Perhe 1800-luvulla ja perhe nyt

1800-luvun perhe-elämä vaikuttaa nopealla silmäyksellä varsin vieraalta nykyaikaan verrattuna, mutta selviä samankaltaisuuksiakin on löydettävissä. Perhe-elämä oli 1800-luvulla tiukan etiketin ohjailemaa ja varsin miehistä. Nainen oli kotitalouden hoitaja vailla mahdollisuuksia omaan työuraan. Elämää säännöllistivät etiketin lisäksi myös varsin ahdas aikarytmitys. Seksuaalimoraali oli tiukka ja uskonnollinen elämäntapa piti pintansa yhteiskunnan maallistumisesta huolimatta. Kodit olivat rauhoittumispaikan lisäksi myös eräänlaisia vaurauden ja statuksen osoittimia muille ihmisille. Yleiset vierailut olivat jäykkiä ja varsin teennäisen oloisia sekä ajallisesti rajattuja. Sivistyneistön harrastuksiin kuului myös ooppera, teatteri, lukeminen, musiikki sekä tanssi. Kuitenkin perhe-elämässä vallitsi jokaisella osa-alueella tietty säännöllisyys ja sovinnaisuus. Kesäisin perheet ”pakenivat” kaupungista luonnon rauhaan ja puhtauteen.

Nopeasti silmäiltynä 1800-luvun perhe-elämä vaikuttaisi siis varsin jäykältä ja muodolliselta jos vertaamme sitä nykyajan elämänmenoon. Ensinnäkin naisen asemassa on tapahtunut valtaisa muutos, minkä myötä nainen ei ole elää kotinsa vanki. Nykyään nainen käy lähes poikkeuksetta ansiotyössä ja miehen asema perheen päänä on historiaa. Tasa-arvoisuus on nykypäivän perhe-elämän teesi. Osittain tämän tasa-arvon, mutta etenkin kotien koneellistumisen myötä palvelijat ovat poistuneet kodeista, ja nykyään miehetkin osallistuvat kotitöihin. Tulee kuitenkin muistaa, että esimerkiksi katolisissa maissa naisen perinteinen asema kotiäitinä on säilynyt varsin vahvana. 1800-luvun elämää hallinnut etiketti on poistunut ajan myötä, ja nykyään ihmiset voivat vapaammin toimia toistensa seurassa. Toki vieläkin hyvät tavat ovat kunniassaan ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä katsotaan halveksien. Myös maallistuminen on jatkunut 1900-luvun kuluessa ja ainakin Suomessa sunnuntaisin kirkossa käyvät perheet ovat selvässä vähemmistössä. Raamatun lukeminen iltasatuna on nykyään korvattu lasten saduilla.

1800-luvulla suuressa suosiossa ollut lukeminen on mielestäni vähentynyt ainakin Suomessa. Lukemisen tilalla on vapaa-ajan vietossa yleistynyt populaari viihdekulttuuri eri muotoineen. Mielestäni 1800-luvulla pelättyä todellisuuden pakoa liiallisen lukemisen myötä voidaan pitää yhä ajankohtaisena. Nuoret käyttävät nykyään vapaa-aikaansa niin paljon television, videoiden, tietokonepelien ja internetin kanssa, että jonkinasteisesta todellisuuden paosta voimme yhä puhua. Ooppera ja teatteri on pysynyt vähemmistön harrastuksena, eikä vieläkään ns. tavallinen kansa vietä aikaansa niiden parissa. Tanssikulttuuri on pysynyt ainakin jossain määrin voimissaan, ja varsinkin nuoret ovat olleet tässä aktiivisia. Tiukka seksuaalinen moraali on myös poistunut ja sen tilalle on tullut varsin laaja seksuaalinen vapaus. Nykyään voimme pikemminkin puhua yhteiskuntiemme yliseksuaalisuudesta ja sen haitoista.

Olen käsitellyt 1800-luvun ja nykyajan perhe-elämän eroja, mutta selviä yhtäläisyyksiäkin yhä on. Joulua voidaan vielä nykyäänkin pitää perheen juhlana, joka rauhoittaa elämänmenoa. Mielestäni joulun merkitys on jopa kasvanut, sillä nykyajan yhteiskunta antaa liian vähän yhteistä aikaa perheelle. Koti on yhä se paikka missä voimme rauhoittua ja piiloutua julkisen elämän melulta. Kodin asema ”näyteikkunana muille” on sekin jossain määrin säilynyt, mikä näkyy sisustukseen käytettävästä ajasta. Lisäksi ihmisillä on yhä tapana siivota kotinsa ennen kuin vieraat saapuvat taloon. Synttäreitä ja nimipäiviä vietetään edelleen, mutta niiden painoarvo on ehkäpä hieman laskenut, ainakin aikuisten keskuudessa. Sen sijaan nykyaikaista mökkikulttuuria voidaan pitää 1800-luvun perillisenä. Ihmiset haluavat yhä paeta kesäisin kaupungista luonnon rauhaan ja puhtauteen. Lisäksi kasvavan turismin myötä ihmiset yhä matkustelevat varsin paljon perheenkin kanssa.

Siispä 1800-luvun perhe-elämän aktiviteeteista löytyy jyrkkiä vastakkaisuuksia, mutta myös selviä yhtäläisyyksiä nykypäivään verrattuna. Tulee myös muistaa, että ”uusi ei aina ole paras”, sillä nykyajan kiireinen elämä antaa liian vähän yhteistä aikaa perheelle. Enää harvassa perheessä istutaan ruokapöydän ääreen yhdessä keskustelemaan päivän asioista, ja yhä harvempi perhe omaa ”koko perheen harrastuksia”. Todellisuuspako ja yhteiskuntamme yliseksuaalisuus ovat myös mielestäni todellisia ongelmia. Siispä vielä tänäkin päivänä perhe-elämäämme kohdistuu useita uhkatekijöitä ja vaaroja.