Aloin tässä vain miettiä kun tässä lueskelin (taas vaihteeksi) keskustelua tai ennemminkin riitelyä siitä onko Jumalaa olemassa vai ei. Itse henkilökohtaisesti uskon Jumalan olemassa oloon, mutta en kiellä silti sitä mahdollisuutta etteikö voisi olla ettei Jumalaa olisi tai että joku muu jumala olisikin loppujen lopuksi oikea jumala. Enhän minä nyt, herranen aika, ihmisenä pysty sellaista varmasti sanomaan kun ei siitä kellään meistä mitään varmaa tietoa ole loppujen lopuksi! Itse vain olen aika vakuuttunut omasta kannastani. Mutta silti...
Miksi ateistit ja kristityt aina riitelevät tästä uskosta ja epäuskosta? Ateistien yleisin heitto minkä itse olen kuullut on yleensä ollut "ettehän te ole pystyneet todistamaan että Jumala olisi olemassa" mutta pystyvätkö ateistitkaan todistamaan loppujen lopuksi sata varmasti että Jumalaa ei olisi? Mielestäni eivät. Aina on vähintään se 0,001% mahdollisuus suuntaan ja toiseen.
Miksi tästä siis pitää aina niin vahvasti riidellä?
Miksi ateistit ja kristityt aina riitelevät tästä uskosta ja epäuskosta? Ateistien yleisin heitto minkä itse olen kuullut on yleensä ollut "ettehän te ole pystyneet todistamaan että Jumala olisi olemassa" mutta pystyvätkö ateistitkaan todistamaan loppujen lopuksi sata varmasti että Jumalaa ei olisi? Mielestäni eivät. Aina on vähintään se 0,001% mahdollisuus suuntaan ja toiseen.
Miksi tästä siis pitää aina niin vahvasti riidellä?
Vastaukset 66
Vanhimmat
että mikä niistä tuhansien uskontojen jumalista sitten olisi se oikea?
Itse uskon kuitenkin vahvasti siihen että tämä kristittyjen tuntema Jumala on se joka on olemassa ja tähän siis itse turvaudun. Sata varma ei voi koskaan olla mutta hyvin lähelle sitä ihminen voi kuitenkin päästä :)
Ihmisen sisimpään tulee sellainen rauha,
kun uskoon tulee,ettei ole epäilemistä
ja samalla saa varmuuden siitä,että
on löytänyt sen,mitä on etsinyt.
Yhteyttä Jumalaan:siihen ainoaan ja
oikeaan-ei saada muuten,kuin
Jeesuksen kautta.
Kyllä näillä sivuilla pölistään ja hölistään
monenlaista-sellaiset varsinkin,joilla ei
itsellä ole mitään kokemusta-eli haluavat
vain väitellä ja kieltää kaiken-ja vitsaillakin,
mutta,jotka todella ovat jääviä sanomaan
mistään mitään,kun eivät Jumalaa tunne.
Uskovilta vaaditaan josmillaisia todisteita
Jumalasta- vaikka ihmisinä mekin joudumme
myöntämään sen-huolimatta yhteydestämme
Häneen-että Hän on suuri Jumala,jota emme
aina käsitä ja on asioita,joita liioin meille ei
ole ilmoitettu,eikä ole tarpeen ilmoittaakaan.
Yhteyttä Jumalan kanssa voisi verrata vaikka
avioliittoon-se on niinkuin rakkaussuhde tai
vaikka elinikäiseen ystävyyteen:
jossa päivittäin eletään yhdessä toisen kanssa
ja jaetaan omaan arkielämään liittyviä asioita
ja aikaamyöten opitaan tietämään toisesta
lisää ja tuntemaan toista paremmin.
Näin on suhde Jumalaan myöskin.
Jumala opettaa meille asioita käytännössä
sen oman arkielämän keskellä,jossa kukin
elämme.
Hän ei laita meitä minkäänlaiseen muottiin
jossa meitä vaaditaan elämään ja olemaan
kaikessa samoin,kun toisetkin.
Raamatussa on kyllä neuvoja ja asioita
jotka koskevat jokaista uskovaa,mutta
sieltä löytyy myöskin neuvoja ihmiselle
omaan arkielämään henkilökohtaisesti.
Jumala rakastaa jokaista ihmistä yksilönä!!!
Hän haluaa.että me elämme yhteydessä
Häneen niin,että me jaamme Hänen
kanssaan arkielämäämme kuuluvatkin
asiat.
Rukouksemme:puheemme Hänelle niin
yksityisesti vuoteillamme,kuin arkisten
askareiden aikana tai missä tahansa
olemmekaan,on yhteyttä Hänen kanssaan.
Saamme huomata miten Hän johdattaa ja
ilmestyy meille elämämme keskellä
yhtähyvin pienissäkin asioissa,kuinmyös
isoissa ja tärkeimmissäkin.
Jumala jopa saattaa tehdä yllätyksiä-
meidät tuntien-niin,että saamme huomata
miten paljon Hän meistä välittää ja miten
Hän meistä huolehtii.
Kuitenkin ihmisinä olemme ja elämme
elämäämme monenlaisten murheiden
keskellä,niinettemme me siinäsuhteessa
täällä maanpäällä pääse ongelmia ja
vaikeuksia"pakoon"mutta me emme ole
niissä yksin,vaan Hän on kanssamme ja
se tuo turvallisuuden ja varmuuden
elämäämme.
Uskoontuloni oli Jumalan teko-niinkuin se on
jokaisen kohdalla-minullakin oli kyllä oma
käsitykseni siitä,että jonkunlainen jumala
on jossain ja välillä taas en uskonut tai en
välittänyt,enkä ajatellut oliko vai ei ollut..
kun tein ratkaisuni,se oli pieni rukous toisen
ihmisen kanssa,mutta senjälkeen en enää
epäillyt,vaan tiesin,että olin löytänyt Hänet!
Itse henkilökohtaisesti en voisi kuvitella eläväni ilman Jumalaa. Kaikkihan olisi silloin turhaa ja merkityksetöntä - eikä itseäni ainakaan huvita elää vain siksi että tänne nyt ollaan satuttu syntymään ja "nauti siitä!" Jo ajatuskin tuntuu ahdistavalta. Siinähän olisi loppujen lopuksi niin yksin että ei mitään järkeä, enkä kyllä omasta puolestani sano että elämästä olisi helppo nauttia.
Onhan se vähän turhaa riidellä. Itsekin olen ihmetellyt usein, miksi uskovaiset niin vahvasti uskovat jumalansa olemassaoloon. Ennen muinoin siihen on varmasti ollut helppo uskoa, kun kaikki, mitä ei voitu selittää oli jumalan luomaa. Nykyään on toisin. Miksi jonku pitäisi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa? Todistaisi nyt joku, että jumala olisi olemassa! Niin, että jokainen voisi todeta "okei, jumala on olemassa" siihen asti ainakin pysy ateistina.
Sehän on vähän sama asia, kuin Russelin teekannu,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu
On niin paljon asioita, mitä on ennen selitetty jumalan tekoina, mutta nykyään kumottu ja todistettu tieteen avulla. Enpä ole törmännyt asioihin, jotka todistetusti olisi jumalan luomaa.
Itse en henkilökohtaisesti luottaisi tieteeseen - sehän on täysin ihmisten aikaan saannosta, uudistuu lisää tietoa löytyessä noi 50vuoden välein ja kieltää yleensä kokonaan edes sen mahdollisuuden että Jumala olisi olemassa. Ainakin mitä itse tiedän ei Jumalan olemassa olon mahdollisuudesta, tai mistään siihen viittaavastakaan ole tiedeakatemioissa helppoa päästä puhumaan.
