"Jo lyhytkin

Mulla oli yksi kaveri tuolta kosovosta työharjottelusta ja se oli kiinnostunut laittamaan pienen yrityksen pystyyn... merkonomin koulutus siellä päässä.

Totesin sille, että suomenkieltä pitää vielä opetella lisää, mutta muuten sillä oli kyllä edellytykset, tiedot ja taidot alalle ja vielä kaupallinen koulutus siihen päälle... että miksei.

Toi tyyppi ainakin oli ihan jees, yritteliäs, motivoitunut nuori kaveri. Vaimo ja lapsikin - kosovolaisia tietenkin. Ajan kanssa, jahka kielen oppii, saa varmasti ihan ok elämän täällä -- ja mikä tärkeintä, maksaa veronsa niin kuin me kaikki muutkin.

Pitää myöntää, työn raskaan raatajana vastuunkantajana, että olen hieman kateellinen KAIKILLE vihreälle oksalle päässeille ihmisille. Mulla ei ole siihen nyt eikä koskaan tule olemaan -- varaa. En tule pääsemään Brysseliin huippuvirkaan, en pakolaiseksi Suomeen, enkä muuallekaan. Käy kateeks.

Mä vaan painan duunii. Ja voi olla, että lopetan toiminnan lokakuussa, jos täällä Suomessa on näin hiljaista tai vielä hiljenee lissää - samalla saa henkilökuntani kenkää. Tulee jonnii verran työttömiä, joiden elämisen maksaa ne raukat, joiden liiketoiminta vielä jotenkin kannattaa.

Mun indikaattorit sanoo, että me olemme kriisissä. Koko maa. Hiukkasen pelottaa, mutta onneksi on vielä lomaa muutama päivä. Sitten taas katteleen käppyröitä duuniin...

itse erehdyin ottamaan viikon paskajobin vastaan. sitten seuraavan viikon toimitin lippua ja lappua kelaan, soskuun ja työkkäriin.
no opinpa ainakin, ettei kannata mitään pätkätyötä ottaa vastaan.