Isälle.
2.6. vietimme äidin kanssa viimeiset tunnit vieressäsi.
Et ollut lähdössä, ei puhettakaan siitä. Mutta lähtö tuli, yht'
äkkiä kasvosi muuttuivat sinipunaisiksi ja hoitajan kiireet loppuivat. Pari korahdusta ja leuan liikettä antoivat hetken toivoa: josko sittenkin saamme pitää sinut?
Vaan ei, olit pois, lopullisesti. En voi uskoa sitä vieläkään. Olen itkenyt ja itken taas. Esikoisemme on syntymässä seitsemän viikon päästä. Ette koskaan näe toisianne. Voimme sanoa lapselle, että pappan käsi oli vatsalla muutama tunti ennen kuolemaa, emme muuta.
Kuvasi on kotona ja katselen sinua usein. Miten voisit olla pois? Juurihan olit täällä ja saimme nauttia yhteisestä ajasta. En käsitä, en halua uskoa, vaikka kannoimme arkkuasi.
Olit jotain käsittämättömän hienoa, ymmärrän sen nyt paremmin. Kun olit vieressäni, olinkin jättiläisen olkapäillä. Nyt voin vain pärjätä itse ja pitää huolta äidistä ja perheestäni. Teen sen, sainhan olla sinun opissasi.
Piditte äidin kanssa meistä lapsista hyvää huolta ja autoitte elämän alkuun.
Aikanaan tein lupauksen itselleni: huolehdin sinusta ja äidistä loppuun asti.
Lähtösi oli toisille yllätys, minulle ei niinkään. Olin seurannut kuntoasi jo vuosia ja vuosia pelännyt, koska tulee se suurin suru. Se tuli. Voi helvetti että sattuu. Olen kiitollinen, että sait lähteä lähes suorilta jaloilta, vain muutama käynti sairaalassa. Et kärsinyt pitkään ja jaksoit aina jutella kanssani. Et koskaan valittanut, olit aina hyvällä tuulella. Mutta et uskonut, että voisit olla vakavasti sairas. Olit tuhonnut keuhkosi peruuttamattomasti tupakoinnilla ja ehkä muullakin piittaamattomuudella. Vaikka olit viisain ihminen maan päällä, et ymärrtänyt että tilanne on paha vaikka petikavereita lähetetään ympäriltä viimeiselle matkalle.
Vain muutama hetki, ja sinut on puettu valkoiseen kaapuun, olet edelleen niin komea. Halaamme ja silittelemme sinua äidin ja Tainan kanssa, hädissäni höpötän sinulle jotain, lopulta joudumme päästämään irti.
Kuukausi menee kuin usvassa. Tulee hautajaiset, juhannus, sen jälkeen tyhjyys. Käymme neuvolassa 12 tuntia lähtösi jälkeen. Itken käytävällä, mutta pysyn jotenkin kasassa. Voi, kuinka upeaa olisi näyttää esikoista mummulle ja papalle. No, onneksi uusi tulokas tuo mummullekin uutta ajateltavaa.
Olen niin kiitollinen ja onnekas, että olit isäni. Isä rakas:
lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
Jos saamme pojan, annamme hänelle nimesi; elät kauttamme ja olet ikuisesti muistoissamme.
2.6. vietimme äidin kanssa viimeiset tunnit vieressäsi.
Et ollut lähdössä, ei puhettakaan siitä. Mutta lähtö tuli, yht'
äkkiä kasvosi muuttuivat sinipunaisiksi ja hoitajan kiireet loppuivat. Pari korahdusta ja leuan liikettä antoivat hetken toivoa: josko sittenkin saamme pitää sinut?
Vaan ei, olit pois, lopullisesti. En voi uskoa sitä vieläkään. Olen itkenyt ja itken taas. Esikoisemme on syntymässä seitsemän viikon päästä. Ette koskaan näe toisianne. Voimme sanoa lapselle, että pappan käsi oli vatsalla muutama tunti ennen kuolemaa, emme muuta.
Kuvasi on kotona ja katselen sinua usein. Miten voisit olla pois? Juurihan olit täällä ja saimme nauttia yhteisestä ajasta. En käsitä, en halua uskoa, vaikka kannoimme arkkuasi.
Olit jotain käsittämättömän hienoa, ymmärrän sen nyt paremmin. Kun olit vieressäni, olinkin jättiläisen olkapäillä. Nyt voin vain pärjätä itse ja pitää huolta äidistä ja perheestäni. Teen sen, sainhan olla sinun opissasi.
Piditte äidin kanssa meistä lapsista hyvää huolta ja autoitte elämän alkuun.
Aikanaan tein lupauksen itselleni: huolehdin sinusta ja äidistä loppuun asti.
Lähtösi oli toisille yllätys, minulle ei niinkään. Olin seurannut kuntoasi jo vuosia ja vuosia pelännyt, koska tulee se suurin suru. Se tuli. Voi helvetti että sattuu. Olen kiitollinen, että sait lähteä lähes suorilta jaloilta, vain muutama käynti sairaalassa. Et kärsinyt pitkään ja jaksoit aina jutella kanssani. Et koskaan valittanut, olit aina hyvällä tuulella. Mutta et uskonut, että voisit olla vakavasti sairas. Olit tuhonnut keuhkosi peruuttamattomasti tupakoinnilla ja ehkä muullakin piittaamattomuudella. Vaikka olit viisain ihminen maan päällä, et ymärrtänyt että tilanne on paha vaikka petikavereita lähetetään ympäriltä viimeiselle matkalle.
Vain muutama hetki, ja sinut on puettu valkoiseen kaapuun, olet edelleen niin komea. Halaamme ja silittelemme sinua äidin ja Tainan kanssa, hädissäni höpötän sinulle jotain, lopulta joudumme päästämään irti.
Kuukausi menee kuin usvassa. Tulee hautajaiset, juhannus, sen jälkeen tyhjyys. Käymme neuvolassa 12 tuntia lähtösi jälkeen. Itken käytävällä, mutta pysyn jotenkin kasassa. Voi, kuinka upeaa olisi näyttää esikoista mummulle ja papalle. No, onneksi uusi tulokas tuo mummullekin uutta ajateltavaa.
Olen niin kiitollinen ja onnekas, että olit isäni. Isä rakas:
lepää rauhassa,
tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
Jos saamme pojan, annamme hänelle nimesi; elät kauttamme ja olet ikuisesti muistoissamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.