Kummaa kyllä, monet tiedemiehet loppujen lopuksi ennen kuolemaansa ovat kääntyneet uskoon. Miksi? - luultavasti syynä on se että kaiken sattumalta tapahtuminen on saattanut tuntua kaiken sen pikkutarkan tutkiskelun jälkeen hyvin epätodennäkösieltä jollaisena sitä ainakin itse pidän. Onhan se toki mahdollista, mutta toisaalta tuntuu aika oudolta että kaikki puut, kukat ja sekopäiset ihmiset olisivat syntyneet ihan sattuman kaupalla tänne oleilemaan ilman minkäänlaista merkitsytä, ilman minkäänlaista tulevaisuutta, ja yhtä turhina kuin koko maapallo. Ei kuulosta kovinkaan iloiselta mutta näinhän se silloin olisi. Periaatteessa sama kun heittäisi henkensä ainakin itsestäni siinä vaiheessa.
"Miksi jonku pitäisi todistaa, ettei jumalaa ole olemassa? Todistaisi nyt joku, että jumala olisi olemassa! Niin, että jokainen voisi todeta "okei, jumala on olemassa" siihen asti ainakin pysy ateistina."
Minusta tämä on hieman epäreilua. Miksemme me uskovat saisi vaatia samaa asiaa ateisteilta kuin mitä ateistit vaativat meiltä? Mikseivät ateistit voisi todistaa asian olevan toisin päin jos kerran meidänkin pitäisi todistaa asia puolestaan tosin päin?
Minusta Raamattu sinällään on jo aika hieno todistus - kirjassa on muutama sata lupausta jotka kaikki täytetään Uudessa testamentissa. Huomioon ottaen että se on kirjoitettu useampien ihmisten toimesta en itse ainakaan pitäisi tätä kovinkaan mahdollisena inhimillisin keinoin. Aina joku lupaus jäisi huomaamatta tai täyttämättä. Tosin tiedän kyllä ettei sitä silti voida pitää pitävänä näyttönä. Mutta sitten kun kuollaan niin silloinhan se nähdään. Tosin itsestäni tuntuisi hieman pelottavalta ajatus kuolla jos ei tietäisi yhtään mitä sitten tapahtuu.
Toivottavasti en loukannut missään kohti näkemyksiäsi, mutta tämä on vain se miten itse asian koen.
Mielelläni tällainen pohdinta asiasta on kyllä ihan ok. Sitten kun se menee riitelyksi... se ei tunnu enää terveeltä. Keskustelu on parhaillaan silloin kun se on rakentavaa =)
uskovat ihmiset ovat huolissaan uskomattomien ihmisten pelastumisesta - siksi evankeliumin julistaminen voi joskus tuntua suorastaan tuputtamiselta ja selkeän mielipiteen ilmaiseminen riitelyltä, vaikka minkäänlaista riitaa ei olisi tarkoitus synnyttää tai ylläpitää
ihan ilman riitelemättä haluan kertoa olevani vahvasti eri mieltä mm. siitä että Jumalan olemassaolo olisi helppo nykyaikana kumota - kukaan ei ole edelleenkään todistanut edes tieteen avulla sitä etteikö Jumala olisi kaiken luomakunnan takana - kaikki on pelkkää olettamusta - eikä sellaista voi pitää minään tietona vaan tiedeuskona...eli joko uskot tieteeseen tai Jumalaan...
eli uskonto sekin---
Onhan tiede todistanut evoluution oikeaksi, mikä tekee taas jumalanne olemattomaksi. Raamatun mukaanhan ihmisiä olisi ollut se n. 10 000 vuotta, eli kieltääkö uskovaiset täysin evoluution, että ihmisiä olisi ollut jo paljon ennemmin alkeellisimpina, mutta kuitenkin hyvin lähellä ihmisiä ja siitä me olemme kehittyneet. Koska jos ei täysin kiellä sitä, on jumalanne silloin mielikuvituksen tuotetta.
Ei ole voinut ihmiset kehittyä aatamista ja eevasta, onhan se nyt selvä. Mistä todisteet, että näin olisi ollut? Kun taas dinosauruksista löytyy luita todisteeksi (muka jumalan sinne pistämiä) :D ja maan alta mittavat öljyvarat, jotka osittain ovat syntyneet liitukauden kasveista hapettomassa tilassa.
Raamattuunne on koottu evankeliumit, jotka ovat sinne sopineet. Eli on jätetty paljon pois, mikä on sinne kirjoitettu. Lisäksi sitä on muutettu paljon viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. En pidä sitä satukirjaa mitenkään luotettavana lähteenä.
Onhan tiede todistanut evoluution oikeaksi, //
on sattunut uutinen menemaan ohi--voisitko postata sen tanne niin saan todeta.
"Onhan tiede todistanut evoluution oikeaksi, mikä tekee taas jumalanne olemattomaksi."
Ensinnäkin milloin tämä evoluutio on todistettu oikeaksi? Ja vaikka evoluutio olisikin totta miksi se tekisi Jumalan olemattomaksi? Onhan olemassa niitäkin jotka uskovat että evoluutio teoria on ollut Jumalan tapa luoda ihminen ja hän on ohjannut prosessia. Vaikka maailma luotiin seitsemässä päivässä niin mistäs me tiedämme kauanko se seitsemän päivää sitten kestää Jumalan ajanlaskun mukaisesti?
"Raamatun mukaanhan ihmisiä olisi ollut se n. 10 000 vuotta, eli kieltääkö uskovaiset täysin evoluution, että ihmisiä olisi ollut jo paljon ennemmin alkeellisimpina, mutta kuitenkin hyvin lähellä ihmisiä ja siitä me olemme kehittyneet. Koska jos ei täysin kiellä sitä, on jumalanne silloin mielikuvituksen tuotetta."
Vetoan edelliseen mainintaani. Missä kohti Raamattua sanotaan että ihmisiä olisi ollut n. 10 000vuotta? Voihan sieltä tietty tällainen kohta löytyä mutta itse en ole vielä siihen törmännyt - pyytäisin mahdollisia jakeita jos sen kohdan joku tietää. Ja no - mistäpä sitä tietää mistä tuo ihmisen olemassa olon alun lasku on lähdetty tekemään loppujen lopuksi? Mutta tietty on olemassa myös ihmisiä jotka kieltävät evoluutio teorian kristillisyydessä. Väittäähän osa etteivät dinosauruksetkaan kuolleet kuin vasta keski-ajalla tai sen jälkeen. Selittäisi kummasti lohikäärme tarinat sun muut merihirviöt.
"Ei ole voinut ihmiset kehittyä aatamista ja eevasta, onhan se nyt selvä. Mistä todisteet, että näin olisi ollut? Kun taas dinosauruksista löytyy luita todisteeksi (muka jumalan sinne pistämiä) :D"
Ja taas yksi mahdollisuus - jotkuthan pitävät Raamattua myös vertauskuvallisena kirjana. Ehkä Adam ja Eeva ovat vertauskuva - ehkä eivät. Ja mikä Jumalassa sulkee pois dinojen olemassa olon tai toisinpäin? :o Mistäs me nyt tiedetään mitä Jumalakin niillä eläimillään loppujen lopuksi luonti vaiheessa tarkoitti tarkalleen? Onhan siellä voinut dinojakin olla - ei vaan mainittu tai olivat niitä liskoiksi luettavia otuksia (verrattavissa sisiliskoon).
"Raamattuunne on koottu evankeliumit, jotka ovat sinne sopineet. Eli on jätetty paljon pois, mikä on sinne kirjoitettu. Lisäksi sitä on muutettu paljon viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. En pidä sitä satukirjaa mitenkään luotettavana lähteenä."
