Kommunisteja on syytetty vallankaappaushankkeista v. 1948. Nämä porvarilliset vainoharhat todettiin perättömiksi jo aikalaisten toimesta, ja myöhemmin tutkijat (mm. Jussila) ovat paljastaneet, ettei mitään suurta kommunistien kaappausyritystä ollut edes suunnitelmana olemassa. Kaikki oli ollut vain pahantahtoisessa tarkoituksessa levitettyjen huhujen summa. Sen sijaan äärioikeistolaisella puolella vallankaappausaikeita todella oli ennen välirauhaa 1944 ja sen jälkeen. Saksalaiset natsit ja suomalaiset Hitlerin Saksan kannattajat suunnittelivat vallankaappausta pitääkseen Suomen Natsi-Saksan rinnalla "lopulliseen voittoon saakka".
Ribbentrop kysyi Helsingissä Rytin luoda käydessään Saksan suurlähettiläältä, löytyisikö Suomesta 2000 rohkeata mihin tahansa valmista miestä ottamaan valta käsiinsä. Blücher ei tähän uskonut (ehkä 1000 suomalaista natsia olisi löytynyt?). Mutta Ribbentrop uskoi muutenkin saaneen haluamansa, kun suurena Hitlerin ihailijana tunnettu Ryti antoi omissa nimissään vakuutuksen Suomen taistelusta Natsi-Saksan vankkumattomana liittolaisena sodan loppuun asti. Onneksi Mannerheim viime hetkellä syrjäytti Rytin ja lopetti Linkomiehen hallituksen itsemurhapolitiikan, teki rauhan koska ylipäällikkönä näki Suomen armeijan toivottoman tilanteen.
Välirauhan tulo oli kauhistus suomalaisille natseille ja natsiupseereille. He pelkäsivät sitä mitä tapahtuisi, kun työväestön vasemmistolainen osa saisi ensi kertaa vuosiin äänestää omia ehdokkaitaan. Demokratia oli voittamassa, joten äärioikeisto alkoi kerätä aseita kätköön. Suomalaisille fasisteille uusi pääministeri Paasikivi ei porvarillisuudestaan huolimatta ollut luotettava: hän oli "Paasikov", myöntyväisyysmies, ei tarpeeksi venäläisvihamielinen, ja myöskin liiaksi parlamentarismiin nojaava, koska päästi SDKL:n hallitukseen kuten uuden suurpuolueen asema edellytti. Eduskuntaan oli tullut 1945 uusia kasvoja, sodanaikasen demokraattisen rauhanopposition edustajia kaikista puolueista, ja he vaativat sotasyyllisiä tilille teoistaan. Ei ole siksi ihme, että osaksi yhä hitleriläismieliset ja äärioikeistolaiset upseerit, joilla monista saattoi olla sotarikoksiakin tunnollaan, alkoivat kerätä aseita oikeistokapinaa varten.
Demokratian itsesuojeluvaisto toimi: valkoupseerien puuhat paljastettiin, ja heidät otettiin kiinni, paitsi ne jotka pääsivät pakenemaan, eräät Yhdysvaltoihin saakka. Rikollisia rangaistiin, tosin liian lievästi, monia vain symbolisesti, aivan kuten jatkosodan aloittajiakin.
Ribbentrop kysyi Helsingissä Rytin luoda käydessään Saksan suurlähettiläältä, löytyisikö Suomesta 2000 rohkeata mihin tahansa valmista miestä ottamaan valta käsiinsä. Blücher ei tähän uskonut (ehkä 1000 suomalaista natsia olisi löytynyt?). Mutta Ribbentrop uskoi muutenkin saaneen haluamansa, kun suurena Hitlerin ihailijana tunnettu Ryti antoi omissa nimissään vakuutuksen Suomen taistelusta Natsi-Saksan vankkumattomana liittolaisena sodan loppuun asti. Onneksi Mannerheim viime hetkellä syrjäytti Rytin ja lopetti Linkomiehen hallituksen itsemurhapolitiikan, teki rauhan koska ylipäällikkönä näki Suomen armeijan toivottoman tilanteen.
