Charles Taze Russellia pitävät monet todistajat Seuransa perustajana. Charles T. Russell perusti kuitenkin adventisteista irtautuneen lahkolaisryhmän, joka tunnettiin nimellä Raamatuntutkijat. Tämä Charles Taze Russellin perustama Raamatuntutkijat-seura toimii edelleen - myös Suomessa:
http://cc.oulu.fi/~tnordman/raamatuntutkijat.htm
Russell perusti oppinsa mm. Gizan pyramidin, sen "taianomaisten mittojen" ja Raamatun väliseen "yliluonnolliseen yhteyteen". Russell, matkustellessaan ympäriinsä pitäen raamatullisia (?) puheitaan, kauppasi myös kehittelemäänsä "ihmevehnää", jonka lupasi tuottavan moninkertaisen sadon verrattuna tavalliseen vehnään. Myöhemmin Russellin "ihmevehnä" osoittautui huijaukseksi, varsin heikkolaatuiseksi.
Ihmevehnästä:
>C.T. Russell myyskenteli elonsa ehtoopuolella "ihmevehnää", jonka piti tuottaa viisinkertainen sato muihin vehnälajikkeisiin verrattuna. Vehnää myytiin puoli kiloa dollarilla, ja summasta 99 prosenttia meni Russellin taskuun. Vehnässä oli myös muita ihmeellisiä ominaisuuksia, ja Russellin kannattajia kehotettiin hankkimaan sitä. Hallituksen testeissä vehnä todettiin heikkolaatuiseksi. (Russell perusti kansainväliset raamatuntutkijat, joiden lahko nykypäivän jehovantodistajat ovat).>
"Ihmevehnästä" lisää: http://www.watchman.org/jw/jwwheat.htm
Jehovan todistajat - Uskonnollinen yhdyskunta on siis edelleen toimivista "russellilaisista" raamatuntutkijoista irtautunut lahko; lahkoutuminen tapahtui Seuran toisen presidentin, J.Rutherfordin toimesta. Rutherford muutti ensi töikseen, presidentiksi päästyään, yli 100 Russellin oppia ja julisti kirotuiksi ne, jotka edelleen halusivat pysyä uskollisina Russellin opetuksille. Tällöin raamatuntutkijoista 1/3 halusi noudattaa edelleen Russellin oppeja, loput irtautuivat Rutherfordin matkaan muodostaakseen ryhmän, joka 1930-luvulla omaksui nimen Jehovan todistajat.
http://cc.oulu.fi/~tnordman/raamatuntutkijat.htm
Russell perusti oppinsa mm. Gizan pyramidin, sen "taianomaisten mittojen" ja Raamatun väliseen "yliluonnolliseen yhteyteen". Russell, matkustellessaan ympäriinsä pitäen raamatullisia (?) puheitaan, kauppasi myös kehittelemäänsä "ihmevehnää", jonka lupasi tuottavan moninkertaisen sadon verrattuna tavalliseen vehnään. Myöhemmin Russellin "ihmevehnä" osoittautui huijaukseksi, varsin heikkolaatuiseksi.
Ihmevehnästä:
>C.T. Russell myyskenteli elonsa ehtoopuolella "ihmevehnää", jonka piti tuottaa viisinkertainen sato muihin vehnälajikkeisiin verrattuna. Vehnää myytiin puoli kiloa dollarilla, ja summasta 99 prosenttia meni Russellin taskuun. Vehnässä oli myös muita ihmeellisiä ominaisuuksia, ja Russellin kannattajia kehotettiin hankkimaan sitä. Hallituksen testeissä vehnä todettiin heikkolaatuiseksi. (Russell perusti kansainväliset raamatuntutkijat, joiden lahko nykypäivän jehovantodistajat ovat).>
"Ihmevehnästä" lisää: http://www.watchman.org/jw/jwwheat.htm
Jehovan todistajat - Uskonnollinen yhdyskunta on siis edelleen toimivista "russellilaisista" raamatuntutkijoista irtautunut lahko; lahkoutuminen tapahtui Seuran toisen presidentin, J.Rutherfordin toimesta. Rutherford muutti ensi töikseen, presidentiksi päästyään, yli 100 Russellin oppia ja julisti kirotuiksi ne, jotka edelleen halusivat pysyä uskollisina Russellin opetuksille. Tällöin raamatuntutkijoista 1/3 halusi noudattaa edelleen Russellin oppeja, loput irtautuivat Rutherfordin matkaan muodostaakseen ryhmän, joka 1930-luvulla omaksui nimen Jehovan todistajat.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Seuran toisen presidentin Rutherfordin valtaannousun herättämässä kaaoksessa jakautui "russellilainen alkuryhmä" muiksikin vielä nykyään toimiviksi lahkoiksi, kuin vain Raamatuntutkijoiksi ja Jehovan todistajiksi. Näitä muita, edelleen toimivia "russellilaisista" irtautuneita lahkoja, edustaa mm. "Aamunsarastuksen raamatuntutkijain liitto" (Dawn Bible Students Association,http://www.dawnbible.com/). Ja kuitenkin nykyisellä Jt-hallintoelimellä on otsaa väittää, ettei jo alunperinkin adventisteista lahkoutunut järjestö ole koskaan jakaantunut/lahkoutunut!
http://www.dawnbible.com/
Osoitteesta löytyy Jt-lahko "Aamunsarastuksen raamatuntutkijain liitto" (Dawn Bible Students Association). Edelliseen viestiin laittamani osoitelinkki ei jostain syystä auennut. Toivottavasti tämä nyt toimii.