Tämä taas on ihmisten aikaan saannosta. Tosin Raamatussahan on sellainen kiva kohta myös, joka menee jotenkin sinne päin että mikäli se ei ole totta ja mikäli ihminen ei usko siihen niin sitten se on oikein ettei tämä ihminen usko sillä silloinhan koko usko on turha ja kaikki sen vuoksi tehty on turhaa. Ja tämähän kuulostaa oikein mukavalta, eikös? Tosin omiin korviini se kuulostaa hyvin kipeältä, sillä mikäli koko kirja olisi satua kuten asian ilmaisit niin sittenhän tällä elämällä ei olisi mitään merkitystä ja periaatteessa olisi ihan sama mennä vaikka suunnittelemaan ydinsotaa tai tappamaan naapurin Erkki koska eihän sillä loppujen lopuksi olisi mitään väliä kun ei siitä mitään rangaistusta loppujen lopuksi saa ja tämähän on vain elämää
Jos loppu jotenkin häiritsee niin tämä on kyllä täysin oma mielipiteeni eikä muiden toki tarvitse siihen yhtyä. Itse en vain näe tässä elämässä mitään kovinkaan hohdokasta jos se olisi niin tyhjä kuin väitetään. Koska loppujen lopuksi jos vaikka se naapurin Erkki kuolisi niin eihän sitäkään enää kukaan ensivuonna luultavasti muistaisi :/
Voisitko kertoa että mikä saa sinut olemaan ateisti? Ja mitä pahaa näet kristinuskossa? Entäpä mitä hyvää siitä sinusta seuraisi jos todistettaisiin että kristinusko on humpuukkia? Millaisia tunteita se herättäisi kenties?
Ihan vain uteliaisuuttani kun en ole vielä aikasemmin tällaista sattunut keltään kysymään.
"Ei ole voinut ihmiset kehittyä aatamista ja eevasta, onhan se nyt selvä.'' Luulenpa, että Aatami ja Eeva ovat vertauskuvia kuten moni muu asia raamatussa. Esim. Kukapa nyt uksoisi, että menemme kirjaimellisesti taivaaseen. Kuoleman jälkeen mennään tuonelaan odottamaan viimeistä tuomion päivää ja tuonelalla luultavasti tarkoitetaan pitkää unta koska tuonelassa ei ole ajatusta, asiaa eikä mitään tehtyä.
No. Aika moni uskoo että menemme kirjaimellisesti Taivaaseen. Ja miksemme menisi? Jos miettii vaikka siltä miltä unissa tuntuu kun on onnellinen niin eikö silloin se ole puhtaan onnen tuntuista? Ns. pala taivasta maan päällä. :) Ainakin minusta..
"Ensinnäkin milloin tämä evoluutio on todistettu oikeaksi?"
Evoluutioteoria alkaa olla yhtä hyvin todistettu kuin esim. gravitaatioteoria. Hiomista löytyy (aina), mutta pääpiirteet ovat jo varsin selkeät.
"Ja vaikka evoluutio olisikin totta miksi se tekisi Jumalan olemattomaksi?"
Ei suoraan teekkään. Tosin se syö Raamatulta uskottavuutta rajusti (esim. Nooan tarina).
"Raamatun vertauskuvallisuus"
Mihin vedetään raja? Onko taivas vain vertauskuva? Onko ylösnousemus vain vertauskuva? Itse jos olisin kaikkivaltias ja jättäisin yhden ainoan todisteen itsestäni maan päälle, niin välttelisin vertauskuvia kuin ruttoa.
"Tosin omiin korviini se kuulostaa hyvin kipeältä, sillä mikäli koko kirja olisi satua kuten asian ilmaisit niin sittenhän tällä elämällä ei olisi mitään merkitystä ja periaatteessa olisi ihan sama mennä vaikka suunnittelemaan ydinsotaa tai tappamaan naapurin Erkki koska eihän sillä loppujen lopuksi olisi mitään väliä kun ei siitä mitään rangaistusta loppujen lopuksi saa ja tämähän on vain elämää"
Väitätkö todella, että vain kristinusko estää sinua välittömästi murhaamasta kanssaihmisiä? Jos näin on, on ehkä parempi että olet uskovainen. Uskontojen kertomukset kuolemanjälkeisestä elämästä ovat se "koukku", millä sidotaan ihmisiä uskovaisiksi. Uskonnon nimissä voidaan luvata "hyvin" eläville hienoimmat mahdolliset palkinnot ja taas "pahoille" julmimmat kidutukset, mitä keksitään. Ja hienointa tässä systeemissä on se, että näitä lupauksia ei tarvitse pitää, sillä niiden todenperäisyyden pääsee toteamaan vasta kuoltuaan.
"Itse en henkilökohtaisesti luottaisi tieteeseen"
Tieteen avulla lentokoneet pysyvät ilmassa, aurinkopaneelit ja tuuligeneraattorit tuottavat sähköä, tietokoneet ja verkkoteknologia mahdollistavat reaaliaikaisen ajatusten vaihdon, kuten tämän. Pelkkiä hyviä arvauksiako nämä teknologiat ovat sitten olleet? Siinä olet oikeassa että tiede uudistuu, mutta useimmiten se on asioiden tarkentumista. Ei kokonaisten teorioiden kumoamista ja uusien kehittämistä.
"Kummaa kyllä, monet tiedemiehet loppujen lopuksi ennen kuolemaansa ovat kääntyneet uskoon. Miksi?"
Kuulostaa urbaanilta legendalta. Ja jos näin tapahtuu, niin kai tästä yhdestä uskovaiset sitten hirveän metelin nostavat, vaikka tuhat muuta tiedemiestä on kuollut samoihin aikoihin ateisteina.
"Onhan se toki mahdollista, mutta toisaalta tuntuu aika oudolta että kaikki puut, kukat ja sekopäiset ihmiset olisivat syntyneet ihan sattuman kaupalla tänne oleilemaan ilman minkäänlaista merkitsytä, ilman minkäänlaista tulevaisuutta, ja yhtä turhina kuin koko maapallo."
Evoluutio on paljon muutakin kuin vain sattumaa. Miksi elämällä yleensä pitäisi olla joku suurempi tarkoitus? Muita lainaten: "Elämän tarkoitus, on murheen karkoitus.".
"Mutta sitten kun kuollaan niin silloinhan se nähdään. Tosin itsestäni tuntuisi hieman pelottavalta ajatus kuolla jos ei tietäisi yhtään mitä sitten tapahtuu."
Kai tuo ajatus suurinta osaa ainakin jossain määrin pelottaa. Mutta jos ei tiedä mitä on kuoleman jälkeen ja pelottaa, niin onko järkevää kuvitella sinne pehmoleluja pelkojen vähentämiseksi, vaikka niistä ei mitään konkreettisia todisteita olisikaan?
"Evoluutioteoria alkaa olla yhtä hyvin todistettu kuin esim. gravitaatioteoria. Hiomista löytyy (aina), mutta pääpiirteet ovat jo varsin selkeät."
Darwin itse on sanonut että mikäli välimuotoja ei eri eläinlajien kehityksestä löydy ei evoluutio teoria pidä paikkaansa - eikä näitä välimuotoja kummasti ole sattunut löytymään.
"Mihin vedetään raja? Onko taivas vain vertauskuva? Onko ylösnousemus vain vertauskuva? Itse jos olisin kaikkivaltias ja jättäisin yhden ainoan todisteen itsestäni maan päälle, niin välttelisin vertauskuvia kuin ruttoa."
En itse voi sanoa varmasti onko kirjassa vertauskuvallisia kohtia kuinka paljon ja missä. Ja no. Käyttihän Jeesuskin vertauskuvia - joten ainakaan meidän Jumalamme ei välttele vertauskuvia kuin ruttoa. Päin vastoin.
"Väitätkö todella, että vain kristinusko estää sinua välittömästi murhaamasta kanssaihmisiä? Jos näin on, on ehkä parempi että olet uskovainen. Uskontojen kertomukset kuolemanjälkeisestä elämästä ovat se "koukku", millä sidotaan ihmisiä uskovaisiksi. Uskonnon nimissä voidaan luvata "hyvin" eläville hienoimmat mahdolliset palkinnot ja taas "pahoille" julmimmat kidutukset, mitä keksitään. Ja hienointa tässä systeemissä on se, että näitä lupauksia ei tarvitse pitää, sillä niiden todenperäisyyden pääsee toteamaan vasta kuoltuaan."
