Suomen Luther –säätiön julkaiseman Pyhäkön lamppu –lehden tuoreimmissa numeroissa 2/2009 ja 3/2009 käsitellään käytännössä Suomen ev.lut. kirkon toiminnasta erillisen lähetyshiippakunnan rakentamisesta Suomeen. Vaikkakin lähetyshiippakunnalle tulee aivan oma hiippakuntajärjestys, ei sitä kuitenkaan ole tarkoitus rekisteröidä omaksi uskontokunnakseen, vaan se jatkaa ”itseymmärrystään” olla osa Suomen ev.lut. kirkkoa.
Siis olla osana kirkkoa, mutta ei kuitenkaan kaitsennallisessa yhteydessä kirkkoon? Asetelma tuntuu oudolta. Miten voi olla osana kirkkoa jos alttarin yhteyttä ei ole? Ulkopuolisen silmin tuntuisi selkeämmältä puhua Suomen ev.lut. kirkosta erillisestä ns. tunnustusluterilaisesta hiippakunnasta.
Tulevan lähetyshiippakunnan toiminnalla on selkeä ero verrattuna ns. vanhaa virkakantaa edustaviin herätysliikkeisiin, joiden toiminta pyrkii noudattamaan Suomen ev.lut. kirkon kirkkojärjestystä. Herätysliikkeiden ja Suomen ev.lut. kirkon piispojen välillä anettiin keväällä 2009 myös tämän suuntainen tahdonilmaisu. Sama linja on näkyvissä Kirkon lähetystyön strategian uudistuksessa. Vaikuttaisikin siltä että ns. vanhalla virkakannalla olevat jakaantuvat aikaan myöden ”tahdonilmauksen kannattajiin” ja ”lähetyshiippakuntalaisiin”. Mikään dramaattinen tämä jako ei tosin olisi, sillä tällä välillä keskinäinen alttariyhteys edelleen toimii.
Suomen Luther – säätiön uusilla internet kotisivuilla säätiön rakentamia jumalanpalvelusyhteisöjä kutsutaan jo seurakunniksi. Kyse ei kuitenkaan ole Suomen ev.lut. kirkon kirkkojärjestyksen mukaisista seurakunnista vaan uusista säätiön omista seurakunnista, joilla ei ole yhteyttä Suomen ev.lut. kirkon hiippakuntarakenteeseen, vaan pikemmin Ruotsissa toimivaan Missionsprovinseniin eli lähetyshiippakuntaan.
Nykytilanne on siis ulkopuolisin silmin hyvin sekava. Säätiön dekaanilla Juhana Pohjolalla ja osalla säätiön pastoreista on Suomen ev.lut. kirkon pappisvirka. Yli puolet pastoreista sitä vastoin kuuluu Ruotsin Lähetyshiippakuntaan, eikä heillä näin ole oikeutta papillisiin toimituksiin Suomen ev.lut. kirkossa. Luther –säätiön piirissä toimivat seurakunnat muodostavatkin ikään kuin rovastikunnan osana Ruotsin lähetyshiippakuntaa ja käytännössä ”lääninrovastina”, osin jopa piispallisin tehtävin toimii rovasti Matti Väisänen. Rovasti Väisänen hoitaa mm. sakraalitilojen käyttöön vihkimiset ja pastorien virkaan asettamiset. sekä osallistuu yhdessä Juhana Pohjolan kanssa avustajana Ruotsissa toimitettaviin pappisvihkimyksiin. Ruotsin lähetyshiippakunnassa pastorien muodolliset kelpoisuus ehdot poikkeavat jonkin verran Suomen ev.lut. kirkon pappisviran kelpoisuusehdoista ja Luther -säätion soveltama virkarakenne vastaa jossain määrin myös Inkerin kirkon virkarakennetta joka mahdollistaa ehtoollisen toimittamisen myös diakoneille.
Vertailun vuoksi on tarpeen todeta, että vastaavat opilliset erot ovat muualla merkinneet useamman erillisen luterilaisen kirkon syntyyn. Näin mm. Saksassa ja USA:ssa. Sekä Ruotsin että Suomen lähetyshiippakuntaväki pitää tiivistä yhteyttä näiden molempien maiden konservatiivisiin kirkkoihin. Miksikähän tätä linjaa ei ole valittu pohjoismaissa? Vai onko se vasta edessäpäin. Lähteekö kirkosta se joukko ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä herätysliikkeiden ja seurakuntien yhteistoiminnan nykyisiä pelisääntöjä vai jättäytyykö se väki vakituisesti oven väliin roikkumaan?
Lähteet:
http://www.luthersaatio.fi/
http://www.luthersaatio.fi/pyhakon-lamppu-lehdet/pyhakonlamppu/
Aihesta muualla:
http://www.paavalinsynodi.net/sp2009-1.pdf
http://uskojarukous.net/index.php
Siis olla osana kirkkoa, mutta ei kuitenkaan kaitsennallisessa yhteydessä kirkkoon? Asetelma tuntuu oudolta. Miten voi olla osana kirkkoa jos alttarin yhteyttä ei ole? Ulkopuolisen silmin tuntuisi selkeämmältä puhua Suomen ev.lut. kirkosta erillisestä ns. tunnustusluterilaisesta hiippakunnasta.
Tulevan lähetyshiippakunnan toiminnalla on selkeä ero verrattuna ns. vanhaa virkakantaa edustaviin herätysliikkeisiin, joiden toiminta pyrkii noudattamaan Suomen ev.lut. kirkon kirkkojärjestystä. Herätysliikkeiden ja Suomen ev.lut. kirkon piispojen välillä anettiin keväällä 2009 myös tämän suuntainen tahdonilmaisu. Sama linja on näkyvissä Kirkon lähetystyön strategian uudistuksessa. Vaikuttaisikin siltä että ns. vanhalla virkakannalla olevat jakaantuvat aikaan myöden ”tahdonilmauksen kannattajiin” ja ”lähetyshiippakuntalaisiin”. Mikään dramaattinen tämä jako ei tosin olisi, sillä tällä välillä keskinäinen alttariyhteys edelleen toimii.
Suomen Luther – säätiön uusilla internet kotisivuilla säätiön rakentamia jumalanpalvelusyhteisöjä kutsutaan jo seurakunniksi. Kyse ei kuitenkaan ole Suomen ev.lut. kirkon kirkkojärjestyksen mukaisista seurakunnista vaan uusista säätiön omista seurakunnista, joilla ei ole yhteyttä Suomen ev.lut. kirkon hiippakuntarakenteeseen, vaan pikemmin Ruotsissa toimivaan Missionsprovinseniin eli lähetyshiippakuntaan.
Nykytilanne on siis ulkopuolisin silmin hyvin sekava. Säätiön dekaanilla Juhana Pohjolalla ja osalla säätiön pastoreista on Suomen ev.lut. kirkon pappisvirka. Yli puolet pastoreista sitä vastoin kuuluu Ruotsin Lähetyshiippakuntaan, eikä heillä näin ole oikeutta papillisiin toimituksiin Suomen ev.lut. kirkossa. Luther –säätiön piirissä toimivat seurakunnat muodostavatkin ikään kuin rovastikunnan osana Ruotsin lähetyshiippakuntaa ja käytännössä ”lääninrovastina”, osin jopa piispallisin tehtävin toimii rovasti Matti Väisänen. Rovasti Väisänen hoitaa mm. sakraalitilojen käyttöön vihkimiset ja pastorien virkaan asettamiset. sekä osallistuu yhdessä Juhana Pohjolan kanssa avustajana Ruotsissa toimitettaviin pappisvihkimyksiin. Ruotsin lähetyshiippakunnassa pastorien muodolliset kelpoisuus ehdot poikkeavat jonkin verran Suomen ev.lut. kirkon pappisviran kelpoisuusehdoista ja Luther -säätion soveltama virkarakenne vastaa jossain määrin myös Inkerin kirkon virkarakennetta joka mahdollistaa ehtoollisen toimittamisen myös diakoneille.
Vertailun vuoksi on tarpeen todeta, että vastaavat opilliset erot ovat muualla merkinneet useamman erillisen luterilaisen kirkon syntyyn. Näin mm. Saksassa ja USA:ssa. Sekä Ruotsin että Suomen lähetyshiippakuntaväki pitää tiivistä yhteyttä näiden molempien maiden konservatiivisiin kirkkoihin. Miksikähän tätä linjaa ei ole valittu pohjoismaissa? Vai onko se vasta edessäpäin. Lähteekö kirkosta se joukko ihmisiä, jotka eivät voi hyväksyä herätysliikkeiden ja seurakuntien yhteistoiminnan nykyisiä pelisääntöjä vai jättäytyykö se väki vakituisesti oven väliin roikkumaan?
