Kun itse olin kristitty, tapasin rukoilla. Rukoilemiseni oli kuin puhetta, tyyliin "oi rakas jumala setä lähti autolla töihin älä anna hänen ajaa päin rekkaa ja vammautua iäksi". Rukouksen vastaanottajaksi kuvittelin sinisävyisen, isokokoisen, pilvenmuotoisen miehen avaruudessa. Ajattelin tämän miehen olevan puoliksi välinpitämätön, puoliksi kiinnostunut siitä mitä sanoin. Mitä kiihkeämmän tunnetilan sain aikaan rukoukseni aikana, sitä varmemmin uskoin hänen kuuntelevan. Samoin uskoin hänen arvostavan mahdollisimman virheetöntä kieltä sekä vanhanaikaisia sanoja ja sanontoja.
Mitä sinä kuvittelet kun rukoilet? Millaisen hahmon kuvittelet kuuntelevan, jos ylipäätään kukaan kuuntelee? Onko rukouksesi puhetta vai jotain muunlaista kommunikaatiota? Vastaako rukouksesi kohde sinulle, ja jos niin miten?
Kiitos kun vastaat.
Mitä sinä kuvittelet kun rukoilet? Millaisen hahmon kuvittelet kuuntelevan, jos ylipäätään kukaan kuuntelee? Onko rukouksesi puhetta vai jotain muunlaista kommunikaatiota? Vastaako rukouksesi kohde sinulle, ja jos niin miten?
Kiitos kun vastaat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Emmehän oikeastaan tiedä miltä Jeesuskaan näytti täällä ollessaan :)
Minä uskon että Jumala kuulee vaikka en tietenkään osaa rukoilla oikein saati sitten tiedä miltä Hän näyttää.
Jeesuksen kautta rukoilen.
Hän on luvannut rukoilla meidän puolestamme.
Rukoilla pitää kuitenkin sillä se on vain hyväksi :)
Kiitos vastauksestasi.
Miksi uskot ettet osaa rukoilla "oikein"?
Mitä koet kun rukoilet? Ajatteletko jotain tiettyä asiaa/ihmistä? Tunnetko jotain tavallisuudesta poikkeavaa?
Mitä siinä tilanteessa tapahtuu ihan tarkalleen ottaen?
Itselläni oli tapana ristiä kädet ja sulkea silmät ja puhua hiljaisella äänellä se rukous jota ajattelin. Sitten kuvittelin että se mies (jumala) kuuli minut.
Onko sinun jumalasi mies vai nainen? Kuunteleeko hän kun sinä rukoilet? Muodostatko sanoja mielessäsi?
Kysyn tätä siksi, että olen lakannut rukoilemasta, ja mietin, kokeeko ne jotka rukoilee, samoja asioita mitä itse koin. Ei tämä ole kompakysymys enkä halua pilkata.
En usko että on töysin oikeaa tapaa rukoilla.
Että meillä olisi se juuri oikea tyyli, joka pitäisi luotella Jumalalle, jotta Hän kuulisi.
Jos sellainen tyyli on niin emme me sitä osaa mutta sen saamme anteeksi.
Pelkkä huokaus voi olla rukous ja niin se usein onkin.
Jumala kuulee rukouksen ilman käsien ristiinpanoa ja silmien sulkemista.
Hän tietää mitä rukoilemme ja mitä tarvitsemme ennenkuin itse sen tiedämme ja teemme.
Joskus en millään osaa pukea rukoustani sanoiksi vaikka mielessäni kaiken sanon.
Sitten minä vain samalla tunnustan etten tiedä miten tämän Sinulle sanoisin mutta Sinä tiedät kyllä.
Uskon että rukous menee perille vaikken itse muistaisi kaikkea tuoda esille niinkuin "pitäisi" mutta Hän kyllä kuulee ja tietää.
En tunne juurikaan eroa olotilassani tai ympäristössäni.
En tunne lämmintä tai kylmää virtausta huoneessa.
Mutta tiedän että Hän kuulee rukoukseni ja se tuo minulle varmuutta ja hyvän olon vaikka aina olisin erittäin stressaantunut jostain.
En rukoillessani halua esittää mitään.
En hymyilevää tyyppiä, jolla on kaikki hyvin kun puhuu Jumalle.
Vaan kerron asiat kuin ne tunnen.
Tiedän ettei Jumala vaadi tiettyä olotilaa rukoillessa tai yesman asennetta.
Jos en jaksa niin silloin voin rukoilla että Jumala jaksa puolestani.
Ei minun pidä esittää ikipirteää ihmistä vaan olen sellainen kuin olen ja Jumala minut parhaiten tuntee.
Uskon että rukoukseni Hän kuulee.
Ja että Jeesus rukoilee puolestani kuten meidän kaikkien muidenkin puolesta aina Jumalaa.
