Lemmikkihauki katosi katiskasta

abouttia rallaa parikolmekiloinen lemmikkihauki muksuna, mutta ei katiskassa, kun se oli varta vasten sille hauelle avartamassani poterossa, johon tuli ja josta meni kylmää lähdevettä. Se oli erikoisen värinen, mutta sekin katosi yöllä, vaikka se ei ollut edes katiskassa. Pikkuveljellä oli lemmikkipiisami, mutta se ei ollut poterossa, vaan saavissa. Mahdottoman äkäinen otus: yritti joka kerta nakertaa kummikenkien varsia ja rukkasia, kun onnistui livahtamaan sieltä saavista. Nyt, kun tarkemmin ajattelen asiaa, en muistakaan, milloin se Piisami katosi.

Kapteeni Koukku kirjoitti:

abouttia rallaa parikolmekiloinen lemmikkihauki muksuna, mutta ei katiskassa, kun se oli varta vasten sille hauelle avartamassani poterossa, johon tuli ja josta meni kylmää lähdevettä. Se oli erikoisen värinen, mutta sekin katosi yöllä, vaikka se ei ollut edes katiskassa. Pikkuveljellä oli lemmikkipiisami, mutta se ei ollut poterossa, vaan saavissa. Mahdottoman äkäinen otus: yritti joka kerta nakertaa kummikenkien varsia ja rukkasia, kun onnistui livahtamaan sieltä saavista. Nyt, kun tarkemmin ajattelen asiaa, en muistakaan, milloin se Piisami katosi.

Lue lisää

lasten ikiomalla ja siten heille hyvin rakkaalla lemmikkihauella? Ei varmaankaan voi, sillä jo pelkkä ajatus sellaiseen haukeen herkuttelumielessä ryhtymisestä vaikka kuinka synkän ja myrskyisän yön pimeimpänä tuntinakin saa toki muutoin kalaruoalle kirotunkin person vatsalaukun kapinoimaan, vaikka se olisi kuinka suolaisessa voissa lasten lemmikkihauki paistettu. Tiedä siis joku satunnainen rantakalarosvo, että lasten lemmikkihauki se on lasten lemmikkihauki, vaikka sen voissa paistaisi. Hyvää ruokahalua! Kuvittele, miltä tuntui lohdutella lemmikkihauen katoamista surevia lapsia kertoen heille, että se on nyt lemmikkihauki jonkun hampuusin savustuspöntössä. Pahinta siinä oli, että pienimmät heistä ehdottivat, että hakisin sen sieltä pois ja laittaisin takaisin katiskaan. Mikä painajainen.

herkutella kirjoitti:

lasten ikiomalla ja siten heille hyvin rakkaalla lemmikkihauella? Ei varmaankaan voi, sillä jo pelkkä ajatus sellaiseen haukeen herkuttelumielessä ryhtymisestä vaikka kuinka synkän ja myrskyisän yön pimeimpänä tuntinakin saa toki muutoin kalaruoalle kirotunkin person vatsalaukun kapinoimaan, vaikka se olisi kuinka suolaisessa voissa lasten lemmikkihauki paistettu. Tiedä siis joku satunnainen rantakalarosvo, että lasten lemmikkihauki se on lasten lemmikkihauki, vaikka sen voissa paistaisi. Hyvää ruokahalua! Kuvittele, miltä tuntui lohdutella lemmikkihauen katoamista surevia lapsia kertoen heille, että se on nyt lemmikkihauki jonkun hampuusin savustuspöntössä. Pahinta siinä oli, että pienimmät heistä ehdottivat, että hakisin sen sieltä pois ja laittaisin takaisin katiskaan. Mikä painajainen.

Lue lisää

minusta lemmikkihauen pito on kyllä aivan täyttä eläinrääkkäystä. katiskassahan on aivan naurettava liikkumatila ja hauki ei saa elää normaalia, luonnollista elämää

vcxdfghui9o0i kirjoitti:

minusta lemmikkihauen pito on kyllä aivan täyttä eläinrääkkäystä. katiskassahan on aivan naurettava liikkumatila ja hauki ei saa elää normaalia, luonnollista elämää

on kala, joka suurimman osan elämästään viettää paikallaan ollen eli kyttäillen liian lähelleen tulevia saaliskalojaan, jollaisen tullessa ns lohmaisuetäisyydelle, myös lemmikkihauki salaman nopeasti syöksähtää n alle puoli metriä pysähtyen yhtä nopeasti: sen on pakko pysähtyä heti, koska sen suussa on saaliskala, joka haittaisi pahasti sen lemmikkihauenkin uintia, poikittain, jos sitä huvittaisi jonnekin siitä uida, mutta ei sitä lemmikkihaukeakaan minnekään huvita siitä uida, vaan jää se siihen sulattelemaan sitä saaliskalaansa ja aikansa siinä sitä saaliskalaansa sulateltuaan se alkaa lemmikkihaukikin taas mihinkään siitä liikahtamatta eli korkeintaan toista tai molempaista mulkosilmäänsä vaivihkaa pyöritellen kyttäillä liian lähelleen tulevia saaliskalojaan jne jne.