Lähteet:
http://www.luthersaatio.fi/
http://www.luthersaatio.fi/pyhakon-lamppu-lehdet/pyhakonlamppu/
Aihesta muualla:
http://www.paavalinsynodi.net/sp2009-1.pdf
http://uskojarukous.net/index.php
Vastaukset 92
Vanhimmat
Mahdollisen muodostettavan Lähetyshiippakunnan suhde Evankeliluterilaiseen kansankirkkoomme tulisi olemaan ongelmallinen lähinnä kirkon suunnasta, se tuskin tulee millään tavalla tunnustamaan Lähetyshiippakuntaa.
Hieman sama kuin Nokia OY:n kylkeen perustettaisiin Nokialaiset OY joka myös valmistaa kännyköitä ja katsoo olevansa osa Nokia OY:tä.
Mikäli tilanne muodostuu samaksi kuin Ruotsissa, niin kirkko ei tosiaankan tunnusta uutta hiippakuntaa omakseen. Ruotsissa kyseiset uuden piispat erotettiin kirkon pappisvirasta ja näin käynee myös Suomessa.
Käytännössä hiippakunnasta muotoutu uusi rinnakkainen kirkkokunta niin Ruotsiin kuin Suomeenkin.
Eikö kirkkojen ja erinäisten kuppikuntien määrä ole jo entuudestaankin liian suuri? Mikä teitä protestantteja vaivaa, kun pitää kokoajan hajaantua? Me jotkut kun yritämme luoda ekumenisia suhteita, ja saada aikaan kristittyjen välistä yhteisymmärrystä tässä sekularisoituneessa maailmassa.
Eikö olisi aika miettiä, miten voisin ymmärtää sitä "harhaoppista ja maallistinutta" uskonveljeä ja/tai -sisarta, ja auttaa häntä kilvoittelussaan, eikä vetäytyä omaan kuoreen ja leikkiä tekopyhää?
ja pysy omalla palstallasi.
Suomalaisia miehiä rekrytoidaan aivan avoimesti Göteborgin seurakunta-akatemiaan opiskelemaan ja ryhtymään lähetyshiipakunnan papeiksi.
http://www.rukoilevaisuus.com/muut.php
Huomioksi, ettei kyseinen koulutus vastaa suomalaista yliopistollista teologian koulutusta.
Episodin edellinen vaihe oli MP-pappien suorittamat kasteet. Sinällään oikeita kasteita, mutta mihin seurakuntaan?
http://209.85.229.132/search?q=cache:o1F0blxhnUYJ:laurikopponen.blogspot.com/2008/01/naapurin-tontille-rakentamassa.html lähetyshiippakunta&cd=27&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
http://209.85.229.132/search?q=cache:WieonDg0bj4J:www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=327275 lähetyshiippakunta&cd=39&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
Sikäli kun Luther säätiön yhteisöt järjestäytyvät itsenäisiksi seurakunniksi lähetyshiippakuntaan, moinen ongelma poistuu.
Mielestäni Luther-säätiö ei ole tunnustukselliselle luterilaiselle sopiva vaihtoehto, koska se rikkoo hyvää järjestystä vastaan ja sotii myös luterilaista kirkko-ja seurakuntaoppia vastaan, jonka keskuksessa on kuitenkin yhteys armovälineisiin.
Onneksi Jumala on suuressa armossaan antanut meille Suomeen kirkkokunnan, jossa saa kuulla vain puhdasta luterilaista oppia ja tulla ravituksi Jumalan armosta:
www.luterilainen.com
Mitenkä myös tuleva Suomen lähetyshiippakunta rikkoisi hyvää järjestystä vastaan?
Entä mitenkä sen toiminta rikkoisi luterilaisten kirkko- ja seurakuntaoppia vastaan?
Vai viittaatko kenties niihin järjestelyihin, joiden avulla nykyisessä Suomen Luther-säätiössä jätetään seurakuntalaisille mahdollisuus "ovenvälissä roikkumiseen" suhteessa Suomen ev.lut. kirkon parokiaalisiin seurakuntiin.
Eipä tullut vastausta näin yksinkertaiseen kysymykseen :)
L-S rikkoo jo nyt hyvää järjestystä vastaan kun se sanoo olevansa osa Suomen evlut kirkkoa, vaikka itse kirkko ei sitä osakseen tunnusta.
Lut. kirkko-ja seurakuntaoppia vastaan se rikkoo siinä, että se ei ilmeisestikään ymmärrä kaiken keskuksena yhteyttä armovälineisiin. Muutenhan Säätiö pitäisi Huoviselta ehtoollisen epäämistä absurdina, jos se kuitenkin sanoo kuuluvansa samaan kirkkoon.
Onko Luther-säätiöläisyys siis mielestäsi epäluterilaista?
Onko heidän seurakuntaoppinsa harhaoppista?
sanoa siihen onko seurakuntaoppi harhaoppista. Sanotaa näin, että siinä voi hyvinkin olla heikkoutta.
Luterilaisuus riippuu sanan määritelmästä. Se on hyvin luterilaista verrattuna kansankirkon perusmeininkiin.
Onko Luther-säätiön "sekamalli" palkata sekä ev.lut. kirkon pastoreita että MP pastoreita ja laittaa heidät sitten toimittamaan yhdessä ehtoollisjumalanpalveluksia mielestäsi oikein vai väärin?
Tilannehan johtaa siihen että ko. messut eivät ole ev.lut. pastorien omien piispojen kaitsennan mukaisia. Pastorit siis asettuvat piispojensa kaitsentaa vastaan tässä ehdonvallan asiassa. Ehtoollisjumalanpalveluksethan olisi mahdollista järjestää myös kaitsennan mukaisesti kirkon yhteisessä kainonissa kuten herätysliikkeiden omissa messuissa toimitaan.
Säätiön ehtoollislupahan on evätty vain kommuunion rikkoutumisen vuoksi. Ns. Vanhan virkakannan messujahan järjestetään muutoinkin ympäri maata.
malli olisi erota kansankirkosta kuten STLK:n jäsenet erosivat 20-luvulla. Herätysliikkeille tyypillinen ecclesiola-ajttelu juontuu pietismistä eikä sillä ole juuri tekemistä luterilaisuuden kanssa.
Sinänsä se on myönteistä, että ehtoollinen evättiin Huoviselta, mutta on täysin kestämätöntä roikkua kirkossa mukana sen jälkeen.
Herätysliikkeiden puolella ilmaistiin selkeästi piispojen kanssa yhteinen tahdonilmaisu jonka keskeinen sisältö on kirkon ykseyden säilyttäminen. Luther-säätiö ei siis ollut tässä mukana.
Tahdonilmaisu on sekä pragmaatisesti että nimenomaan teologisesti perusteltu, kun muistetaan että nimenomaan seurakunta kutsuu Pyhän Hengen johdattamana saarnavirkaan. Tällöin osa yhteisöistä voi olla kutsumatta lainkaan naispuolisia paimenia, osan katsoessa nykyoloissa myös kykenevät naiset kelpoisiksi. Yhteisöjen välinen keskinäinen yhteys voidaa silti säilyttää.
Luterilaisen käsityksen mukaanhan jo kaste tuo kristitylle sukupuolesta riippumatta ne hengelliset ominaisuuden mitä saarnavirka edellyttää ja seurakunta kutsuu ne käyttöön. Tähän Luther viittaa kirjeessään Böömin veljille. Kelpoisten miesten kokonaan puuttuessa tehtävät siis siirtyvät joka tapauksessa naisille. Sinällään siis myös naiset kykenevät kantamaan Kristusten iestä. Eri asia sitten tuleeko heitä tehtävään (nykyoloissa) kutsua ja tästä vallitsee luterilaisessa kirkossa mielipide-ero.
Rooman kirkon nykyteologian soveltaminen luterilaiseen virkateologiaan ei ole luterilaisuuden mukaista. Roomalaiskatollisen kirkon puolella itse viran luonne poikkeaa luterilaisesta käsityksestä. Roomalaiskatolliset suhtautuvat virkaan yli sen mitä on kirjoitettu. Tosin Rooman kirkkokin ordinoi naisia vielä ensimmäisellä vuosituhannella ainakin alempaan kleerukseen, mikä sekin osoittaa, että myös nainen voi kantaa Kristuksen iestä.
on historiallisesti torjuttu yksimielisesti naispappeus.
Lutherkin sen tekee, vaikka pitää kaikkia kristittyjä hengellisen vallan omistavina.
En tiedä, miten tämä liittyy enää siihen, että onko Säätiön toiminta johdonmukaista ja luterilaista.
Kyse oli siitä että Luther-säätiö ei yhtynyt yhteiseen tahdonilmaisuun, mutta kuitenkin väitää pysyvänsä kirkon sisällä. Koinonia on kuitenkin molemmin suuntainen.
