuri sitä.

Jumalakin haluaa aitoa rakkautta, ihmisiltä.

ööö...ethän pahastu, jos korjaan, että tarkasti
ottaen Jeesus ei sanonut, että taivasten
valtakunta on tarkoitettu lapsille ja heidän
kaltaisilleen, vaan: "lasten kaltaisille".

Jeesus kyllä sitten selitti mitä hän tarkoitti
sillä: "joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa
niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Mark. 10:15

Kyse on siis lasten esimerkillisyydestä
Jumalan valtakunnan vastaan ottamisessa.

Miltäkö se tuntuu?

No, kyllä se ensin hieman sieppaa, siltä osin kun
on luulotellut jotakin omaa ansiota itselleen
uskoon tulostaan. Kyse ei siis todellakaan
ollut minun "järkevän, ymmärtävän aikuisen
viisaasta valinnasta" ;)

Ja sitten se samassa hetkessä tuntuu
helpottavalta:

Jos pelastumisessa todellakin on kyse siitä,
että saa ottaa vastaan Jumalan lahjan, minäkin
yllän siihen armoon!!

Minä en nimittäin yltäisi muuhun kuin lahja-armoon.

Voin olla osallisena vain siihen armoon,
jonka perustuksena on jonkun muun tekemä työ:
Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus.

Jumala antaa pelastuksen lahjan syliin saakka,
ja minun osuuteni on ällistellen ihmetellä
näin suurta armoa. Ja säilyttää se omanani
loppuun saakka kalleimpana aarteenani.

Näin arvokasta lahjaa ei kyllä teekään mieli
heittää pois. Jumalan Poika maksoi siitä
hurjan hinnan.

Ensin pitää määritellä taivasten valtakunta. Minun mielestäni se on mielentila, mielenrauha. Sille on Raamatussa useita synonyymejä, kuten Jumalan valtakunta ja luvattu maa, esimerkiksi.

Jos tarkkailet 3-4 vuotiasta lasta, huomaat, että hän on selvästi erilainen verrattuna aikuisiin. Hän on avoin (aito), hänellä ei ole suojakuorta ympärillään. Hän heittäytyy tilanteisiin täysillä, ei tuossa iässä vielä pelkää munaavansa itseään. Jos epäonnistuukin, ei jää sitä murehtimaan.
Aivan erityiskyky lapsella on elää hetkessä, murehtimatta mennyttä ja tulevaa.
Näistä syistä mielestäni taivasten valtakunta (mielenrauha) on lasten kaltaisten. Kovin harva vain on tässä suhteessa lapsen kaltainen.

Kauimpana tuon Raamatunkohdan ajatuksesta ovat mielestäni arvelut, että se tarkoittaa lapsellista hyväuskoisuutta kirkon uskottelemia oppeja kohtaan, "joulupukkiuskoa".

Lapset ovat avoimia , he eivät halua kenellekkään pahaa, he luottavat lupauksiin eivätkä ole niin syntisiä!

Aikuiset taas valehtelevat, sortuvat helpommin rikoksiin ja osaavat juonitella!

Tätä Jeesus tarkottaa sanoessaan että taivas on tarkoitettu lapsen kaltaisille!