Olen itse aikoinani kovalla työllä työn ohessa lukenut ylioppilaaksi. Lukio vaati paljon työtä, vaikken pitkän matematiikan linjalla ollutkaan.
Lukiosta on ollut minulle jkv hyötyä, vaikka en yliopistoon päätynytkään.
Nyt olen itse lukioikäisen pojan äiti. Luin tämän aamun Helsingin Sanomista erään mieslehtorin kirjoituksen aiheena "akkavalta jyrää kouluissa", joka mm. väitti, että pojat hakeutuvat hänen kurssilleen, koska hänen kurssiltaan he saavat parempia arvosanoja kuin naislehtoreiden kurssilta. Tyttöjen arvostelusta hän ei maininnut mitään..
Poikani käy lukiota. Opettajina on sekä naisia että miehiä. Poikani on laiska (en mahda sille mitään), vaikka hänen ei juuri muuta tarvitse tehdä kuin käydä koulua. Koulusta on ymmärretty häntä todella paljon. Varmaan paljon enemmän kuin ketään tyttöä olisi ymmärretty. Hän mm. saaa lukion suorittamiseen aikaa 4 vuotta. Koulusta on luvattu soittaa joka kerta, kun hän ei mene sinne tai myöhästyy.. Pojan mielenkiinto kohdistuu enemmän tietokoneisiin ja harrastuksiin kuin läksyihin. Onneksi viime aikoina poika on alkanut vähän enemmän keskittyä läksyihin. Kirjoituksetkin ovat jo alkaneet.
Luin tämän aamun Helsingin Sanomista erään mieslehtorin provosoivan kirjoituksen, jossa hän väittä, että koulu toimii tyttöjen ehdoilla ja ,että poikia ei ymmärretä koulussa. Hän itse kuitenkin ymmärtää poikia (antaa paremmat arvosanat). Kirjoituksen lopussa oli uhoa, että onneksi pojat saavat hyvityksen työelämässä sjoittumalla tyttöjä paremmin.
Kirjoitus oli hyvin sovinistinen ja ahkeria tyttöjä mollaava. Voihan olla, että tytöt eivät lukion jälkeen sijoitu niin hyvin kuin pojat, mutta sen ei pitäisi olla koulun ongelma. Kyllä kouluvaiheessa tyttöjä ja poikia pitäisi kohdella tasapuolisesti. Minä itse haluaisin, että poikani saisi koulusta arvosanat, jotka osoittavat hänen todellista osaamistaan, vaikka ne olisivat huonojakin, kuin mitään "munalisiä" arvosanoihin.
Toisekseen, kuka kertoisi, millainen se lukio olisi, joka ottaisi pojat paremmin huomioon. Nyt lukio kuulema toimii tyttöjen ehdoilla. Missään ei kuitenkaan ole kerrottu, millainen olisi poiken ehdoilla toimiva lukio. Tarkoitan sellaista lukiota, jotka myös vastaisivat jatkokoulutustarpeita.
Lukiosta on ollut minulle jkv hyötyä, vaikka en yliopistoon päätynytkään.
Nyt olen itse lukioikäisen pojan äiti. Luin tämän aamun Helsingin Sanomista erään mieslehtorin kirjoituksen aiheena "akkavalta jyrää kouluissa", joka mm. väitti, että pojat hakeutuvat hänen kurssilleen, koska hänen kurssiltaan he saavat parempia arvosanoja kuin naislehtoreiden kurssilta. Tyttöjen arvostelusta hän ei maininnut mitään..
Poikani käy lukiota. Opettajina on sekä naisia että miehiä. Poikani on laiska (en mahda sille mitään), vaikka hänen ei juuri muuta tarvitse tehdä kuin käydä koulua. Koulusta on ymmärretty häntä todella paljon. Varmaan paljon enemmän kuin ketään tyttöä olisi ymmärretty. Hän mm. saaa lukion suorittamiseen aikaa 4 vuotta. Koulusta on luvattu soittaa joka kerta, kun hän ei mene sinne tai myöhästyy.. Pojan mielenkiinto kohdistuu enemmän tietokoneisiin ja harrastuksiin kuin läksyihin. Onneksi viime aikoina poika on alkanut vähän enemmän keskittyä läksyihin. Kirjoituksetkin ovat jo alkaneet.
Luin tämän aamun Helsingin Sanomista erään mieslehtorin provosoivan kirjoituksen, jossa hän väittä, että koulu toimii tyttöjen ehdoilla ja ,että poikia ei ymmärretä koulussa. Hän itse kuitenkin ymmärtää poikia (antaa paremmat arvosanat). Kirjoituksen lopussa oli uhoa, että onneksi pojat saavat hyvityksen työelämässä sjoittumalla tyttöjä paremmin.
Kirjoitus oli hyvin sovinistinen ja ahkeria tyttöjä mollaava. Voihan olla, että tytöt eivät lukion jälkeen sijoitu niin hyvin kuin pojat, mutta sen ei pitäisi olla koulun ongelma. Kyllä kouluvaiheessa tyttöjä ja poikia pitäisi kohdella tasapuolisesti. Minä itse haluaisin, että poikani saisi koulusta arvosanat, jotka osoittavat hänen todellista osaamistaan, vaikka ne olisivat huonojakin, kuin mitään "munalisiä" arvosanoihin.
Toisekseen, kuka kertoisi, millainen se lukio olisi, joka ottaisi pojat paremmin huomioon. Nyt lukio kuulema toimii tyttöjen ehdoilla. Missään ei kuitenkaan ole kerrottu, millainen olisi poiken ehdoilla toimiva lukio. Tarkoitan sellaista lukiota, jotka myös vastaisivat jatkokoulutustarpeita.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Onpa ikävää, että kadehdit poikaasi...onhan hän sentään lapsesi, vaika sukupuoli onkin varmaankin mielestäsi väärä.
"Toisekseen, kuka kertoisi, millainen se lukio olisi, joka ottaisi pojat paremmin huomioon. Nyt lukio kuulema toimii tyttöjen ehdoilla. Missään ei kuitenkaan ole kerrottu, millainen olisi poiken ehdoilla toimiva lukio. Tarkoitan sellaista lukiota, jotka myös vastaisivat jatkokoulutustarpeita."