Nyky tilassa Lutherä-säätiö ei voi olla rajpottamattomattomassa kommuuniossa kirkon herätysliikkeisiin olematta sitä samalla koko kirkkoon.
Mitä absurdia on siinä, jos jumalattomalta harhaoppiselta evätään ehtoollinen? Ei kai Paavalikaan Jumalaa tuntemattomien pakanoiden kanssa ehtoollista viettänyt?
sanoisi ihan noin jyrkästi Huovisesta. Teossa ei minusta ole mitään vikaa vaan siinä, että ei sitten johdonmukaisesti erota kirkosta, jonka yksi piispoista kyseinen herrasmies on
Näen asian aivan toisin. Luther oli uskonpuhdistaja, ei lahkon muodostaja.
L-S toimii Lutherin hengessä; ei muodostaen sisäänpäin lämpiävää oikeaoppista pikku lahkoa jossa 'seurakunnan yksimielisyyttä' valvotaan korkeilla kirkkokynnyksillä ja (mahdollisesti jopa) seurakuntalaisten kontrolloimisella.
En ikinä uskaltaisi Tunnustusluterilaisten joukkoon, jossa jatkuvasti tuntuu korostuvan tiukka oikeaoppisuuden voima. Eikö opin liiallinen korostaminen ole aika farisealaista?
Saavatkohan edes uudet tulijat teiltä ehtoollista ilman 'harkinta-aikaa' jossa uutta tulijaa tarkkaillaan suurennuslasin alla?
Mielestäni on hölmöä pitää Huovisen eväämistä ehtoollispöydästä 'absurdina'. Jos piispa osoittaa olevansa enemmän humanisti ja filosofi kuin Jumalan Sanaan sitoutunut palvelija niin absurdimpaa olisi antaa hänelle ehtoollinen 'hänen tuomiokseen'.
tai yhteisössä, joka sanoo kuuluvansa luterilaiseen kirkkoon, voida ainakaan asiallisin perustein evätä ehtoollista luterilaisen kirkon piispalta. Sellainen luterilainen seurakunta, joka noin tekee, että evää luterilaiselta piispalta ehtoollisen, asettaa itsensä luterilaisen kirkon ulkopuolelle. Sitten kun on virallisesti luterilaisen kirkon ulkopuolella, voi menetellä, niin kuin parhaaksi katsoo. Sitä ennen ei voi.
kun sanot näin:"Mielestäni on hölmöä pitää Huovisen eväämistä ehtoollispöydästä absurdina." Päinvastoin. On täysin absurdia evätä luterilaiseen kirkkoon kuuluvassa seurakunnassa luterilaiselta piispalta ehtoollinen. Luulisi jokaisen tajuavan tuon. Ei luterilaisessa kirkossa ole mitään ohjeita, että ehtoollisen voi antaa sille, josta pitää ja evätä sellaiselta, josta ei tykkää. Hyvä, että noin ei ole.
STLK ei ole lahko vaan kirkkokunta johon tällä hetkellä kuuluu kaksi seurakuntaa. Yleensä ihmiset turvautuvat nimittelyyn kun heillä ei ole päteviä argumentteja käytettävinään.
Yksimielisyyden ohje vaatii sitoutumista kaikkeen sen opetukseen. Tämä johtuu siitä, että Jeesus itse käskee pitämään kaiken, minkä Hän on opettanut. Siksi STLK:n ajatuksena oikean opin korottamisessa ei ole, että jäsenistön pitäisi olla teologian tohtoreita tai jotain tietyn pyhyyden tason saavuttaneita superkristittyjä vaan meitä motivoi vilpitön halua elää todeksi tätä Vapahtajan käskyä Hänen sanansa ja sakramenttiensa tuoman armon suojissa.
STLK:n jäsenyyteen vaaditaan Vähä katekismuksen opin tuntemusta. Opillisen tietouden vaatimus ei siis ole mikään päätä huimaava. Jos jäsen sitten levittää harhaoppia yms. niin hänen kanssaan jutellaan ja mietitään, miten tilanteessa pitäisi toimia. Jos jäsen ei suostu oikeasemaan käsityksiään Raamatun mukaan, niin mahdollisesti käy samalla tavoin kuin Huoviselle.
Ei Huovisen epääminen ehtoolliselta sinänsä ole absurdia. Se tässä asiassa on kummastuttavaa, että sen jälkeen sanotaan olevan osa kirkkoa eikä rehellisesti erottauduta siitä, mikä olisi kohtuullista kun ehtoollisyhteys on särkynyt. Yhteys, joka on kaiken kirkollisen elämän perusta.
Onko SLTK harhaoppinen kun ei jaa alttariyhteyttä muiden kristittyjen kanssa?
arvata vastausta, jos tuo on osoitettu minulle.
Tässä on kirkon virallinen opetus suljetusta ehtoollisesta:
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=642&Itemid=274
Virallisesti kirkon ulkopuolella? Kristuksen kirkko on yksi.
Vai tarkoitatko että olla virallisesti Suomen ev.lut. kirkon ulkopuolella. Sellainen kaiketi toteutuu lähetyshiippakunna myötä, Ei kait pastori voi samanaikaisesti kuulua useamman eri hiippakunnan papistoon. Suomen ev.lut. kirkon sisälle ei olla muodostamissa mitö erillistä lähetyshiippakuntaa.
rikkomasta ehtoollisyhteyttä opillisen näkemyseron vuoksi. Vai eikö teillä lueta lainkaan 1. korinttilaiskirjeen alkuosaa.
Katumattoman julkisynnin vuoksi Paavali kehoitti vetäytymään erilleen, mutta vilpitttömässä uskossa olevien keskinäinen opillinen näkemysero ei ole katumaton julkisynti. Sitävastoin synnillistä on "tuomita" toinen "jumalattomaksi" näkemättä hänen sydänmeensä.
Vai onko teillä STLK:ssa muista luterilaisista poikkeava ehtoolliskäsitys? Ettekö usko luterilaiseen tapaan realipreesensiin kuten muut luterilaiset?
Korinttolaiskirjeen alku käsittelee skismaa, joka syntyy sen tähden, että on miellytty joihinkin henkilöihin ja siksi halutaan muodostaa omia ryhmiä näiden ympärille. Kyseessä ei ole siis opillisen kysymyksen tähden erottautuminen, josta Paavali moitti korinttolaisia.
Julkisynti on todell syy erottautua toisesta. Kuitenkin Roomalaiskirjeen 16:sta luvussa mainitsee perusteeksi myös ei-apostolisen opin:
"Room. 16:17 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä."
Mielestäni en ole tuominut Huovista jumalattomaksi.
STLK:ssa uskotaan reaalipreesensiin. Ero on käytännössä siinä, että STLK tunnustautuu historialliseen, luterilaiseen ehtoolliskäytäntöön, jossa ehtoollinen jaetaan vain seurakuntien ehtoolliselle oikeutetuille jäsenille.
Se, että ei ole mahdollista evätä ehtoollista kirkon jäseneltä tuli kansankirkkoonkin vasta 90-luvun alussa liberalisoitumisen ja invidualismin myötä.
Toivottavasti selvitti näkemyksiä.
Vetoatko tuohon roomalaiskirjeen jakeeseen säätiöläisten suhteen? Toimivatko säätiöläiset siis mielestänne vastoin Herran sanaa?
he eivät toimi johdonmukaisesti. Heidän pitäisi jättää kansankirkko.
Onko säätiöläisten nykykäytäntö apostolisen opin vastaista? Ovatko he siis hereetikkoja mielestäsi?
aika haluton leimaamaan jotain ryhmää yksiselitteisesti harhaoppiseksi.
Monella siellä on kuitenkin vilpitön halua seurata luterilaista oppia ja Pyhää Raamattua. Pastoreiden kohdalla asia on vähän toinen, koska heidän pitäisi olla tietoisia tunnustuksellisesta tilanteesta.
Leimaamisella en näe sinäänsä suurta arvoa tässä. Tärkeää olisi, että Luther-säätiö ei haluaisi olla vain nimellisesti luterilainen.
Olisiko ratkaisu kaavailussa oleva Ruotsin mallinen hiippakunta? Ruotsin mp väittää niin ikään olevansa edelleen osa Ruotsin kirkkoa.
Vai pitäisitkö parempana ratkaisuna että ko. hiippakunta rekisteröityisi erilliseksi uskonnolliseksi yhteisökseen Suomessa.
yhteisö on parempi kuin riippuminen kirkossa johon on katkennut ehtoollisyhteys. STLK:hon liittyminen olisi paras ratkaisu, vaikkakin epätodennäköinen
Ottaisiko STLK vastaan omiksi seurakunnikseen kaikki Luther-säätiön nykyiset seurakunnat ja niiden paimenet?