Yleensä käteni ovat ristissä ja silmäni kiinni mutta joskus katson taivasta samalla.
Rukousvastauksia on tullut.
Joskus vasta pitkien aikojen takaa.
Myös ystäväniltäni niistä kuulen.
Eräskin oli rukoillut vuosia ja eräänä uutena vuotena soitto tulee että vanhemmat olivat uudestaan menneet naimisiin tuosta vain.
Uskon että rukousvastaus ei aina ole sellainen mitä odotimme ja jonka heti ymmärrämme.
Jumala tietää mitä ihminen ensisijaisesti tarvitsee.
Siksi smaragdi sormusta tuskin sain tyynyni alla pienenä :D
Jumalan kuvittelen Isäksi.
Saan olla Hänen lapsensa Jeesuksessa.
Mutta sukupuolen kannalta Hän on Henki :)
Enemmän kuin ymmärrämme.
Sinä siis rukoilet jotakin _henkilöä,_ joka on _miespuolinen_ (isä), ja ymmärtää puhuttua kieltä (ilmeisesti suomea) mutta myös sanoiksi pukemattomia ajatuksia ja tunteita. Hän ei odota sinulta tiettyä roolia, vaan hyväksyy sinut sellaisenaan, mikä antaa sinulle turvallisuuden ja lohdun tunnetta, vaikka olisit ahdistunut sillä hetkellä. Rukous ylipäätään vaikuttaa sinun tunne-elämääsi myönteisesti. Uskot myös, että rukouksesi saattaa vaikuttaa johonkin reaalimaailman asiaan toivomallasi tavalla ja pidät rukoilua hyveenä.
Tuo kuulostaa hyvin paljon siltä miten itse koin tämä rukoilujutun.
Kirkosta tullessa olin rentoutunut ja rauhallinen. Se tunne tosin hävisi heti kun jouduin taas kahnaukseen tädin kanssa heti palattuani. Todellisuus iski väliin.
kiitos kun viitsit vastata. tämä selvensi asiaa hieman.
Kaikista onnellisinta olisi, jos meillä kaikilla olisi joku todellinen ihminen, joka hyväksyisi meidät puutteinemme kaikkinemme.
määrittää meidät parhaiten.
Kertoo myös mitä tulavan pitää vaikkeimme sitä itse näe ehkä selvästi.
Rakkaus on esimakua tulevasta.
Jumala on luonut ihmiset olemaan toistensa kanssa ja rakastamaan.
Rakkaus kantaa kuolemankin jälkeen.
Todellisuus on juuri se ettei aina voi olla onnellinen.
Mutta todellisuus on myös se että on Jumala, joka on hyvä ja ottaa sinut vastaan sellaisena kuin olet ja juuri sellaisena kuin olet.
Ja todellakin se että jo Raamatussa, Jumalan meille antamassa Sanassa, Hän kertoo mitä elämä on ja mitä siltä voi odottaa.
Jumala on henkiolento, mutta myös persoona. Kolmiyhteinen henkiolento joka on samaan aikaan Jumala, Pyhä Henki ja Kristus.
Voit olla tasan varma että Hän kuulee ja muistaa ikuisesti jokaisen huokauksesi. Mutta hänelle pitää esittää pyynnöt rukouksin, muuten hän ei voi auttaa.
Rukous voi olla mitä vain ja missä vain, kunhan se on sydämestä eikä ulkokullattua fraselogiaa. Raamattu on hyvä rykouskirja. Psalmeista löydät hyvää tekstiä millä voit ilmaista ylistystä Herralle.
Rukoilkaa jatkuvasti. Heittäkää kaikki murheenne Hänen päälleen ja saatte vastauksia.
Kun ihminen tulee uskoon, hän voi lähestyä Jumalaa kääntymällä suoraan Taivaallisen Isän puoleen, koska Jeesus on sovittanut syntimme ja avannut pääsyn suoraan Isän yhteyteen. Voin myös puhua Vapahtajalle Jeesukselle Kristukselle ja rukoilen kyllä myös Pyhää Henkeä. Kun lähestyy kolmiyhteistä Jumalaa, eiköhän se mene "samaan osoitteeseen"., ei väliä, Isä, Poika vai Pyhä Henki!
Ymmärtääkseni ongelmaa pohtinut, ei ole vielä löytänyt henkilökohtaista, elä-
vää yhteyttä Jumalansa kanssa ja ei ole kokenut saavansa vastauksia.
Tule Isän luo Jeesusken Kristuksen sovitustyön kautta.
On sen verran naurettavaa touhua etten ole siihen ryhtynyt, eikä ole ollut edes tarvetta.
niin ei sinun tarvitse silloin myöskään vastata rukoilemista ja rukouksia koskeviin kysymyksiin.