Nuo asiat ovat niitä joista Jt hallintoelin EI kerro kirjallisuudessaan, ainakaan nykyisessä jotta historia näyttäisi paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on!
Terv:*Höpisijä*(kohti illan rientoja...viuuuuh=)
Ihmevehnä ei ollut Russellin oma projekti, eikä siitä suinkaan mennyt rahaa "Russellin omaan taskuun". Ihmevehnä oli erään maanviljelijän kehittämä poikkeuksellisen runsassatoinen lajike, jonka kyseinen talonpoika väitti tuottavan satakertaisen sadon. Kyseistä viljalajiketta mainostettiin USA:ssa laajalti hyvänä sijoituskohteena.
Russell oli innostunut ihmevehnästä. Hänen käsityksensä tuhatvuotisesta valtakunnasta erosi huomattavasti siitä, mitä Jehovan todistajat nykyään opettavat. Russellin mielestä tuhatvuotiskauden alku ei suinkaan ollut sellainen radikaali muutos kuin Jehovan todistajat nykyään opettavat, vaan tuhatvuotiskauteen siirryttäisiin vähitellen. Russellin mielestä esim. monet tuon ajan moderneista teknisistä keksinnöistä, kuten esim. telegrafi ja juna, ennakoivat tuhatvuotiskautta, koska niiden tarjoamat tekniset mahdollisuudet mahdollistaisivat tuhatvuotisen valtakunnan synnyn. Ihmevehnän Russell tulkitsi samassa hengessä. Hänen mielestään tämä suuren sadon tuottava vehnälajike oli merkki siitä, että Jumala kehitti luontoa tuhatvuotiskauden suuntaan. Sillehän ajateltiin olevan tyypillistä ravinnon yltäkylläisyys.
Koska Russell tulkitsi ihmevehnän lopunajalliseksi merkiksi ja Jumalan tahdosta syntyneeksi, hän suhtautui asiaan varauksettoman positiivisesti. Hän kirjoitti ihmevehnästä kritiikittömän positiivisen artikkelin Vartiotorniin, antoi ihmevehnän kehittäjälle palstatilaa Vartiotornissa mainoksia varten, jopa kehotti raamatuntutkijoita sijoittamaan rahaa ihmevehnään ja sijoitti siihen itsekin Vartiotorniseuran varoja.
Russell oli epäilemättä lapsellisen herkkäuskoinen ihmevehnän suhteen. Kyseessä oli nimittäin vain eräs runsassatoinen, mutta heikkolajinen vehnämutantti, joka pian menetti "ihmeelliset" ominaisuutensa. Vartiotorniseura kärsi itse taloudellisia tappioita "vehnäepisodin" seurauksena. Monet raamatuntutkijat, jotka Vartiotornin innoittamina olivat sijoittaneet varojaan ihmevehnään menettivät rahansa ja samalla luottamuksensa Seuraan. Lisäksi koko asia oli Russellille suuri arvovaltatappio ja hänen vastustajilleen ehtymätön ivan ja pilkan aihe.
Russell oli siis vehnäasiassa lapsellinen ja herkkäuskoinen, mutta hän ei ollut tietoinen huijari, eikä hän liioin tienannut ihmevehnällä mitään.
"Rauha ja turvallisuus" 1899-1914
Charles Taze Russell, Seuran ensimmäinen presidentti, ajatteli elämänsä loppupuolella, että 1. Tess. 5:3 täyttyi vuosina 1899-1914. Kun häneltä kysyttiin konventissa vuonna 1915, kuinka tämä teksti tulkitaan, hän vastasi: "Me uskomme että tämä "Rauha, rauha" -huuto on ollut meneillään jo vuosien ajan. Kirkkojärjestelmä ja kaikki muut ovat aina ensimmäisestä rauhankonferenssista Haagissa (1899) julistaneet, että sodat ovat loppuneet ja että me elämme rauhanaikaa, että meillä nyt on Raamatun mainitsema rauhanjakso."
Russellin tulkinnan mukaan tämä "rauhan ja turvallisuuden" aika päättyi vuonna 1914 "suuressa ahdistuksessa", joka huipentuisi ennustettuun maailman tuhoon. - Ks. kirja What Pastor Russell Said (kirjoittanut Russellin työtoveri L W Jones; julkaistiin Russellin kuoleman jälkeen 1916), s. 529.