Hyväksyisikö STLK Luther säätiön nykyisten paimenten jatkaa tehtävissään?
Suostuisiko STLK myös siihen että paimenten keskuudesta kutsuttaisiin synodille oma piispa?
Suostuisko STLK myös siihen että yhteyksiä Ruotsin MP:n pastoreihin jatketaan?
ilman mitään ohjausta ja näkemyksien selvittelyä, tuskin.
Jos Säätiö taas haluaisi ojentautua kaikessa luterilaisen tunnustuksen mukaan ja pastoreita ja maallikkoja opetettaisiin, niin voisi tietenkin olla mahdollista.
Eivät siis kelpaa omina itsenään STLK:n siipien suojiin?
Toki ymmärrän että pitää tutkiskella ja neuvotella, mutta lähtökohta voi olla vain ja ainoastaa jo olemassa olevien yhteisöjen säilyttäminen toimivina kokonaisuuksina. Asiassa on toki sekin puoli että säätiöläisiä on nykyisellään jo enemmän kuin STLK:laisia.
koko ei voi määrätä sitä, miten kirkkokunta menettelee tai miten uskotaan.
Raamattu on ainoa mitta ja sellaisena sen tulee pysyä, olkoon Säätiö kuinka iso tahansa.
Toiseksi, tuo "kelpaa" sana on vähän väärä. Ei syynä siihen, että heitä ei otettaisi jäseniksi olisi se, että he eivät olisi jotenkin tarpeeksi hyviä ihmisiä vaan se, että meillä on Raamatun käsky, että seurakunnissa tulee vallita opillinen ykseys. Keikan perustan ollessa Kristuksen armossa.
Suhtaudutteko te STLK:ssa Luther säätiön piirissä toimiviin jumalanpalvellusyhteisöihin kristillisinä seurakuntina joiden kanssa voitte käydä opillista vuoropuhelua?
STLK:n virallinen ääni, joten en voi tuohon vastata kirkon puolesta.
Oma näkemykseni on, että kyllä ne voi varmaan seurakunniksi mieltää, vaikka kaikki merkit eivät toteutuisikaan.
Kansankirkon seurakuntia ne eivät mielestäni ole.
Elikkä joskus tulevaisuudessa, opillisten keskustelujen jälkeen, nyt suunniteilla oleva lähetyshiippakunta ja STLK voisivat yhdistyä?
luulen.
Se edellyttää tietenkin Luther-säätiön väeltä täyttä opillista yksimielisyyttä STLK:n kanssa niin paperilla kuin käytännössäkin, mutta jos Herra suo, niin hyvä niin.
Voisiko olla niin, että joskus kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla lähetyshiippakunta ja STLK yhdistyvät koskisuureksi luterilaiseksi kirkoksi tämän nykyisen ev.lut. kansan kirkon rinnalle?
Jumala tietää. Minä olen aika skeptinen. Ehkä se on vain uskoni heikkoutta.
Jahka tämä lähetyshiippakunta nyt ensin erkanee emokirkostaan.
Liekö Väisäsestä tulossa piispa tai jostakusta toisesta.
Nyt ovat luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneet hyvin monessa pirstaleessa ja ovat pääasiassa luterilaisen kirkon jäseniä. Yksi luterilaisesta kirkosta eroamista hidastaa se, että on olemassa vielä luterilaisessa kirkossa tunnustukseen jota kuinkin sitoutuvia seurakuntia, mutta ankara painostus on olemassa siihen suuntaan, että luterilainen raamatullinen oppi ja siihen sitoutuneet papit ajetaan yhä ahtaammalle. Mikä siitä kehityksestä sitten seuraa – aika näyttää. On pelättävissä, että yhä enemmän tulee luopiopappeja ja luopioseurakuntia ja kirkkokansan vähäinen uskon liekki niin sammuaturahtaa. Nyt pitäisi ryhdistyä ja etsi sanasta viisutta sielunvihollisen hyökkäyksiä vastaan ja siis niitä torjumaan. Yksi harkittava asia on myös luterilaiseen uskonpuhdistusoppiin sitoutuneiden ryhmien yhteistyö. Selvä on, että nyt ovat edessä seulontojen ajat, sekä opillisessa, että joukkoihin kuulumisen mielessä. Ollaan siis siirrytty hengellisen sodankäynnin aikakauteen. Tämä on sitä tuhatvuotisen valtakunnan päättymisen aikaa.
Kirjoitukseesi voi hyvin yhtyä, mutta vähissä on ne "kansankirkon" paikallisseurakunnat minne voi mennä messuun levollisin mielin ja kuulla tervettä Jumalan sanaa. Suurin syy kansankirkossa pysymiseen on ehkä kuitenkin mieltymys ja tottumus kirkon rakenteisiin.
Muutama esimerkki.
- Hyvät puitteet
-hienot rakennukset
-rahalla järjestettyä ohjelmaa
-ei tarvitse itse tehdä mitään
-saa arvostusta osakseen (kun pitää suunsa kiinni tietyistä asioista)
-on mukavampi mennä vierailulle sukulaisten ja tuttujen kirkollisiin toimituksiin
-ei tarvitse selitellä miksi ei kuulu kirkkoon
-oma herätysliike on halukas pitäytymään (rahan takia)kirkossa
Tämä koskee nimenomaan uskovaisia ja ns. tunnustuksessakin pitäytyviä.
Varmaan vie aikaa ennenkuin tästä maailman miellyttämisen vaivasta uskovat pääsevät irti siinämäärin, että eroavat harhaisesta "kansankirkosta".
Se, miksi uskosta osattomat riippuvat kiinni kansankirkossa onkin taas toinenjuttu, joskin samoja piirteitä löytyy.
Minunkin on sanottava, että allekirjoitan lausumasi hyvin samoilla sanoilla. Minulla on täällä maaseudulla muutamia sellaisia kirkkoja joihin voin mennä messuun hyvällä omallatunnolla. No se tietysti johtuu siitä papistosta, joka seurakuntaa palvelee. Sitten on ja tiedän, etten mene joihinkin kirkkoihin, kun siellä heti tietää, että messu hoidetaan ainakin osin naispappeuden turvin. 6.11.1986 suomen kirkko lankesi kirkolliskokouspäätöksellään niin, että sitä lankeemusta seuraavat vielä julkeammat hengelliset lankeemukset ja lihalliset synnit. Sitä se on kirkollinen lihanpyhyys ja antinomismi, joka näyttää loikkivan hirven askelin nykyisessä luterilaisessa kirkossa. Siinä kumarretaan syvästi petoa, että lantiot narahtelee. Mikä siitä kirkosta sitten tuleekaan, kun homoseksuaalisuus saa kirkon siunauksen. Se tiedetään kuitenkin jo, että Raamatun tunnustukseen sitoutuvat papit saavat tuomioita kirkollisessa ja maallisessa oikeudessa yhä tihempaa.
Voi äitiä, joka ei imetä rintalapsiaan. Niin nyt on kirkollemme käymässä. Kirkko tahtoo vain tanssia maailmassa soivien pillien mukaan. Kaiketi rahan tähden yritetään suosiota sieltä, mistä Jumalan ilmoituksen mukaan tulee tuho.
Pätiälän tie vei jatkuvaan riitelyyn. Ei ole mitään syytä väittää, etteivätkö
Zinzendorf ja Spener ja Arndt olleet luterilaisia.
Tosiasia on, ettet sinäkään pidä kaikkea, mitä Jeesus on käskenyt, vaadit sitä kuitenkin muilta ja tuomitset sitten heitä. STLK:n tie on hengellinen kuolema farisealaisuudessa.
pätiäläinen, sori vaan.
Mitä tässä tarkoitat STLK:n tiellä?
en olisi luterilainen. Olen STLK:ssa, koska tarvitsen puhtaan evankeliumin. Minulle ei riitä vähempi, koska olen liian syntinen muuhun. Olen STLK:ssa myös sen tähden, että en halua rakentaa elämääni omien järkeilyjeni ja hienojeni visioideni varaan vaan Jumalan sanan varaan. En usko, että tämä vie hengelliseen kuolemaan.
Farisealaisuus on ilmeisesti leima, jonka käyttämistä tarvitset sen tähden, että sinulla ei ole todellisia argumentteja.
Luterilaisessa kansankirkossa tai tuossa uudessa Luther-säätiö -kirkossa?
Jäisitkö noita odottamiasi aisiota ilman näissä hieman isommissa kirkollisissa rakenteissa?
ehdottomasti. Korostan nyt ihmisjärkeilyitä.
ei ole liian syntinen pitääkseen itseään kaikkien muiden mielipiteitä mitättöminä. On se vaan nöyrää ampua toisten näkemyksiä tyyliin 'sinulla ei ole todellisia argumentteja'.