Usein esitetään näkemys, jonka mukaan pojilla on keskimäärin heikommat kielelliset lahjat kuin tytöillä. Tästä ei tosin ole täysin vakuuttavaa näyttöä. Käytännössä kuitenkin pojat menestyvät jo peruskoulussa kielissä suorastaan hävyttömän huonosti, ja lisäksi vastikään tehdyssä selvityksessä todettiin, että pojat saavat äidinkielessä munalisää jo yläasteella. Eli poikien kielitaito on vielä huonompi kuin kuvitellaan. Ottaen huomioon sen, että mahdollinen ero poikien ja tyttöjen kielellisessä lahjakkuudessa on joka tapauksessa kohtuullisen marginaalinen, on peruskoulussa jokin perustavanlaatuinen vika. Sanotaan, että peruskoulu kahlitsee tytöt kiltin tytön rooliin, ja vasta esitettiin myös näkemyksiä, jonka mukaan tytöillä spontaani käytös moninkertaistaa syrjäytymisriskin. Tästä huolimatta koulumenestys on tulevaisuudessakin se avain, joka ehkäisee syrjäytymistä ja parantaa mahdollisuuksia työllistymiseen ym.
Miten niin lukio syrjii poikia? No siten niin, että ylioppilaskirjoitukset voi läpäistä kirjoittamalla kolme eri kielikoetta ja sitten reaalin, vaikka jostain kuppaisesta uskonnosta. Lukio, olkoonkin yleissivistävä oppilaitos, on käytännössä ainoa toimiva portti korkeakouluihin. Palveleeko se tarkoitustaan, jos lukion voi läpäistä _hyvin arvosanoin_ käytännössä kirkkohistorian ulkoaopettelulla ja sillä, että osaa monta kieltä, vaikka ei olisikaan mitään sanottavaa. Ei tässä mitään tulkkeja niin paljoa tarvita.
Kun lukio on vääristyneen kielipainotteinen, on ilmeistä, että se suosii _rakenteellisesti_ niitä oppilaita, jotka menestyvät nimenomaan kielissä.
Jotenkin minä vain tunnen moniakin poikia, jotka peruskoulussa menestyivät matematiikassa ja fysiikassa, takuten pahanlaisesti kielissä. Jotkut osasivat jo 13-vuotiaana ohjelmoida ja rakensivat erilaisia koneita ihan mielenkiinnon vuoksi. Lukioon asti eivät selvinneet, ja korkeakoulutus jäi siis pois. Mielestäni lahjakkuutta ei paljon pahemmin voisi hukata.
Jee, ollaan ylpeitä siitä, että suomalaiset osaavat monia kieliä. Mutta jos sen taidon hinta on se, että vaikkapa matemaattisesti lahjakkaista ihmisistä tulee talonmiehiä ja bussikuskeja, niin ei voi sanoa muuta kuin että häpeä, Suomi, sinun sietääkin vajota pohjamutiin.
Siihen en ota kantaa, ymmärretäänkö poikia kouluissa vai ei. Se on ihan muiden ihmisten asia. Se ei enää ole rakenteellinen, vaan asenteellinen ongelma.
Ja kun tästä koulutuksen merkityksestä hieman jo jotain mainitsin, laitetaanpa tähän vielä yksi linkki:
http://www.kaleva.fi/html/JTpage388009.html
"Urallaan johtajatasolle edenneillä miehillä on muita miehiä useammin perhe, kun taas naisjohtajat ovat muita naisia useammin lapsettomia."
Tiedän tasan tarkkaan, että tämä tulkitaan hetikohta osoittamaan sitä, että naiset joutuvat edelleen valitsemaan perheen ja uran välillä. Käytännössä näin toki usein onkin. Jos nainen hankkii 5 lasta, hän on jo biologisistakin syistä pari vuotta äityislomalla, ja jopa kymmenen vuotta hänen työurastaan jää hajanaiseksi. Yleneminen ei edes ole mahdollista.
Asiaan voi myös ottaa toisen näkökulman. Mies, joka ei saavuta opinnoissa ja työuralla mainittavaa menestystä, jää muita useammin lapsettomaksi. Enemmistö ihmisistä toivoo edelleen elämäänsä hyvää työpaikkaa ja perhettä. Eli kun tilastollisesti naisilla on taipumus saada jompikumpi näistä, miehillä on taipumus saada molemmat tai ei kumpaakaan. Syitä voi sitten pohtia, mutta selvästikin miehen elämässä koulutuksen merkitys on suurempi. Se määrittelee pitkälti, saavuttaako mies niitä asioita, joita enemmistö pitää saavuttamisen arvoisena. Naisilla on se onnellinen optio, että aina voi kuitenkin löytää elämäänsä sisältöä perheestä ja lapsista. Tässäkin mielessä on hyvin huolestuttavaa, että pojat entistä enemmän syrjäytyvät korkeakoulutuksesta.
Sen verran kielistä ja matematiikasta, että ne eivät ole toisiaan poissulkevia lahjakkuuden kannalta. Molemmathan vaativat loogista ajattelua, joka ymmärtääkseni perustuu vasemman aivopuoliskon toimintaan.
Tietotekniikan ja ohjelmoinnin hallinta edellyttää mielestäni enimmäkseen kielellisiä kykyjä. Poikien heikompi menestys äidinkielessä ja kielissä (erityisesti ruotsissa) johtuu mielestäni enemmän asenteesta kuin lahjojen puutteesta.
Ihminen oppii hämmästyttävän paljon kaikenlaista, kunhan hänellä on palava motivaatio asiaan. Myös tavat oppia voivat olla yksilöllisiä ja siihen ei ehkä koulussa ole resursseja paneutua.
Itse kirjoitin aikoinani neljä laudaturia, kaikki kielistä. Lyhyestä matikasta ainoastaan b:n. Oman poikani profiili on samansuuntainen, hänellä oli aina kiitettävät arvosanat kielistä. Hän on nykyisin ohjelmoinnin huippuammattilainen.