En väitä. En itse tappaisi ihmistä selväjärkisenä (ja selvennykseksi tämä siis tarkoittaa sitä etten olisi hullu, mielenvikainen tai muusta mielenterveys ongelmasta kärsivä henkilö), mutta tarkoitan että periaatteessa itselleni jos Jumalaa ei olisi olisi asia ihan sama sillä ihminenhän on silloin eläin ja eläimiähän kuolee koko ajan. Ei se kuitenkaan tarkoita että minun täytyisi olla siinä mitenkään osallisena. Itse sanoisin vielä sen verran että henkilökohtaisesti en ainakaan elä uskovana Taivaan takia. En ehkä pääse sinne, enkä ehkä ansaitse sitä mutta mitä sitten? Koen kristinuskon arvot itselleni sopiviksi, terveiksi ja uskon että Jumala on oikeasti olemassa - jos en Taivaspaikkaani ansaitse niin sitten en.
Osui tuossa silmään nuo lainausmerkit. Mitä tarkoitat hyvillä ihmisillä? Jumala katsoo jokaisen ihmisen sydämeen enkä itse usko että ilman katumusta kukaan Taivaaseen pääsee. Jumalan edessä ei voi mielistellä ja esittää että "en mä sitä tarkottanu oikeesti" sillä Isä näkee. Mietityttää myös tuo sanasi pahat. Mitä tarkoitat tässä nyt pahoilla ihmisillä?
Osa tieteestä on tutkittavissa olevaa. En väitä etten uskoisi tieteeseen missään - sehän on täysin eri asia. Uskon että esim. tv on keksitty ihan hyvistä syistä ja tietyillä kaavoilla ja että joku on laskenut miten lentokone pysyy hyvin ilmassa. Evoluutio teoria on kuitenkin täysin eri asia, sillä sitä ei ole pystytty todistamaan oikeaksi ja kuten Darwin edelleen on maininnut mikäli välimuotoja ei löydy niin teorian voi heittää roskakoriin.
"Kuulostaa urbaanilta legendalta. Ja jos näin tapahtuu, niin kai tästä yhdestä uskovaiset sitten hirveän metelin nostavat, vaikka tuhat muuta tiedemiestä on kuollut samoihin aikoihin ateisteina."
Jos mainitseminen on hirveä meteli niin ihmettelen. Mietityttää vain miksi ihminen joka on tutkinut maailmaa niin kauan yhtäkkiä hylkääkin täysin oman tutkimusnäkökulmansa jonka perustalle niin vahvasti on tutkimuksensakkin rakentanut.
"Evoluutio on paljon muutakin kuin vain sattumaa. Miksi elämällä yleensä pitäisi olla joku suurempi tarkoitus? Muita lainaten: "Elämän tarkoitus, on murheen karkoitus."
Ahaa... No voisitko sitten selittää miten se sitten ei ole sattumaa? Ja juuri elämän tarkoituksettomuus tekee siitä sellaista kun se pahimmillaan on. Mitä syytä ihmisellä on elää jos ihmisen elämällä ei ole tarkoitusta? Tietty voit itse elää täysin ilman elämän tarkoitusta mikäli kestät sen mutta itse ainakin uskon siihen mihin uskon.
"Kai tuo ajatus suurinta osaa ainakin jossain määrin pelottaa. Mutta jos ei tiedä mitä on kuoleman jälkeen ja pelottaa, niin onko järkevää kuvitella sinne pehmoleluja pelkojen vähentämiseksi, vaikka niistä ei mitään konkreettisia todisteita olisikaan?"
Pehmoleluja on hieman loukkaava vertauskuva, sillä itse en näe niitä mitenkään pehmoleluina. Jeesus on sitäpaitsi ollut olemassa ja hänet lasketaan todelliseksi historialliseksi henkilöksi - löytyyhän hän monista kuninkaiden kirjurienkin maininnoista sun muista. Ihmiset etsivät aina jotain konkreettista. Eivätkö sitten ihmeet ole konkreettisia? Eikö se että joku parantuu, toinen alkaa puhua itselleen vieraalla kielellä tai vastaavaa ole konkreettista? Samoin on myös paholaisen olemassa olon kanssa - historiasta löytyy monia riivattuja, monia paikkoja joissa kummittelee sun muuta. Eivät huonekalujen itsestään liikkumiset sun muut ole mitään pelkkiä tarinoita sillä olen itsekkin nähnyt niitä. Itselleni se on ollut hyvinkin konkreettista.
"Darwin itse on sanonut että mikäli välimuotoja ei eri eläinlajien kehityksestä löydy ei evoluutio teoria pidä paikkaansa - eikä näitä välimuotoja kummasti ole sattunut löytymään."
Evoluution todistusaineisto alkaa olla ylitsepursuava, välimuotoja on löydetty vaikka kuinka paljon. Kreationismin ja ID-teorian esille tuonti johtuu lähinnä Yhdysvaltojen kaupallisten uskontojen etujen ajamisesta. Jostain syystä nämä ideat ovat rantautuneet Suomeenkin.
"Koen kristinuskon arvot itselleni sopiviksi, terveiksi"
Suurin osa näistä arvoista on kopioitu muualta tai sitten ne ovat niin sanottua tervettä järkeä. Kristinusko haluaa vain kiillottaa omaa kilpeään nimeämällä ne juurikin kristityksi arvoiksi.
"Hyvillä" ja "pahoilla" tarkoitin uskonnon määrityksiä. Esim. kristinuskon mukaan orpokodin pitäjä joka ei usko jumalaan on "paha". Sen sijaan vanha lapsiinsekaantuja, joka kuolinvuoteellaan kääntyy kristityksi on "hyvä". Eli hyväntekijä joutuu helvetiin ja pedofiili pääsee taivaaseen.
Eli lainausmerkit olivat siksi, että vaikka kristinuskon mielestä hyvä/paha jaottelu menee näin, ei se ole yleispätevää.
"Evoluutio teoria on kuitenkin täysin eri asia, sillä sitä ei ole pystytty todistamaan oikeaksi"
Kyllä sen pystyy todistamaan oikeaksi. Ongelma vain on että kyseinen prosessi kestää tuhansia tai miljoonia vuosia, jos puhutaan monimutkaisemmista eliöistä. Alkeellisilla eliöillä kuten bakteereilla evoluutiota on jo todistettu.
"Ahaa... No voisitko sitten selittää miten se sitten ei ole sattumaa?"
Lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuottaminen on paljon muutakin kuin sattumaa. Mutaatiot voivat olla sattumaa, mutta lisääntymään pääsevät vain ne yksilöt, joilla on olosuhteisiin nähden oikeita ominaisuuksia.
"Tietty voit itse elää täysin ilman elämän tarkoitusta mikäli kestät sen mutta itse ainakin uskon siihen mihin uskon."
Mikä on uskovan elämän tarkoitus? Uskoa Jeesukseen? Mitä sitten kun uskot, odottelet kuolemaa?
"Pehmoleluja on hieman loukkaava vertauskuva"
No anteeksi jos loukkasin, mutta tarkoitukseni oli kärjistää hiukan. Eli jos jostain asiasta ei ole täyttä varmuutta, niin onko järkevää kuvitella, että asiat olisivat paremmin kuin voisimme olettaa?
"Jeesus on sitäpaitsi ollut olemassa ja hänet lasketaan todelliseksi historialliseksi henkilöksi"
Voipi olla. En ole hirveesti jaksanut tutkia Jeesuksen historiallisen todenperäisyyden pitävyyttä. Historiallisesta henkilöstä on kuitenkin aika pitkä matka jumalolennoksi.
"Eivätkö sitten ihmeet ole konkreettisia? Eikö se että joku parantuu, toinen alkaa puhua itselleen vieraalla kielellä tai vastaavaa ole konkreettista?"
Aika hataria ovat olleet ihmeiden todisteet. Jotenkin vaikuttaa että jumala keskittyy vain vaikeasti diagnosoitaviin parantumisiin. Yhtään Down-syndrooma ei ole vielä parannettu eikä yhtäkään amputoitua raajaa ole kasvatettu takaisin. Yleensä tuntuvat olevan selkäkipuja, päänsärkyjä ja syöpiä.