"Rauha ja turvallisuus" 1918
Russellin tulkinta jäi lyhytaikaiseksi. Vuonna 1917, kun alettiin epäillä, että sota loppuu eikä muutukaan maailman tuhoksi, muutti uusi presidentti, J E Rutherford tulkintaa. Sota loppuisi, hän kirjotti, ja sitä seuraisi "lyhyt rauhanaika", jolloin kansa huutaisi "Rauha!" 1. Tess. 5:3:n mukaisesti. Heti sen jälkeen tulisi loppu - The Watch Tower, 1 tammikuuta. 1917, s. 4-5; 1 joulukuuta 1917, s. 358.
"Rauha ja turvallisuus" 1930-luvulla
"Äkillinen tuho" viipyi vaikka sota loppui vuonna 1918. 1930-luvun puolivälissä oli siten aika soveltaa "rauhanprofetia" uudella tavalla. "Me olemme nyt ajassa, jolloin täyttyvät ne profeetalliset sanat, jotka voimme lukea 1. Tess. 5:1-3:ssa", kirjoittaa Rutherford 1936 kirjassa "Valinta" sivulla 30. Tätä tulevaa rauhanaikaa edeltäisi Rutherfordin mukaan se, että uskonnolliset johtajat vaientaisivat todistajien julistustyön. Sen jälkeen he huutaisivat "Rauha ja turvallisuus!". (Katso kirjaa Vihollinen, 1937, s. 282-284.)
"Rauha ja turvallisuus" vuoden 1945 jälkeen
Vuonna 1939 alkoi toinen maailmansota ilman että sitä olisi edeltänyt ennustettu maailmanlaajuinen rauha. Rutherford ennusti siksi, että maailmansodan katkaisisi lyhyt rauhanjakso, jota välittömästi seuraisi Jumalan sota, Harmagedon. (Vartiotorni, 1. joulukuuta 1940, s. 358, ja 15. joulukuuta 1949, s. 371, 372, 377.)
Rutherford kuoli 1942, keskellä sotaa. Seuraaja N H Knorr piti kiinni hänen tulkinnastaan. Kirjassa Pysyykö rauha? (1942) hän selitti että se rauhanjakso joka seuraa sotaa, "on hyvin lyhyt", koska pian tulisi Harmagedonin sota. (sivu 16)
Mutta sotaa seurannut rauha ei ollutkaan niin "lyhyt" kuin oli ennustettu. Elämme yhä sitä rauhanjaksoa! Historioitsijat tähdentävät nyt että näin pitkä rauhan ajanjakso suurvaltojen kesken on ainutlaatuinen historiassa. Jo 1988 historioitsija Robert Jervis kirjoitti: "Näin pitkä rauhanaika suurvaltojen välillä hakee vertaistaan." (International Security, osa 13,1988, s. 80) Tämä suurvaltojen välinen rauha on jatkunut siitä lähtien!
"Rauha ja turvallisuus" 1970-luvulla
Ensimmäiset vuosikymmenet vuoden 1945 jälkeen olivat jänittyneitä suurvaltojen välillä, ja puhuttiin "kylmän sodan" aikakaudesta. Siksi 1. Tess. 5:3:n rauhanprofetia sysättiin syrjään. Mutta 1970-luvun alussa suurvaltojen välille syntyi yllättäen jännitettä. Tämä huomattiin tärkeäksi merkiksi, koska Seura oli silloin muutaman vuoden ajan painottanut, että Aadamin luomisesta tulisi kuluneeksi 6000 vuotta vuonna 1975.
"Hämmästyttäviä tapahtumia meidän aikanamme", sanottiin Herätkäässä 22. huhtikuuta 1973 (s. 4). Lehti sisälsi liudan artikkeleita rauhanpyrkimyksistä. Sivulla 9 viitattiin profetiaan "rauhasta ja turvallisuudesta" 1. Tess. 5:3:ssa ja sanottiin: "Tämä profetia näyttää nyt nopeasti saavan täyttymyksensä."
Kirja Todellinen rauha ja turvallisuus - mistä lähteestä? ilmestyi 1973. Sekin sitoi suurvaltojen välisen jännityksen 1. Tess. 5:3:n profetiaan. Ja kirjassa Jumalan tuhatvuotinen valtakunta on tullut lähelle, joka julkaistiin samana vuonna (ruotsiksi ja suomeksi myöhemmin 1974), sanottiin sivulla 364: "Maailman kehitys tuntuu nyt olevan menossa kohti sitä tilannetta jossa johtavat miehet huutavat: "Rauha ja turvallisuus". Samanlaisia lausuntoja tulee esiin Seuran kirjallisuudessa myös seuraavina vuosina.