Näet varmaan jo taivaanrannassa aurinkoisen myytin kaikinpuolisesta miehisestä etevämmyydestä olevan laskemassa.
Monien miespuolisten on työlästä tajuta, että länsimaisessa yhteiskunnassa täytyy pian alkaa taistella samoin asein kuin naisetkin (puurtaminen puisevan opiskelun parissa parhaina pariutumisvuosina, tyytyminen hitaaseen etenemiseen uralla, palkkatason aleneminen aloilla, joille naiset "tunkevat").
Yli sata vuotta sitten tytöt ja naiset eivät saaneet käytännössä ollenkaan kouluopetusta, eivät ainakaan korkeampaa opetusta. Miehet loivat itse koulutusjärjestelmät ja poikia sivistettiin lujalla pänttäämisellä, tarvittaessa ruumiillisen kurituksen ja karsserin avulla. Oltiin sitä mieltä, ettei tytöistä ja naisista ole koulunkäyjiksi. Tuskin monikaan uskoi, että muutamia sukupolvia myöhemmin naiset muodostavat miltei kaikkien yliopistotiedekuntien enemmistön, ja suorittavat akateemisia tutkintoja jopa kaksin kappalein (lastenteon ohellakin).
Eiköhän poikien syrjäytyminen ole motivaation ja terveellisen kurin puutteesta ja pienoisesta hybriksestä johtuvaa vetelyyttä. Kykyjä olisi varmasti, muttei haluja. Ainahan voi päästä johonkin selviytymisohjelmaan äänestelemään vanhoja naisia heikoiksi lenkeiksi...
Ohjelmoinnin vaatimista lahjoista voidaan olla montaakin mieltä. Itse hallitsen alani puitteissa lähinnä logiikkaohjelmointia, joka on loppujen lopuksi mahdottoman systemaattista ja yksiselittäistä. En oikein ymmärrä, missä mielessä se vaatisi kielellistä lahjakkuutta.
Ohjelmointitaidot ovat nykyisellään tarpeellisia monilla muillakin aloilla kuin puhtaassa tietojenkäsittelytieteessä.
Kuten sanoin, matemaattinen ja kielellinen lahjakkuus eivät sulje toisiaan pois. Itse olin matikassa huonompi, koska se ei kiinnostanut niin paljoa ja valitsinkin lyhyen kurssin. Ylioppilaskoe meni alakanttiin, todistuksessa oli sentään 8. Keskikoulun puolella geometria joskus kymppikin.
En tunne kaikkia ohjelmoinnin osa-alueita, täytyy kysyä kielinerolta pojaltani. Itse en ole tietotekniikkaa soveltaessani hirveästi matematiikkaa tarvinnut.
" Näet varmaan jo taivaanrannassa aurinkoisen myytin kaikinpuolisesta miehisestä etevämmyydestä olevan laskemassa."
Tällaisia harhakäsityksiä minulla ei ole koskaan ollut. En ole ikinä kuvitellut mitään miehistä etevemmyyttä.
"palkkatason aleneminen aloilla, joille naiset "tunkevat""
Tästä ilmiöstä ei mielestäni ole minkäänlaista näyttöä, ainakaan viime vuosilta. Naisistuneita aloja ovat erityisesti julkisen sektorin ammatit, joissa palkkatason alanemiselle on monta muutakin selitystä. Hyvä vastaesimerkki lisäksi lääkärit. Lääketieteellisessäkin enemmistö on jo naisia, eikä palkkatason laskusta ole minkäänlaista merkkiä. Usein palkkakeskustelu onkin melko epä-älyllistä. Tuijotetaan tilastoja, mutta ei edes yritetä hahmottaa kokonaiskuvaa.
" Yli sata vuotta sitten tytöt..."
Juu. Olen minäkin lukenut historiaa koulussa. Yli sata vuotta vanhojen asioiden jankkaaminen on jokseenkin rasittavaa. Onko sinullakin näitä kostomotiiveja, kun jaksat vetää asian taas esiin?
" Eiköhän poikien syrjäytyminen ole motivaation ja terveellisen kurin puutteesta ja pienoisesta hybriksestä johtuvaa vetelyyttä."
Olen tästä asiasta aika tavalla samaa mieltä. (Toki syrjäytyminen äärimmäisissä tapauksissa lähtee joka tapauksessa kotoa.) Jos syy korkeakoulutuksesta sivuun jäämiseen on edes osittain koulukurin puute, pitää kysyä, miten Suomen yhteiskunnalla on tällaiseen varaa? Miksi pojat eivät saa tarvitsemaansa kuria.
Todellisuudessa minä en sitä syytä tiedä. Mutta kun kerran olemme yhtä mieltä siitä, että kykyjä on, miksi emme päädy samaan lopputulokseen? Siihen, että koulujärjestelmä syrjii poikia?
Tutkimuksissa todetaan nykyään säännöllisesti, että koulu syrjii tyttöjä. Pojat saavat enemmän huomiota, munalisää arvosanoihin, ja poikien häiriökäyttäytymistäkin ymmärretään enemmän. Käytännössä tulokset kuitenkin ovat poikien kannalta huonot yhteiskunnassa, jossa koulutuksen merkitys korostuu. Päätelmä onkin mahdottoman yksiselitteinen. Poikien oppimisvaikeuksiin pitäisi kiinnittää vahvasti huomiota.
" Monien miespuolisten on työlästä tajuta, että länsimaisessa..."
Mutta kun se työ pitäisi aloittaa jo lapsena. Ei lasta voida syyttää, vaan kasvatusta.
Totta totta. Eivät ole poissulkevia, mutta eivät myöskään aina ilmene samassa ihmisessä. Nykyisellään lukion voi läpäistä lähes pelkällä kielitaidolla. Lukio (erityisesti ylioppilaskoe) suosii kielellisesti lahjakkaita muiden ryhmien kustannuksella.
Ylioppilaskoe on siinä mielessä aina ollut vääristynyt, että jokaisesta vapaavalintaisesta kielestäkin saa oman arvosanan, kun taas reaalista, joka käsittää monen monta ainetta, vain yhden ainoa arvosanan.