Välirauhan tulo oli kauhistus suomalaisille natseille ja natsiupseereille. He pelkäsivät sitä mitä tapahtuisi, kun työväestön vasemmistolainen osa saisi ensi kertaa vuosiin äänestää omia ehdokkaitaan. Demokratia oli voittamassa, joten äärioikeisto alkoi kerätä aseita kätköön. Suomalaisille fasisteille uusi pääministeri Paasikivi ei porvarillisuudestaan huolimatta ollut luotettava: hän oli "Paasikov", myöntyväisyysmies, ei tarpeeksi venäläisvihamielinen, ja myöskin liiaksi parlamentarismiin nojaava, koska päästi SDKL:n hallitukseen kuten uuden suurpuolueen asema edellytti. Eduskuntaan oli tullut 1945 uusia kasvoja, sodanaikasen demokraattisen rauhanopposition edustajia kaikista puolueista, ja he vaativat sotasyyllisiä tilille teoistaan. Ei ole siksi ihme, että osaksi yhä hitleriläismieliset ja äärioikeistolaiset upseerit, joilla monista saattoi olla sotarikoksiakin tunnollaan, alkoivat kerätä aseita oikeistokapinaa varten.
Demokratian itsesuojeluvaisto toimi: valkoupseerien puuhat paljastettiin, ja heidät otettiin kiinni, paitsi ne jotka pääsivät pakenemaan, eräät Yhdysvaltoihin saakka. Rikollisia rangaistiin, tosin liian lievästi, monia vain symbolisesti, aivan kuten jatkosodan aloittajiakin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
minun juttujani, niin minä kakkaan housuihini.
Porvarillinen historiankirjoitus pyrkii löytämään perusteluja köyhempien oikeuksien polkemiselle, työtätekevien riistämiselle, sorrettujen ja solvattujen sortamiselle ja solvaamiselle. Se on maan mahtavien, suurten piiskurien ja pomojen näkökulmasta kirjoitettua historiaa. Kovin toisenlaiselta näyttää proletaarin horisontti. Hän on historian kärsijä ja kestäjä, sorron uhri, mutta kieltäytyy alistumasta. Historia on hänen vapautumisensa historiaa.
Te köyhät ootte köyhiä koska ootte niin tyhmiä. Sen tommoset kirjotukset tehokkaasti todistaa. Ei johtajaks pääse jos ÄO hipoo kengännumeroa.
Neuvostoliitossa. Siellä proletaarit nousivat kapinaan kommunisteja vastaan, mutta kuulaa vain saivat. Kerro, montako pääsi lomajunalla Siperiaan.
yli 30 vuotta rasvanahkaisena kansakoulupohjaisena duunarina enkä ainakaan omalta kohdaltani tunnista mitään sinun luettelemista tuntomerkeistä. Ehkäpä sinulla 15v kansalaisena on laajempi elämänkokemus ja huomiokyky.
Jos luokkatietoisuutesi ei vielä ole herännyt, se on vain merkki siitä, että meidän on tehostettava työtämme.
Jo aristokraatti Lenin oli työtävieroksuva ihmisinhoinen tuhahtelija. Samaa linjaa on tuo antifasistien porukkakin. Kukaan ei ole rehellistä työtä koskaan tehnyt. Taiteilija apurahoja on nostettu ja dosentuuripalkkioita ynnä muita tukia (työläisten rahoja) sitäkin enemmän varsinkin sen jälkeen, kun Sirola opisto meni kasinopeleissä. Sorron uhrit on nähty Las Vegasissa korttipöydän ääressä juomassa talon kalleinta viskiä.
Äärivasemmiston valtapyrkimykset ovat ehdoton fakta. Kyse oli vain siitä, että Stalin kielsi puna-armeijan tuen. Näin varsinaista aseellista toimintaa ei voitu suunnitella, koska tiedettiin kummalla puolella oikeat miehet tulisivat olemaan.
Ryti oli anglofiili ja antimilitaristi. Hitleriä hän lähinnä inhosi. Hän suostui Ribbentrop-sopimukseen Mannerheimin painostuksesta saadakseen armeijalle aseita. Kun hyökkäys oli pysäytetty ja ehdoton antautuminen torjuttu, sovittiin presidentin vaihdoksesta. Näin päästiin irti Saksasta
Natsejahan Suomessa ei ollut. Sen Blücher hyvin tiesi. Kommunistit yrittävät vieläkin leimata isänmaalliset ihmiset natseiksi omaa maanpetturuuttaan peittääkseen.
