Onkohan uskonnoilla jokin fenix-fetissi? Jos katselemme valtauskontoja, niihin uskoviin tuntuu kaikkiin pätevän yksi yhteinen määritelmä; Uhri.
"keskiverto" kristin-, ja islaminuskoinen kun tahtoo kovin usein muistaa ja tuntea olevansa nimenomaan uhri, oman uskonsa tähden. Kristityt kyllä kertovat kuinka heitä on vainottu, islamilaiset uskovat suurin piirtein kaikkien "muiden" vihaavan ja halveksivan heitä.
Maailma on heitä vastaan heidän uskonsa tähden?
Tämä käy hyvin ilmi, ei tarvitse olla Einstein huomatakseen tämän uskonnollisen ajatusmallin.
Kristitty muistaa kuinka heitä on joskus vainottu. Sen sijaan se, että heidän uskontonsa on ollut väylä tuhansien, ehkä jopa miljoonien eri-uskoisten kidutuksiin, raiskauksiin ja kokonaisiin kansanmurhiin, sivuutetaan tylysti lausahduksella "ei ollut oikea uskovainen".
Niinpä niin. Mutta jokainen joka on murhattu siksi että on kristinuskoinen, tai ainakin sellaiseksi jollain typerällä verukkeella väitetty olevan, oli kuitenkin ehdottoman oikeamielinen kristitty?
Jonkinlaisesta omahyväisyydestä kertoo myös uskovaisten tarve saada loukata, mutta samalla myös vaatia olla olematta loukattu. Uskovainen voi siis olla sitä mieltä, että ateisti on moraaliton, epähyvä helvettiin joutuva henkilö, koska hänen uskontonsa niin sanoo. Sen sijaan minä ateisti en saa ajatella että uskovainen on hieman vajaa-älyinen ja joutuu tasan tarkkaan haudatuksi kunhan kuolee.
Sen lisäksi siis, että uskonto on veruke ja tekosyy erioikeuksiin, se on myös omantunnon pönkittäjä, koska juuri hän ja juuri hänen uskontonsa takia on uhri, vainottu, halveksittu ja kaikkea muuta kivaa.
Mielessäni kyllä koen uskovaisen omahyväiseksi, hieman narsistiseksi mutuilijaksi. Loukkaa tai ei, sellainen sinä uskovainen olet.
Miksi sitten käytin sanaa "fenix-fetissi"?
Uskova tähtää uhrin asemasta jumalan vierelle...ensin pitää tulla potkituksi, vainotuksi, kidutetuksi...voidakseen nousta sitten sen kaikkivaltiaan vierelle naureskelemaan...
No miten sitten tulla halveksituksi, vihatuksi ja ehkä jopa vainotuksi? Saarnaa, kiusaa ihmisiä, moralisoi heitä...kyllä he pian sinua alkavat inhoamaan. Sitten oletkin jo uhri, seuraavaksi eduskuntaan vaatimaan lakeja ja asetuksia, joilla sinun asemasi turvataan.
"keskiverto" kristin-, ja islaminuskoinen kun tahtoo kovin usein muistaa ja tuntea olevansa nimenomaan uhri, oman uskonsa tähden. Kristityt kyllä kertovat kuinka heitä on vainottu, islamilaiset uskovat suurin piirtein kaikkien "muiden" vihaavan ja halveksivan heitä.
Maailma on heitä vastaan heidän uskonsa tähden?
Tämä käy hyvin ilmi, ei tarvitse olla Einstein huomatakseen tämän uskonnollisen ajatusmallin.
Kristitty muistaa kuinka heitä on joskus vainottu. Sen sijaan se, että heidän uskontonsa on ollut väylä tuhansien, ehkä jopa miljoonien eri-uskoisten kidutuksiin, raiskauksiin ja kokonaisiin kansanmurhiin, sivuutetaan tylysti lausahduksella "ei ollut oikea uskovainen".
Niinpä niin. Mutta jokainen joka on murhattu siksi että on kristinuskoinen, tai ainakin sellaiseksi jollain typerällä verukkeella väitetty olevan, oli kuitenkin ehdottoman oikeamielinen kristitty?
Jonkinlaisesta omahyväisyydestä kertoo myös uskovaisten tarve saada loukata, mutta samalla myös vaatia olla olematta loukattu. Uskovainen voi siis olla sitä mieltä, että ateisti on moraaliton, epähyvä helvettiin joutuva henkilö, koska hänen uskontonsa niin sanoo. Sen sijaan minä ateisti en saa ajatella että uskovainen on hieman vajaa-älyinen ja joutuu tasan tarkkaan haudatuksi kunhan kuolee.
Sen lisäksi siis, että uskonto on veruke ja tekosyy erioikeuksiin, se on myös omantunnon pönkittäjä, koska juuri hän ja juuri hänen uskontonsa takia on uhri, vainottu, halveksittu ja kaikkea muuta kivaa.
Mielessäni kyllä koen uskovaisen omahyväiseksi, hieman narsistiseksi mutuilijaksi. Loukkaa tai ei, sellainen sinä uskovainen olet.