En tarkoittanut että itselläsi olisi ollut kuva kaikinpuolisesta miehisestä etevämmydestä. Tarkoitin sitä, että tuota ajattelutapaa yleensä vielä havaitsee, ja länsimaisessakin kulttuurissa se on monien päähänpinttymä (jopa joidenkin naisten). Olet varmaan havainnut sinäkin.
---
Minulla on tapana ajatella historiaa miettiessäni nykyisyyttä ja tulevaisuuden vaihtoehtoja. Valitan, jos se tuottaa pahennusta. Toivottavasti se ei ole sentään kiellettyä?
Poikien heikon koulmenestyksen syitä tiedetään. tiukat tuntikehykset ja niiden mukanaan tuoma sirpaloitunut tieto, on eräs oppimiseste. Tyttöjen oppimistapoihin ko. piirteet eivät niin suuresti vaikuta koska he ovat valmiinpia pänttäämiseen. Poikien on tarpeellista tietää mihin tietoa tarvitaan, soveltavalla opettamistavalla saadaan hyviä tuloksia, esimerkkinä, tietokonepelit.
Kurinpidollinen merkitys vähenee oleellisesti jos koulussa on mielenkiintoista ja järkevää opiskella. Älykkäiden poikien koulussa pärjääminen on hämmästyttävän heikkoa, eikä heidän oppimisvalmiuksiaan hyödynetä juuri lainkaan. Lahjakkaiden poikien häirö käyttäytyminen on yllättävän yleistä
Poiken oppimistuloksia parantaa koulutettu äiti, koska kotona lähivanhemman on mahdollista sitoa koulussa saatu tieto suurempaan kokonaisuuteen.
Miesopettajien tapa käyttää opettamisen apuna käytännönläheisiä ja pojille tuttuja sovelluksia auttavat molempien sekä tyttöjen että poikien oppimista.
Tietoa kyllä on, mutta vanhoillisuuden perikuva -koululaitos- on hidas käytäntöjään muuttamaan.
Sivumennen sanottuna sinä olet Tumppu törmännyt kahteen perivanhoilliseen instituutioon, armejaan sekä kouluun, molemmat patriarkkaalisesti johdettuja. Taisteletko tuulimyllyjä vastaan? Mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin?
"Minulla on tapana ajatella historiaa miettiessäni nykyisyyttä ja tulevaisuuden vaihtoehtoja. Valitan, jos se tuottaa pahennusta. Toivottavasti se ei ole sentään kiellettyä?"
Ei se kiellettyä ole, mutta tämäntyyppisessä keskustelussa aika usein tulee esille argumentti, jossa ohitetaan miehiin kohdistuvat epäkohdat sillä, että naisia on sorrettu historiassa tuhansia vuosia. Olet varmaan havainnut sinäkin.
Historiallinen perspektiivi on hyvä lähtökohta, mutta tässä tapauksessa en mitenkään nähnyt sen tuovan keskusteluun mitään lisäarvoa, ja siksi se tulee helposti tulkittua syyllistäväksi.
Ja ymmärrät varmaan senkin, että jos tutkimustuloksia tulkittaessa arvioidaan koululaitoksen syrjivän tyttöjä (niin kuin viime aikoina on säännöllisesti tehty), ja samaan aikaan havaitaan tyttöjen jyräävän pojat koulumenestyksessä, ainoa järkevä johtopäätös on se, että tytöt ovat universaalisti selvästi poikia lahjakkaampia. En jaksa sitä uskoa, eikä mikään suora näyttö tällaista johtopäätöstä tuekaan. Näin ollaan käytännössä ajautumassa tilanteeseen, jossa hyväksytään jonkinlainen "poikien kyvyttömyys korkeakoulutukseen".
Tietystikään kouluarvosanat eivät ole ainoita koulutuksen onnistumisen mittareita, mutta käytännössä näin yhteiskunnallisella tasolla on.
Ja piste tälle keskustelulla omalta osaltani.
Eikö koululaitoksen perusteet ole luotu jo silloin, kun tytöillä ei juuri ollut asiaa kouluihin? Päntättiin, päntättiin ja kuri oli kova - ja koulut oli suunniteltu pojille!
Tytöt sopeutuivat tähän poikien opettamista vasten luotuun systeemiin ja jopa menestyivät siinä.
Menestyisivätkö tytöt paremmin, oli koulujärjetelmä millainen hyvänsä? Sopii kysyä.
Kuten totesin, en ota kantaa didaktiikkaan sen kummemmin, pitäydyn tässä yksinkertaisessa yleisessä tasossa. Mielenkiintoisia näkemyksiä silti esitit.
"Taisteletko tuulimyllyjä vastaan?"
Onhan se kiva päästä meuhkaamaan.
"Mielenkiintoinen ilmiö kuitenkin?"
En ymmärrä kysymystä.
Perusteet luotiin jo silloin ja aika on kiitänyt niiden ohi. Ei kouluja ole suuniteltu varsinaisesti myöskään pojille, lähinnä pänttäämiselle ja kurinalaisuudelle.
Tyttöjen koulumenestys jatkuu varmaan yhtä hyvänä vaikka kouluissa oppimisympäristöä muutettaisiinkin. Oppimisen mielekkyys lisääntyisi ja tiedon soveltaminen helpottuisi.
Poikien menestys paranisi, eikä heitettäisi lahjakkuuksia hukkaan.
"Emme opi koulua, vaan elämää varten."
Eikä ihan turha viisaus.
"Lukioon asti eivät selvinneet, ja korkeakoulutus jäi siis pois. Mielestäni lahjakkuutta ei paljon pahemmin voisi hukata."
Mutta olisivatko nämä henkilöt sitten selviytyneet korkeakoulussakaan sen paremmin? Kyllä mielestäni ainakin englanti tulisi hallita, tai ei pitkälle pötki akateemisessa maailmassa.
"Mutta olisivatko nämä henkilöt sitten selviytyneet korkeakoulussakaan sen paremmin?"
Teknisen alan koulutuksen tunnen itse melkoisen hyvin. Alalla on paljon tehtäviä, joihin he olisivat mielestäni soveltuneet erittäin hyvin.