"Kyllä sen pystyy todistamaan oikeaksi. Ongelma vain on että kyseinen prosessi kestää tuhansia tai miljoonia vuosia, jos puhutaan monimutkaisemmista eliöistä. Alkeellisilla eliöillä kuten bakteereilla evoluutiota on jo todistettu."
Hm. Jokaisella mielipiteensä. Uskova veljeni uskoo evoluutioteoriaan ja Jumalan olemassa oloon yhtäaikaa, eivätkä nämä seikat kieltämättä itsestänikään sulje toisiaan pois mutta voihan ne silti siiihen laskea.
"Lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuottaminen on paljon muutakin kuin sattumaa. Mutaatiot voivat olla sattumaa, mutta lisääntymään pääsevät vain ne yksilöt, joilla on olosuhteisiin nähden oikeita ominaisuuksia."
Tarkoitin kylläkin mm. alkuräjähdystä, yleensäkkään elollisen eliön syntyä maan päälle ja sen kehittymistä vielä tälle tasolle kuin ihminen ja eläimet ovat.
"Mikä on uskovan elämän tarkoitus? Uskoa Jeesukseen? Mitä sitten kun uskot, odottelet kuolemaa?"
Tavallaan. Onhan se monien muidenkin uskontojen ja uskonnottomien elämän tarkoitus. Tosin itse en elä sitä kuoleman vuoksi vaan siksi että haluan olla Isäni kanssa. Itse koen ainakin että elämäni tarkoitus on oppia tuntemaan Jumala, eikä se estä ainakaan itseäni elämästä onnellista ja tyytyväistä elämää. Olenhan uskoni kautta löytänyt rakkaat ystäväni, poikakaverini yms.
"No anteeksi jos loukkasin, mutta tarkoitukseni oli kärjistää hiukan. Eli jos jostain asiasta ei ole täyttä varmuutta, niin onko järkevää kuvitella, että asiat olisivat paremmin kuin voisimme olettaa?"
Ok. Mutta uskossahan ei yleensäkkään ole varsinaisesti kysymys järjestä vaan uskosta. Elämässä harvat asiat ovat loppujen lopuksi hyvin järkeviä, mutta saavat toisinaan paljonkin hyvää aikaan ja ovat todellisia. Miksei siis tämäkin.
"Voipi olla. En ole hirveesti jaksanut tutkia Jeesuksen historiallisen todenperäisyyden pitävyyttä. Historiallisesta henkilöstä on kuitenkin aika pitkä matka jumalolennoksi."
Totta. Eihän se vielä tarkoita että hän olisi Jumalan poika. Mutta itse uskon että hän oli ja se riittää minulle.
"Aika hataria ovat olleet ihmeiden todisteet. Jotenkin vaikuttaa että jumala keskittyy vain vaikeasti diagnosoitaviin parantumisiin. Yhtään Down-syndrooma ei ole vielä parannettu eikä yhtäkään amputoitua raajaa ole kasvatettu takaisin. Yleensä tuntuvat olevan selkäkipuja, päänsärkyjä ja syöpiä."
Ilmeisesti et ole koskaan sattunut istumaan kyseisissä tapahtumissa. Eräänkin ystäväni eri pituiset jalat siellä kasvoivat saman mittaisiksi useamman sentin heiton jälkeen joten voisinpa ainakin itse väittää että ihan totta nuo ihmeet ovat. Mutta täytyy myös muistaa että tuollaisissa tapauksissa on luultavasti aina olemassa Jumalalla joku ihmisiltä salattu tarkoitus. Mikä se on, sitä ei voi tietää. Mutta aina se on ja tärkeintä onkin luottamus Jumalaan.
"Hm. Jokaisella mielipiteensä. Uskova veljeni uskoo evoluutioteoriaan ja Jumalan olemassa oloon yhtäaikaa, eivätkä nämä seikat kieltämättä itsestänikään sulje toisiaan pois mutta voihan ne silti siiihen laskea. "
Totta. Tiede ei ole keksinyt (eikä varmaan keksikkään) kaikkia jumalia kiistävää teoriaa. Eli aivan hyvin ihminen voi uskoa evoluutioon, alkuräjähdykseen ja abiogineesin ja olla silti harras uskovainen. Tällöin Raamatun tarinoiden kirjallinen totuutena pitäminen on vain hankalampaa.
"Tarkoitin kylläkin mm. alkuräjähdystä, yleensäkkään elollisen eliön syntyä maan päälle ja sen kehittymistä vielä tälle tasolle kuin ihminen ja eläimet ovat."
Evoluutio jostain syystä rinnastetaan näihin kaikkiin. Oikeasti se ei käsittele muuta kuin eri lajien kehittymistä. Eli matkaa siitä ensimmäisestä eliöstä eteenpäin. Ja vaikka et uskoltasi muihin uskokkaan, niin evoluutio alkaa kyllä nykypäivänä olla todella vakuuttavasti todistettua teoria. En itsekkään pidä abiogineesiä ja alkuräjähdysteoriaa vielä lähellekkään valmiina.
"Olenhan uskoni kautta löytänyt rakkaat ystäväni, poikakaverini yms. "
Niin tai sitten olet vain mukava ihminen. Ainakin itse olen useimmiten ihmisten ystävä sen takia että he ovat mukavia.
"Eräänkin ystäväni eri pituiset jalat siellä kasvoivat saman mittaisiksi useamman sentin heiton jälkeen joten voisinpa ainakin itse väittää että ihan totta nuo ihmeet ovat."
Se että sinä väität tätä tapahtumaa todeksi on vain sinun väittämäsi. Se ei vakuuta minua. Lähden heti tällaiseen tapahtumana jos kohteelta ensin diagnosoidaan jokin selvä sairaus, täysi kuurous tms, ja tilaukseen jälkeen tehdyssä diagnoosissa havaitaan että sairaus on poistettu. Tosin tämäkin todistaa vain sairauden poistumisen lääketieteelle tuntemattomalla tavalla. Linkki kristinuskoon vielä puuttuisi.
Keskinäinen väittely tai sanailu jostakin aiheesta ei ole riitelyä. Eikä ajatuksien vaihtaminen ko. aiheesta ole riitelyä. Eikä yhdenkään uskovan välttämättä tarvitse todistella jonkun olemassa oloa ollenkaan, vaan toimia uskonsa mukaisella tavalla.
Kristitylle täytyisi joka päiväisesti riittää kyllä Kristuksen antama todistus, opetukset, ja hänen esimerkkiytensä tietyllä tapaa sekä se esikuvallisuus jota hän edusti, sanallisesti. Hänestä voidaan hyvällä syyllä käyttää nimikettä 'omantunnon peili', ja kun tuohon peiliin katsoo, niin tuo pelikuva ei ainakaan vääristä kuten niin monet muut maalliset kuvan heijastajat. Luojan, taivaallisen Isän perinmäisen tarkoituksen mukaan hänet luotiin siksi kuvaksi, siis sellaiseksi ihmisen kuvaksi, jota täytyy kyetä katsomaan järkyttymättä. Ja hänhän väitteli
ja sanaili sydenmensä ollen siinä mukana, samoin kuin Luojamme viisaus.
joskus kun joku kysyy jotakin sitten kun siihen vastaa vakaumuksensa mukaan saa kuulla riitelevänsä
ehkä sitä sanoo asian liian painokkaasti tai jotakin
Toisinaan nämä kaksi asiaa todellakin sekoittaa keskenään. Itse tarkoitin kyllä nyt näitä keskusteluja jotka toisinaan ovat kääntyneet enemmänkin sanaharakan puolelle joissa jompi kumpi osapuoli alkaa solvaamaan toisen näkemystä asian suhteen.