STLK on saamani käsityksen mukaan kuin paavi, jonka opilliset linjaukset ovat erehtymättömiä kun ne on lausuttu 'ex catedra'.
Vuorovaikutukseen STLK suostu vaan vaatii diktatuurisia oikeuksia sanella 'elämisen ehdot'.
Ei ihme että olette jääneet pieneksi kuppikunnaksi, kun taas L-S kerää satoa niin että kirkon seinät pullistelevat! Jos vastaava kasvu tapahtuisi STLK:ssa niin sitä kutsuttaisiin tietysti Jumalan siunaukseksi.
"ei ole liian syntinen pitääkseen itseään kaikkien muiden mielipiteitä mitättöminä. On se vaan nöyrää ampua toisten näkemyksiä tyyliin 'sinulla ei ole todellisia argumentteja'."
En pidä muiden mielipiteitä mitättömiä. Haluan vaan korottaa Raamatun kaiken yläpuolelle ja siksi voin puhua hyvin kriittisesti opetuksesta, jonka näen rikkovan Jumalan selkeää sanaa vastaan.
"STLK on saamani käsityksen mukaan kuin paavi, jonka opilliset linjaukset ovat erehtymättömiä kun ne on lausuttu 'ex catedra'.
Vuorovaikutukseen STLK suostu vaan vaatii diktatuurisia oikeuksia sanella 'elämisen ehdot'."
Mistä olet saanut käsityksesi?
STLK ei ole paavi eikä se voi julistaa mitään erehtymättömiä uskon totuuksia.
Se on vain sikäli oikeassa kun sen oppi on raamatullinen ja sitä se mielestäni on kaikessa. Jos sinulla on vastaan väittämistä niin kerro, ole hyvä.
"Ei ihme että olette jääneet pieneksi kuppikunnaksi, kun taas L-S kerää satoa niin että kirkon seinät pullistelevat! Jos vastaava kasvu tapahtuisi STLK:ssa niin sitä kutsuttaisiin tietysti Jumalan siunaukseksi."
Uskon, että pienuus johtuu paljolti Suomen tilanteesta, jossa on totuttu kuulumaan kirkkoon. Tätä ei saa tietenkään liiaksi korottaa, koska maailma, saatana ja liha ovat yleensä aika hyvä parivaljakko selittämään näitä asioita.
L-S rakastaa mielestäni jossakin asioissa liikaa ihmisjärkeilyjä Jumalan sanan sijasta ja siksi STLK on kaltaiselleni syntiselle paljon parempi paikka, koska siellä saa varmasti kuulla hyvän paimenen ääntä kaikissa asioissa.
STLK-ymmärrystäsi siitä? Väitteesi että L-S tukeutuisi 'ihmisjärkeilyihin' on herjaava. Miksi niin? Siksi että yhtäkään esimerkkiä yksittäisistä 'järkeilyistä' et kykene(?)/halua(?) osoittaa. Tarkoituksenasi on siis vain saattaa L-S kyseenalaiseen valoon ja horjuttaa heidän uskottavuuttaan.
>>Se on vain sikäli oikeassa kun sen oppi on raamatullinen ja sitä se mielestäni on kaikessa. Jos sinulla on vastaan väittämistä niin kerro, ole hyvä. >L-S rakastaa mielestäni jossakin asioissa liikaa ihmisjärkeilyjä Jumalan sanan sijasta>STLK on kaltaiselleni syntiselle paljon parempi paikka, koska siellä saa varmasti kuulla hyvän paimenen ääntä kaikissa asioissa.
Tuossa alla lainasinkin jo Pyhäkön lampusta pätkiä, jotka osoittavat sen, että Luther-säätiö sallii tilanteen, jossa eri oppeja edustavat kristityt kokoontuvat samojen armovälineiden ympärille. Tämä on räikeässä ristiriidassa Raamatun ja myös luterilaisten tunnustuskirjojen kanssa.
Minusta on kohtuullista, että mahdollinen yhteistyö sovitaan STLK:n ehdoilla, koska STLK haluaa pitää järkymättömästi kiinni kaikesta, mikä Pyhässä Raamatussa sanotaan. Säätiössä en ole samanlaista halua huomannut. Näkisin siellä tingittävän kristillisestä opista toimintamahdollisuuksien tähden.
Tulee huomioida myös se, että STLK:n opissa ei ole mitään epäluterilaista. Eräs Säätiön pastorikin sanoi minulle kerran, että hän allekirjoittaa meidän Kristinoppimme, mutta eroaa siinä, miten sitä käytännössä sovelletaan. Käytäntöön vetoamisen näen kuitenkin avuttomana relativismina ja oman jäjren korottamisena.
Synti on se asia, joka vie STLK:hon. Se, että Jumala on Raamatun kautta laskenut sydämelle sen, että oma järki ei opin kysymyksissä auta vaan kaikessa tulee kuulua Hyvän Paimenen ääni.
STLK ei ole sulkeutunut yhteisö. Se on useasti halunut olla yhteyksissä kansankirkossa vaikuttaviin liikkeisiin ja neuvotella asioista, mutta usein pyynnöt on tylysti torjuttu. Pieneen kokoonsa tähden STLK on tehnyt erittäin paljon hyvää työtä niin Suomessa kuin Venäjälläkin, mm. kirjallisten julkaisujensa kautta.
Säätiö-aikani loppu puolella kun minulla oli kriisi L-S:n löysä oppisuuden tähden ja mietin siirtymistä STLK:hon, sain täysin asiattomia juoruja ja panettelua STLK:sta. Puheet erosivat paljon sellaisen rakkaudellisen yhteisön puheista, jota kuvat. Pyydän siis, että teet poikkeuksen: kerrot lähteesi mistä muodostat käsityksesi STLK:sta ja sitten vielä osoitat, että näkemyksesi ovat erittäin hyvin perusteltuja.
JOKAINEN JUMALAN LAPSI kasvaa omaan tahtiinsa!
Oppiminen on prosessi, samoin uskoon ja hengelliseen oppiin kasvaminen. Tämä prosessi ei MILLÄÄN tapahdu eri ihmisissä samalla tavalla ja samalla nopeudella.
STLK vaatii kaikki samaan muottiin. Hyvä niin, mutta minne jää se kissa? Ne opillisesti hankalat kysymykset, joita ihminen saattaa sisimmässään miettiä? Olet antanut ymmärtää että STLK:ssa on parempi pitää suunsa kiinni ja teeskennellä ettei joudu erotetuksi ehtollisyhteydestä!
On raaka tosiasia, että 'yksimielisyyden' ehdoton korostaminen johtaa helposti valheellisuuteen ja teeskentelyyn; siihen että kukaan ei uskalla nostaa kissaa pöydälle, vaikka kuinka siltä tuntuisi. Tätäkö Jumalakin tahtoo enemmän kuin rehellisyyttä? Ulkokohtaista suun tunnustusta oikean opin mukaan?
YKSIMIELISYYS syntyy VAIN rakkaudessa! Ja rakkaus on TILAN ANTAMISTA lähimmäiselle ja hänen KOKO olemukselleen, kysymyksilleen ja kasvulleen (opista tinkimättä!!!)
Muistahan tämä: 'Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.' (1 Kor.3 : 6,7)
PS. Miksi lainasit Pyhäkön Lamppua puolueellisesti? Tyylistäsi tulee mieleen jehovalaiset, jotka käyttävät samanlailla vastapuolen tekstejä heitä vastaan (irrottaen yksittäisiä tekstipätkiä kontekstista, ja tulkiten ne omia näkemyksiään tukemaan)
Näin alkuun pyytäisin, että lopettaisit tuon sairasmaisen kiihkoamisesi ja keskittyisit asialliseen argumentaatioon. Sinä et edelleenkään antanut näkemyksillesi mitään luotettavaa tukea. Ainoa perusteesi olivat väärät tulkinnat minun sanomisistani
Minun on täysin mahdotonta nähdä rakkaudellisena sitä, että sallitaan opillista hajanaisuutta pysyvänä tilana. Ymmärrän kyllä, että ihmiset tarvitsevat aikaa kasvuun. STLK:ssakin on tilaa sellaisille joilla on opillisia heikkouksia. Me emme vain anna niille pysyvää sijaa ja siunaustamme kuten Säätiö vaikuttaa tekevän, esim. sähköposteihin välitetettävä väärä Israel-opetuksen muodossa. Jokainen, joka tietää Vähä katekismuksen opin ja haluaa elämässää seurata Raamattua ja tunnareita on tervetullut kirkkoomme. Jos tulee kysymyksiä ja epäilyksiä uskon käsitysten suhteen, meillä on erittäin helppoa käsitellä niitä pastorin kanssa, joka on aina valmis lohduttamaan ja vastaamaan kysymyksiin.