"Kyllä mielestäni ainakin englanti tulisi hallita,"
Niin, mutta muita kieliä ei oikeastaan tarvitsekaan. Itse en ole ikinä käyttänyt ruotsia koulun ulkopuolella. Saksaa huvin vuoksi vähän, mutta sitäkään en oikeastaan ole tarvinnut, kun saksankieliselläkin alueella työkielenä alkaa olla teknisellä alalla englanti. Tietyissä tehtävissä kielitaitoa tarvitaan enemmän, mutta nykyisellään Suomessa pyritään saamaan _kaikille_ korkeakoulutettaville melkoisen laaja kielitaito, vähintään 2 vierasta kieltä. Tämä on lahjakkuuden hukkaamista, kun kielistä kiinnostumattomat / niitä heikosti oppivat ovat automaattisesti korkeakoulutuksen ulkopuolella.
Niin, virkamiesruotsia tympeämpää ja turhempaa muinaisjäännöstä yliopistomaailmastamme ei tosiaan löydykään.
Jos joku kuvittelee selvittävänsä koulut tai muun opiskelun ilman pänttäämistä, erehtyy pahan kerran. Tämä pitäisi tehdä selväksi pikku hiljaa jo kouluun mentäessä pojille ja tytöille, viimeistään kaikki me tavikset opitaan tämä totuus aivan itse ylemmillä luokilla (minä vasta lukiossa).
Kaikenlaisia motivoivia ja osallistavia koulumuotoja on kehitelty, eivät kaikki niissäkään erityisemmin menesty. Olisi tietysti hienoa, jos olisi varaa suurenmoiseen yksilöllisyyksien huomioonottamiseen, mutta jos ajatellaan nykyisiä väestömääriä ja niiden monimuotoisia koulutustarpeita, on realistista lähteä käytettävissä olevista resursseista: enemmistön on kyettävä selvittämään perusputket ja normitavoitteet. Ei liene kohtuuton vaatimus keillekään debiiliä pystyvemmille?
Poikien koulumenestyksessä on mielestäni kyse kummallisiksi kääntyneistä "poika-arvoista", joita suvaitaan hyssytellen, jopa hyväksyen. Rehvakkuutta, ylimielisyyttä, rohkeutta olla piittaamatta yhteisistä pelisäännöistä, on noloa olla hyvä. Tämä liittynee samaan ilmiöön, joka ymmärtää väkivaltaisia tai rikollisia tai häiriköiviä uhrien ja muun ympäristön kustannuksella. Ei ole luovaa olla kiltinpuoleinen tai osaava. Ilmiötä suosivat poikien vanhemmat (usein) ja muut institutiot. Vastaavaa tyttöjen käytöstä ei hevin hyväksytä, hyvä edes niin. Avauskirjoitus on hyvä.
Uusia hyviksi havaittuja menetelmiä oppimisen tehostamiseen olisi tietenkin hyvä edistää, mutta eiköhän yksi parhaimmista ja edullisista keinoista olisi, jos poikia ajatellen myös motivointitaitoiset miehet hakeutuisivat opettajiksi nykyistä enemmän? Jopa pänttäämisen merkitys voisi valjeta, kun pojatkin saisivat "lähi-idoleita". Taitaa vain olla niin, että miehet arvostavat muita asioita tässä yhteiskunnassa enemmän. On helpompi narista, kuin ottaa syitä niskoilleen ja alkaa korjata. On mukavaa panna vinoumat naisopettajien ja naisten arvomaailman (??) piikkiin yleisesti, tarkentamatta.
Vaatimustasosta tai kieli-/matematiikkalinjoista on aika turhaa nipottaa, aina näitä aineita on ollut ja niissä samat vaikeudet/helppoudet, nyt vain keksitään tekosyitä poikien laiskuudelle, jota yhteiskoulujen myötä on alettu "ymmärtää". Ei muualla länsimaissa ainejako ja vaatimukset ole sen kummempia, Suomen on todettu itse asiassa menestyneen aika hyvin kouluttamisessa.
Pänttääminen ei ole hyvä tapa oppia, se on suorastaan vahingollinen. Papukaijamainen tiedon toistaminen ei ole minkään oppimisen tavoite. Kielten opiskelussakin on saatu hyviä tuloksia: musiikin, tietokonepelejen sekä kielen kuuntelemisen avulla.
Tiedon määrän lisääntyessä olisi tarpeellsempaa oppia tiedon hankkimista , hallintaa ja kykyä käsitellä sitä, ei niinkään yksityiskohtaista opettelemista. Kokonaisuuksien hahmottaminen on tehokas, lapsillekin luontainen tapa oppia. On kurjaa että koulussa ei hyödynetä ko. valmiutta. Lasten oppimismotiivatio on täysin toinen jos tietoa voi hyödyntää jossakin samantien. Yliopistossahan viimeistään täytyy kokonaisuuksien hallintaa oppia.
Kyllä Suomen koulutoimen johto on tukevasti miesten käsissä, on merkillistä jos lasten oppimisongelmat saadaan naisten syyksi vieritettyä. Patriarkkaallinen asenneilmasto on leimaava piirre kouluissamme.
Opetushallituksen pääjohtaja on Kirsi Lindroos, opetusministeri taas Tuula Haatainen.
Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja on Kaarina Dromberg, varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen.
Lisätään vielä, että eduskunnan sivistysvaliokunnan jäseninä on 7 miestä ja kymmenen naista. Tämä tarkoittaa 41 prosenttia, eli nippa-nappa tasa-arvolaina hengen mukainen jako. Puheenjohtaja on Kaarina Dromberg ja varapuheenjohtaja Säde Tahvanainen. Lisäksi vielä valiokuntaneuvos, valiokunta-avustaja ja vieläpä osastosihteerikin ovat kaikki naisia. Varajäsenissä on 5 naista ja neljä miestä.
Viimeaikaisia opetusministereitä ovat mm. Riitta Uosukainen ja Maija Rask. On jotenkin vaikea nähdä koululaitosta patriarkaalisena järjestelmänä. Mutta ehkä asialle on jokin selitys?
Selityksen varmaan saamme kohta. Palstan vakiintuneen tavan mukaan se löytynee historiasta, tyyliin: "1540-luvulla Mikael Agricola oli Turun katedraalikoulun johtajana - ja hänhän oli mies".