Mitä siellä kalakoulussa nykyään opetetaan? Katiskahan on paras mahdollinen paikka myös lemmikkihauelle ja siksi se sinne vapaaehtoisesti meneekin ja alkaa kaikessa rauhassa ilman pienintäkään kiirettä saaliskaloillaan siellä herkutella ja mitä pienempi katiska, sitä vähemmän sen täytyy lemmikkihauenkaan siellä katiskassa saaliskalojensa perässä syöksähdellä ja energiaa säästyy ja siitä tulee lemmikkihauen egolokisesta jalanjäljestä paljon pienempi ja egosysteemi pelastuu! Kalapiolokian opetushan on näköjään ihan retuperällä, vai mistä noita pakollisia mainintoja oikein tulee: lemmikkihauen ja sen villin serkun villin hauen normaalia elämää on pysytellä paikoillaan eikä suinkaan sohlata pitkin ja poikin sitä järveä!

herkutella kirjoitti:

lasten ikiomalla ja siten heille hyvin rakkaalla lemmikkihauella? Ei varmaankaan voi, sillä jo pelkkä ajatus sellaiseen haukeen herkuttelumielessä ryhtymisestä vaikka kuinka synkän ja myrskyisän yön pimeimpänä tuntinakin saa toki muutoin kalaruoalle kirotunkin person vatsalaukun kapinoimaan, vaikka se olisi kuinka suolaisessa voissa lasten lemmikkihauki paistettu. Tiedä siis joku satunnainen rantakalarosvo, että lasten lemmikkihauki se on lasten lemmikkihauki, vaikka sen voissa paistaisi. Hyvää ruokahalua! Kuvittele, miltä tuntui lohdutella lemmikkihauen katoamista surevia lapsia kertoen heille, että se on nyt lemmikkihauki jonkun hampuusin savustuspöntössä. Pahinta siinä oli, että pienimmät heistä ehdottivat, että hakisin sen sieltä pois ja laittaisin takaisin katiskaan. Mikä painajainen.

Lue lisää

kokenut järvi etsii nyt sovintoa, mutta sovinto ei ole helppo tie kalastusluottamukseen ranta- tahi venepaikkaoikeuksin varustellulla kesähuvila-alueella, jonka ympäröimä järvi on täynnä hirvittäviä ja röyhkeitäkin kalastusoikeusrikkomuksia. Tästä huolimatta mainitulla, lasten lemmikkihauelle kohtalokkaalla järvellä on alettu tehdä työtä, jotta kalamiehet ja -naiset tekisivät sovinnon keskenään: Jo yhdeksän tuhotun katiskan jälkeen jakokunta päätti toteuttaa kalastussovinto-ohjelman, johon kuuluu järven oman käden kalastusoikeuskäytäntöä vauhdittavat turpakäräjät.

näkemään jossain päin järveä sellaisen hauenroikaleen, jolla lukee valjaissa "Mymmeli", ilmoitelkoot tänne, jos ei itse uskalla ottaa sitä kiinni. Ja varokaa häiritsemästä sellaista täplärapua, jonka kuristuspannassa lukee "Peto"

kokemaan tullen venekunnan kimppuun sikkä seurauksella, että venekunnalta katkesi toinen airo ja perämela ja neljäheppaisesta alapää.

Neuvokas katiskanomistaja sai viime hetkellä rautakangittua lemmikkiravun sakset irti yöllä katiskaa yllättäen kokemaan tulleen venekunnan veneestä. Kalapoliisin mukaan 5,3kg Täplärapu ei ole kalastusympäristölleen vaarallinen, sillä lemmikkiravun omistaja oli kiinnittänyt rapunsa kymmenmetrisellä kettingillä pohjakallioon ja yöllä katiskaa yllättäen kokemaan tullut venekunta oli tullut luvatta mökkirantaan.

yöllä katiskaa kirjoitti:

kokemaan tullen venekunnan kimppuun sikkä seurauksella, että venekunnalta katkesi toinen airo ja perämela ja neljäheppaisesta alapää.

Neuvokas katiskanomistaja sai viime hetkellä rautakangittua lemmikkiravun sakset irti yöllä katiskaa yllättäen kokemaan tulleen venekunnan veneestä. Kalapoliisin mukaan 5,3kg Täplärapu ei ole kalastusympäristölleen vaarallinen, sillä lemmikkiravun omistaja oli kiinnittänyt rapunsa kymmenmetrisellä kettingillä pohjakallioon ja yöllä katiskaa yllättäen kokemaan tullut venekunta oli tullut luvatta mökkirantaan.

Lue lisää

..täällä paljastaa kalaennätysten haltijoiden niksejä oikein salaverkon mitalla.