Miksi sitten käytin sanaa "fenix-fetissi"?
Uskova tähtää uhrin asemasta jumalan vierelle...ensin pitää tulla potkituksi, vainotuksi, kidutetuksi...voidakseen nousta sitten sen kaikkivaltiaan vierelle naureskelemaan...
No miten sitten tulla halveksituksi, vihatuksi ja ehkä jopa vainotuksi? Saarnaa, kiusaa ihmisiä, moralisoi heitä...kyllä he pian sinua alkavat inhoamaan. Sitten oletkin jo uhri, seuraavaksi eduskuntaan vaatimaan lakeja ja asetuksia, joilla sinun asemasi turvataan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
eivät jaksa kuunnella eivätkä uskoa moraalisestikin varsin kyseenalaista jumaltarua, se johtuu uskovaisen mielestä siitä, että muita pelottaa tämä 'voimallinen jumala'. Että sitä halutaan kieriä pahuudessa eikä siksi 'tulla valoon' jne. Eli se, että joku ei usko, vain vahvistaa uskovaisen uskoa ja samalla on keino halventaa sitä, joka ei usko hänen laillaan.
Vastamääritteenähän nimittäin uskovainen itse kyllä uskaltaa ja itse haluaa olla hyvä toisin kuin muut...
Kristinuskon kaltaisessa uskonnossa lienee pakko olla sisäänrakennettuna se 'meitä vihataan' -malli, jotta mahdollisimman harva kyseenalaistaisi. Yleensä kun sitä kuitenkin tekee tietynlaista luotausta myös saamansa palautteen perusteella.
Kristinusko on kyllä äärimmäisen ovelasti rakennettu. Siinä oikeastaan mikä hyvänsä vahvistaa uskoa. Onnettomuus? Jumala koettelee (tai rankaisee, jos sattuu muille). Onnenpotku? Jumala siunaa ja antaa lahjojaan. Ei saa mitä rukoilee? Jumala ei katsonut sitä henkilölle hyväksi. Saa mitä rukoilee? Selkeä rukousvastaus, jumala todella huolehtii omistaan. Joku kääntyy uskoon? Jumala etsii ja puhuttelee. Joku kääntyy pois uskosta? Henkilö on luopio, joka rakastaa pahaa enemmän kuin valkeutta. Jotakin ei kiinnosta koko usko? Henkilö pelkää jumalaa ja yrittää piilottaa hänen äänensä, jonka kyllä kuulee.
Jne, loputtomiin. Ja jos tulee epäilyksiä, sopiva ikuisuuspeloite helvetissä vaientaa niitä tehokkaasti...
Paremmin ei voisi sanoa.
Täälläkin kristityt ovat joskus kaihoisasti tunnelmoineet vainostaan.
Tunti pari sitten pohdin tavallaan juuri tuota asiaa, kun maalailin taloni sokkelia. Mietin sellaisia ihmisiä, jotka vailla minkäänlaista itsekritiikkiä kiusavaat ja piikittelevät muita ihmisiä niin kauan, että saavat kunnolla takaisin. Sen jälkeen he saattavat kuvailla ihan vakavissaan, kuinka heitä sorretaan ja vainotaan aina. On aika vaarallista, jos itsekeskeisyys ja vainonjano menee niin pitkälle, ettei edes huomaa itse ärsyttävänsä tai manipuloivansa muita kiusaamaan itseään esimerkiksi työpaikalla tai koulussa. Sellainen vyyhti olisikin jo aika vaikea purettavaksi. Eräs entinen ystäväni otti sen kaltaisella periaattella työpaikastaan kenkää ja hyvät rahat laittomasta irtisanomisesta ainakin kaksi kertaa.
Jollain tapaa tuli ajatus, että uskonto olisi väylä purkaa omaa pahaa, mukamas hyvävä asiana.
"Jollain tapaa tuli ajatus, että uskonto olisi väylä purkaa omaa pahaa, mukamas hyvävä asiana."
Joidenkin kohdalla on ihan varmasti näin. Se paistaa kirjoituksistakin läpi. Kaikki kristityt eivät tietenkään ole sellaisia, mutta niistä kristityistä, jotka ovat valjastaneet uskonsa palvelemaan egonsa tarpeita, aiheutuu ehkä eniten häiriötä. Kaikenlaiset paheksuttavat itsekkyyden muodot saavat uuden uljaan olemuksen, kun ne verhoillaan uskolla.
Toisista ihmisistä ei saisi ajatella pahaa. Helvettiteema voi olla välttämätön henkireikä 'todella hyville ihmisille'. Toista ihmistä voi myös aina syytellä epämääräisesti syntiseksi, eikä siitä saisi suuttua tai loukkaantua, kuten täsmävittuilusta. Kateuttakin se palvelee. Itseään paremmalle voi aina sanoa, että me molemmat olemme surkeita ja syntisiä ihmisiä ilman jumalaa. Uskossa oleva voi vielä ravistella kateudenpiston pois mielestään muistuttamalla, että hän onkin jo menossa taivaaseen ja kateuden kohde helvettiin. Eikä taustalla tietenkään ole mitään negatiivista.