Okei jos sovimme että Suomalaista koululaitosta hallinnoidaan hallituksesta käsin, niin olen väärässä.
Peruskoulun hallintomallissa rehtoreiden valta on kohtuuttoman suuri. Enemmistö rehtoreista on -yllättävää kyllä- miehiä. Hallinto- ja opetuspäälliköiden, sekä opetustoimen johtajien enemmistön sukupuoltakaan ei arvailla tarvitse...
Käytännön opetustyön ilmapiiriin on lähijohdon vaikutus mielestäni suurempi kuin sivistysvaliokunnan sukupuoljaskaumalla.
Ajattelit ilmeisesti nostaa keskustelun tasoa?
Käytännön opetus tapahtuu luokissa ja siellä on enimmäkseen naisopettaja. Hänkö toimii jonkinlaisena epäitsenäisenä nukkena, joka ei millään tavoin vaikuta omiin työtapoihinsa?
Rehtorin toimivalta on kouluissa suuri. Oppikirjoista päättäminen, opetussuunitelmien suunnittelu kuuluu toimivaltaan, hän jopa voi -halutessaan päättää jopa yksittäisen niittyretken peruuttamisen. Kyllä, nukkeja, opettajat pahimmillaan ovat.
Tarkoitan "pänttäämisellä" sitä, että ihan vanhanaikaisesti on luettava, opeteltava, harjoiteltava. Sitä tarvitaan AINA, useimmilla meistä ei ole geeneissä suurenmoinen lahjakkuus. Kaikki muu motivoiva on til.
Monet pojat katsovat oikeudekseen heittäytyä laiskoiksi, "ei sillä ole merkitystä". Arvot pielessä. Ja järjenkäyttö. Sääli, että sitä ymmärretään liiaksi, opiskelu sinällään voi osoittautua kiintoisaksi. Ei me tytöt ja naiset niin erilaisia olla, meille ei vain tietä ole tasoiteltu niin siloiseksi kulkea, kuin "ykkössukupuolelle". Kaikki, miehet, naiset, kohtaavat kovat tosiasiat viimeistään koulun jälkeen. Toivoisin, että ihmiset selviäisivät ilman iänikuista yhteiskunnan avun naukumista ja muiden syyttämistä mahdollisimman hyvin. Tavallisin ponnistuksin selviävät.
Kuvitteletko, että joku 30 vuotta äidinkieltä opettanut naisopettaja antaa esim. jonkun itseään huomattavasti nuoremman, muutaman vuoden rehtorina toimineen naisen tai miehen millään tavoin vaikuttaa siihen, miten hän luokassa toimii?
Ei rehtori määrää, mitä oppikirjaa opetuksessa käytetään. Opetus voidaan hoitaa ilman kirjaakin, jos se on opettajan mielestä paras tapa.
En tiedä kovin tarkkaan, kuinka suuri osuus rehtoreista on miehiä. Tiettävästi suhteettoman suuri osuus joka tapauksessa. Nuoret naisopettajat harvoin edes pyrkivät rehtoreiksi.
Rehtorien valtaa en kävisi liioittelemaan. Opettajat käyvät kyllä kustantamojen piikkiin illastamassa ja kuuntelemassa kirjaesittelyitä. Tuskin juuri kukaan rehtori on niin itsevaltainen, että valitsisi kirjan vastoin opettajien toiveita, jos opettajien kanta on selvä? Täytyy muistaa sekin, että vaikka rehtorilla viime kädessä olisikin valta, ei hän sitä välttämättä mahtikäskyjen muodossa käytä.
Viime kädessä rehtoreilta puuttuu sellainen laajempi perspektiivi, jonka avulla esimerkiksi syrjäytymistä ehkäistään. Välttämättä asiaa ei edes paikallistasolla nähdä, koska kysymys on vain muutamista oppilaista koulua kohden. Kun on kysymys ilmiöstä, joka on samansuuntainen joka puolella maata, ratkaisun avaimet ovat loppujen lopuksi keskushallinnolla, vaikka käytännön toimet tehdäänkin paikallisesti.
Ei ole minun kuvitelmistani kiinni. Hierarkisempaa järjestelmää kuin koulussa on, löytyy tuskin muualta kuin armeijasta. Koululaitos on ikävä kyllä erittäin vanhoillinen. Äidinkielen opettajan täytyy välittää, jos rehtorin vallantarve niin vaatii. Yksittäisten tuntien järjestelyt ovat opettajien vastuulla, projektit vaativat rehtorin luvan.
Mikä on sinun mielestäsi koulun keskushallinto?Mikä on läänihallituksen opetustoimen virkamiesten sukupuolijakauma. Haluaisitko arvata?
Rehtorin valta on suuri, haluaako hän sitä käyttää vai ei, ei tosiasioita muuta. Rakeenteellisesti koulutoimi on yksivaltainen.
Koulussa on rehtori, hänestä seuraava "hierarkiassa" onkin sitten opettaja. Miten tätä voi verrata armeijaan?
Täytynee tässä vaiheessa paljastaa, että olen toiminut opettajana yli 20 vuotta ja olen alusta asti ollut urani huipulla, koska rehtoriksi en missään tapauksessa halua.
Hankalaahan se elämä on koulussa ja koulun ulkopuolella. Mielestäni lasten ei ole tarvitse kärsiä tarpeettomasti vanhakantaisesta opetussysteemistä. Poikien syrjäytymisen syitä ei lapsista kannata etsiä, rakenteiden täytyy muuttua. Lapset eivät heittäydy laiskoiksi. Pojat ovat innokkaita oppimaan, heille täytyy antaa mahdollisuus. Poikalapset eivät ole naisten syrjintään syyllisiä, eikä tasa-arvon hakeminen heidän kustannuksellaan ole oikein.
Olet varmaan perehtynyt peruskoulun hallintorakenteeseen. Rehtorin valta on suuri, jos hän ei koulussanne sitä käytä niin hyvä. On kouluja joissa valtaa käytetään.
"Mikä on sinun mielestäsi koulun keskushallinto?"