Kristus myös riiteli juutalaisten kanssa juutalaisuudesta ja sen traditioista. Ollen vahvasti erimielinen monesta asiasta ja usk. riiteistä sekä frasiologiasta. Ja monet nykyihmiset tänäpäivänä riitelevät Kristuksen kanssa tulisesti ollen erimielisiä melkein kaikesta siitä jota Kristus aikoinaan opetti. Kuitenkin taivaallinen Isä, jolle Kristuskin rukouksensa ja alamaisuutensa osoitti, antoi esikoisensa tehtäväksi ensisijaisesti opettaa Hänen itsensä tuntemista ja tuntemusta sekä tahtoaan. Ja vasta toissijaisesti jotakin muuta, kuten vanhoista kirjoituksista voi itse kukin lukea.
Ja sitten tuohon edellä sanottuun ja verrattuna, nuo herjaamiset ja solvaamiset ja mustamaalaamiset sekä toisten ihmisten halventamiset ovat kokonaan toinen juttu.
Kristus edusti tietynlaista ihmisen mallia, esimerkkiä, jota ei saa sinänsä suoraan ottaa itseensä sopivaksi. Mutta monet sen tekevät. Myös monet sellaiset jotka häntä eivät minään pidä. Sellaista se on tämä ihmisen elämä täällä maan päällä.
Lennetään välillä kuin päätömät kanat,
Oman itsensä tunteminen, omanarvontunne, kunnianhimo, vallanhimo, rahanhimo ja monet muut sisäiset raadolliset syyt vievät ihmistä kauas pois ihmisyydestä ja Luojasta, taivaallisesta Isästä.
varmaankin siksi että ateistilla ja kristityllä ei ole mitään yhteistä - ajatusmaailma yhtä kaukana kuin itä lännestä - vaikka kuinka rautalangasta vääntäisin en saa ateistia ymmärtämään uskon perimmäisiä juuria, eikä ateisteilla ole yleensä edes halua ymmärtää niitä - -
ainakin tällä palstalla asioita kysellään aika paljon ihan kiusanpäällä - ihan vain siksi että halutaan kristityt ahtaalle
toisaalta vahvan mielipiteen ja näkemyksen esittäminen voi joskus tuntua riitelemiseltä puolin ja toisin
vai onko joku nähnyt todistettavasti?
Uskovainen ei voi muuta todistusta esittää kuin raamatun kertomukset.
Hepposia on todistukset, ihmiskunta vaatii konkreettista näyttöä.
Jumala tule ulos kolostasi.
kuin Mooses,joka ei voinut katsoa Jumalaansa?
Ja hän sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala". Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.
Hmp... Kolematon sielu? Jos en uskoisi että Jumala on olemassa luultavasti uskoisin että jokainen meistä kuolisi samaan tilaan kuin ennen syntymää - ennen sielua. Eli meitä ei enää olisi. Mutta satun, Luojan kiitos, uskomaan...
Kerroppas sitten että mitä todisteita olet nähnyt siitä että Jumalaa ei olisi? Entäpäs parantuneet sairaat, ihmeet joita vielä nykyaikanakin välillä tapahtuu, pelastuneet ihmiset jotka ovat nähneet enkelin (vaikka eivät ole uskoneet sitä ennen), siunauksella pahasta hiljentyneet talot?
Ehkä vähän huonoon kohtaan tulee mutta paljon pahaa ja yliluonnollista tapahtuu myös ja varmasti sinäkin olet joskus jotain kuullut ja itsekin myönnän kaikenlaista nähneeni - Saatana kun sattuu myös olemaan olemassa. Mielenkiintoista että ihmiset uskovat riivaajiin, pahoihin henkiin, Paholaiseen, demoneihin sun muihin mutta Jumalaan he eivät osaa uskoa. Kyllähän siis tuolit ja muut tavarat saavat toki lennellä huoneen poikki ilman suurempia voimia mutta Jumalaahan ei toki voi olla olemassa.
Hieman valikoivaa kenties?
Jos et uskoisi jumalaan voisit uskoa sielun kuolemattomuuteen ja jatkuvaan eteenpäinmenoon ja kehitykseen jälleensyntymien kautta.
Voisit uskoa Jumaluuteen tai sisälläsi olevaan jumalaan.
No parantuneet sairaat, miksi joku parantuu ja suurin osa ei. Vaikka olisi uskovainen. Enkeleihin uskon minäkin, ne ovat täältä pois siirtyneitä sieluja. Jotkut vapautuneet jälleensyntymisen pakosta, siis vanhoja sieluja.
Saatanaa ei ole olemassa sellaisena kuin kristinusko opettaa.
Pahat henget ja demonit kiertävät minut kaukaa.
En voi uskoa kristinuskon öykkärijumalaan, se sotii jo luonnonlakejakin vastaan niinkuin monet muut opit. Ylöstempaus niistä kenties naurettavin harhaoppi.
tavaroita lennättelee ja tekee muutakin typerää peloitellakseen eläviä ihmisiä..?
jos et usko menet helvettiin.
ynnä muut mielikuvituspahathenget , niillä pelotteleminen on teillä ihan himo hommaa.
Hm... Sisälläsi olevaan jumalaan? Tuollainen ajattelutapa nostaa helposti ihmisen Jumalan asemaan ja sitähän ihminen ei todellakaan ole. Ja kuolemattomuus ilman mitään suurempaa syytä... ahdistavaa. Pitäiskö tämä elämä elää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan joka kerta masentuneena ja ahdistuneena kun elämän tarkoitus katoaa? Ei kiitos minun puolestani sillä tässä elämässä en saa rauhaa sisälleni vaikka kuinka yrittäisin.
Ja parantuminen. Parantumisia tapahtuu armosta. Tuntemattomat ovat Herran tiet ja tässä ajattelutavassa itse pidättäydyn. Kaikella on oma tarkoituksensa.
Miten voit uskoa pahoihin henkiin, saatanaan, enkeleihin ja demoneihin jos et usko Jumalaan? Ja voi kyllä - mutta kuten sanottu, on saatana susi lampaan vaatteissa. Mutta millaisena sitten näet Saatanan jos et sellaisena kuin Raamattu opettaa? Ja tuskin pahat henget ja demonit sinua mihinkään kiertävät. Ihmiset jotka eivät ole Jumalan käsien suojassa ovat yksi Paholaisen leikkikenttä tämän niin halutessa. Saatana ja hänen langenneet enkelinsä ovat ainakin itselleni todellisia ja niistä jos mistä haluan pysyä loitolla sillä hän kylvää kuolemaa sen minkä ennättää.
Mutta - millaisena näet saatanan?
Vastaisitko itse kysymykseen kiitos?
Mielikuvitus? Eli siis mielikuvitus otukset lennättelevät tuoleja, tappavat ihmisiä sun muuta mukavaa? Saatana on todellinen hahmo josta en mielelläni puhu sillä itse olen nähnyt kyseisiä tapahtumia enkä todellakaan voi sanoa että se olisi ollut mitenkään kiva kokemus..
keskiaikaisten pappien keksintö.
Se ei ole erillinen olento sarvineen, niinkuin ei ole helvettiäkään.
Ajattelen että ihmisen itsekkyys on tavallaan saatanallista,
paha tekohan johtuu itsekkyydestä.
Jos ymmärtäisimme kaikki karman lain toiminnan ei kukaan uskaltaisi tehdä pahoja tekoja, ne kun heijastuvat takaisin kuin myös hyvät teot.
Älä usko kaikkea mitä kristinusko sinulle syöttää, tutustu muihinkin uskontoihin, esimerkiksi budhalaisuuteen tai jumalaiseen viisauteen/teosofiaan.
Raamatussa on myöskin esoteerinen puoli.
Elämä on yhtä opiskelua, luokka kerrallaan.
Jos ymmärtäisimme kaikki kristinuskon lakien toiminnan ei kukaan uskaltaisi tehdä pahoja tekoja, ne kun heijastuvat takaisin kuin myös hyvät teot - pätee myös näin päin. Sitäpaitsi olen tutustunut toisiin uskontoihin - nuorempana olin hyvinkin kiinnostunut erilaisista uskonnoista uskostani huolimatta ja olin kiinnostunut niistä - ja olen vieläkin. Suurin syy tähän on se että haluan ymmärtää toisien kulttuurien ihmisiä paremmin. Silti olen uskossa - ja täysin omasta tahdostani.