Minun uskoni Säätiöön meni viimeistään siinä vaiheessa kun huomasin, että pastoreiltakaan ei vaadita luterilaisen opin mukaisia näkemyksiä kaikissa asioissa. Surullista on myös se, että Säätiö on yhteyksissä hyvin pahasti liberalistoituneeseen Missouri synodiin. Tämä vain kertoo minusta siitä, että Säätiöllä ei ole edes todellista halua seurata kaikessa Pyhää Raamattua.
Lainasin Pyhäkön lampun kirjoitusta vain osittain sen tähden, että uskon teidän tietävän, mitä kyseinen teksti käsittelee ilman, että lainaan sen kokonaan tänne. Mielestäni en kuitenkaan tehnyt väkivaltaa kirjoittajan ajatuksille.
meneminen on aina ns. ' munuaispäinen veto', jonka jälkeen on turha peräänkuuluttaa 'asiallisia argumentteja'.
>>Tämä vain kertoo minusta siitä, että Säätiöllä ei ole edes todellista halua seurata kaikessa Pyhää Raamattua.>Lainasin Pyhäkön lampun kirjoitusta vain osittain sen tähden, että uskon teidän tietävän, mitä kyseinen teksti käsittelee ilman, että lainaan sen kokonaan tänne>Mielestäni en kuitenkaan tehnyt väkivaltaa kirjoittajan ajatuksille.
"Ja sinulla sitä on niinkin paljon että on varaa tehdä kaikkien muiden synneistä rikinkatkuista parannusta. "
En minä sano nuhdettani omaan pyhyyteeni vedoten vaan Jumalan sanaan vedoten.
Mielestäni on hyvin outoa, jos Säätiö väittää olevansa tunnustuksellisen luterilainen ja silti yhteyksissä Missouri synodiin.
"Olen lukenut kyseisen tekstin, jota referointisi vääristeli. "
Voitko kertoa, miten se vääristeli sitä?
Väisänen ja Pohjola saavat pitää pappisvirkansa Suomen ev.lut. kirkossa vaikka ilmiselvästikin rakentavat maahan uuta kirkkokuntaa ja toimivat vastoin sitä ykseyden ylläpitämisen periaatetta mitä vuoden 1986 ponsia viime keväinen herätysliikkeiden tahdonilmaisu edellyttävät.
Rovasti Väisänen ja Pastori Pohjola ovat organisoineet kirkkojärjestyksen vastaista messutoimintaa, mikä sinällään ei ole raskauttava virhe, mutta he ovat myös organisoineet suomalaisten mp-pastorien vihkimyksiä ja palkanneet Inkerin kirkon diakonin tekemään pappisvihkimystä edellytävää työtä sekä kehoittaneet näitä henkilöitä toimittamaan kirkollisia toimituksia Suomen ev.lut kirkon jäsenille.
Miksikähän tuomiokapituli ole ottanut heiltä pappiskirjaa pois jotta he voisivat itsekkin siirtyä MP-hiippakunnan papistoon.
Tulisiko Luther-säätiön papiston kuulua kaikkien samaan hiippakuntaan?
Eikö kanonisen käytännön mukaan pitkäaikaiseen vierailuun toisessa hiippakunnassa tarvita aina oman piispan lupa.
Hiippakuntien hiippailijat hiippalakeissaan.
Voiko Suomessa vielä olla noin älyttömiä hiippailijoita vapaalla jalalla?
Hiippakunta nimitys tulee piispan päähineessä. Eli yhdessä hiippakunnassa on yksi hiippa kun siinä on yksi piispa. Mitä älytöntä siinä on että seurakunna ovat järjestäytyneet hiippakunniksi? Onhan valtio ja kunnatkin järjestäytyneet lääneiksi ja maakunniksi.
Kullakin hiippakunnalla on piispa hengellisenä esipaimenenaan. Piispa on oman hiippakuntansa hengellisen työn johtaja ja hän toimii myös oman hiippakuntansa alueen seurakuntapapiston kaitsijana.
Kysymys siis kuulukin: Tulisiko Luther-säätiön papiston siirtyä kokonaisuudessaan sen piispan hiippakuntaan, jonka kaitsennassa he aidosti kokevat olevansa.
Literilainen kirkko on jo pitkään pystyttänyt Raamatulle vierasta kirkkoa ja siis luopunut luterilaisesta uskonpuhdistuksesta. "Rovasti Väisänen ja Pastori Pohjola ovat" pysyneet uskollisena luterilaiselle tunnustukselle. Siitä on kysymys arvoisa nimimerkki "että herrat". Kaiketi et oikein tiedä millaisesta perkeleen hyökkäyksestä nyt on kysymys luterilaisen kirkon sisällä SANAA VASTAAN. "Rovasti Väisänen ja Pastori Pohjola ovat" seisomassa sanan puolesta.
Säätiön vetäjien harjoittama KIRKKOPOLITIKOINTI hajoittaa luterilaista kirkkoa ja hämmentää erityisesti kirkkoon ja sen perinteiseen uskonkäsitykseen sitoutunutta herätysliike -väkeä.
Yheyden katkaiseminen kirkon piispoihin merkitsee tosiasiallisesti yhteyden katkaisemista niihin ns. vanhalla virkakannalla oleviin kirkon jäseniin, jotka kokevat edelleen uskonyhteyttä kirkon nykyisiin esipaimeniin.
Virkakysymyksen nostaminen uskonyhteyden mitariksi johtaa äärimmileen vietynä uskovien perheiden hajautumisee eri jumalanpalvelusyhteisöihin. Kansankirkon piirissä järjestetyissä vanhaa virkakantaa kunnioittavissa messuissa ei vastaavaa ongelmaa ole. Niihin voi hyvällä omallatunnolla osallistua koko perhe. Vanhalla virkakannalla olevien ohella näihin messuihin voivat osallistua myös ne perheenjäsenet jotka tekevät avointa yhteistyötä kirkon kaikkien paimenien kanssa. He voivat myös osallistua messun toimittamiseen, ilman että messu silloin lakkaisi olemasta "vanhaa virkakantaa kunnioittava". Mitään "parannusta" heiltä ei siis odoteta asiasta jota pidetään jokaisen henkiläkohtaisena omantunnonkysymyksenä, eikä suinkaan henkilön harhaoppina. Vanhaa virkakantaa kunnoitetaan käyttämällä ko. messuissa vain miespuolisia liturgeja.
Kokonaan toinen kysymys on jos nykyistä kirkon vallitsevaa virkakantaa ei pidetäkään henkilökohtaisena omantunnon kysymyksenä, van harhaoppina. Silloinhan tälläiseen kirkkoon ei voi ollaa edes muodollista jäsenyyttä. Kuolleeksi kirjaimeksi jäänyt jäsenyys perustuu valheeseen jollaisessa uskova kristitty ei voi puhtaalla omalla tunnolla elää. Uskova kristitty ei voi kuulua edes muodollisesti seurakuntaan jota ei pidä seurakuntana.
Uskovan seurakunnan sisällä toki voi olla näkemys eroja opillisista asioita, mutta silloin on säilytettävä alttarin yhteys. On vakava virhe katkaista alttariyhteys sen vuoksi että halutaan osoittaa taipumattomuutta asiassa jossa oma kanta on jäänyt vähemmistään. Jos seurakunta on edelleen seurakunta ja siihen voidaan edes muodollisesti jäädä, on säilytettävä yhteys. Yhteyden säilyessä voidaan toki jatkaa vakuuttelua oman uskonkäsityksen puolesta.
Vastaako Rovasti Väisäsen kastekäsitys luterilasta tunnustusta?
Olen kuullut puhuttavan sellaista että Väisänen opettaisi kasteesta eri tavalla kuin luterilainen kirkko on opettanut ja että Väisänen jättäisi jopa lapsia kastamatta jos epäilee"maallistuneiden" vanhempien Kristillistä vakaumusta kastattaa lapsensa.
Perinteinen luterilainen kirkko kastaa lapsen vaikka hänet kasteelle tuovat vanhempansa olisivatkin epäuskoisia.
Tämä käytäntö perustuu Khalkedonin kirkolliskokouksen päätökseen
Jokainen pastori on sidottu omaan piispaansa eikä voi tilapäisiä vierailuja lukuunottamatta toimia pastorina toisen piispan kaitsemassa seurakunnassa. Oman piispansa luvalla toki voi toimia pidempään vierassakin seurakunnassa.
Jokainen luvata siirtyjä menettää papilliset oikeutensa. Myöhemmin omaan hiippakuntaansa palaavalle katuvalle papille voidaan toki pappeus palauttaa.
