Henkiolentoisesta joulupukista

järkytys, kun olin jo pitkään epäillyt naapurin Seppoa provosoimalla, että sinulla on Seppo ihan joulupukin ääni. Viisivuotiaana totesin isoveljelleni, että minä en usko joulupukkiin ja tämä sanoi, että en minäkään. Jeesukseen en ole uskonut senkään vertaa.

Meillä kerrottiin paljon satuja ja tarinoita, mutta ei tosina. Naapuriston lasten käsitykset pukista todellisena olentona olivat minusta hyvin kummallisia, koska näkihän omilla silmilläänkin, että joku aikuinen ihminen siellä tyynyjen ja partojen seassa oli. Vanhempieni mielestä ei ollut hyvä ajatus huijata lapsia pukkijutuilla, koska koko sirkus johtaa vain pettymyksiin ja petetyksi tulemisen tunteisiin myöhemmin.

Joulupukki ja pukin hahmon ympärille kehitellyt elementit eivät ole hääppöinen juttu, jos niitä ei pidä tosina. Paljon jännempiä hahmoja on roppakaupalla jo Koiramäellä. Sama pätee Jeesuksen seikkailuihin: jos niitä ei pidä totena, ne eivät vaikuta sen erikoisemmilta kuin huhupuheisiin perustuvat tarinat siitä, että joku on joskus tehnyt taikatemppuja.

Meillä ei muuten tarvinnut pelotella ja kiristää lapsia kilteiksi Joulupukilla tai jumalalla. Arkijärki on erinomainen perusta kunnon ihmisten kasvattamiselle.

käytännölliseltä sukulaispojalta kysyttiin kerran, että onko joulupukki oikeasti olemassa. Poika vastasi vain, että ihan sama, kunhan se tuo lahjoja.