Eräässä aloituksessa kirjoittaja kävi kuviteltua dialogia itsensä kanssa siitä, että onko jumala sittenkin kaiken takana, vaikka nyt tiedämme mm., että maailmankaikkeus on 13,7 miljardia vuotta vanha.
Ensinnäkin, vaikka tiedämme jo kosolti maailmankaikkeuden rakenteesta, on eräitä asioita, joita ei voida havaita millään mittausmenetelmällä. Matemaatikot ovat laskelmissaan tulleet siihen tulokseen, että kaikkeuden käyttäytymiseen vaikuttaa voimia, joita ei vielä tunneta.
Näitä voimia ovat mm. pimeä aine, joka saa maailmankaikkeuden toimimaan tavalla, josta edes Einstsein ei osannut uneksia.
Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että kaikkeudessa on enemmän ulottuvuuksia, kuin mitä ihmisaivot voivat kuvitella. Niistä eräs on ajan käsite. On ajateltu, että aika ei ehkä sittenkään ole aina samalla nopeudella etenevä vakio, vaan aika on kuin muovailuvahaa, joka joustaa oikeissa olosuhteissa joka suuntaan. Myös taaksepäin.
Jotkut ovat ajatelleet, että jospa meidän havaittava maailmankaikkeutemme ei olisikaan ainoa kaikkeus, vaan sen ohella olisi rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, jotka sitten olisivat kehityksissään eri vaiheissa.
Kysymyksiä siis on aina enemmän kuin vastauksia. Tiede on siitä kiehtovaa, että kun varsinaisia vastauksia aletaan saada, syntyy exponentaalisesti lisää kysymyksiä, joihin olisi saatava vastauksia. Siis, kun saamme tietää yhden asian, on vastassa enemmän kysymyksiä, kun alun perin oli.
Nyt sitten eri koulukunnat käyvät puberteettista väittelyä siitä, että onko jumala kaiken takana, vai onko kysymys vain erilaisten fysikaalisten ja kemiallisten reaktioiden ketjusta.
Vaikka itsekin osallistun tähän keskisormen nosteluun aika ajoin, olen kuitenkin sitä mieltä, että oikeasti me emme tiedä vastausta.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin täysin varma: nimittäin, että vaikka tämän kaikkeuden takana olisi kuinka mielikuvituksellisia voimia, mikään, minkään uskontokunnan jumala ei ole tässä asiassa ihmisen kertomalla tavalla mukana.
Se, että ihmisellä on tarve selittää maailmaa omalla vajavaisella tavallaan, on psykologinen ongelma, ei opillinen.
Ensinnäkin, vaikka tiedämme jo kosolti maailmankaikkeuden rakenteesta, on eräitä asioita, joita ei voida havaita millään mittausmenetelmällä. Matemaatikot ovat laskelmissaan tulleet siihen tulokseen, että kaikkeuden käyttäytymiseen vaikuttaa voimia, joita ei vielä tunneta.
Näitä voimia ovat mm. pimeä aine, joka saa maailmankaikkeuden toimimaan tavalla, josta edes Einstsein ei osannut uneksia.
Eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että kaikkeudessa on enemmän ulottuvuuksia, kuin mitä ihmisaivot voivat kuvitella. Niistä eräs on ajan käsite. On ajateltu, että aika ei ehkä sittenkään ole aina samalla nopeudella etenevä vakio, vaan aika on kuin muovailuvahaa, joka joustaa oikeissa olosuhteissa joka suuntaan. Myös taaksepäin.
Jotkut ovat ajatelleet, että jospa meidän havaittava maailmankaikkeutemme ei olisikaan ainoa kaikkeus, vaan sen ohella olisi rinnakkaisia maailmankaikkeuksia, jotka sitten olisivat kehityksissään eri vaiheissa.
Kysymyksiä siis on aina enemmän kuin vastauksia. Tiede on siitä kiehtovaa, että kun varsinaisia vastauksia aletaan saada, syntyy exponentaalisesti lisää kysymyksiä, joihin olisi saatava vastauksia. Siis, kun saamme tietää yhden asian, on vastassa enemmän kysymyksiä, kun alun perin oli.
Nyt sitten eri koulukunnat käyvät puberteettista väittelyä siitä, että onko jumala kaiken takana, vai onko kysymys vain erilaisten fysikaalisten ja kemiallisten reaktioiden ketjusta.
Vaikka itsekin osallistun tähän keskisormen nosteluun aika ajoin, olen kuitenkin sitä mieltä, että oikeasti me emme tiedä vastausta.
Yhdestä asiasta olen kuitenkin täysin varma: nimittäin, että vaikka tämän kaikkeuden takana olisi kuinka mielikuvituksellisia voimia, mikään, minkään uskontokunnan jumala ei ole tässä asiassa ihmisen kertomalla tavalla mukana.
Se, että ihmisellä on tarve selittää maailmaa omalla vajavaisella tavallaan, on psykologinen ongelma, ei opillinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En kuitenkaan usko, että Hänelle on suotuisaa kailottaa kirkossa virsiä ja hymistä isämeitää. Yhtä hyvin voisi äärimmäisissä katumusharjoituksissa hakata päätään ränniin.
Kirkkoa ei tarvita mihinkään.
"Jokin korkeampi voima on olemassa." Miksi pitää sanoa korkeampi? Eikö riitä, että sanomme, että emme tiedä mitkä voimat vaikuttavat mihinkin.
Minun asemani ei varmasti ole tämän kysymyksen kohdalla epäselvä, muutta ainahan on hyvä kerrata.
Riippuu mistä jumalasta on kyse.
Jos jumalalla tarkoitetaan konseptia jumalasta täysin filosofisessa mielessä niin sellainen on olemassa, koska ajatus siitä on olemassa.
Tämä konsepti jumalasta on olemassa.
Jos jumalalla tarkoitetaan jotakin teististä käsitystä niin minulla ei minkäänlaista tietämystä. Kyseisestä jumalkäsityksestä ei ole minkäänlaisia todisteita.
Olemassa olemattoman todistaminen on kuitenkin mahdotonta osoittaa.
Olemassa olemattomat todisteet eivät todista kuitenkaan mitään muuta kuin sitä että todisteta ei ole. Minulla ei siis ole tietämystä josta voisin antaa arvoa kummallekaan, jolloin olemassa olematon ja todistamaton ovat minulle saman arvoisia asioita.
Jos kyseessä on minun kahvikuppini niin minä uskon silloin jumalaan koska uskon että minun kahvikuppini on olemassa mutta minä kutsun sitä mieluummin kahvikupiksi kuin jumalaksi.
Alkusyy jumalan/ maailmankaikkeus- / olemassaolo on jumala niin en näe mitään syytä miksi tällaista edes pitäisi kutsua jumalaksi taikka minkä takia kukaan edes muodostaisi käsitystä jumalasta näin epämääräiselle pohjalle.
Tällainen käsitys on minusta täysin yhtenevä ateismin kanssa.
Itseasiassa en ole tainnut kertaakaan ilmaista mielipidettäni kysymystä näin laajasti.
on yhdentekevää millä nimellä mitäkin voimaa tai ilmiötä kutsutaan, mutta filosofisessa tutkielmassasi on kyllä ajatusta.
Minun pointtini vain oli se, että kun maailma on pullollaan eri uskomuksia jumalasta/jumalista, niin minusta niistä ei ole uskottava.