Suomessa papit siirtyvät hiippakunnasta toiseen hiipakunna tuomiokapitulin luvalla. Luovuttava tuomiokapituli antaa siirtymisluvan ja vastaanottava tuomiokapituli antaa uuden vokaation. Tämä koskee siis toisessa hiippakunnassa olevaan seurakuntaan siirtymistä. Seurakunnasta herätysliikkeiden palvelukseen siiryttäessä pastorin hiippakunta ei vaihdu, vaan tuomiokapituli voi antaa luvan toimia pappisvirassa ilman vakituista seurakuntavirkaa.
Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisöjen järjestäydyttyä Kirkosta riippumattomiksi seurakunniksi, jotka käytännössä ovat MP-hiippakunnan kaitsentayhteydessä, on niiden vakituisen papiston rinnastaminen herätysliikkeiden pastoreihin jo kyseenalaista.
Huvittavaa, tosiaan!
Lipilaareille Luther-säätiö on uhka. Kun hajottavat kirkkoa.
Mitä uskosta luopuneet itse?
Itse ovat hylänneet Raamatun ja ottaneet Setan tilalle, eivätkä saa siitäkään tarpeekseen.
Seuraava vaihe lienee synergia islamin kanssa.
Lieneekö tuossa pikkuprofetia. Oman kokemukseni pohjalta voisin sanoa, että 80% kansankirkon jäsenistä ei osaa nähdä opillista eroa islamin ja kristinuskon välillä, sanotaan vain, että niillähän on sama jumala kuin meilläkin. Toki oikeassahan he siinä tavallaan ovatkin, se vaan , että tämä heidän jumalansa on valheen ja eksytyksen isä, itse perkele.
Kysymys onkin, että voiko meidän "kansankirkossamme" enää oppia tuntemaan Jeesusta Kristusta lihaksi tullutta Jumalaa Herrakseen.
Me kristityt uskomme että on vain yksi Jumala. Sama pätee myös mm. juutalaisiin, muslimeihin, jehovan todistajiin ja mormooneihin. Näille kaikille edellä luettelluille eirillisille uskontokunnille on myös yhteistä usko siihen, että tämä yksi ja ainoa Jumala on juuri Hän, jonka puoleen Aabraham kääntyi rukoillessaa isiensä Jumalaa.
On myös muistettava, että Jumala tuntee kaikki kielet eikä tee eroa käännytäänkö Hänen puoleensa hepreaksi tai arabiaksi, latinaksi tai kreikaksi, suomeksi tai ruotsiksi. Niinpä Aabrahamin rukoilemaa isien Jumalaa sopii toki kutsua niin Elohimiksi kuin Allahiksi, vaikka Hän onkin ilmoittanut nimekseen "Minä Olen"
Näin ollen kysymys on toki samasta Jumalasta sillä muita jumaliahan ei ole.
Täysin eri asia on kysymys siitä millainen tämä Jumala on ja tarkemmin sanoen käsitys siitä miten tämä ainoa jumala on itsensä ilmoittanut. Toisin sanoen käsitys siitä mikä on Jumalan olemus.
Edelleen kolmas ja ratkaiseva kysymys on suhtautumisemme Jeesus Nasaretilaiseen joka meille kristytyille on Kristus, Jumalan Poika ja yksi kolmiyhteisen Jumalan persoonista.
Meidän kristittyjen näkökulmasta kysymys asettelu on siis väärä. Tulee kysyä uskotko Kristukseen. Kysymys uskotko Jumalaan ei siis ole riittävä, sillä tuolla kysymyksellä erottaudumme ateisteista. Jumalan kieltäminen ja harhakäsitys Jumalasta ovat ei kysymyksiä.
Vaikka emme jaa muslimien uskonkäsitystä, voimme kunnioitaa heidän rukoustaan, vaikka tiedämme että pelastus tulee vain Kristuksen kautta. Meidän kristittyjen tulee todistaa Kristuksesta niille jotka eivät vielä Kristusta tunne ja kertoa siitä miten Jumala on itsensä ilmoittanut.
On aivan selvää, että saatanalle sopii hyvin julistus jumalasta kunhan ei Jeesuksesta Kristuksesta mainita mitään. Vieläpä julistus jossa Jeesus mainitaan profeettana sopii hänelle.
Mutta kun julistetaan Jumalasta joka tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja kärsi meidän ihmisten syntien tähden , että meillä pelastus ja iankaikkinen elämä olisi, tällaista julistusta saatana ei siedä.
Sanon vieläkin, että näillä mainitsemillasi uskon suunnilla on eri jumala kuin meillä kristityillä.
Mitä tulee Aabrahamiin, Galatalaiskirjeen 3. luku kertoo tästä sangen selvästi.
Ja onhan aivan selvää, että Jeesus Kristus on läsnä koko vanhantestamentin kirjoituksissa, Joh. 1:1-.
Kirjoitit:
"Meidän kristittyjen tulee todistaa Kristuksesta niille jotka eivät vielä Kristusta tunne ja kertoa siitä miten Jumala on itsensä ilmoittanut."
Tähän yhdyn mielelläni.
... Saa sinut ristiretkelle "kansankirkkoa" vastaan? Miksi et ole mukana rakentamassa sitä seurakuntayhteyttä mitä kansankirkollinen ydinjoukko haluaa edelleen ylläpitää aivan tavallisissa paikallisissa seurakunnissa?
Miksi nimimerkki Mr... parjaat sitä kirkkoa johon sinutkin mitä ilmeisemmin on kasteessa liitetty.
Olen tätä kysellyt itseltäni olenko riidanhaastaja, rakkaudeton, sopeutumaton, suvaitsematon ym.
Olen kysellyt rukoillen vastauksia Jumalan sanasta ja myös saanut vastauksia.
Eräs varma vastaus sanasta on se, että minulla on kaikkia näitä edellämainittuja ominaisuuksia ja kasapäin puutteita vielä lisää. Ja Jeesus Kristus vapahtajanani on tie totuus ja elämä. Jumalan laki ja evankeliumi toimii minunkin kasvattajanani.
Se miksi olen siirtynyt ns."kansankirkosta" rakentamaan ja ylläpitämään sitä kirkkoa mihin minut on kastettu johtuu kait juuri kasteesta.
Olen ainakin vielä "kansankirkon jäsen veronmaksajana? Kysymysmerkki siksi, etten ymmärrä sitä itsekkään miksi näin on.
Varmaan puutteellisellakin tavallani olen halunnut tuoda esille niitä epäkohtia mitä on pesiytynyt kansankirkon piiriin, vaikka olen vedonnut Jumalan sanaan ja sitä oikein selittävään luterilaiseen tunnustukseen on liian usein saanut kokea ja kuulla, että eiköhän olisi sunkin aika lähteä "kirkosta".
En kyllä mielestäni ole katkera tai kyyninen, minulla on rauha Kristuksessa.
On minultakin kysytty, että olenko mielestäni oikeassaoleva synnitön, vastustaessani kansankirkon harhoja. Mutta ei kysymys ole siitä vaan, siitä ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia alkaa käydä oikeutta Jumalani kanssa, sen olen saanut kokea aivan konkreettisesti. Siksi tahdon uskoa, että raamattu on erehtymätöntä Jumalan sanaa.
En ole lain alla vaan armon alla ja näin tahdon ilolla palvella Kolmiyhteistä Jumalaa.
Ja ilolla käydä Herran pöytään syntieni anteeksisaamiseksi, Luther-Säätiön sisarien ja veljien kanssa.
Ps. Mielelläni kyllä käyn vuoropuheluun uskonasioista kaikkien ihmisten kanssa.
mielestäni minulla on aika laaja sosiaalinen verkosto johon kuuluu myös ateistia, helluntailaisia, jehovantodistajia ym. Mutta heidän suosiotaan en lähde hakemaan nöyristelemällä ekumeenian hengessä.
Itsestäni minulla ei ole mitään kerskaamista sillä kerskaukseni on Herra Jeesus Kristus, näin olen voittajan joukossa.
miten perustelet sen, että Säätiössä sallitaan harhaoppeja?
Kyllä olen.
Kaikkiin teksteihin mitä tässä viestiketjussa on kirjoitettu en ole tutustunut, koska niitä on melkoisesti. Voisitko hieman tarkentaa millaiset harhat sinua askarruttaa.
Hieman kyllä teksteihisi tutustuneena voin jotain arvailuja tehdä.
"Erilaisten odotusten lisäksi keskuudessamme on erilaisia
näkemyksiä monista opillisista asioista: esimerkiksi
tuhatvuotisesta valtakunnasta, Israelin paikasta Jumalan
suunnitelmissa ja nk. ihmelahjojen toimimisesta nykyseurakunnassa."