Rauhanvuosi 1986
Mutta kun 1970-luku oli loppunut ilman rauhanhuutoa tai maailmanloppua ja kun suurvallat alkoivat vähentää jännitystä väliltään sekä aloittivat rauhanneuvottelut, oli Vartiotornin vihdoin myönnettävä: "Mitkään näistä rauhantavoitteluista eivät sovi yhteen sen kuvauksen kanssa, joka annetaan 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:2,3:ssa. (Vartiotorni 15. toukokuuta 1982, s. 14)
Vuoden 1985 lähestyessä saivat spekulaatiot uutta vauhtia. Nimittäin 24. lokakuuta 1985 oli Yhdistyneet kansakunnat 40-vuotispäivänsä kunniaksi julistanut vuoden 1986 "kansainväliseksi rauhan ja turvallisuuden vuodeksi". Vartiotorni 1. lokakuuta 1986 kirjoitti, että jehovantodistajat seuraavat tätä "erittäin kiinnostuneina", mutta eivät osaa sanoa, "onko tämä Paavalin sanojen täyttymys" vai ei. Varmuuden vuoksi pyyhittiin pölyt vuoden 1973 kirjasta Tosi rauha ja turvallisuus - mistä lähteestä ja se julkaistiin tarkistettuna painoksena rauhan vuonna 1986. Sivulla 85 YK:n rauhanvuoden huuto yhdistettiin 1. Tess. 5:3:n profetiaan ja sanottiin että tämä "epäilemättä (on) askel Paavalin edellä lainattuja sanoja kohti".
Mutta edes vuoden 1986 julistaminen rauhanvuodeksi ei osoittautunut olevan "merkki tulevasta asiainjärjestelmän päättymisestä". (Vartiotorni 15. helmikuuta 1986, s. 6). Muutaman vuoden ajan oltiin taas hieman varovaisempia lauseiden muotoilussa. Sata vuotta vääriä profetioita oli jättänyt jälkensä. Piti siis pitää odotukset elossa sanomatta liikaa.
"Rauha ja turvallisuus" glasnost-kaudella
1980-luvun loppupuolella saavuttiin uuteen liennytyksen aikakauteen Neuvostoliiton johtajan Gorbatshovin glasnost-politiikan ansiosta. Tästä syystä Herätkää! 8. joulukuuta 1989 kysyi, voisiko silloinen kehitys olla 1. Tess. 5:3:n täyttymys ja vastasi varovasti: "Sitä emme voi sanoa. Mutta on selvää, että "rauha ja turvallisuus" on nyt, joulukuussa 1989, lähempänä toteutumistaan kuin aiemmin." (sivu 24)
Vartiotorneissa 1. ja 15. huhtikuuta 1990 julkaistiin erikoisartikkeleita "maailmanrauhasta", mutta myös ne ovat hyvin varovaisia. 1. huhtikuuta lehti mainitsee vain hyvin lyhyesti, että 1. Tess. 5:3 täyttyy "hyvin nopeasti", mutta 15. huhtikuuta numero ei mainitse profetiaa lainkaan.
Tämä varovaisuus osoittautui pian lyhytaikaiseksi. Muutaman kuukauden kuluttua Vartiotornin kesäkonventissa julkaistiin kirja Ihmiskunta etsii jumalaa. Sivulta 371 löytyy seuraava rohkea väite: "Toinenkin huomattava raamatullinen profetia on jo täyttymäisillään silmiemme edessä." Sitten Seura siteeraa Paavalin sanoja "rauhasta ja turvallisuudesta 1. Tess. 5:1-3:ssa ja kommentoi:
"Kansakunnat jotka ennen olivat niin riitaisia ja epäluuloisia toisiaan kohtaan tuntuvat nyt menevän varovaisesti kohti tilannetta, jossa ne huutavat maailmanlaajuista rauhaa ja turvallisuutta."
Mutta se mikä oli "täyttymäisillään silmiemme edessä" vuonna 1990 ei riittänyt merkiksi Jumalalle ryhtyä toimintaan: ehkei huuto ollut tarpeeksi kova. "Rauhan ja turvallisuuden julistukset tulevat varmasti voimistumaan", spekuloitiin Vartiotornissa 1. elokuuta 1994, sivulla 6, ja jälleen viitattiin 1. Tess. 5:3:een.
"Varoituksia oikeaan aikaan"?
Kerta toisensa jälkeen Vartiotorni-seura on lähes vuosisadan ajan julistanut, että "rauhan ja turvallisuuden" huuto on täyttymäisillään. Joka kerralla ennustukset ovat menneet vikaan.
Voisi olettaa, että liike joka on niin täydellisesti epäonnistunut ennustuksissaan, lopulta ottaisi nöyremmän asenteen ja alkaisi vähentää profeetallisia vaatimuksiaan. Mutta itsepäisen julkeasti liike yhä väittää saaneensa sanomansa itseltään Jehovalta: "Olemme vakuuttuneita siitä, että Jehova pitää kansansa ajan tasalla.", kirjoitti Vartiotorni 15. toukokuuta 1987 sivulla 19. Ja 1. syyskuuta 1987 numerossa luvattiin sivulla 22:
"Auttaakseen lukijoitaan olemaan valveilla Vartiotorni-seura jatkaa varoitusten lähettämistä oikeaan aikaan julkaisuissaan, jottei tuleva vaativa julistus "rauhasta ja turvallisuudesta" yllättäisi sitä."
"Varoituksia oikeaan aikaan?" Minkä arvoisena pitää sellaista lupausta ihminen, joka tietää että kaikki samanlaiset ennustukset ovat tulleet väärään aikaan? Ei minkään arvoisena! Mutta valitettavasti miljoonat pahaa aavistamattomat ihmiset ottavat tämän lupauksen täysin todesta. Kukaan ei ole niin harhaanjohdettu kuin se joka sokeasti seuraa sokeita johtajia (Matteus. 15:14).