Asekätkentä päätettiin ensin toimeenpanna vastarinnan jatkamiseksi, mikäli armeija murtuu. Sitä ei tapahtunut,joten kyseessä oli materiaalin hajasijoittaminen liikekannallepanon suojaksi. Mannerheim tunsi asian. Mistään oikeistokapinasta ei ollut kyse.
Asekätkijöidden rangaistukset olivat lieviä, koska varsinaisesti mitään rikosta ei ollut tehty. Aseet olisi vain pitänyt luovuttaa keskusvarastoihin, eikä pientä osaa piiloittaa. Nyt kyllä kommunistit säikähtivät kuollakseen ja vallankaappaushalut kuivuivat entistä tarkemmin.
Aseet oli jo kätketty ennen eduskuntavaaleja. Ne oli jo käsketty palauttaa varstoihin, mutta ei ehditty kuin osa.
Varsinainen sotasyyllinen oli NL,joka yhdessä natsien kanssa käynnisti toisen maailmansodan. Kommunisteja ei jostain syystä rangaistu, koska he onnekkaasti päätyivät voittajien puolelle.
Ryti sanoi Hitleristä oikeasti näin: "Hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen."
Hitlerin ja suomalaisten hyökkäyssodan uhreista Ryti totesi kuivasti: "Siviiliväestökin Pietarissa saakoon kuolla, sillä venäläiset ovat niin kovin epäluotettavia ja kavalia, ettei heitä ole syytä säästää."
Johan Bäckman kertoo teoksessaan Pronssisoturi:
"Uusi Suomi kirjoitti: ”Eikä lienekään – – meillä monta kotia, joissa ei tunnettaisi kiitollisuutta ja ihailua Saksan valtakunnankansleria ja hänen kansaansa kohtaan länsimaisen kulttuurin ja kristikunnan pelastamisesta – –. Mikä kadehdittava onni nykyisellä sukupolvella!” Ryti oli tokaissut Paasikivelle: ”Hitler on ihastunut meihin.”
Himmlerin kerrotaan keskustelleen pääministeri Johan Rangellin kanssa Suomen juutalaisten kohtalosta. Historioitsija Bertil Neumanin mukaan Suomi valmistautui luovuttamaan kaikki juutalaisensa, ja Himmlerille annettiin yli 2 000 henkeä käsittänyt luettelo Suomen juutalaisista. Myös Gestapon Suomi-vastaava Friedrich Panzinger muisteli, että Anthoni teki Gestapon kanssa sopimuksen kaikkien Suomen juutalaisten luovuttamisesta ja että tällä oli Berliiniin saapuessaan mukanaan luettelo Suomessa asuvista juutalaisista. Anthoni jätti luettelon Gestapolle ”järjestelytoimenpiteitä varten juutalaisten siirtämiseksi Suomen alueelta ja sijoittamiseksi saksalaisiin keskitysleireihin”, Panzinger kertoo todistajalausunnossaan. Hän luonnehti Anthonia mieheksi, joka omaksui täydellisesti ”saksalaisen poliisivalvontapolitiikan”."
Rytin lausunnon loppu kuuluu nimittäin: "silloin kun ei ole kaNSALLISSOSILAISTIEN JOHTOMIES". Ja sitähän Hitler oli aina.
Ryti määritti lopullisen kantansa Leningradiin neuvottelussa demarien johtomiehen Väinö Voionmaan kanssa 19.5. 42 (Manninen ja Jokipii 2006) . Silloin molemmat päätyivät siihen, että paras ratkaisu olisi muodostaa L:sta vapaakaupunki. Sitä hallitsisi kansainvälinen komissio. Se on siis Rytin todellinen kanta.
Bäckman on pelkkä valehtelija.
Suomen hallitus kieltäytyi aivan yksiselitteisesti juutalaisten luovutuksesta. Asiasta ei edes keskusteltu. Anthoni ei ollut asiassa päättäjä. Mitään luetteloa Suomen juutalaisista ei ole Himmlerille eikä kenellekään muulle annettu. Siinäkin valehtelet, onneton.
Sodan ajan propagandakirjoitukset ovat oma lajinsa.