"Käytännön
tasolla vyyhdin purkaminen ei varmasti ole helppoa,
eikä täydellistä opillista ykseyttä edes voi saavuttaa tässä
ajassa."
(Kuuluuko kissa pöydän
alle vai päälle?: http://www.luthersaatio.fi/images/julkaisut/pyhakonlamppu/2009/lamppu_2009_03.pdf)
Mielestäni kyseisessä artikkelissa on jo vastaus itsessään.
Vuosia Säätiön seurakunnassa mukanaolleena voin sanoa, että oikea oppi on varmasti saarnastuolissa. On olemassa myös järjestelmä, elikkä jumalanpalvelusyhteisön säännöt jotka ovat avoimesti esillä. Ja pastori keskustelee uusien seurakuntalaisten kanssa voiko kyseinen kastettu henkilö sydämessään yhtyä kyseiseen opetukseen.
On toki henkilöitä jotka tietävät etteivät voi osallistua ehtoollisen viettoon, mutta he ovat tietenkin tervetulleita sanan kuuloon.
Nuorilla seurakunnilla ja myöskin Luther-Säätiöllä "katto organisaationa" on paljon kasvamista, Herra meitä siinä ohjatkoon.
Ja kuinka ihana on katsoa taaksepäinkin kuinka ihmeellisesti Herra on meitä ohjannut ja hoitanut, paljon on kiitoksen aihetta.
Kärsivällisyydellä meidän tulee myöskin kohdata lähimmäisemme kaikki me olemme pienen opetuslapsen paikalla. Avoimesti kysellen kuunnellen ja Sanan pohjalle rakentaen ollaan oikealla tiellä.
Kyseinen lähetyshiippakunta projekti on varmasti toteutuessaan osaltaan tuomassa tarvittavaa ryhtiä seurakuntaelämään.
Sen voin myös todeta, että siltä osin mitä tunnen Stlk:n oppia voin yhtyä siihen ilolla, se kuinka oppi ja käytäntö käy yksiin on aina meidän vajavaisten ihmisten ollessa kyseessä arvoitus. Ei ole minullakaan ollut tilaisuutta tutustua Stlk:n seurakuntaelämään, joten en lähde sitä käsittelemään.
Luther-säätiöstä menevät sen verran syvälle, että en viitsi niitä tässä netissä jakaa. Itse olin siellä pari vuotta mukana, mutta sitten oli omantunnon tähden lähdettävä pois.
Ihmettelen tuota Pyhäkön lampun kirjoitusta, koska se kieltää opillisen yksimielisyyden mahdollisuuden ja tuo julki tuollaisen ikävän tosiasian kuin opillinen hajaannus eikä torju sitä kovin sanoin. Mielestäni parempi keino olisi hoitaa asia hissukseen asianomaisten kanssa.
En voi sanoa tuntevani säätiön kaikkien seurakuntien opillisia tilanteita, mutta meidän seurakunnassa puututaan harhakäsityksiin mielestäni aika ripeästi.
Ja uskon, että tämä tilanne on sama muuallakin.
Niinkuin mainitsin tulee seurakunnassa avoimesti keskustella uskonopista muittenkin ja muulloinkin kuin vain pastorin saarnassa. Sitähän seurakuntayhteys tarkoittaa, että kannetaan toinen toistensa taakkoja ja eletään uskoa todeksi jokapäiväisessä elämässämme.
Yleensä sellaiset henkilöt joilla on eri oppi ja haluavat siinä pitäytyä jäävät pois, ja jos ei tällainen henkilö itse hoksaa ja tuottaa häiriötä opeillaan niin on pakko kehoittaa poistumaan.
Täydellisen opillisen yksimielisyyden tavoite seurakuntalaisten kesken on mielestäni tavoiteltava asia Jumalan lain ja evankeliumin osalta. Aina on henkilöitä
jotka näkevät jonkun ehdonvallanasian tärkeänä opillisena kysymyksenä eritavoin kuin joku toinen. Toisella taas on vaihe olla lain alla kun taas toinen elää armosta kuin morsian kuherruskuukautta. On paljon myös turhia asioita millä me ihmiset sotkemme yksimielisyyttä seurakunnissa.
Sitten kerran taivaassa me saamme kokea täydellistä yksimielisyyttä. On mielenkiintoista nähdä ja kokea kuinka ihanaa se onkaan. Mutta kyllä me saamme jo täällä maanpäällä maistaa tätä taivaallista ihanuutta esim. Herran Pyhällä ehtoollisella on tällainen vaikutus, onhan siinä itse Kristus läsnä ja olemme kaikki osalliset tästä yhdestä ruumiista ja verestä syntien anteeksisaamiseksi.
ylhäällä voi olla vastaus tähänkin viestiin:
Ei nyt aivan niinkään
Kirjoittanut: -I- / Tänään / klo 09:11
Lestadiolaiset ovat jättämässä Ruotsin kirkon.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8342763#comment-39093608
Suomen puolelle tämä tuskin hetkessä heijastuu, eikä lestadiolaiset kaiketi paljonkaan perusta "säätiöläisyydestä".
Tuo on ollut käytäntö kirkon alkuajoista lähiten. Kun on oikeaoppinen piispa, niin seurakunta on oikeaoppinen ja hyväksyttävä seurakuntayhteisö! Piispa on siis aivan välttämätön olemassaololle!
Suomen ev. lut kirkolla on Suomen ev.lut. kirkon opin ja tunnustuksen mukaiset piispat. Mikäli noiden uusien seurakuntien oppi poikkeaa Suomen ev.lut. kirkon opista ja tunnustuksesta, niin sitten ne varmaankin lähtevät omalle tielleen ja kutsuvat oman oppinsa mukaisen piispan. On sitten näiden seurakuntien oma asia, virallistavatko ne rovasti Väisäsen nykyisen aseman piispaksi, vai kutsuvatko ne keskuudestaan jonkun toisen paimenen piispakseen.
Virkakannasta tässä hiippakuntakysymyksessä ei ole kyse, sillä useimmat vanhaa virkakantaa kannattavat luterilaiset seuraavaat Suomessa edelleen nykyisen kirkon nykyisten piispojen viitoittamaa polkua. Muista luterilaisista erilleen vetäytyvät seurakunnat toimivat tässä asiassa muista luterilaisista ja heidän mahdollisesta virkakannastaan riippumattomasti.
Kovin kummallisia kommentteja piispojen mahtiasemasta, kuulostaa hieman siltä kuin piispat suomessa olisivat saaneet paavin aseman.
Pastorit ja piispat ovat samalla viivalla kaikkien seurakuntalaisten kanssa mitä tulee pelastukseen. Heillä on toki oma erityinen Kristuksen asettama virka, jota he hoitavat Kristuksen asetuksen mukaan. Jos he eivät hoida tätä virkaansa oikein, seurakuntalaisilla on oikeus erottaa tällaiset paimenet, sillä kaikki Jeesuksen Herrakseen uskovat kuuluvat yleisen pappeuden nojalla kuninkaaliseen papistoon.
Jeesus kehoittaa tutkimaan ja koettelemaan Henget ja sehän tapahtuu Jumalan sanalla.
Meidän kansankirkkomme päättävissä elimissä paikallisseurakunnissa ja laajemminkin istuu suuri joukko ihmisiä jotka ovat siellä vallantavoittelun innossaan, eivätkä ole raamattuansa juuri koskaan edes avanneet. Puhumattakaan siitä, että olisivat edes joskus sanan kuulolla. Tutki siinä sitten Henget.
Ei ole ihme jos kirkosta tulee kunnan sosiaalitoimen jatke ja maailmaa miellyttävä toimitusautomaatti. Nämä on usein kyllä hyviäkin asioita ja pitää veronmaksajat tyytyväisinä, mutta seurakunta ei opi näin tuntemaan Jeesusta Kristusta Vapahtajanaan. Kastetut Jumalan lapset vaeltavat uskosta osattomina kohti kadotusta.
Ruotsin tilanteesta viime keväällä kirjoitti Kotimaa lehti '
http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=7455&Itemid=38
Eli Ruotsin puolella pappisoikeuksia oltaisiin viemässä.
Hiippakuntajärjestys on tarkoitus hyväksyttää 16.3. hiippakuntakokoulsessa joten ensi kuussa ovat jo lyömässä hiippakuntaa tulille. Dokumentissa on peräti 30 sivua. Ei tule Ruotsin Missionprovinsenin osaa, oma instanssinsa.
Tietävä: Millä nimellä, Suomen Lähetyshiippakunta vai Lähetyshiippakunta Suomessa, tuo eka kuulemma saanut maakunnissa kannatusta?
Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_lähetyshiippakunta