Mitä Paavali tarkoitti?
Ennustiko Paavali todella että kansakunnat yhtäkkiä ennen aikojen loppua julistaisivat maailmanrauhan? Sanoiko hän että se olisi "merkki" siitä että tuho olisi ovella? (Vrt. Vartiotorni 15. toukokuuta 1987, sivu 19.) Lauseyhteys, ja erityisesti jakeiden jälkeinen osuus, osoittaa ettei sellaista johtopäätöstä voi tehdä.
Raamatun kommentaattorit osoittavat, että Paavali 1. Tess. 5:3:ssa vain vetää yhteen Matteuksen 24:36-44, Luukkaan 17:26-30 ja 21:34-36:ssa olevat Jeesuksen omat sanat paluustaan. Jeesus sanoi tulevansa odottamatta, "kuin varas yöllä". Se tulisi olemaan kuin Noan aikana, ennen vedenpaisumusta, ja kuten Lotin aikana, ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa. Ihmiset olivat silloin uppoutuneita päivittäisiin töihinsä eivätkä aavistaneet mitään. He "söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naisia naitettiin", he "ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat". Kaiken tämän keskellä he yhtäkkiä kohtasivat katastrofin.
Paavali tiivisti Jeesuksen sanat näin: "Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää" ("Rauha ja turvallisuus!", UM), tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon." (1. Tess. 5:1-3, KR-92)
Varas ei ilmoita etukäteen saapumisensa "aikaa ja hetkeä". Hän ei "osoita" saapumistaan millään tavoin. Hän tulee yllättäen, juuri kun ihmiset tuntevat olonsa varmaksi ja turvalliseksi.
Tämä "merkin" puuttuminen oli se syy miksi Jeesus kehotti opetuslapsiaan "valvomaan", olemaan "valmiit" sekä raittiit. (Matteus 24:42,44; Luukas 21:34,36) Paavali toisti nämä kehotukset seuraavissa jakeissa (1. Tess. 5:6-8)
"Valveilla" oleminen ei siis käsittäisi jonkin "merkin" odottamista, vaan "uskon ja rakkauden haarniskaan" pukeutumista sekä "pelastuksen toivon kypärän" pitämistä. (1. Tess. 5:8) Se jolla olisi nämä varusteet, ei yllättyisi "Herran päivänä". Hän olisi valmis, riippumatta siitä, milloin se tulisi.
Vartiotorni-seura on kääntänyt Paavalin sanot aivan päinvastaisiksi. Se on tehnyt "merkin" (josta Paavali puhuu sanoin "kaikki on hyvin, ei mitään hätää" ja UM sanoin "rauha ja turvallisuus") poissaolosta "merkin", joka kertoo uhkaavasta tuhosta!
"'Rauha, rauha', vaikkei rauhaa ole"
Paavalin sana "rauhalle" on kreikan eiréne. Uudessa testamentissa sanaa käytetään vastaamaan vanhan testamentin kreikkalaista sanaa shalóm. Shálom ei tarkoittanut pelkästään "rauhan" poliittista merkitystä, vaan ensisijaisesti Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan, "Jumalan rauhaa". Paavalin sananvalinta heijastelee ilmeisesti Jeremian sanoja aikansa juutalaisille Jeremian 6:14:ssa ja 8:11:ssa: "On rauha! on rauha! kun rauhaa ei ole." (UM) "'Nyt on rauha, kaikki hyvin!', vaikka rauhaa ei ole." (KR-92)
Siihen aikaan ei ollut poliittista rauhaa. Babylon oli valloittamassa koko Lähi-itää, ja varsinkin Juudan valtio oli uhattuna. Mutta ihmiset uskottelivat itselleen, että heillä oli Jumalan suojelus, hänen "rauhansa", eivätkä odottaneet "mitään onnettomuutta". (Jer. 23:17) Jerusalemin ja temppelin tuho vuonna 587 eKr. oli siksi järkytys.
Tilanne oli samankaltainen kuin se mikä vallitsi juutalaisten keskuudessa ennen Jerusalemin tuhoa vuonna 70 jKr. Historioitsija Josefus osoittaa, että he uskoivat viimeiseen saakka Jumalan olevan heidän puolellaan, että Hän lopulta puuttuu asioihin ja vapauttaa heidät (War VI, 285-288, 311-315) Katastrofi oli siksi järkytys heille.
Myös tämä osoittaa, ettei Paavalin sanoja "rauhasta ja turvallisuudesta" voi tulkita poliittiseksi maailmanrauhanjulistukseksi, joka olisi "merkkinä" tulevasta tuhosta.