Toisaalta te stallarit toistatte ajat sitten kulahtanutta neuvostopropagandaa ikäänkuin se olisi joskus pitänyt paikkansa.
Koettakaa päästä nykypäivään ja miettikää, miksi Neuvostoliitto romahti ja propaganda sen mukana.
" Rytin lausunnon loppu kuuluu nimittäin: "silloin kun ei ole kaNSALLISSOSILAISTIEN JOHTOMIES". Ja sitähän Hitler oli aina. "
Lausuman loppuosuus kuuluu: ,,,,,,, ELLEI PITÄISI KANSALLISSOSIALISTISTA NAAMIOTA YLLÄÄN.
"Ryti määritti lopullisen kantansa Leningradiin neuvottelussa demarien johtomiehen Väinö Voionmaan kanssa 19.5. 42 (Manninen ja Jokipii 2006) ."
Niin, silloin keväällä 1942 olivat natsit jo kärsineet niin vakavia tappioita, että Mannerheim alkoi epäillä, ettei Natsi-Saksa kykenisi tuhoamaan Neuvostoliittoa. Suomen johto alkoi tarkistaa kantojaan. Suur-Suomi-unelma alkoi haihtua, vuoden 1941 nousuhumala vaihtui vuoden 1942 tympeään laskuhumalaan ja lopulta 1943 pahaan krapulaan, kun tajuttiin että 1941 Suomi oli veikannut väärää hevosta.
"Silloin molemmat päätyivät siihen, että paras ratkaisu olisi muodostaa L:sta vapaakaupunki. Sitä hallitsisi kansainvälinen komissio. Se on siis Rytin todellinen kanta."
Miksi venäläisestä neuvostokaupunki Leningradista olisi pitänyt tehdä vapaakaupunki? Millä oikeudella laittomasti Neuvostoliiton kimppuun iskeneet suomalaiset suunnittelevat toisen maan miljoonien asukkaiden tulevaisuutta? Samaan aikaan kun näitä suunnitelmia laadittiin, Leningradin asukkaat kituivat ja kuolivat saksalais-suomalaisen nälkäsaartorenkaan sisässä hirvittäviä kärsimyksiä kokien.
tahdo löytää niin syytellään sitten tekemättömillä asioilla. Et varmaan huomaa ollenkaan kuinka samalla puhdistat suomalaisten maineen. Puheet ovat vain puheita. Koeta löytää tekoja joilla syytät Rytiä. Kyllä Rytin sanomiset saisi kuitenkin kertoa totuuden mukaisina, eikä irroitella niitä osiin hyödyntämään omaa propakandaa.
joutui velvollisuudentuntoaan pääministeriksi Talvisodan syttyessä. Välirauhan aikana hän yritti epätoivoisesti pitää Suomen puolueettomana, mutta NL:n jatkuva painostus pakotti turvautumaan Saksaan. Silloinkin Ryti yritti viivyttää sotaan joutumista.
Leningradin saartoon Suomi ei osallistunut, vaan pysähtyi Tarton rauhan rajalle. Ei Suomen kautta Leningradiin ruokaa toimitettu myöskään 1918-39. Nälkäkuolemat olivat neuvostohallituksen kyvyttömyyttä. Ruokavarastoja he tuhosivat itse.
Suomen syyttäminen on vain oman sotasyyllisyyden peittelyä. Surullista on, että valehteluun ottavat osaa myös suomalaiset, jotka edelleen levittävät neuvostopropagandaa.
usealla nimimerkillä tässäkin ketjussa.Työelämässä 70-luvulla vielä näitä oli useampia,mutta kun paratiisi romahti ja kulissit avautui niin suomut putos silmiltä.Onks tää sen yhden huuhelon juttuja?
sopimuksen jälkeen pääministeriä! Paasikivi kyllä pyrki Tukholman kautta Stalinin suosioon mutta epäonnistui. Rauhanoppositioon ei ollut luottamusta rajan takana.
U. Castrénin hallitus ei osoittanut tarpeellista suunnanmuutosta Suomen politiikassa. Siksi Paasikivi astui marraskuussa 1944 peräsimeen ja Stalin kiitteli vanhaa Venäjän ymmärtäjää: "Kunpa minulla olisi puolalainen Paasikivi."