En kestä itteäni enkä paljoa ketään joka on ympärilläni. Haluan tappaa itteni. Ikää on vasta 17, oon tyttö. Oon yrittänyt jo lähtee pois maailmasta vaan en valitettavasti onnistunu. Ihan turhaa vaan tämä elämä ja kaikki. Saattaa herättää halveksuntaa, mutta mua pidättelee täällä maan päällä ainoastaan se että kuoleman jälkeen saattaa joutua helvettiin jos tekee itsemurhan, ja se on vielä pahempi paikka kun tämä maailma.
En halua elää
enkä jaksa
3240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...on niin kamalaa? Huonoillakin asioilla on tapana muuttua hyväksi. Moni ihminen tarvitsee ja tulee jatkossakin tarvitsemaan sinua. Tiedän ihmisiä (okei, vaan kaksi) jotka ovat myös yrittäneet itsemurhaa ja nyt he ovat iloisia etteivät onnistuneet. On perhe ja kaikki, enemmän kuin minulla.
Olin tosi onneton nuori nainen. Tuntui, että kaikilla muilla oli poikaystävä ja mulla ei ketään koskaan. Luulin etten koskaan tapaa ketään, jota voisin rakastaa ja joka rakastaisi minua. Luulin etten ikinä pääse kouluun, en ikinä tule saamaan ajokorttia ja ikinä minusta ei tule äitiä. Nyt on kaikki toisin ja olen kiitollinen siitä, että en lopettanut elämääni silloin, kun kaikki tuntui mustalta ja toivottomalta. muista, aina on toivoa niin kauan kuin on elämää. Lähden tästä kohta autoilemaan ulos meren rantaan ihailemaan maisemia. Tätäkään ajokorttia ja autoa en olisi ikinä nuorena uskonut saavani. En olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä olen äiti ja minulla on ihana ammatti ja työ sekä oma koti. Luota ja usko siihen, että elämä kantaa ja huomenna on kaikki toisin.
mutta kyllä Sinä paikkasi löydät tässä maailmassa. Ehkä olet liian kriittinen itseäsi ja muita kohtaan. Täytyy opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, puutteineen, virheineen ja antamaan mokat itsellensä anteeksi. Olet välivaiheessa, ehkä koulutus on päättynyt ja työelämän pitäisi alkaa. Et ole ehkä sopeutunut uuteen rooliisi. Koita tehdä muutoksia elämässäsi. Mieti, mikä kiinnostaisi.
Minulla oli joku kriisi tossa iässä, sellainen tyhjyyden tunne. Mutt repäisin ja muutin olosuhteitani täysin. Olin arka, enkä olisi uskaltanut llähteä kotoa ja tuntui että tänne jään loppuiäkseni ja on tylsää. Sitten vaan tein muutoksia ja lähdin.
Jos tilanne on vaikea, kannattaisiko käydä psykologin juttusilla? Sulla on joku lukko päällä, mutta itsemurhan hautominen ei kannata. Moni sairas 60:kin haluaisi jatkaa päiviänsä, mutta ei voi. Itse tekisin nyt kaikkeni, että saisin 20 v jatkoaikaa.
Pidä huolta itsestäsi ja rakasta itseäsi, tämä on Sinun ainutkertainen elämäsi,
ole kiitollinen siitä!
Maija