Perusteellinen selvitys 1. Tess. 5:1-11:stä löytyy Joseph Plevnikin artikkelista "1 Thess. 5:1-11: Its Authencity, Intention and Message", joka on julkaistu Biblica-aikakauslehdessä (osa 60, 1979, sivut 71-90.) Katso myös hänen kirjaansa Paul and the Parousia. An Exegetical and Theological Investigation (Peabody, MA: Hendrickson Publ., 1997), sivut. 99-121.....Lisää Jt-historiasta:
Russell ei ole Jehovan todistajien perustaja:
http://cc.oulu.fi/~tnordman/russell.htm
http://medlem.spray.se/aaac/2/profetia.html
http://medlem.spray.se/aaac/uutiset.html
jt:t. Selityksiä omille tulkinnoillenne. Arvelen, että uusi valo ei ole vielä tarpeeksi kirkas.
"Russell oli siis vehnäasiassa lapsellinen ja herkkäuskoinen, mutta hän ei ollut tietoinen huijari, eikä hän liioin tienannut ihmevehnällä mitään."
En juurikaan allekirjoittaisi tuota. Muistaakseni Russell omisti 99 % osakkeista, joten mahdollinen tuotto oli hänen hallinnassaan. Se, että hänellä oli bulvaani myyntimiehenä ja homma todellisuudessa kusi kintuille ei ole mikään osoitus tuotto-odotusten puutteesta. Semminkin kun Russell haastoi asiasta ilkkuneen lehden oikeuteen ja hävisi jutun.
Entinen Jehovan todistaja ja entinen Kanadan Bethelin työntekijä M. James Penton, joka erotettiin 1980-luvun alun "puhdistusten" yhteydessä, kirjoittaa ihmevehnästä teoksessaan "Apocalypse Delayed - The Story of Jehovah's Witnesses" (Toronto-Boffalo-London, 1985), sivulla 43:
"In 1904 a man by the name of Stoner, who knew nothing about Russell or the bible Students, discovered in Fincastel, Virginia, an amazingly productive variety of wheat which he named 'Miracle Wheat'. Seven years later two Bible Students donated thirty bushels of it to the Watch Tower Society to be sold at a dollar per pound as seed grain. The proceeds - some $ 1,800 - were to be used by the society to carry on its activities. Russell gained nothing personally from the proceeds, but his enemies claimed that the sale was a religious fraud. A New York newspaper, the Brooklyn Daily eagle, attacked him and lampooned both Russell and the Miracle Wheat in a cartoon.
Russell sued the Eagle but lost. He was evidently quite sincere in selling the famous grain but was more positive about its qualities that he should have been. Miracle Wheat was apparently no more than a mutant strain, a 'sport'. It soon lost its outstanding vitlity and was not, as he truly believed, a sign that the earth was soon to be restored to paradisaic conditions."
Kun Pentonin tekstin yhdistää seuraaviin faktoihin, niin kuva alkaa kirkastua:
Many examples of fraud and deception can be found by looking through the history and claims of the Watchtower Bible and Tract Society headquartered in Brooklyn, New York, but perhaps none more strange that the case of the "Miracle Wheat."
Almost from its inception, the Watchtower Bible and Tract Society, known originally as Zion's Watch Tower, has been guilty of misleading the public and their followers with claims that are wildly inaccurate and, in some cases, border on scams.
Watchtower "Miracle" Wheat
An example of the latter can be found in the infamous case of Pastor Russell's "Miracle Wheat" cited in Dr. Walter Martin's, Kingdom of the Cults, (pp. 40-42, 1985 ed.).
November 1, 1916, a local newspaper, The Brooklyn Daily Eagle, published an interesting piece of investigative journalism exposing some alleged abuses by one of their most renowned citizens, Charles Taze Russell, founder of Zion's Watch Tower. The article states:
"After the `work' had been well started here, `Pastor' Russell's Watch Tower publication advertized wheat seed for sale at $1.00 a pound (quite expensive in that day).
"It was styled `Miracle Wheat,' and it was asserted that it would grow five times as much as any other brand of wheat.
"There were other claims made for the wheat seed, and the followers were advised to purchase it, the proceeds to go to the Watch Tower and be used in publishing the `Pastor's' sermons.
"The Eagle first made public the facts about these new ventures of the Russellites [an early term used to describe Russell's followers] and it published a cartoon picturing the `Pastor' and his `Miracle Wheat' in such a way that `Pastor' Russell brought suit for libel, asking $100,000 damages.
"Government departments investigated the wheat for which $1.00 a pound was asked, and agents of the Government were important witnesses at the trial of the libel suit in January, 1913.
"The `Miracle Wheat' was low in the Government tests, they said. The Eagle won the suit."
Dr. Martin reproduced from microfilm on file in New York the following dates and titles from relevant articles of The Brooklyn Daily Eagle all published in January of 1913:
Miracle Wheat Scandal (1/1/ 1913, p. 1-2); Testimony of Russellite Beliefs (1/22/13, p. 2); Testimony on Wheat (1/23-24/1913, p. 3).
Financial statements proving Russell's absolute control, were made by (Watch Tower) Secre¬tary-Treasurer Van Amberg who was quoted as saying, "...We are not responsible to anyone for our expenditures. We are responsible only to God," (1/25/13, p. 16).
Government experts testify on "Miracle Wheat" and ascertain beyond doubt that it is not miraculous or overly excellent (1/27/13, p. 3); Prosecution and Defense sum-up. Russell assailed but not present to hear it (1/28/13, p. 2); Russell loses libel suit (1/29/13, p. 16).