Ylintä toimeenpanovaltaa Suomessa käyttää valtioneuvosto. Käytännössä päätösvalta on kuitenkin hajautettu paikallistasolle, kuten jo totesit. Tätähän on kritisoitu aika tavalla, kun kaikenlaisia kissanhoitokursseja (ym. selvästi kerhotoiminnan piiriin kuuluvia asioita) on sisällytetty opetusohjelmaan. En tunne koulun keskushallinnon valtasuhteita erityisen tarkkaan, mutta kun kyseessä on maanlaajuinen ongelma, voidaan aivan hyvin lähteä liikkeelle opetusministeriön taholta. Vastuu näin laajasta ongelmasta on loppujen lopuksi poliittisilla päättäjillä.
"Mikä on läänihallituksen opetustoimen virkamiesten sukupuolijakauma. Haluaisitko arvata?"
Ei pienintäkään aavistusta.
"Rehtorin valta on suuri, haluaako hän sitä käyttää vai ei, ei tosiasioita muuta. Rakeenteellisesti koulutoimi on yksivaltainen."
Nggghhh. Jos rehtori ei käytä valtaa, sitä käyttää joku muu. Tähän pätee sama kuin siihen "Valta on sillä, jolla on aseet" -mantraan. Valta on aseistautuneella käytännössä vasta silloin kuin vallankäytöstä saatava hyöty ylittää siitä koituvat haitat. Sama tilanne myöskin opetusministeriön osalta. Yksittäinen opettaja voisi halutessaan kehittää opetusta runsaastikin, mutta se vaikuttaa vain muutamien kymmenien oppilaiden elämään.
Päivittäisessä koulutyössä "hallintorakenne" on varsin epäoleellinen asia. Rehtori on hyvin usein toiminut koulussaan tavallisena opettajana vuosikausia. Opettajilla on rehtorin valinnassa sanansa sanottavana, virkaan harvoin valitaan ketään yksisilmäistä "vallankäyttäjää".
Rehtori tekee työjärjestykset ja vastaa koulun taloudesta pitäen samalla oman koulunsa puolia koulutoimen johtoon ja kunnallishallintoon päin. Opetukseen hän hyvin harvoin puuttuu, koska hän tavallisesti luottaa ammattitaitoisiin opettajiin. Opettajat toimivat luokan ulkopuolisessa työskentelyssä työpareina ja ryhminä, opettajainkokouksissa koulun käytännöistä sovitaan yhteisesti.
Koulutoimen vanhakantaisuus on kiinni rakeenteellisista seikoista. Olemme samaa mieltä siitä, että hallituksen toimivaltaan muutos kuuluu.
Yksittäisen opettajan vaikutusvalta on paitsi hyvin paikallista, myös hallinnon rajaamaa.
Koulutoimessa on tuudittauduttu hyvään menestykseen jossain opetustoimen alueilla. Muutoksen tarvetta ei tunnusteta. Yksinvaltainen johtamiskäytöntö on muutoksen este. Vallan olemassa olo on jo vallan käyttöä, vaikei sitä nähdä.
Tarkkaan ottaen en ole ihan varma siitä, onko opettajistossa loppujen lopuksi sellaista potentiaalia, jolla muutoksia ruohonjuuritasolla edes tehtäisiin, vaikka johtamiskäytäntö olisi mitä. Ehkä sitten, kun suuret ikäluokat saadaan eläkkeelle.
Asuessani Keski-Euroopassa vuokraemäntänäni oli poliittisesti aktiivinen nainen, jota myös koulutusasiat kiinnostivat. Sain muutaman kuukauden aikana useaan otteeseen selitellä Suomen järjestelmän erinomaisuutta, koska asiasta melko säännöllisesti paikallisissa lehdissä mainittiin. Jotenkin nolotti, kun oma mielipide oli se, että homma menee päin helvettiä. Osan ongelmasta muodostaakin nimenomaan se, että ollaan innoissaan joistakin kansainvälisistä vertailuista. Viime aikoina on sitten kuultu niitä varoituksen sanojakin. Arviot syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden lukumääristä ovat järkyttävän suuria.
...olisivat noin monesta näkökulmasta ajattelemaan kykeneviä, kuin sinä, niin kenties minäkin suhtautuisin termiin myönteisemmin...
Toisaalta esim. paikalliset lehtijutut siitä, mitä täällä feministit konkreettisesti ajavat, eivät voi aiheuttaa muuta, kuin selkeää pesäeron ottamista moisiin järjettömyyksiin.
Mutta tuosta asiasta olen kanssasi kyllä samaa mieltä, sinä yleensäkin tunnut pystyvän ajatteluun monelta kannalta, toisin kuin monet.
Kommentoit tuolla toisessa ketjussa, että naisjärjestöjen voitto on saada kodinhoidontuki eläkettä kerryttäväksi - kertoisitko, mitkä naisjärjestöt ovat ajaneet asiaa? ARvostaisin?
Syrjäytymisen siemen on ensisijaisesti oppilaan taustassa, ei koulussa. Koulu on entistä useammille ainoa paikka, jossa lapsesta/nuoresta edes muutama tunti päivässä jotenkin välitetään ja huolehditaan.
..sitä mieltä, että eri kohderyhmät pitää houkutella eri tavoin aivan perusopintojenkin pariin ja jopa ehkä arvioida heidän suorituksiaan eri perustein?
Mielestäni tähän asti käymäni koulut ja opinahjot eivät ole olleet mitään ihmelaitoksia eivätkä niiden tavoiteet kovin kummoisia, kyllä ne ovat suoritettavissa. Huippuyksilöt ja suoritteet ovat erikseen, mutta itseni lasken tavallisiin. Tottakai opetusmetodeja voi ja pitää kehittää, mutta kunakin ainakana ihmisten on selvittävä oman aikansa kynnyksistä, eivät ne mahdottomia ole. Toistan vielä: hieman tympii tuo poikien selvän laiskuuden yliymmärtäminen. No, pitäkää hyvänänne ja ymmärtäkää. Maksakaa vaikka Ruotisn tapaan siitä, etteivät pinnaa.
Kyynisyys on kiva elämänasenne, mutta ei sovellu vakavien asioiden hoitamiseen.