Minäkin joskus nappulana pidin uistimella saamaani hauentumppia katiskassa länsirannikon merenlahdessa massaa ja mittaa keräämässä. Painoahan ne kerää katiskassa lähes liikkumattomina todella nopeasti. Mutta eihän siinä peruskatiskassa paljoa yli 3/4 metriseksi mahdu kasvamaan kun pitäis vielä saada taivutettua suukin katiskan nielun lähelle, jotta saalistakin saisi... Siitä ahtaudesta se "Hjordalus" taisi sitten suuttuakin kun alkoi suupalan hankinta vaatia liikaa kevätjuhlaliikkeitä? Eräänä yönä oli hän sitten jäytänyt katiskaansa reiän ja käynyt survomassa rakkaan kotikatiskansa meidän postilaatikkoomme ja paskantanut päälle melkoiset turjakkeet. Kissaakin oli ilmeisesti hännästä puraissut siinä ohimennen.
Sen jälkeen en ole Hjordalusta läheltä nähnytkään. Pari kertaa on käynyt piruuttaan jerkkejäni retuuttamassa ja komeasti niitä heitellyt takaisin veneeseeni. Sentään lippalakilla olen saanut osumia torjuttua, Vittumaisia nuo suututetut lemmikkihauet...

bioluvil kirjoitti:

..täällä paljastaa kalaennätysten haltijoiden niksejä oikein salaverkon mitalla.

Minäkin joskus nappulana pidin uistimella saamaani hauentumppia katiskassa länsirannikon merenlahdessa massaa ja mittaa keräämässä. Painoahan ne kerää katiskassa lähes liikkumattomina todella nopeasti. Mutta eihän siinä peruskatiskassa paljoa yli 3/4 metriseksi mahdu kasvamaan kun pitäis vielä saada taivutettua suukin katiskan nielun lähelle, jotta saalistakin saisi... Siitä ahtaudesta se "Hjordalus" taisi sitten suuttuakin kun alkoi suupalan hankinta vaatia liikaa kevätjuhlaliikkeitä? Eräänä yönä oli hän sitten jäytänyt katiskaansa reiän ja käynyt survomassa rakkaan kotikatiskansa meidän postilaatikkoomme ja paskantanut päälle melkoiset turjakkeet. Kissaakin oli ilmeisesti hännästä puraissut siinä ohimennen.
Sen jälkeen en ole Hjordalusta läheltä nähnytkään. Pari kertaa on käynyt piruuttaan jerkkejäni retuuttamassa ja komeasti niitä heitellyt takaisin veneeseeni. Sentään lippalakilla olen saanut osumia torjuttua, Vittumaisia nuo suututetut lemmikkihauet...

Lue lisää

on viime kuulemaltanne elossa ja hengittää kiduksillansa happirikasta järvivettä, Vai onko edes järvenne vastarannalta löytynyt jättimäistä lemmikkihauen luurankoa merkkinä siitä, että joku kulinaari olisi siitä luurangosta vesurilla (moottorisahahan olisi mitä ilmeisimminkin ollut aivan liian äänekäs niinkin yllättävässä mökkirannan katiskan kokemistilanteessa) erottelemiaan fileitä karvan verran alle syttymispistettään sulatetussa punaisessa voissa paistanut.

Kalastusmielessä tämä menee vähän aiheen vierestä, mutta tullessamme kerran kaupungista maalle lasten kanssa appilan navetalle, lapset säntäsivät heti navettaan palaten kotvan kuluttua sieltä äärettömänkin apeina ja varvassandaaliensa kärkiä tuijotellen. ”Mymmeli ei enää oo siellä, se on viety porttiin”: he nyyhkivät. Ajateltuani oitis salaa mielesäni: ”kirottua, miksi mä en kerinnyt kaasuttaa tästä trailerin kanssa mökkirantaan”, rauhoittelin parhaan taitoni mukaan itkrviä lapsia: ”älkääs nyt, Mymmelihän saattoi olla niissä makkaroissa, joita oli eväsleipäpalojemme väleissä!” ”Hyi, yäk, me ei syödä enää ikinä makkaraa”: lapset huusivat kauhuissaan. Itsestänikin ajatus Mymmelistä leipäpalani välissä tuntui tarkemmin ajateltuna vähemmän herkulliselta ja aloin itsellenikin uskottelemaan: ”Mymmelihän voi ihan hyvin olla vielä elossa!” Ja siitäkös lapset innostuivat: ”Joo, nyt lähdetään heti hakemaan Mymmeli portista takaisin kotiin!”

Lasten isovanhemmatkin tulivat ihmettelemään sitä porua. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kaasuttelin huojentunein mielin trailerin kanssa mökkirantaan, josta sain ensimmäisellä heitolla aikamoisen luupään ja olin jo katkomassa siltä luupäältä varta vasten tarkoitusta varten timanttikovasimella koko talven hiomalla kalapuukollani kurkkua, kun sain omasta mielestäni kerrassaan loistavan idean, jonka hedelmän lapset myöhemmin ristivät Mymmeliksi ja laittoivat sen mökkirannan katiskaan.