Juu, olen siis ateisti....
Sinänsä mukava kuulla että myönnät tuon mahdollisuuden jumalan olemassaolemattomuudella. Yleensä näillä palstoilla törmää vain fundamenttalistityyppisiin "Varmasti on olemassa"-uskovaisiin. Ateistina minä myös myönnän että jokin jumala voi mahdollisesti olla olemassa, pidän sitä vain nykytieteen valossa hyvin hyvin epätodennäköisenä (varsinkin valtauskontojen jumalia). Olkoon nyt vaikka luokkaa 0,000001%, suurin piirtein samaa luokkaa kuin se että salama iskisi minuun. Ja jos todennäköisyys on tuota luokkaa, en minä ala omaa elämääni määrittelemään siitä lähtökohdasta. Kuten en myöskään kulje eristetyssä kuplassa, suojassa salaman iskuilta.
Ja juu kyllä me niitä todisteita tarvitsisimme uskoaksemme. Lisäksi on kohtuutonta pyytää ateisteja todistamaan, että jumalaa ei olisi olemassa. Tähän on kaksikin syytä.
1. Olematonta on hyvin vaikea todistaa olemattomaksi.
2. Maailmassa on varmasti tuhansia eri jumalia. Miksi ateistien pitäisi todistaa nämä kaikki olemattomiksi, kun me vain pyydämme, että yksi niistä todistettaisiin olemassaolevaksi?
Lisäksi mainitsit eräässä tämän ketjun haarassa, että elämäsi menettäisi merkityksen ilman uskontoa. Etkö muka enää nauttisi siitä, kun rakastuisit johon kuhun? Etkö tuntisi hyvää oloa, jos onnituisit auttamaan jotakin hädässä olevaa? Etkö ihasteli kaunista auringonlaskua?
Minä ainakin teen noita kaikkia ja niissä on aivan riittävästi syitä kulkea läpi tätä elämää.
"Ja juu kyllä me niitä todisteita tarvitsisimme uskoaksemme. Lisäksi on kohtuutonta pyytää ateisteja todistamaan, että jumalaa ei olisi olemassa. Tähän on kaksikin syytä.
1. Olematonta on hyvin vaikea todistaa olemattomaksi.
2. Maailmassa on varmasti tuhansia eri jumalia. Miksi ateistien pitäisi todistaa nämä kaikki olemattomiksi, kun me vain pyydämme, että yksi niistä todistettaisiin olemassaolevaksi?"
Minusta on ihan kohtuullista pyytää että todistaisitte ettei Jumalaani ole olemassa jos vaaditte minun todistavan että Jumalani on olemassa. En puhunut nyt muista jumalista mitään. Itse henkilökohtaisesti koen parantumiset, sekä yliluonnolliset juttu ihan tarpeeksi konkreettisiksi kokemuksiksi kun niitä itellenikin on sattunut.
"Lisäksi mainitsit eräässä tämän ketjun haarassa, että elämäsi menettäisi merkityksen ilman uskontoa. Etkö muka enää nauttisi siitä, kun rakastuisit johon kuhun? Etkö tuntisi hyvää oloa, jos onnituisit auttamaan jotakin hädässä olevaa? Etkö ihasteli kaunista auringonlaskua?"
Toki minä sitä voisin katsella ja voisin elämästä nauttiia. Se vaan luultavimmin ahdistaisi minut täysin, enkä kykenisi näkemään elämää enää elämisen arvoisena kun en kokisi että sillä on mitään merkitystä. Elin oman ateistikauteni mutta se oli vain pimeydessä tarpomista joka meinasi viedä henkeni joten koen nykyisen olotilani itselleni paljon paremmaksi.
"Minä ainakin teen noita kaikkia ja niissä on aivan riittävästi syitä kulkea läpi tätä elämää."
Joillekin ihmisille se kenties riittää. Itse en vain kykene jättämään elämääni katoavaiseen kauneuteen.
"Minusta on ihan kohtuullista pyytää että todistaisitte ettei Jumalaani ole olemassa jos vaaditte minun todistavan että Jumalani on olemassa."
En minä oikeastaan vaatisi teitä todistamaan, ongelma vain on siinä että te hankaloitatte myös minun elämääni uskontonne takia. Siksi olisi mukava että te todistatte väitteenne, ennen kuin alatte esittämään vaatimuksia. Hiukan sama kuin se että minä väittäisin että, koska pääni päällä on näkymätön yksisarvinen tulee kaikkia oviaukkoja suurentaa. Ja ellei joku todista ettei pääni päällä ole näkymätöntä yksisarvista, tulee ovia suurentaa.
Hmm... Miten uskovat hankaloittavat elämääsi? Itse ainakin henkilökohtaisesti koitan kunnioittaa toisten vakaamuksia vaikka tällaisen keskustelun saatankin toisinaan aloittaa ja joskus joillekin Jeesuksesta kerronkin. Ja no - itse voisin vastata aivan samalla tavalla omiin vaatimuksiinne sillä ateistit vaikeuttavat myös huomattavasti elämääni ja jopa melko usein.
Ja mitä yksisarviseen tulee niin totta - ei sitä voi oikeaksi todistaa, muttei vääräksikään. Teoriassa. Käytännössä huomioon pitää ottaa että usko on täysin eri asia sillä useammat ihmiset ovat kokeneet uskon todeksi, ihmeitä on tapahtunut ja niitä moni on myös nähnyt omin silmin. Mielestäni on olemassa paljonkin konkreettista näyttöä Jumalan olemassa olosta vaikka kuten on sanottu - vaikka ihmiset odottavat ihmettä eivät he edes sen nähtyään usko jolleivat halua.
Muun muassa seuraavat asiat:
- Yhteisövero-osuuden osan käyttö uskonnolliseen toimintaan
- Eutanasian ja aborttien kritisointi uskonnollisista lähtökohdista
- Uskonnonopetus (tämänkin ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemmän asian opiskeluun).
Nuo nyt taitavat olla ne pahimmat. Valtion ja kirkon erottamisella saataisiin jo paljon noista poistettua. Yksittäistä uskovaista vastaan minulla ei juuri ole mitään.
Kuinka ateistit ovat vaikeuttaneet elämääsi? Me kun kuitenkin olemme kohtuullisen näkymätöntä sakkia. Suurimmat tekomme taitavat olla mielipiteiden kirjoittaminen ja bussien mainokset.
"Käytännössä huomioon pitää ottaa että usko on täysin eri asia sillä useammat ihmiset ovat kokeneet uskon todeksi, ihmeitä on tapahtunut ja niitä moni on myös nähnyt omin silmin."
Henkilökohtaisia kokemuksia on hyvin vaikea tulkita. Niitä ei yksinkertaisesti voi pitää vakuuttavina todisteina. Tai no ainakaan minä en voi. En ostaisi autoa, jos joku sanoisi minulle sen "Tuntuneen siltä kuin se kulkisi ilman bensaa!". Sen sijaan ostaisin auton, jonka kulutus olisi mitattu viideksi litraksi sadalla kilometrillä.
Jumala ehkä on, ehkä ei. Zhäänssit on fifti-sixti.
Väitätkö sinä ujopelkuri, ettei asia ole niin, kuin Russell sen teekannuvertauksessaan ilmaisi? Ota oikein hetki ja tutustu tuohon teoriaan ja kerro, eikö se ole juuri niinkuin uskontosi?
Eikö olekin niin, että voisimme kaikki pitää avaruudessa olevaa teekannua itsestäänselvyytenä, jos sitä olisi meille paasattu kehdosta asti, niinkuin sinä pidät uskontoasi?