Jos haluaisin, että asiat tehtäisiin pelkästään minun tahdon ja ajatusten mukaisesti, olisin itsekäs ja hankala ihminen. Jossain vaiheessa elämässä, yleensä jo lapsena, jokainen oppii, että omista tahtomisistaan pitää myös tinkiä. Jos synkronoi omat tahtomisensa kristinuskon kanssa, niin omaa egoa saa ruokkia uskon varjolla mielin määrin vaatimalla, tahtomalla, kiukuttelemalla ja muita solvaamalla, eikä sitä tarvitse edes hävetä. Oma hankaluus voidaan keikauttaa muiden harjoittamaksi vainoksi ja jopa ihailtavaksi piirteeksi.
>>No miten sitten tulla halveksituksi, vihatuksi ja ehkä jopa vainotuksi? Saarnaa, kiusaa ihmisiä, moralisoi heitä...kyllä he pian sinua alkavat inhoamaan. Sitten oletkin jo uhri, seuraavaksi eduskuntaan vaatimaan lakeja ja asetuksia, joilla sinun asemasi turvataan.
myös sillä että uskovainen voi nähdä itsensä uhrina myös siinä mielessä jos elämässä ei mene kovin hyvin. Ulkonäkö on mitä on, työ samoin, ystäviäkään ei oikein ole ja kaikin puolin näyttää siltä että jälkikasvukaan ei ole joko omasta spermasta tai sitten on hiukan hidasta, niin onhan se hyvä revanssihengessä hehkuttaa että sitten minä Taivaassa katson kun nuo muut kärsivät.
Oi Rakastava, Armollinen Jumalani!
>>Uskonto tähtää uhriksi.
Kirjoittanut: e.k.v / Tänään / klo 16:17
Onkohan uskonnoilla jokin fenix-fetissi? Jos katselemme valtauskontoja, niihin uskoviin tuntuu kaikkiin pätevän yksi yhteinen määritelmä; Uhri."keskiverto" kristin-, ja islaminuskoinen kun tahtoo kovin usein muistaa ja tuntea olevansa nimenomaan uhri, oman uskonsa tähden. Kristityt kyllä kertovat kuinka heitä on vainottu, islamilaiset uskovat suurin piirtein kaikkien "muiden" vihaavan ja halveksivan heitä.
Maailma on heitä vastaan heidän uskonsa tähden?Kristitty muistaa kuinka heitä on joskus vainottu. Sen sijaan se, että heidän uskontonsa on ollut väylä tuhansien, ehkä jopa miljoonien eri-uskoisten kidutuksiin, raiskauksiin ja kokonaisiin kansanmurhiin, sivuutetaan tylysti lausahduksella "ei ollut oikea uskovainen".Niinpä niin. Mutta jokainen joka on murhattu siksi että on kristinuskoinen, tai ainakin sellaiseksi jollain typerällä verukkeella väitetty olevan, oli kuitenkin ehdottoman oikeamielinen kristitty?Jonkinlaisesta omahyväisyydestä kertoo myös uskovaisten tarve saada loukata, mutta samalla myös vaatia olla olematta loukattu. Uskovainen voi siis olla sitä mieltä, että ateisti on moraaliton, epähyvä helvettiin joutuva henkilö, koska hänen uskontonsa niin sanoo. Sen sijaan minä ateisti en saa ajatella että uskovainen on hieman vajaa-älyinen ja joutuu tasan tarkkaan haudatuksi kunhan kuolee.>Sen lisäksi siis, että uskonto on veruke ja tekosyy erioikeuksiin, se on myös omantunnon pönkittäjä, koska juuri hän ja juuri hänen uskontonsa takia on uhri, vainottu, halveksittu ja kaikkea muuta kivaa
Mielessäni kyllä koen uskovaisen omahyväiseksi, hieman narsistiseksi mutuilijaksi. Loukkaa tai ei, sellainen sinä uskovainen olet.Miksi sitten käytin sanaa "fenix-fetissi"?
Uskova tähtää uhrin asemasta jumalan vierelle...ensin pitää tulla potkituksi, vainotuksi, kidutetuksi...voidakseen nousta sitten sen kaikkivaltiaan vierelle naureskelemaan...>kiusaa ihmisiä, moralisoi heitä..>.kyllä he pian sinua alkavat inhoamaan.Sitten oletkin jo uhri, seuraavaksi eduskuntaan vaatimaan lakeja ja asetuksia, joilla sinun asemasi turvataan.
vahvistaa aloituksen pointin. Hyvää työtä! Juuri näin! :DDD
Vaikka muuta yrititkin, niin näkeehän sen jokainen että sinä juuri todistit väitteeni todeksi.
>>>hehe
Kirjoittanut: e.k.v / Eilen / klo 20:19
Vaikka muuta yrititkin, niin näkeehän sen jokainen että sinä juuri todistit väitteeni todeksi.