"Toistan vielä: hieman tympii tuo poikien selvän laiskuuden yliymmärtäminen."
Kylläpäs sitä nyt ollaan tietäväisiä. Onko sinun vaikea hyväksyä sitä asiaa, että olisi kaikkien yhteinen etu, että lapset kävisivät koulua ahkerasti? Sille laiskuudelle on jokin syy. Todellisuudessa pojatkin kuitenkin tekevät ihan järkeviä asioita hyvinkin innokkaasti. Monet pojat rassaavat sitä mopoa ihan loputtomiin. Eivät he siis syntyjään laiskoja ole, jostain syystä koulu ei vain motivoi heitä.
"...sitä mieltä, että eri kohderyhmät pitää houkutella eri tavoin aivan perusopintojenkin pariin..."
Minä ainakin olen. Sehän on itsestäänselvää, että yhteiskunnan rakenteiden pitää mukautua jäseniensä tarpeisiin.
Eli olet .."sitä mieltä, että eri kohderyhmät pitää houkutella eri tavoin aivan perusopintojenkin pariin ja jopa ehkä arvioida heidän suorituksiaan eri perustein?" Näin en ole missään sanonut, enkä ajatellut. En varsinaisesti koe olevani mikään mielipideautomaatti, mutta kyllä pystyn ajatukseni tuottamaan, kohtalaisen itsenäisesti.
Koulu keskustelussa -käsittäkseni, on kyse oppimisedelytyksien luomisesta. Koululaitoksen vanhakantaisuus ja epäajanmukaiset oppimismetodit eivät vastaa nykyajan tarpeita. Pokien oireilu on vain näkyvämpää ja tässä keskustelussä pääasiana. Tytöt oireilevat myös, on vaikeita riittämättömyyden tunteita, on elämän hallinan menetyksen ajatuksia. Tyttöjen tapa reagoida on erilainen: on anoreksiaa, uupumusta, yli kiltteyttä...j.n.e. Korkeakoulussa tyttöjen neuroottisten häiriöiden on huomattu lisääntyneen huomattavasti. Oletko sitä mieltä, että peruskoulutuksella ei ole mitään vaikutusta nuorten naisten uupumukseen?
Koulun on ajanmukaistettava toimintaa, lasten oppimistapahtumaa on pyrittävä tukemaan paremmin. Tässä veneessä on sekä tytöt että pojat. En siis kannata eriyttävää opetusta pojille. En myöskään ole valmis syyllistämään lapsia jos heihin kohdistuvat odotukset ovat kasvaneet kohtuuttomiksi.
Ymmärrän paremmin, mitä tarkoitat. Jos - tai kun - peruskoulutus on kehittynyt sellaiseksi, että odotukset ovat kohtuuttomia, niin suorituspaineita pitää madaltaa.
Täällä käyty keskustelu vain on henkinyt sellaista viestiä, että koska pojat eivät kaikesta saamastaan huomiosta huolimatta innostu koulunkäynnistä, niin a) rimaa madalletaan heille tai b) annetaan poikien etupäässä vain rassailla laitteitaan tai c) joukolla on ryhdyttävä keksimään poikia motivoivia kannusteita, että ne suostuisivat opiskelemaan muitakin aineita, mitä yhteiskunnassa pidetään tarpeellisina. Kun koulut ovat ohi ja astutaan työelämään, odotetaan kaikilta tiettyä perusosaamista, kielitaitoa, vuorovaikutustaitoja, työelämän sääntöihin sopeutumista. Koululla on tässä iso rooli.
Toivon samalla, että vastaavasti kiinnitetään huomiota tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi matematiikkaan ja muihin poikapainotteisina pidettyihin aineisiin. Tällä palstalla kun motivaatioeroa tunnutaan pidettävän aivoperäisenä selviönä, ei lainkaan huolestuttavana.
Omasta koulunkäynnistäni on jo aikaa, joten nyt voi olla toisin. Mutta silloin ei peruskoulutuksen läpäisy kovin kummoista edellyttänyt. Numerot paranivat heti, kun älysin ruveta lukemaan, kiusallisesti se tietenkin vei aikaa kivemmalta.
Peruskoulutuksen vaatimukset eivät -käsittääkseni ole edelleenkään kohtuuttomia. Ympäröivä yhteiskunta on muuttunut, tämän kehityksen antamaan haasteeseen ei koululaitos (patriarkaalisine rakenteineen) ole pystynyt vastamaan. Lapsia ja nuoria ympäröivä informaatio tulva on uusi, tämän ajan mukaan tuoma ilmiö. Koululaitoksen jatkaessa pänttääävää sirpaletiedon jakamista, lasten väsyminen on ymmärrettävää.
Lapsiin kohdistuvat suorituspaineet ovat lisääntyneet, harrastustoimminnastakin on tullut valmmennusta.
Lapsuuden lyhentyminen on vakava ongelma.
Tyttöjen matematiikan opiskeluun on jo kiinitetty huomiota, mm kirjoja kehitämällä. Asenneongelmasta taitaa olla tässäkin kyse. Koulussahan vahvistetaan perinteisiä sukupuolirooli odotuksia, perinteistä roolimalli kasvatusta, voisi jopa pitää eräänlaisena "piilo-oppisuunitelmana."
Anteeksi epäasiallinen kirjoitukseni edellä, olin ärsyyntynyt täällä keskusteluissa usein esiintyvään tapaan, tietää toisten ajatukset ennalta ja kritsoida sitten niitä. Huonoa keskustelu kulttuuria. Olin kohtuuton, sinun keskustelutapasihan se ei yleensä ole.
Ei sinun kommentissasi mitään epäasiallista ollut, aiheesta napautit. Kiireessä tulee muotoilleeksi huolimattomasti, näin saman kuin sinäkin, kun luin juttuni uudelleen. Niin, ja kyllä usein kärjistän täällä tarkoituksellisesti, en kylläkään kommentoidessani sinun kirjoituksiasi, niissä on järkiään kiihkottoman monipuolisesti perusteltua asiaa. On muuten helppoa kehua, koska olen likipitäen aina samaa mieltä :)