Some modern Jehovah's Witnesses may wish to minimize the significance of the "Miracle Wheat" claiming that the profits from its sales went to the Watchtower Society and not Russell himself.
However as Martin points out, Russell owned 990 of the 1,000 shares of Watchtower Society stock. By this figure, 99% of every "contribution" for "Mira¬cle Wheat" was in effect a contribution to Russell himself.
Before going to court, The Brooklyn Eagle made this claim:
"The Eagle goes even further and declares that at the trial it will show that `Pastor' Russell's religious cult is nothing more than a money-making scheme," (Ibid).
While the motives of Russell can only be judged by God Himself, few would argue that such "Miracle Wheat" claims today would be more at home in the National Enquirer than in the Watchtower - a magazine claiming to be produced by God's only true organization on the earth.
If today's US Postal regulations against false advertizing and mail fraud had been in effect at the time, perhaps Russell would have lost more than a libel case.
This is, with little doubt, a blatant example of fraud and deception going back to the roots of today's Watchtower Bible and Tract Society.
Mistä muuten siteerasit tämän tekstin?
Russell itse kehittänyt ihmevehnää, joten hänen huijauksensa olisi enintään saattanut olla se, että hän olisi käyttänyt tarjoutunutta tilannetta hyväkseen. Se, oliko Russell ihmevehnäepisodin yhteydessä uskonnollinen huijari vai ei, riippuu ennen kaikkea siitä, toimiko hän a) tietoisen harhaanjohtavasti tai vastoin parempaa tietoaan ja b) toimiko hän omanvoitonpyynnistä.
Ei ole kysymystäkään siitä, etteikö Russell olisi antanut "ihmevehnästä" virheellisiä tietoja - siksihän hänen kanteensa Eaglea vastaan hylättiin. Kyse on vain siitä, tiesikö hän ihmevehnästä puhuessaan tietojensa olevan virheellisiä, vai kertoiko hän vain edelleen tietoja, joita hän itse piti luotettavina. Asiaa tuskin koskaan voidaan lopullisesti selvittää, mutta on olemassa viitteitä siitä, jotka puhuvat jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta. Ajatus satoisasta ihmevehnästä sopi hyvin Russellin omiin teologisiin näkemyksiin paratiisillisten olosuhteitten ennallistamisesta, ja juuri tämän takia on ymmärrettävää, että hän uskoi väitteet ihmevehnästä niitä tarkemmin ajattelematta. Hän puhui lisäksi ihmevehnästä yleensä uskonnollisissa yhteyksissä. Hän puolusteli sillä juuri näkemystään tuhatvuotiskaudesta. Hän ei ainakaan ensi sijassa puhunut asiasta bisnesmielessä. Mikäli Russellin tarkoituksena olisi ollut huijata, hän olisi varmasti saanut kokoon enemmän kuin 1.800 dollaria.
Kysymys siitä, toimiko Russell omanvoitonpyynnistä, on vaikea. Yhtäältä pitää paikkansa se, että vilja lahjoitettiin Siionin Vartiotorniseuralla ja siitä saatavat varat oli määrä käyttää Seuran työn tukemiseen. Ainakaan oikeudenkäynnissä ei tietääkseni liioin käynyt ilmi, että rahoja olisi käytetty jollain muulla lailla kuin lahjoittajien toivomalla tavalla.
Toisaalta pitää toki myöskin paikkansa, että Russell omisti ehdottoman osake-enemmistön Vartiotorniseurasta ja että hän käytännössä yksin hallitsi seuran raha-asioita. Russell itse selitti mieluusti, että hän oli lahjoittanut omaisuutensa Seuralle ja että hän tämän takia oli varaton. Käytännössä hän oli muuttanut omaisuutensa Seuran osakkeiksi - joita tosin kuka tahansa saattoi ostaa - ja hallitsi, kuten sanottua, Seuran omaisuutta. Se, mikä meni Seuran hyväksi, meni välillisesti Russellin hyväksi, ja päinvastoin.
Kysymys siitä, rikastuttiko Russell itseään, on siis viime kädessä tulkintakysymys. Se, mikä tosin voitaneen sanoa melkoisella varmuudella, on, että Russell ei käyttänyt rahoja omien luksustarpeidensa tyydyttämiseen. Vaikka Russell eli melko mukavasti, hänen elämänsä ei ollut mitenkään huomiota herättävän ylellistä. Russell ei käyttänyt Seuran varoja omaan ylelliseen elämäänsä, vaan hän käytti niitä Seuran työhön.
Höperö Russell meni markkinoijien lankaan, ehkäpä näinkin. Ehkä hän ei huijannut tahallaan (hih) mutta jäseniä huijattiin joka tapauksessa. Siinä meillä Jumalan äänitorni. Voi ei!
"Mistä muuten siteerasit tämän tekstin?", kysyit. Vastaan: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000002591764
"Mikäli Russellin tarkoituksena olisi ollut huijata, hän olisi varmasti saanut kokoon enemmän kuin 1.800 dollaria."
