Tämä voi olla vähän outo kirjoitus,mutta kirjoitan silti.Entisen mieheni rakas setä kuoli äkillisesti hiljattain.Olemme exän kanssa hyvissä väleissä,mutta en mennyt hautajaisiin.En ole ollut appivanhempiini yhteydessä.Anopin mielestä meidän olisi pitänyt pysyä naimisissa,enkä näinollen ole tervetullut enää.Olimme yhdessä exän kanssa melkein parikymmentä vuotta.Leskelle olen välittänyt osanottoni,mutta en tiedä mitä sanoisin entiselle appiukolle.Vainaja oli hänen veljensä ja he olivat läheisiä.Jotenkin tuntuu,että haluaisin käydä edes halaamassa.Hän on aina ollut minulle kuin oma isä.Olen ikäänkuin siitä kaikesta ulkopuolella,tunnen ettei minulla ole 'oikeutta' surra.Tai minun ei edes oleteta surevan.Minulle jäi kaunis muisto exäni sedästä.Sydämellinen ja lämmin ihminen kuten vaimonsakin.En osaa edes kuvitella sitä suunnatonta surua,jonka keskellä leski on nyt.Mitkään sanat eivät riitä häntä lohduttamaan.Mutta siis onko se korrektia ottaa yhteyttä 'entisiin' sukulaisiin tälläisissä merkeissä?Vai annanko vain asian mennä menojaan?
voiko surua rajata
yh-äiti74
2230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Tunne ja järki. Joskus elämässä mennään paljon tunteiden mukaan mutta järki puuttuu tai päin vastoin. Molempia kannattaa kuunnella ja kun ne täsmäävät niin mielestäni silloin pitää toimia. Sinusta tuntuu, että pitäisi käydä halaamassa ja tapaamassa. Siinä ei voi olla mitään järjenkään vastaista joten tee johtopäätöksesi siltä pohajalta ja toimi sitten sen mukaan. Joskus tulee mietityksi sitäkin, että mitä muut ajattelevat ja miten reagoivat? Se on sitten heidän asiansa. sinä toimit itsenäisesti ja oman harkintasi mukaan. Toimitpa nyt tässä tilanteessa miten hyvänsä niin toivon sinulle paljon rohkeutta toimia. Rohkeasti vaan ja voi hyvin.
halaa mua koska olen yksin. halaa sen vain haluan. kukaan ei tuo perhettäni takaisin. ei ei ei !