Olen tuossa miettinyt, että suomalaisten on täytynyt tuntea Juutinrauma ajalla, jolloin siellä asuivat vielä juutit eivätkä vielä tanskalaiset.
Joko suomalaiset sitten ovat olleet merenkävijöitä tai asustelleet tuolla seudulla, jonka lähistöltä löytyy mm. Finnveden http://en.wikipedia.org/wiki/Finnveden
Joko suomalaiset sitten ovat olleet merenkävijöitä tai asustelleet tuolla seudulla, jonka lähistöltä löytyy mm. Finnveden http://en.wikipedia.org/wiki/Finnveden
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarkoittaa muuten danzigista kotoisin olevaa, ei tanskalaista.
Miksi tätä viestiketjua lähdettiin ohjaamaan pois Juutinraumasta?
että muinainen sana "finn" tuskin tarkoittaa "suomalaista", vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti samaa kuin englannin "fen", joka suomeksi on, yllätys yllätys, SUO. Tästä siis on myöhemmin tullut suomen (=suomaan?) ulkomainen nimi finland.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko kyseinen sana fen vanhaa Englantia vai nykyistä Englantia, sillä Englantihan on kielenä aika nuori.
Eli onko fen lainasana jostakin muusta kielestä ???
Se ehkä kertoisi nimen perun, eli sen mistä suunnasta tuo nimi on tullut, jos sitä nyt voi pitää Finn sanan kantamuotona.
esiintyy myös norjankielessä, joten se on varmaan perua sieltä...
"että muinainen sana "finn" tuskin tarkoittaa "suomalaista", vaan se tarkoittaa yksinkertaisesti samaa kuin englannin "fen", joka suomeksi on, yllätys yllätys, SUO. Tästä siis on myöhemmin tullut suomen (=suomaan?) ulkomainen nimi finland"
Melko varmasti noin.
Suomenkielessä näyttää säilyneen hyvin vanhoja sanoja. Sana kirves näyttäisi olevan kuluneen lyhyemmäksi sanaparista kivivarres, jota kivikirveet ovat olleet. Kuten nykyäänkin tapahtuu, nuoremmat sukupolvet tulevat sanasokeaksi sanayhdistelmälle, varsinkin kun se kuluessaan muuttuu ja lakkaavat ajattelemasta sanojen etymologiaa. Niinpä myös rautateräisestä kirveestä on käytetty samaa nimitystä.
Tai kiuas, joka näyttäisi olevan lyhyemmäksi kulunut muoto sanaparista kivkas eli kivikasa, mitä se tavallaan vielä nykyäänkin on.
Slaavit ovat kansana syntyneet Pripetin soilla, ilmeisesti paettuaan sinne aroratsastajien, ensin hunnien ja sitten kenties ryöstöretkiä tehden mongoleja ja myöhemmin kasakoiden esi-isiä. Monet etnonyymiset sanat, kuten swaabi, suabit tai svea, vaikuttavat olevan muunnoksia sanasta suo. Slaavi sanan merkitys on nykyään toinen, mutta sen alkuperä voisi silti olla suomalais-ugrilainen suollaeläv.
Jotkut soilla eläneet ovat olleet indoeurooppalaisia kieliä puhuneita, eli nykypäivän slaaveja, jotkut taas suomalais-ugrilaisia kieliä puhuneita, eli suomaalaisia.
Noiden sanojen merkitys on usein myös vaalea. Suot ovat sumuisia ja metsäisiä paikkoja, joissa auringonvalon saanti voi siksi olla vähäisempää ja varhainen viljelykulttuuri tarjosi muutenkin vähemmän D-vitamiininlähteitä kuin aiemmat metsästys- ja kalastuskulttuurit. Se johtaa kohonneeseen sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen ja sitä kautta vaaleampi-ihoisten valikoitumiseen väestössä vallitsevaksi.
Kun tuollaiset vaaleampi-ihoiset sitten pääsevät kulkemaan ihan vapaasti aurinkoisilla paikoilla, heistä voi kasvaa hyvin voimakkaita, kuten viikinkien kuvataan olleen. Voima kun tekee helposti myös röyhkeäksi, voi tehdä mitä huvittaa.
Juutit asustelivat ennen Juutinmaalla, nyk. Jylland. Myöhermmin heihin liittyivät daanit, joisa tuli nimi Danmark.
mikäs on sitten Jutland?
Jyllanti på engelska.
Kummatkin nimet voisi yhdistää myös Israelin heimoihin. Pohjois-germaanisissa kielissä ei näy hebrean jäänteitä, ainakaan tietääkseni, mutta usein alueiden nimitykset ovat tulleet hallitsijoiden tai hallitsevien kansanosien mukaan. He voivat myöhemmin sulautua muuhun väestöön niin, ettei edes suurta geneettistä jälkeä jää, jos heitä on ollut vain vähän, mutta hättäneet etnonyyminsä aikana, jolloin myös niitä alamaisia on ollut vielä vähän.
Frankit ja Ranska (France) ovat tuosta jonkinlainen esimerkki.
Nimillä voi toki olla parempiakin selityksiä.
Suomalaiskansat lienevät asuttaneet pohjoista Eurooppaa laajalti ja ties miten pitkälle Keski-Eurooppaan ennen indoeurooppalaisten saapumista. Indoja on ilmeisesti tullut useana aaltona ja ennen heitä on voinut tulla jo muitakin, ja eri suunnastakin
Sanot fenni ja finni voivat olla vääntymiä sanasta pieni, joka "virolaisittain" lausuttuna nykyäänkin taitaa olle peeni. P nimittäin ääneetn muunnoksissa muuttuu äkkiä f-kirjaimeksi ja siitä v:ksi. Siihen ei tarvita muuta kuin että sanojalta puuttuu etuhampaat.
Koiran nimitys peni on voinut olla lyhyt ilmaisu pienestä sudesta. Tai ihan alunperin orvosta, ehkä vähän vaivaisesta sudenpoikaisesta, joka on hakeutunut ihmisen ruuille ja seurannut siten ihmisiä. Jollakin sellaisella tavallahan koirat lajina ovat saaneet alkunsa.
Sana lienee erittäin vanha, sillä arabiasta ja hebreasta löytyy sanoja, jotka muistuttavat niin muodoltaan kuin merkitykseltään meidän sanaamme pieni. Kysy vaikka BEN Zyscowitsilta.