Toki näinkin voi tehdä mutta oma uskoni ei ole mielestäni sellainen. Olen elämässäni nähnyt konkreettisia asioita Jumalan olemassa olosta. Kielillä puhumista sun muuta, enkä nyt puhu pelkästään hyvistä asoista sillä saatana näyttää naamansa turhankin usein ympärillämme henkineen, paholaisineen ja demoneineen.
niin uskoisin varmuuden vuoksi Jumalaan. Sehän olisi loogista. Jos Jumala sitten olisi niin, hyvä olin uskossa ja taivaassa oltaisiin. Jos Jumalaa ei sitten olisikaan, niin sitten ei olisi mitään... ja samassa kuopassa oltaisiin.
Ainoaksi hankaluudeksi enää jää sitten, että tuliko uskottua oikeaan Jumalaan. Niimpä! Juuri kun aloin ihastua järkeen ja logiikkaan... Jokuhan voisi hieman auttaa tästä eteenpäin, ehkä...
Entäpä mitä jos jumala on päättänyt pelastaa kaikki ateistit? Tuolloin varmuuden vuoksi uskominen olisi tie helvettiin.
Entäpä mitä jos jumala on päättänyt pelastaa kaikki ateistit? Tuolloin varmuuden vuoksi uskominen olisi tie helvettiin.
Mielenkiintoinen ja outo yhtälö. Mutta teoriassa aivan mahdollinen. Mutta jos laskemme kyseisen asian todennäköisyyttä on se varsin vähäinen, huomioon ottaen vielä se etteivät ateistit usko mihinkään jumalaan.
Eihän kyseisen asian todennäköisyyttä voi laskea. Samoin kuin ei voi myöskään laskea kristittyjen pelastumisen todennäköisyyttä.
Jos jonkun uskonnon oikeellisuuden todennäköisyyden voisi laskea, niin tottakai kannattaisi sitten uskoa sitä varminta uskontoa.
Uskotko persoonallisen pahuuden olemassaoloon?
Minä en usko. Sitten en usko persoonallisen hyvyydenkään olemassaoloon.
Uskon, että olennot voivat kehittyä tietoisuudeltaan yhä paremmiksi ja uskon, että 'saatanat' ym ovat vain mielen sisäisiä asioita, neurooseja ym. eikä mitään olioita, jotka vainoavat meitä.
Looginen lopputulos: uskon buddhalaisuuden käsitykseen, että voimme henkisten harjoitusten kautta tulla yhteydessä oleviksi maailmankaikkeuden perustavan voiman/energian kanssa. Minun ei tarvitse nimittää sitä Isäksi. Se vain on korkein tietoisuus, rakkaus ja myötätunto.
1. Jeesus puhui kansalle:
Te luulette, että Saatanan valtakunta on helvetissä, mutta se on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne. Ja te luulette, että Jumalan valtakunta on taivaassa, mutta sekin on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne. Te itse valitsette, kummassa valtakunnassa elätte.
http://www.gnosis.fi/historia/gnostilaiset_evankeliumit/valon_evankeliumi/
tuo on puhdas valhe---
Te luulette, että Saatanan valtakunta on helvetissä, mutta se on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne. Ja te luulette, että Jumalan valtakunta on taivaassa, mutta sekin on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne. Te itse valitsette, kummassa valtakunnassa elätte.
tarkistahan aidosta RaamatustA
Mutta tämä on totta toisin kuin Raamatun versiot, joita papit ovat kyhäilleet.
Jos katsot elävää elämää ja omia kokemuksiasi, niin voit todeta, että mielessä vaihtelee normaali, tasainen tunne, mutta myös taivas ja helvetti välillä. Ei niitä tarvitse odottaa kuoleman jälkeen. Riittää kun katsoo ympärilleen ja sisimpäänsä nyt.
tuo on totuus--muuta ei ole
Joh. 1:17
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
Joh. 8:32
ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
Joh. 14:6
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Joh. 17:17
Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
Joh. 18:38
Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.
No näistähän on tälläkin palstalla keskusteltu: Jeesus ei ilmeisesti ole koskaan sanonut itsestään: Minä olen tie, totuus ja elämä, vaan se on pappien kyhäilemä.
tietona?-------////Jeesus ei ilmeisesti ole koskaan sanonut ///
jospa onkin noin sanonut?silloin osasi on kurja....
Yksilön kannalta katsoen. Totta on aina se jota ko. yksilö totena pitää! :)
Sydämestä löytyy kaikki käskyt ja lait, jos on saanut totuudesta edes vähäisenkin otteen.
Ja noin vaan ihan yleensä ottaen, se jota joku ihminen pitää elämänä, voi olla sittenkin helvettiä ja jollekkin toiselle se sama, voi olla totista kuolemaa.
"1. Jeesus puhui kansalle:
Te luulette, että Saatanan valtakunta on helvetissä, mutta se on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne. Ja te luulette, että Jumalan valtakunta on taivaassa, mutta sekin on täällä teidän keskellänne, sisäisesti teidän sydämissänne. Te itse valitsette, kummassa valtakunnassa elätte."
Tietysti se on - mutta ei kokonaan. Saatanan valtakunta ON Helvetissä - mutta MYÖS meidän sydämissämme ja mielissämme. Samoin Jumalan valtakunta Jeesuksessa joka tulee jokaiseen uskovaan asumaan jos vain hänet tahtoo ottaa vastaan. Tiedä sitte onko Jeesus noin sanonut mutta jos olisikin niin itse ymmärtäisin sen näin. Jos valitset Saatanan niin tulee hän mieleesi asumaan ja muokkaa sinua itsensä kaltaiseksi ja jos valitset Jeesuksen niin muokkaa hän sinut enemmän itsensä kaltaiseksi - mutta vain jos sitä oikeasti pyydät ja tahdot. Toisinsanoen - et voi olla valitsematta mitään, sillä jos luulet ettet valitse mitään, valitset kuoleman.
"Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänelle sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei isästä. Ja maailma himoineen katoaa, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy iäti." (1.Joh. 2:15-17)
Mielestäni nämä jakeet kertovat oikein hyvin mitä Taivas on. Se EI ole maan päällä. Jos olisi miksi meitä kehotettaisiin olemaan rakastamatta maailmaa? Sitäpaitsi - jos tämä olisi Taivas mitä näemme... en haluaisi kyllä nähdä sellaista taivasta. En taivasta jossa ihmiset tappavat toisiansa, hylkäävät toiset, ovat itekkäitä ja rikkoovat toisten sydämiä leikillään.
En oikein ole ikinä tajunnut kuinka kristinuskossa voi olla Saatana, jos jumalanne on kerta luonut kaiken ja on kaikkivaltias. Tällöin hän joko ei pysty estämään Saatanaa, omaa luomustaan, tai ei halua.
Kristinuskossa on Saatana johtuen valinnanvapaudesta.
Samalla lailla, kuin me saamme valita uskommeko vai emmekö, menemmekö nuorteniltaan vai ryyppäämään - samalla tavalla Saatanakin sai valita. Hän valitsi Jumalaa vastaan nousemisen ja Jumalan luomana olentona Jumala antoi myös hänelle valinnan vapauden.
Onko taivaassa sitten valinnanvapautta?
Tiesikö Jumala Saatanan valitsevan pahuuden? Jos ei, niin silloinhan Jumala ei ole kaikkitietävä. Jos kyllä, niin Jumala tietoisesti loi olennon, jonka tiesi muuttuvan äärimmäisen pahaksi.
Jumala otti ehkä? (kuka tietää) sen riskin, että teki täydellisen kauniin olennon, joka syntyi timanttien ja muiden arvokkaiden kivien keskellä, ja jonka tarkoitus oli olla laajasti suojaava valtaistuimen vartija. Valitettavasti tämä rakastui omaan kauneuteensa, ylpistyi ja aloitti kapinan, ja tapahtui niinkuin on kerrottu Raamatussa.
Kysymykseesi vastaus on tästä linkistä, lyhyt teksti. lue:
http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1992/Joh.14.html
Uskovalle ihmiselle todistuu henkilökohtaisesti, että Jumala on, ja että tämä on se oikea tie pelastukseen.
Ateisti on uskosta osaton, epäilee jopa ettei yliluonollisuutta ole olemassakaan, joten ristiriita on siinä.