Ehkäpä hän ei ennättänyt ennenkuin asiasta tuli julkinen? Toisaalta taasen 1800 dollaria oli tuolloin melkoinen määrä rahaa:
"In 1911 Charles Russell very foolishly and naively allowed two of his followers to persuade him that they had found a farmer who grew "miracle wheat" (wheat that produced a much greater yield than any other variety). The Watchtower Society received 30 bushels of this wheat to be sold at one dollar per pound as seed grain. The sale gained the Society about $1800 dollars (a very substantial sum in those days). Subsequently a New York newspaper, the Brooklyn Daily Eagle, lampooned Russell and his "miracle wheat" in a cartoon. Whereupon Russell sued the newspaper—and LOST the case." http://www.challengemin.org/html pages/mar1995.htm
Russellin vaatima "vahingonkorvaus" häntä "ihmevehnää" pilkanneesta pilakuvasta oli 100 000 dollaria. Käsittämättömän suuri summa rahaa vielä tuohon aikaan. Nyttemminhän miljardivaatimukset ovat jo lähes jokapäiväisiä amerikkalaisissa tuomioistuimissa: "The Brooklyn Daily Eagle Newspaper, published a cartoon concerning this "miracle wheat" and Pastor Russell took out a Libel suit asking $100,000 damages. The Eagle won the case as the wheat's yield was not miraculous or overly excellent in government tests." http://freespace.virgin.net/eddie.turner/page1.htm
Täältä puolestaan voi lukea itse Russellin ja russellilaisten näkökulman "ihmevehnään". Rutherford on jo tuolloin heilunut heinämiehenä muiden mukana: "MY SUIT against The Eagle for slanderous defamation of reputation has been decided in its favor. A Jury of twelve men have decided that The Eagle was justified in making its vicious onslaughts upon me, notwithstanding the Judge's Charge that, according to the law, the cartoon, at least, was a slanderous, vicious libel in fact. I am urged by my attorneys and petitioned by friends to take the case to the Court of Appeals. I quite agree with Justice Kelby, who said, "The case was presented fairly and squarely to the Jury." The rulings of His Honor seem to me equitable. I very highly appreciate the ability and energy of my attorneys, Mr. Sparks and Mr. Rutherford." http://reslight.addr.com/miraclewheat.html
Russellin omia selostuksia lukiessa kannattaa muistaa, että hänet todistettiin kerta toisensa jälkeen oikeudessa notoriseksi valehtelijaksi ja huijariksi: http://www.iclnet.org/pub/resources/text/apl/jw/jehwit34.txt
Jos et muita linkkejä viitsi vilkaista, niin lue Jari ainakin tämä viimeinen.
Russell erotettaisiin luopiona Jehovan todistajista ja häneen sovellettaisiin karttamiskäytäntöä. Nykyinen järjestöhän on kumonnut ja korvannut uusilla raamatullisilla (?) "totuuksilla" jokaisen Russellin ammoin opettaman raamatullisen(?) totuuden.
Näin luultavasti kävisikin. Aivan kaikkia "raamatullisia" totuuksia ei toki ole kumottu - sielu on edelleenkin kuolevainen, Jumala ei ole kolminainen eikä helvettiäkään ole -, mutta varmasti olisi riittävästi perusteita Russellin erottamiseksi seurakunnasta.
Russell kieltämättä veti selostuksissaan usein kotiinpäin. Toisaalta The Eagle ei liioin ole luotettava ja erehtymätön tietolähde Russelliin. Lehtihän itse selitti paljastavansa Russellin uskonnolliseksi huijariksi, ja tähänhän se pyrkikin, keinoja kaihtamatta. Sen versioihin Russellin pitämättömistä puheista sun muista pitää siksi suhtautua tietyllä varauksella.
J. J. Rossin oikeudenkäynnissä Russell kieltämättä pyrki esittämään asiat itselleen edullisessa valossa - eikö hänellä olisi ollut siihen oikeuttakin? -, mutta ei hän sentään syyllistynyt väärään valaan, kuten Ross itse myöhemmin väärin väitti. Russell ei esim. koskaan väittänytkään osaavansa vanhoja kieliä. Oikeudessakin hän väitti vain osaavansa "the Greek alphabet", siis kreikan aakkoset. Tosin ristikuulustelussa kävi ilmi, että tämänkin taidon laita oli vähän niin ja näin. Toisaalta monilla tuntuu olevan taipumus arvioida omaa kielitaitoaan yläkanttiin. (Olen minäkin puhunut ihmisen kanssa, joka väitti osaavansa "flytande svenska", mutta ei silti saanut suustaan yhtään ymmärrettävää ruotsinkielistä lausetta.) Kysymyksessä ordinaatiosta Russell ilmeisesti ajatteli sitä ordinaatiota, jonka hän oman käsityksensä mukaan oli saanut Jumalalta, tai ehkä myös sitä, että monet seurakunnat olivat valinneet hänet pastorikseen. Tosin hänen oli pian pakko myöntää, että häntä ei ollut ordinoitu sanan perinteisessä merkityksessä, eli häntä ei ollut vihitty papiksi.